Oksuiltamat

Se niistä viimeistelytreeneistä sitten. Eilen oli kova hinku päästä tavoitteellisten treeneissä vetämään vielä kerran VOI-luokka läpi Pimun kanssa ennen sunnuntain koetta, mutta ei sitten päästy koko treeneihin.

Töistä tullessa vastassa oli taas ihan normisettiä, eli tavaroita vähän siellä sun täällä ja leluja revitty ym. sekasotkua Urhon jäljiltä. Sitten havaitsin, että lattialta löytyi myös purkkapussin jäännökset, eikä yhtään purkkaa missään. Kaikki koirat oli ihan normaalin tuntuisia, joten lähdettiin lenkille, mutta sitten aloin kuitenkin vähän panikoida ja soitin ensimmäisenä Miikulta toimintaohjeita ja sitten vielä eläinlääkärille. Reviirissä olivat sitä mieltä, että kannattaa oksennuttaa koko lauma, vaikka ei ole varmuutta, että koska ne purkat on syöty, paljonko niitä oli ja ketkä niitä on syönyt. Eihän meillä tietenkään ollut vetyperoksidia, joten päätin hakea sitä Reviiristä kun en edelleenkään oikein tiedä Nokian tai muutenkaan lähimpien apteekkien sijaintia. Siispä nasta lautaan, Urpo mukaan (jotta saadaan sen paino selville) ja kohti Reviiriä. Urho pääsi siis samalla reissulla puntarille, ja lukemat oli 13,2kg.

Kotona alkoi sitten oksennustalkoot, joten koko lauma kylppäriin ja vetyperoksidiannokset naamariin. Se oli kyllä yllättävän tehokasta ainetta, ei mennyt montaa minuuttia, kun alkoi oksennukset lentää. Jussin kanssa sitten syynättiin oksuja läpi, mutta ei löytynyt purkkaa, joten näköjään ne oli vedetty jo aikaisemmin päivällä ja niitä oli ollut sen verran vähän, ettei myrkytystilaa tullut. Huh huh, onneksi näin. Syöty purkkapussi oli ollut keittiön työtasolla, josta se oli sitten ilmeisesti Urpon toimesta hypelty alas. Se oli vajaa, mutta en yhtään muistanut, että paljonko sinne oli jäänyt. Onneksi sentään toinen melkein täysi pussi oli jäänyt pöydälle. Nyt kävin kaikki keittiön kamat läpi ja siirsin kaikki vähänkin vaarallisemmat ainekset kaappiin ylähyllylle.

Pikatreenausta

Eilen otin Päkäpaimenet mukaan tallille, kun menin vetämään treenejä. Tarkoituksena oli tokoilla molempien kanssa treeninvedon jälkeen. Pienet epäilyt oli siitä, että mitä tokoilusta tulee varsinkin Urhon kanssa, kun Miikku veti ALO/AVO-tokoryhmää samaan aikaan toisella puolelle kenttää. Yllärinä kumpikaan ei tainnut edes tajuta kuka siellä toisella puolella on, tai ei ainakaan tullut siitä mitään ylimääräistä häiriötä.

Ensin pääsi Urho kehiin. Aloiteltiin agilla, eli tehtiin puomin kontaktia ja pari kertaa riehuttiin putkissa. Laitoin puomin pätkän mini-pöydältä alas ja yritettiin sillä alastuloa. Olipahan taas vääntöä, kun erään honkkelikoivet meni taas ihan holtittomasti. Lopulta sain sen yleensä pysymään puomilla niin, että viljelin puomille nameja ja siitä pikku hiljaa sain sen hilattua 2on2off-asentoon. Puh, kun meni hermot. Harmittavasti kontaktitraineri oli toisella puolella, enkä kehdannut käydä sitä sieltä pöllimässä kesken tokokurssin. Siinä on toinen puoli leveämpi, joten kannattanee jatkaa harjoituksia sillä ja koittaa vaikka joskus vuoden päästä, jos jalat pysyis puomilla. ;)

