Ei painetta

Mouhistreenit kaiken korjaa! Viikonlopun paineista ei ollut enää tietoakaan kun treenattiin eilen Mouhijärvellä. Mietin jo muutamaan otteeseen, että olisinko myynyt vuoroni eteenpäin, mutta päätin kuitenkin lähteä treeneihin Pimun kanssa edes koittamaan mikä mielentila sillä on. Kyllä kannatti lähteä. Pimu oli heti alusta asti ihan normaali, eikä arponut enää yhtään mitään. Hyppäsi siis ihan normaalisti ja silti keskittyi hyvin, eikä rimat lennellyt. Huippuhienoa!

Radalla oli vähän samankaltainen alku kuin viime viikolla, jossa piti tökkäistä koira kakkoshypylle tositosi ajoissa ja lähteä itse menemään. Tätä hinkattiin taas jonkin aikaa, kun en vaan millään saanut tehtyä sitä ajoissa. Keppikulma oli hankala, tultiin putkesta täysiä umpikulmaan, eikä ollut tilaa yhtään linjata koiraa paremmin kepeille. Pimu ryysi tylysti vaan ohi, joten ainoa keino oli rynniä itse myös täpöt kepeille törkkäämään. Lisäksi oli yllättäviä hankaluuksia saksalaisen kanssa, se tehtiin Pimun kankeampaan suuntaan, joten helposti ryysi koko esteen ohi eikä malttanut hypätä. Tosin se tehtiin sellaisella hypyllä, jossa ei ollut siivekkeitä, joten itsekin olin vähän hukassa sijoittautumisen kanssa. Muuten erittäin jees treenit ja ennen kaikkea mielentila!

Maanantai-tokoissa jatkettiin lauantain pohjalta merkin ja ohjatun treenausta. Lisäksi tein luoksetulon stoppeja, VOI-ruudun, hyppynoudon ja kaukoja. Hyppynoudossa sain ekaa  kertaa ikinä Pimun palauttamaan kapulan hypyn ohi, kun heitin kapulan ihan vinoon ruutuun ja se lähti sieltä tulemaan takaisin samaa linjaa, mitä oli hetkeä aikaisemmin juossut ruutuun. Korjailtiin tätä sitten ja toisella yhtä huonolla heitolla palautui kapulakin hypyn kautta.

Painetta

Plääh. Ehdottomia koiraharrastuksen tähtihetkiä on paineistaa koira niin pahasti, että vaikutukset näkyy vielä seuraavanakin päivänä. :(

Torstaina kaikki oli vielä hyvin, kun treenattiin Pimun kanssa valkkutreeneissä tekniikkaa. Kellotettiin erilaisia ohjauksia ihan muutamalla esteellä ja tulokset oli ihan mielenkiintoisia. Selvisi mm. että jaakotukset oli vissiinkin joka kohdassa hitaampia kuin ihan vaan peruskääntö. Tosi outoa, oon luullut ihan toisin, mutta näköjään Pimu jarruttaa niin voimakkaasti jaakotukseen, että se hidastaa vaikka käännös olisikin tiukempi. Rimat pysyi ihan superisti, vain YKSI koko treenin aikana alas.

Perjantaina korkattiin Urhon tokoura. :) Oltiin siis Tamskin pentukurssilla, jonne ilmoittauduin jotta saataisiin kokemuksia ryhmätreenistä ja hyvää häiriötä. Ryhmässä oli pari mäyräkoiraa, göötti, nöffi ja rotikka, joten ihan mukava rotukirjo. Tehtiin luoksepäästävyyttä, kontaktitreeniä ja toisten koirien välistä pujottelua. Perus pentusettiä siis. Lisäksi tein itsekseni vähän kaukoja ja perusasentopönötystä. Urho oli kyllä melko super. Muista koirista ei otettu juuri mitään häiriötä ja se keskittyi oikein hyvin tekemään. Huippua!