Sitten Urho-tokoa. Tehtiin ensin kosketusalustaa, mikä meni superhienosti. Seuraavaksi sivulletuloa ja siinä pönöttämistä. Edelleen se yritti nojailla muhun, mutta menin vaan tylysti pois alta. Tehtiin myös maahan-istu-vaihtoja kaukoja ajatellen ja jotain paikkamakuun tapaista viritelmää, että se pysyisi maassa vaikka kävelin ympärillä. Ihan ei vielä tajunnut pysyä, vaan piti pompsahdella jos tulin liian lähelle. Kyllä se kai tästä lähtee. Itsellä on vaan sellainen pieni ongelma, että en välillä tajua ettei Urho voi osata vielä mitään ja yritän vaatia siltä vähän liian vaikeita juttuja (kun kerran Pimukin osaa).

Pimu teki ensin ruudun, johon hain häiriötä siten, että rakensin sen ihan väliaidan viereen ja toisella puolella Miikku hoki juuri jollekin koirakolle käskyä kovalla äänellä. Onnasi ihan superisti! Tehtiin ihan liikkeenä ja täysin kympin arvoisesti meni. Sitten hyppynouto ja yritin heittää oikein paskasti vinoon. Ei onnanut, vaan tuli melko suora heitto, joten eipä mitään ongelmia tässä. Tehtiin vielä liikkeestä istuminen olkapääavulla ja istui nyt oikein pätevästi. Loppuun vielä pientä seuraamista. Pakko oli sitten hinkuttaa vähän A:n ja keinun kontakteja, kun ne sattui olemaan siinä sopivasti keskellä kenttää. Treenattiin siten, että jättäydyin reilusti jälkeen ja Pimun piti ihan itse tajuta mennä loppuun asti. Hieman joutui odottelemaan, että eräs tajusi, vaikka sillä oli namipalkka edessä odottamassa, mutta kyllä se parani kerta kerralta.

Täytin viime viikolla Tamskin tokokurssitoivelomakkeen vähän huvikseni, mutta näemmä kannatti, sillä eilen tuli tieto, että nyt järjestetään kymmenen kerran VOI/EVL-kurssi. Sinne meni sit ilmo saman tien, joten tokoon panostetaan nyt talvella toden teolla. Jotain pentu/alkeiskurssiakin pitäis Urholle suunnitella, mutta saa nähdä riittääkö aika/motivaatio. Toko on kuitenkin edelleenkin mulle vähän pakkopullaa, vaikka on se vähän mielenkiintoisemmaksi muuttunut ylempien luokkien liikkeiden myötä.

Enää reilu viikko seuraavaan tokokokeeseen, hui!

Iso poika

Oho, eilen se sit todistettavasti tapahtui: Urho nosti koipea lenkillä! Hieman nauroin sille, kun huomasin sen koipi ylhäällä. Sen oma ilmekin oli vähän sellainen, että wtf?? mitä nyt tapahtui. :D Loppupäivän pissat tosin tuli sitten normityyliin kyykkimällä, mutta näemmä se alkaa ainakin jotain jo ymmärtää uroskoiran elämästä, vaikka narttujen kanssa asuukin.

Pimun eiliset Mouhis-treenit meni ihan superhienosti. Rata oli 25 estettä ja ensin piti yrittää kisamaisesti. Me päästiin esteelle 22 asti parilla virheellä (yks rima ja keppien aloitusmoka), mutta sitten Pimu vaan livahti putkeen hypyn sijaan. Ihan sikahyvin kuitenkin ja ihme kyllä, mulla itselläkin pysyi pää kasassa sinne asti, vaikka homma meinasi levitä moneen kertaan ja oikeesti olin pessimistinä taas tutustunut kunnolla vain 20 ekaan esteeseen.  Kepit mentiin radalla kolme kertaa ja siis vain kerran tuli moka niissä. Huippua! Markon sanoin, tämä oli mun ja Pimun paras suoritus ikinä Mouhiksella. :)

Toisella kierroksella sitten katsottiin vähän järkevämpiä ohjauskuvioita muutamiin kohtiin ja yritettiin uudelleen. Sama keppien aloitus vaan kosahti kerta kerran jälkeen. Se olikin kyllä tosi vaikea. Kepit lähti melkein puomista kiinni ja itse piti olla siinä vastaanottamassa pakkovalssilla ihan kiinni kepeissä ja törkätä oikeaan väliin. Pimulle on vaan tosi hankalaa tulla niin lähelle mua, joten väkisin änki itseään mun ja keppien välistä ym. häröä. No, päästiin kuitenkin eteenpäin ja muutamassa osassa koko rata loppuun. Todella hienosti sujui, Pimu oli jopa melkein omituisen kiltillä päällä.

Maanantain tokot

Eilen tavoitteellisten treeneissä tehtiin taas yhteinen kymmenen minuutin alkutreeni, jonka aikana hinkkailin vaan kaukoja ja tein pikkuseuruita. Sitten omalla vuorolla tein ruudun loppuosaa, eli ruudusta seuraamiseen tulemista. Vähän kuulemma nyki liikkurin käskyistä, mutta lähti joka kerta ekalla käskyllä seuraamaan. Sitten luoksetulon stoppeja putken kautta, jotka Pimu teki ihan ok. Loppuun vielä perusasennossa pönöttämistä kun muut häiriköi ympärillä ja ihan pieniä seuruita. Tehtiin myös paikallamakuu, jossa ärsyttävästi vasta tokalla käskyllä maihin. Muuten ok. Yritin myös pitkästä aikaa paikkaistumista ja ajattelin vain käväistä piilossa, mutta juuri kun olin palaamassa, se oli painunut maihin. Pöh. Tulisi nyt se VOI1, niin olis ehkä enemmän motivaatiota paneutua EVL-liikkeisiin (ja sit pääsis agikisoihinkin).

Urho on urpoillut viime aikoina tuttuun tapaan. Olohuoneen sohvaan on nakerrettu mm. kiva reikä, mikä ei sinänsä haittaa, kun sohva on muutenkin menossa vaihtoon piakkoin. Hampaat on jo vaihtuneet hyvän aikaa sitten ja tänään aamulenkillä se pissatessa hieman kevensi toista jalkaa. Jokohan se pian alkaisi nousta kunnolla? Vähitellen ajattelin aloitella sen kanssa tokotreenejä. Saa nyt ainakin aluksi tulla Pimun mukaan aina kun treenailen, jospa sitten tulisi tehtyä senkin kanssa jotain. Urho syö edelleen nappulaa, mutta välillä saa myös raakaa. Ostin sille viime viikolla uuden säkin Acanan penturuokaa ja syököön nyt ainakin sen loppuun. Jätökset pysyy kuitenkin melko kohtuullisina sillä ruoalla verrattuna aikaisempaan Sam's Fieldin ruokaan.

Huoltotoimia

Viime viikko oli vielä melko tylsää elämää. Keskiviikkona käytiin aikuisten koirien kanssa rokotuksilla ja Nellin nielukontrollissa. Kaikki oli laihtuneet! Jopa Minnikin, vaikka mun silmään se näyttää taas vaihteeksi superläskiltä. Ilmeisesti pörröturkki vaan hämää niin paljon. Se painoi vain 7,7kg, kun yleensä on ollut yli kahdeksan. Nellin paino oli 6,9kg ja Pimun 14,6kg. Hyvissä mitoissa siis koko lauma. Nellin nielu näytti jo paremmalta, joten kortisonikuuri lopetetaan pikku hiljaa. Jos granulooma uusii ja alkaa aiheuttaa oireita, niin aloitetaan kuuri uudelleen.