Lauantaina sitten pilattiin kaikki. Treenailtiin SDP:llä agsaa ja laadin helpon mölli/ykkösradan, sillä Priimakin oli mukana. Laitoin radalle Pimua varten muurin ja okserin, joita siis oli tarkoitus hinkata. Tein Pimun kanssa radan pätkissä ja se tekikin kaiken muun täysin oikein ja piti rimat, paitsi se muuri ja okseri. Muuria hinkattiin ensin. Muutama kerta palkkailemalla ja alkoi sujua oikein kivasti. Tässä vaiheessa se pystyi vielä tekemään, mutta sitten tultiin okserille ja sanoin hieman liian pahasti sille takariman tiputuksesta. Yritettiin uudelleen ja sitten tekikin tosi hyvin, mutta kun seuraavan kerran taas rysäytti, niin jouduin sanomaan taas. Sen jälkeen se ei sitten enää pystynyt tekemään. :( Hipsutti esteelle ja pysähtyi sen eteen. Helpotettiin reilusti ja otin lopulta takarimankin pois, mutta silti hipsutti ja hyppäsi tosi varovasti. Plääh. Saatiin siis aikaan kunnon paineistus. :(

Priimakin oli mukana ja teki samaa rataa oikein pätevästi! Tehtiin pätkissä ja nyt alkoi jo olla kunnon tekemisen meininkiä ja koirakin oli ihan eri ilmeellä kuin ennen. Vauhtikin säilyi koko treenin ajan. Ilmeisesti se auttoi, että Priima oli meillä edellisen yön yökylässä (ekaa kertaa ikinä), sillä nyt se teki hommia mulle ihan eri lailla. Hyvä Priima! Yökyläily sujui oikein hyvin ja Pimu sai Priimasta uuden hyvän (ja varmaan ainoan) ystävän.

Agsasta sitten suoraan tallille, jossa Miikku meitä jo odotteli. Siellä Pimu taas pystyi tekemään ihan normaalisti tokoa, eli luulin jo, että okserilla paineistus olisi unohtunut. Tehtiin ruutua, merkkiä, ohjattua ja zetaa. Selkeästi ollaan siis siirrytty EVL-moodiin.

Sunnuntaina sitten epistelemään tallille. Oli tarkoitus mennä vain Minnin kanssa, mutta aamulla sain kuningasidean ottaa Pimu mukaan tekemään hyvän mielen agitreenit. Ilmoitin molemmat sekä mölli- että kisaavien radoille. Möllirata ei ollut ihan mikään maailman helpoin, joten siinäkin sai miettiä vähän ohjausta. Minni meni eka ja teki tietty taas nollan. Puomilla palkkasin reilusti nameilla.

Sitten Pimu, jonka ohjasin aika samalla tavalla kuin Minninkin, eli juoksentelin mahdollisimman paljon edellä. Ennen rataa se oli ihan normaali, mutta nousi lähdössä ja kävin palauttamassa istumaan. Ehkä tästä ja siitä lauantain okserihelvetistä johtuen se oli ihan paineessa koko radan ajan. :( Arpoi joka ikistä hyppyä, mutta muut esteet meni lujaa. Todella kauheeta katseltavaa ja jos en olisi heti keksinyt mistä johtuu, olisin jättänyt radan kesken. Palkkasin sekä puomin että A:n reilusti ja se tekikin ne tosi hyvin. Nollalla maaliin, mutta todella surkea suoritus.

Sitten vielä kisaavien radat. Minni taas ekana ja nyt mokattiin jo melkein alussa kun mun persjättö oli maailman epäonnistunein ja myöhässä ja Minni lähti ihan selän takaa hakemaan puomia kun piti mennä viereiselle A:lle. En tiedä tuliko tästä jo hyl, eli koskiko puomiin, mutta viimeisteltiin rata sitten vielä yhdellä väärällä putken suulla myöhemmin. Tosi hyvä vauhti kyllä oli, joten hieno rata muuten.

Pimun kanssa vähän vaihdoin ohjaustapoja ja yritin pysytellä enemmän takana, jos se auttaisi hyppyihin. Lähti taas tosi epävarmasti ja taisi jopa tiputtaa tokan riman. Putkella saatiin vauhti normaaliksi ja sen jälkeen hyllytettiinkin seuraavaan putkeen, jossa väärä pää. Palkkasin taas kaikki kontaktit ja loppurata meni ihan jees. Jonkin verran se edelleen arpoi hyppyjä, mutta mm. kepit meni sikalujaa. En siis usko, että arpominen olisi johtunut mistään lihasjumista vaan vika taisi olla ihan vaan korvien välissä. Varmuuden vuoksi Miikku lupasi kuitenkin hieroa Pimun tällä viikolla.