Torstaina sitten Minni ja Pimu pääsi päiväretkelle Turkuun. Ensin käytiin Kaisan luona moikkaamassa Casperia, Oliveria ja Luukasta. Näistä viimeksi mainittu on ihmisvauva, ja yllättävän hyvin Pimukin suhtautui siihen. Minni ja Pimu pääsi seuraamaan Luukaksen syöttämistä ihan aitiopaikoilta ja silmä kovana tarkkailivat lusikan liikettä suuhun. Lopuksi hieno odottaminen palkittiin ja saivat vetäistä jämät kiposta. Kaisalta sitten suunnattiin Turun koirafysioon, jossa molemmat pääsi Tanja Kotin taikasormien näprättäväksi. Pimu oli pahassa kunnossa. :( Kaularangasta löytyi lukko ja koko etupää oli tuhannen juntturassa. Nämä saatiin kyllä auki ja käsittelyn jälkeen jopa mä huomasin, että koko koira seisoi ihan erilailla. Minni sen sijaan oli yllättävän hyvässä kunnossa, sillä ei ollut juuri mitään. OHO!

Viikonloppuna sitten vaan huilailtiin käsittelyiden jäljiltä, tai mä kävin lauantaina Priiman kanssa treenaamassa SDP:llä. Viereisellä kentällä oli vissiin jotkut belgien kokoontumisajot, ja sieltä kuulunut haukku oli välillä vähän paineistavaa, mutta muuten Priima väläytteli jo vauhtiakin. Tehtiin taas vain muutaman esteen pätkiä ja treenailtiin lähinnä takaakiertoja ja päällejuoksua. Lisäksi kontakteja ja keppejä vielä erikseen. Urho treenaili myös vähäsen mm. pussia.

Tänään pistin Pimulle ilmon Tamskin tokokisoihin 1.12., joten nyt ollaan siinä tilanteessa, että kolme koetta on ilmottuna. Jos ei näillä irtoa, niin jo on kumma!

Tiistai-aksat

Eilen liideltiin taas tuttuun tapaan Mouhijärvellä. Tutustuin radasta taas vain 20 ekaa estettä, sillä oletus oli, ettei pidemmälle päästä. Ekalla kierroksella piti ilmoittaa etukäteen, että kuinka monta estettä aikoo päästä nollalla. Mä sanoin, että kaks, mutta se ei kuulemma kelvannut, vaan lukeman piti olla yli kymmenen. :D Valkkasin sitten numeron 11, sillä sen jälkeen oli kepit vaikeasta kulmasta, jonka oletin epäonnistuvan. No, ei päästy sitten yhtään estettä, kun heti eka rima alas. Pöh! Räpiköitiin kuitenkin kymppiesteelle asti parilla rimalla, kiellolla ja yhdellä esteen ohituksella. Melko hirveää siis. Toinen yritys oli jo ihan sikahyvä, päästiin 13 estettä nollalla ja siihen palkkasin. Rimat pysyi ja ne kepitkin onnasi. Huikeeta! Renkaalle ainoastaan Pimu teputti, mutta muuten mun nähdäkseni hyppäsi normaalisti ja paremmin kuin sunnuntaina.

Toisella kierroksella jatkettiin siitä mihin oltiin päästy, mutta jäätiin sitten hinkkaamaan putki/puomi-erottelua, mikä ei ollut edes mitenkään vaikea. Sinnikäästi Pimu vaan lähti mun liikkeen mukana puomille, vaikka putki oli sitä ennen tyrkyllä. Tästä kun selvittiin, niin jäätiin jumiin päällejuoksuun, jossa piti kuljettaa koiraa esteen ohi. Tosi hankala kohta, enkä ikinä oikeasti olisi tehnyt sitä noin, mutta pakko oli yrittää. Ekalla yrityksellä teki superhyvin, mutta näemmä oli tuuria, sillä sen jälkeen ei onnannut millään, vaan aina se lipesi sinne hypylle.

VOI-tilannekatsaus

Eilisissä tavoitteellisten treeneissä päätin katsastaa VOI-liikkeiden nykytilan, joten tein seuraamista lukuunottamatta kaikki liikkeet kisamaisesti putkeen ilman palkkaa. Treenit aloitettiin kuitenkin tällä kertaa yhteishäröilyllä, eli kaikki teki kentällä yhtä aikaa jotain pientä kymmenisen minuuttia. Tämä olikin ihan hyvä käytäntö, sillä Pimun kierrokset ei ollut enää ihan niin tapissa siinä vaiheessa kun päästiin yksilösuorittamaan. Alkutreenin aikana tein pieniä seuraamisia ja hinkkailin kaukoja läheltä.

Sitten yksilösuoritukseen. Ruudulla alkoi ja teki oikein hienosti, tosin loppuseuraamiseen tulemiseen tarvitsi kaksi käskyä (wtf?). Sitten tunnaria. Kapulat oli ringissä ja oma ylhäällä. Ihan superisti työskenteli ja toi oman. Luoksetulo seuraavana ja sekin muuten ihan hyvin, mutta stopit valui aika järkysti. Tosin vauhti oli niin luja, että ei se olisi tuon paremmin voinutkaan stopata. Hyppynouto ja metalli oikein kivasti nekin. Liikkeestä istuminenkin onnistui olkapääavulla. Kaukoissa tarvitsi johonkin vaihtoon kaksi käskyä ja tuli jonkin verran eteenpäin.

Tällä suorituksella olis ainakin mun mielestä tullut ykköstulos kun ei nollattu mitään. Vire säilyi koko treenin ajan tosi hyvänä, vaikkei palkkaa tippunut. Pientä viilausta monet liikkeet vielä vaatii, mutta kyllä me se ykkönen seuraavasta kokeesta otetaan. Nyt loppui mokailu!

Päteviä treenailijoita

Eilen oli kolme mahdottoman pätevää beeceetä SDP:llä agitreeneissä. Pimun ja Urpolaisen lisäksi Priimakin oli saatu paikalle ja kaikki pääsi tekemään jotain. Oltiin rakennettu yksi Mouhiksen rata kentälle ja sitä treenailin Pimun kanssa. Päätin ensin jakaa sen noin kolmeen osaan ja palkkailla välissä. Tämä olikin loistava taktiikka, sillä päästiin koko rata nollalla noilla välipalkkauksilla! Huikeeta! Sitten yritin vielä koko rataa putkeen, mutta matka katkesi kahdeksannelle esteelle, jossa rima alas. Tein siihen persjätön ja olin vaan myöhässä. Seuraavan kerran stopattiin kepeille, kun jäi vimeinen väli menemättä. Ennakoin vaan tulevaa käännöstä vähän liian aikaisin. Muuten onnasi taas kaikki, joten todella huiput treenit Pimulla. Tosin se arpoi hyppyjä melko lailla. Sinänsä positiivista, että ei rysäyttänyt miten sattuu, vaan katsoi joka hypyn tarkkaan, mutta voi sillä jotain jumiakin juoksujen jäljiltä olla. Torstaina päästään Tanja Kotin käsittelyyn, joten tilanne selviää silloin.

Urhosen kanssa tehtiin irtoamista parin hypyn suoralla lelupalkalla. Mä pidin kiinni lähdössä ja Jussi ohjasi. Hyvin siirtyi fokus leluun/esteille, kun vapautettiin se aina vaan silloin kun katsoi eteenpäin. Tarkoituksena oli vahvistaa sitä, ettei se vilkuile ohjaajaa esteiden välissä ja tosi hyvin meni jakeluun. Tehtiin myös toista pätkää, jossa tultiin putkesta hypylle, jonka takana palkka.

Priima oli ekaa kertaa ihan ilman omaa mammaa treenaamassa, mutta hyvin meni silti. Ehkä  jopa paremminkin kuin ennen, kun sen ei tarvinnut välillä etsiskellä Miikkua radan reunalta. Tehtiin muutamien hyppyjen mittaisia pätkiä ja vahvistettiin myös sen kanssa irtoamista. Toisella kierroksella tehtiin A:ta, puomia ja keppejä. Hyvin meni kaikki.