Huomenna on tällä erää viimeiset Mouhis-treenit, joten saa nähdä pystyykö Pimu tekemään siellä kunnolla. Näin pahasti en ole sitä kyllä saanut järkytettyä tosi pitkään aikaan. Olisinko sitten Urhon myötä alkanut huomaamatta komentaa Pimuakin turhan kovasti, Urpolle kun ei tunnu minkäänlainen huomatus menevän jakeluun. Tosi inhottavaa ja täytyy nyt vähän aikaa olla Pimulle oikein kiltti ja kiva.

Tavoitekatsaus

Tän vuoden kisat on kisattu, joten on ehkä aika tarkastella miten tämän vuoden tavoitteissa onnistuttiin.

Pimulle olin kirjaillut tällaista vuosi sitten:
Sitten suunnitelmia ensi vuodelle:
- korkataan VOI-luokka tokossa
- noustaan kakkosiin agissa
- käydään luonnetestissä

Ihan yllätyin, että miten nuo tavoitteet nyt noin vaatimattomat olikin, mutta näemmä ihan onnistuneesti laadittu, sillä kaikki saavutettiin. 

Nellin ja Minnin osalta oli vielä vaatimattomampaa:
Ensi vuonna treenataan/kisataan jos vain suinkin pystytään. Muuten köllötellään kotona ja lenkkeillään metsässä. Mitään tavoitteita on kai turha asettaa, kun terveysasiat estää ne kuitenkin. 

Ehkä vähän turhan pessimististä, mutta eipä noista terveysjutuista koskaan tiedä. Onneksi Minni saatiin huippukuntoon ja sitä myöten aloitettiin kisaura uudelleen kesällä. Nellin agiura tosin loppui jo alkuvuodesta löytyneeseen sydämen sivuääneen. 

Ensi vuodelle on pakko vähän nostaa panoksia. Pimun päänmenoksi on suunniteltu seuraavaa:
- noustaan kolmosiin agissa
- korkataan EVL-luokka tokossa
- suoritetaan BH
- hinkataan PK-tottis kisakuntoon (ettei hakukisoihin osallistuminen jää ainakaan siitä kiinni) 

Urho:
- treeniä treeniä vaan, kisakentät kutsuu vasta 2014

Minni:
- valioituminen agissa
- pääseminen agin SM-kisoissa finaaliin

Nelli:
- lenkkeilyä kunnon mukaan, pääasiassa huilailua kotisohvalla

Tokotreeniä, agitreeniä ja kisailua

Viime lauantaina oli Pimun kanssa taas pitkästä aikaa tallilla VOI/EVL-kurssia. Nämä kurssikerrat kun ei ole mitenkään säännöllisesti joka viikko. Tehtiin paikallaolot, seuraamista, ohjattua, merkkiä ja zetaa. Paikallaoloista ensin istuminen, jota juuri päätin alkaa treenata. Sinne vaan Pimu riviin muiden mukaan ja piiloon lymyilemään. Harmillisesti alkoi rapsutella aika pian ja jäi sen jäljiltä lösähtäneeseen asentoon, joten kävin korjaamassa ja sitten uudelleen piiloon. Nyt istui oikein ryhdikkäästi ja kävin kerran vielä välissä palkkaamassa. Tästä tää lähtee! Paikallamakuu oli EVL-tyyliin häirittynä ja oikein hyvin meni.

Seuraamista tehtiin noin kisamittainen pätkä, ja voi vitsi kun oli superia! Agiesteitä päin meneminen hieman herpaannutti, mutta muuten oikein kivasti. Sitten ohjattua kahdella kapulalla siten, että laitoin Pimun merkille, koska se ei sitä vielä osaa. Hienosti haki molempia puolia. Tehtiin vielä merkkiä vähän erikseen ja nyt alan treenata sitäkin taas ihan oikeasti. Zeta meni myös aika kivasti. Järkkä S-I-M ja tein reiluilla avuilla. Seisomisessa liikkui kun palasin taakse, joten otin sen uudestaan, muut jäävät meni oikein hyvin. Ehkä mun tokomotivaatio alkaa pikku hiljaa palata, kun päätin alkaa hinkata EVL:ää kuntoon.