Oli viime viikolla muutakin toimintaa. Torstaina valkkuryhmän treeneissä Pimu pääsi treenaamaan sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä. Sylkkäri on edelleen hankala, kun se ei vaan halua tulla mua päin, mutta poispäinkäännökset sujui ihan superisti, vaikkei olla niitä kauheasti treenattu. Saatiin myös tokokisapaikka 4.11. Hausjärvelle, joten ehkä pitäis alkaa taas treenata tokoakin kunnolla.

Minnikin on päässyt tekemään hommia. Se on nyt pari kertaa jo ollut mun vetämän ryhmän treeneissä mukana ja käytiinpä lauantaina Liedossa kisaamassa pari starttia. Tuomarina oli Esa Muotka ja radat vaikutti vähän hankalilta. Ekalla radalla kepeille meno oli meille vaikea avokulma ja epäonnistuikin sitten. Loppurata ihan hyvin, paitsi yhdelle hypylle arvoin lennosta vastakäännöksen ja siitä tuli kielto, kun Minni ei ihan heti tajunnut ideaa. Yliaikakymppi tulokseksi. Toinen rata oli muuten kiva, mutta puomille meno kerrassaan kamala. Siellä oli putki alla ja tultiin viistosti vasemmalta siten, että ennen puomia piti saada tehtyä puolenvaihto. Suunnittelin valssin ja katsoin vielä askelmerkitkin valmiiksi, että tulee varmasti tehtyä se tarpeeksi kauaksi ekana tyrkyllä olleesta putkesta, mutta ei vaan onnannut. Minni oli siinä sen verran mua jäljessä, että osui juuri putken kohdalle kuin valssasin, joten sinne livahti. Harmi, sillä muuten tehtiin nolla. Tässä kohtaa hyllytti aika moni muukin, eikä radalla tullut yhtään ihanneaikaista nollaa, joten pienestä oli taas nollavoitto kiinni.

Paluu normaaliin

Tällä viikolla palataan vihdoin normaalirytmiin treenien suhteen juoksutauon jälkeen. Viime lauantaina käytiin jo pikaisesti SDP:llä muistuttelemassa keppejä ja kontakteja. Miikku toi myös ystävällisesti Priiman mulle treenattavaksi ja tällä kertaa menikin jo paljon paremmin kuin viimeksi. Tehtiin ihan pieniä pätkiä ja lisäksi keppejä ja puomia. Nyt se teki huomattavasti paremmin mulle hommia, eikä koko ajan kuikuillut omaa mammaa radan reunalla. Kyllä tästä vielä jotain tulee. :) Muuten koko viikonloppu kuluikin sujuvasti sisätiloissa livestreamin äärellä agin MM-kisoja katsellessa. Pimu ja Urho sentään pääsi välillä ulos, kun Jussi kävi hakuilemassa niiden kanssa.

Maanantaina tokoiltiin taas tallilla tavoitteellisten kanssa. Pimu kävi ihan miljoonakierroksilla, joten melkoiseksi sählingiksi meni koko treenit. Oli tarkoitus tehdä luoksetulon stoppeja putken kautta, mutta ei tuota sählää sinne voinut päästää, joten jätettiin väliin. Tehtiin sitten liikkeestä istuminen (hyvä), kapulan tuontia sivulle, kapulan pitämistä ja perusasentoja. Yritin laskea kierroksia metallikapulalla, mutta jotenkin se intoili nyt siitäkin ihan liikaa. Kerrassaan outoa toko-toimintaa. :D Loppuun vielä paikallamakuu, jossa rapsutteli persettään (ilmeisesti taas stringit hankasi).