Iltapäivällä sitten suunnattiin vielä SDP:lle treenaamaan Pimun ja Urhon kanssa. Pimu teki pikkurimoilla rataa pätkissä ja lähinnä haettiin vaan hyvää fiilistä sunnuntain kisoja varten. Urho treenaili muutaman esteen pätkiä Jussin kanssa. Sen kanssa keskityttiin palkkailemaan esteiden jälkeen niin, että Jussi jatkoi liikkumista, sillä hieman näytti siltä, että se alkoi jahdata liikkuvaa ohjaajaa. Tosi vähän sen kanssa on edelleen tehty, mutta parempi näin päin, sillä Pimun kanssa tehtyjä virheitä yritetään vältellä viimeiseen asti.

Sunnuntaina kisailtiin siis SDP:llä Pimun kanssa kaksi starttia. Hyppärillä tuomarina Anne Savioja ja agiradalla Harri Huittinen. Radat on myös videolla, sillä mulla oli piiiiitkästä aikaa ihan oikea kepo mukana kisoissa. :D Lisäilen videoita kunhan saan ne Jussin puhelimesta jotenkin pihalle.

Hyppäri oli oikein kiva ja helppo, ainoastaan takakulman suora putki aiheutti jonkin verran pohdintaa ohjauskuvioista. Ehtiäkö persjättöön vai ei? Lähdössä Pimu jäi ihan ok, mutta oli sitten kuitenkin nostanut persettä juuri ennen kuin kutsuin, enkä huomannut tätä. Tästä tai jostain muusta syystä eka rima alas. Päästiin sinne takakulmaan asti ihan nätisti, mutta sitten Pimu ei lähtenytkään mun huitaisusta putkeen vaan lähti liikkeen mukaan ja teki ihan kunnon kunniakierroksen. Ei kuitenkaan koskenut muihin esteisiin, joten tästä vain kielto. Sain sen toiselta puolelta lähetettyä putkeen ja jatkettiin ihan näppärästi maaliin asti. Muuri vaan tuli vielä alas. Sitä me ei vaan osata. :( Tulokseksi siis 15, joten ihan ok meni.

Agirata oli sit vaikeampi ja varsinkin alun kepeillevienti kauhistutti. Minit ja medit teki sen kohdan lyhyemmän kautta, ja vain harva onnistui. Mulle tuli heti mieleen, että en edes yritä tuota vaan kiepsutan kauempaa, jolloin saa suoran linjan kepeille. Moni muukin maxi-ohjaaja oli keksinyt saman idean. Kepeiltä käännyttiin takaisin tulosuuntaan, joten olisi ollut hyvä antaa koiran pujotella yksin loppuun, mutta en vaan uskaltanut koittaa miten onnistuu. Menin melko loppuun asti, mutta hyvin ehdin vielä jatkoonkin. Putkien välinen rima alas, ilmeisesti olin liian edellä. Sitten A:n jälkeinen muuri (TAAS) alas. Radalla oli vielä okseri ja yritin ohjata sen selkeästi ja annoin erikseen hyppykäskynkin, mutta silti Pimu rysäytti sen alas. Tähän lopetin sit ohjaamisen, kun otti niin päähän tuo tiputtelu. Pimu suoritti sitten vielä puomin mun selän takana ja siitä juostiin maaliin. PÖH! Okseri nyt on tiedossa, että se on vaikea, mutta että tuo muurikin tippui molemmilla radoilla. Ei sen nyt niin vaikea pitäisi olla.

Sunnuntaina lähdettiin Jussin kanssa minilomalle pariksi päiväksi ja Päkäpaimenet pääsi riehumaan Miikulle. Eilen illalla kuitenkin palattiin taas arkeen ja agsattiin Mouhijärvellä. Vähän tuli lohdutusta kisojen jälkeiseen masennukseen kun Pimu oli siellä taas niin hyvä. Se jopa pujotti kepeillä joka kerta loppuun asti, vaikka jättäydyin jälkeen ja otin sivuttaisetäisyyttä reilusti. Superia! Eikä se tehnyt yhtään aloitusvirhettäkään. Rimoja taisi tulla koko treenin aikana yksi alas, joten on se nyt kumma ettei kisoissa osata hypätä.

Nellin tylsässä elämässäkin tapahtui eilen illalla, kun käytiin rokotuksilla. Odotushuoneessa sitä luultiin käytöksen takia taas vaihteeksi pikkupennuksi. :D Seuraavaksi sitä luultiinkin sitten urokseksi, mutta tämä tapahtui jo ennen kuin se tylysti hyppäsi juoksussa olevan shelttinartun selkään. Eipä tule tylsää hetkeä kun Nellin kanssa on liikenteessä. Sen paino oli taas laskenut, nyt 6,7kg. Lihakset on varmaan suurilta osin jo hävinneet, sillä ei se mitenkään liian laihalta tunnu. Muuten sen kanssa elellään nyt päivä kerrallaan ja tarkkaillaan vointia.

Epiksissä

Eilen käväistiin katsastamassa Ylökkin tämän talven treenihalli epistelyiden merkeissä. Ihan ok paikka muuten kun oli lämmitetty, mutta pohja oli mun (ja Pimun) makuun vähän turhan kova. Mukana menossa siis Pimu ja Minni, jotka molemmat osallistui kisaavien radalle. Rata oli melko kiemurainen, eikä suureksi harmiksi sisältänyt A.n lisäksi muita kontakteja. Pöh. Puomia kun erityisesti oli tarkoitus päästä treenaamaan.

Minnin vuoro oli eka ja se tempaisikin ihan kivan nollan, jolla sijoituttiin toiseksi, joten suklaatakin saatiin. Ehkäpä siis joudun sen kanssa käymään tämän Agiwars-cupin loputkin osakilpailut, jos vaikka pärjättäisiin niissäkin.

Pimulle otin varmuuden vuoksi kaksi starttia, kun tarkoituksena oli palkata kontaktit. No, eipä siellä sitten ollut kontakteista kuin se A, jossa ei ole ongelmia, niin vähän muuttui suunnitelmat ja lähdettiin vaan tekemään koko rataa kisamaisesti. Ekalla yrityksellä heti eka rima alas ja neloshypyn jälkeen väärä putkensuu, eli ei kovin pitkälle päästy. :D Kepit kuitenkin avokulmaan tosi hienosti, eikä siellä ehkä tullut kuin yksi rima tuon ekan lisäksi alas. Toisella yrityksellä päästiin kakkoshypylle asti, josta rima alas. Lisäksi lipesi A:lta härkkimisellä pois, joten palautin siihen -> hyl. Loppurata meni muistaakseni ihan ok, mutta saapa nähdä viitsiikö Pimun kanssa tuolla alustalla kisata toiste.

Keskiviikkona mulla oli Urpon kanssa vähän touhuiluja, kun se oli mukana kun koulutin omaa agiryhmääni, josta oli vain kaksi koirakkoa paikalla. Se pääsikin sitten tekemään pikkuisen fokusointitreenejä yhdellä hypyllä ja juoksemaan vähän putkeen. Muun ajan se mukavasti raivosi metallihäkissä. Mun ryhmän jälkeen on Miikun vetämä tokoryhmä, ja koska siellä ei ollut kuin yksi koirakko paikalla, Miikku "pakotti" mut jäämään Urpon kanssa tokoilemaan. Tehtiin hyppyä, perusasentoa, kosketusalustaa, noutoa ja luoksetuloa. Ihan kivasti se pystyi keskittymään, vaikka hallissa oli samaan aikaan vieras koira.

18 estettä

...nollalla eilen Mouhiksella! Todellakin mä vaihdan agilityn takas meidän "päälajiksi", varsinkin kun toko on vaan niin perseestä tällä hetkellä. Pimu oli taas aivan super agikoira ja tuon 18 esteen jälkeenkin kosautettiin niinkin helppoon asiaan, kuin putkesta putkeen vientiin, eli ei edes ollut rimamoka. Koko 26 esteen rata päästiin parissa pätkässä läpi. Rimat pysyi hienosti, olisko kaksi tullut koko treenin aikana alas ja molemmat samassa saksalais-kohdassa, jossa vaan jäin sinnikkäästi kökkimään koiran tielle. Keinun kontakti oli vieläkin tosi hidas ja vaatii sen, että menen edelle. A meni nyt oikein vauhdilla, joten ehkä tää tästä etenee. Koutsina oli vaihteeksi Maria, joka muisti Pimun joistain aikaisemmista treeneistä ja oikein kysyi erikseen, että olikos tällä jotain rimaongelmia joskus kun meni nyt niin erilailla. Huippua, että joku muukin huomaa saman positiivisen muutoksen kuin mä. :)