Tiistaina sitten pitkästä aikaa Mouhis-aksaa Pimun kanssa ja vire oli ihan överit. Tehtiin juoksuhousujen takia medi-rimoilla, joten ihan kivasti jouduin itse juoksemaan, kun se tuli niiiiin lujaa. Päästiin rataa ihan kivasti, kepit varsinkin sujui ihan loistavasti, vaikka itse jouduin rynnimään vähän sinne sun tänne niiden aikana. Ylivireen ja housut huomioon ottaen se meni kyllä todella superisti. Hyvä Pimu!

Urpolainen kasvaa ja kehittyy. :) Nyt on enää yksi vauvakulmuri jäljellä ja uudet tulossa kovaa vauhtia. Sisäsiisteyskin on jo melko hyvällä tasolla. En ole ainakaan nähnyt, että se olisi yrittänyt Pimua nylkytellä juoksujen aikaan, joten ei se taida siitä vielä mitään ymmärtää. Varmuudeksi jatketaan kuitenkin vielä tämä viikko eristystä työpäivien ajan.

Pimun kanssa ollaan nyt jonossa kolmeen toko-kokeeseen, mutta saa nähdä päästäänkö. Tosi harmi, kun jäi juoksujen takia ne pari koetta väliin ja nyt on niin vähän kokeita. Onneksi sentään Tamskin kokeisiin pääsee aina ja niitäkin on vielä pari ennen joulua.

Tavoitteellista tokoa

Eilen aloitettiin talvikausi, joten meilläkin alkoi Pimun kanssa uudet tokokuviot Tamskin tavoitteellisessa ryhmässä. Ehdittiin tehdä 10 minuutin treeni ja lisäksi paikallamakuu. Pimu teki juoksujen takia erillisen ja vähn lyhyemmän paikkamakuun parin schapen kanssa. Omalla vuorolla tehtiin ruutua, metallia, tunnari ja luoksetuloa.

Ruudussa oli lätkä ja tarkoitus oli, että Pimu pysähtyisi siihen seisomaan. No ei seissyt vaan taas suorilta maahan. Päätin hinkata tätä, joten otin lätkän kanssa muutaman toiston ilman ruutua ja sitten lätkä takaisin ruutuun. Se osaa kyllä jäädä lätkän lähistölle seisomaan jos en sano mitään, mutta kun ruudussa huudan seis, niin se on saman tien maassa. Jätetään tämä nyt pohdinnan alle, jaksaako asialle oikeasti tehdä mitään kunnon korjausliikettä. Luoksetulossa treenasin vain sitä, että se pysyy maassa siihen asti kunnes kutsun. Ekalla yrityksellä pysyi muuten, mutta nousi liikkurin käskystä, joten otettiin uusiksi ja sitten pysyi hyvin, josta palkka. Tunnari oli hieno! Vire oli ihan överit, mutta silti malttoi haistella, eikä koskenut vääriin. Lopussa tosin piti kaartaa kapulan kanssa vähän ylimääräistä ja sylkäistä se mun jalkoihin, mutta ihan sama, johtui vain liian korkeasta vireestä. Sitten metallia, jota en osannut taas yhtään heittää. Pimu teki kyllä hyvin ja kapulakin pysyi suussa. Paikallamakuun käskytys EVL-tyyliin ja hyvin onnasi, tosin lopussa pieni ylimääräinen pompsaisu istumaannousussa, mutta vissiin stringit oli vähän huonosti. ;)

Pistin sitten ilmon tokokisoihinkin, kun noita Tamskin lahjakortteja tuossa on kiva pino käyttämättä. 11.11. kisataan SDP:llä ja tuomarina joko Ala-Nikkola tai Kurtti. Kysyin tuomarista ennen ilmoa, eikä siitä ollut vielä varmuutta, mutta otin riskin. Otetaan sitten kisamaisena treeninä jos huonosti käy. Tosin meillä on vissiin Päkäpaimenten pentupäivä samaan aikaan, mutta täytyy vaan livahtaa sieltä kokeeseen välillä. Mulla on parissa muussakin kokeessa nyt jonotuspaikka, joten voi olla, että päästään kokeeseen jo ennen tuotakin.

Urpolta lähti viikonloppuna eka kulmuri, tai mulla oli vähän osuutta asiaan kun se roikkui jo niin ikävästi pelkässä nahanriekaleessa, että oli pakko nyppäistä se pois. Kohta se on jo iso poika. Pitäisikin vähän koittaa mittailla/punnita sitä. On se jo ainakin Pimun korkuinen ja ehkä ylikin. Viime aikoina on ollut pakko rajoittaa sen vedenjuomista, koska se käy siis ihan huvikseen juomassa jatkuvasti ja sitten täytyy rampata ulkona pissalla koko ajan. Ärsyttävää, mutta Pimu oli pienenä ihan samanlainen, joten toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi. Pimulla ja Urpolla ei tällä hetkellä synkkaa yhtään, vaan Urpo saa hammasta/murinaa välittömästi jos tulee Pimun lähelle.

Hiljaiseloa

Ollaan me vähän treenailtukin, vaikkei blogi ole päivittynyt.

Viime tiistaina olin taas Minnin kanssa terapialiitelemässä Mouhijärvellä. Ihan ekalla yrityksellä ei päästy rataa nollalla, mutta kyllähän se nollakin sieltä tuli kun vähän hinkkasi. Minni teki mm. ekaa kertaa ikinä viskileikkauksen ihan ilman treenaamatta. :) Kuulemma jos sille vähän opettais jotain tekniikoita (tai ylipäätään treenaisi useammin), niin se vois mennä vielä lujempaa radalla. Tästä viikosta eteenpäin Minnillä on treenipaikka mun kouluttamassa ryhmässä keskiviikkoisin, mutta tuskinpa sitä ihan joka kerta otan mukaan. Suunnitelmissa on kuitenkin alkaa treenata sen kanssa säännöllisemmin.

Perjantaina tokoiltiin Pimun kanssa tallilla. Tarkoitus oli vetäistä alkuun Miikun kanssa viestitreenit tallin viereisessä metsikössä, mutta eihän puoli kahdeksan aikaan enää mitään nähnyt, joten ne jäi tekemättä. Pimu oli oikein pätevä tokoeläin! Tehtiin alkuun ruutu ihan sikaupeesti. Sitten luoksetulo, jossa ekalla yrityksellä nousi seisomaan juuri kun käännyin. Toisella yrityksellä pysyi maassa ja teki hyvät stopit, joista maahanmenosta palkka. Sitten tunnari, joka myös ihan loistavasti. Tehtiin myös Roihun kanssa pieni paikkaistuminen ja jonkin mittainen makuu. Loppuun vielä liikkeestä istuminen täysin oikein. Meni kyllä niin hyvin, että kunhan päästään juoksuista eroon, niin heti vaan kokeeseen jos saadaan paikka.

Juoksuista puheen ollen, eräs vuotaa ihan törkeesti nyt, tuntuu että paljon enemmän kuin ennen. Syödessäkin siltä tippuu koko ajan tippaa lattialle. Onneksi innokkaat cava-siivoojat on yleensä valppaana paikalla. :) Steriloinnin oon suunnitellut tammikuulle ja sitä ennen on ihan pakko saada se VOI1.

Urhollakin alkoi ihan oikeet ohjatut treenit, kun se kävi Jussin kanssa sunnuntaina ekalla pentuagitunnilla. Mä olin tietty mukana niin kuin kunnon kenneltytön kuuluu. Tällä kerralla mentiin paria hyppyä rimoitta ja putkea. Lopuksi Urponen meni vielä kolmen esteen radan, hyppy, putki, hyppy. Mä tein sen kanssa lisäksi 2on2offia maassa olleella puominpalasella ja nyt alkoi peräpääkin pysyä jo hyvin puomilla. Turha kai mainita, että Urppis oli ryhmän paras. :) Ihan kiva, että se pääsee nyt vähän kokemaan ryhmätreeniä, muutenhan sen kanssa tulee varmaan seuraava vuosi treenattua ihan vaan itsekseen.