Urho täytti jo 7kk. Melko isoja poikia siis jo ollaan. Sisäsiisteys ei ihan vielä ole 100% vaan työpäivän aikana tulee edelleen pissat papereille. Tiedä sitten, että mitä tapahtuisi jos ne paprut vaan tylysti ottais pois, mutta ei nyt vielä oteta sitä riskiä. Öisinkin se on alkanut pyytää ulos vinkumalla, mikä on todella rasittavaa. Nyt on ollut niin paljon pakkasta, että lenkit on väkisinkin tosi lyhyitä, joten sen takia varmaan haluaa öisinkin ulos. Urho ei juurikaan pakkasesta tykkää, vaan alkaa nostella jalkojaan tosi herkästi lenkillä. Lumi on tosin hyvinkin syötävää sen mielestä (ja Pimun jätökset edelleen...). Penturuokapussin pohja alkaa jo häämöttää, joten pian siirrytään kokonaan raakaruokintaan. Jospa sitten saataisiin vähän enemmän lihaa luitten ympärille. Kyllä mua hieman jo huvittaa se ajatus, että jonain päivänä tuo eriparikorvainen puikulapäinen otus joudutaan viemään näyttelyyn. :D Toivottavasti Jussi hoitaa tämän hieman nolon velvollisuuden.

Huomenna suunnataan Pimun ja Minnin kanssa Ylöjärvelle epiksiin. Nellikin olisi voinut tulla putkiluokkaan, mutta sillä onkin rokotukset vanhentuneet, kun ei sitä voinut syksyllä rokottaa kortisonikuurin takia. No, nyt tuli varattua sillekin uusi rokotusaika, joten ehkä sekin vielä joskus pääsee epistelemään. Viikonloppuna kisataan Pimun kanssa vielä virallisestikin Tamskin kisoissa.

Sunnuntaina Päkäpaimenet menee pariksi päiväksi hoitoon Miikulle, joten vink vink ehkäpä saadaan jotain uusia kuvatuksiakin kaksikosta pitkästä aikaa. :)

Tokovuosi pakettiin

Tokokisat on siis tältä erää kisattu ja nyt parin päivän pureskelun jälkeen ehkä pystyy jo vähän analysoimaan mikä meni pieleen tällä kertaa. Ennakkoasetelmat ei olleet parhaat mahdolliset Pimun valeraskauden ja viikonlopun pakkasen takia, mutta kyllä meillä silti ihan normimahkut ykköstulokseen oli olemassa. Kisat oli tallilla, jossa ei ollut lämmitystä päällä ja tuomarina Harri Laisi. Liikejärjestys oli sekoitettu ja ihan kiva, vaikka olisinkin halunnut seuraamisen heti alkuun pois alta.

Paikallamakuu 8
Kisoissa oli myös yksi Pimun ikivihollisista (Isla-bc) paikalla, mutta onneksi meidän välissä oli sentään yksi malikka paikallamakuussa. Kehään meno meni ihan ok, eikä Pimu ottanut Islasta pulttia. Meni makaamaan toinen etujalka koukussa ja suoraan lonkalle. Kun palattiin kehään, se oli täsmälleen samassa asennossa, mutta oli kuulemma puolessa välissä rapsutellut itseään. Siitä pisteet pois. Kehästä poistuminen olikin sitten yhtä kaaosta. Pimu huomasi Islan ja alkoi huutaa. Mun oli pakko raahata se kaulapannasta pois kehästä, kun muuten se olisi rynninyt Islan luo kiljumaan. Hienoa.

Olin niin kiukkuinen Pimun raivoamiselle tässä vaiheessa, että tungin sille namit naamaan ja heivasin autoon. Onneksi me oltiin vasta numerolla kuusi, joten ehdin rauhoittua hallin puolella, katsella muutaman suorituksen ja panikoitua seuruupätkän pituudesta. Sitten uudella iloisemmalla asenteella hain Pimun autosta ja leikittiin hallin pihalla edellisen koiran aikana. Pimu olikin ihan kivasti mukana leikissä ja taisteli hyvin. Ennen kehää vielä namituksia perusasennosta ja vähän kaukoja.

Tunnari 9,5
Tällä siis alkoi ja oli oikein hieno! Oma oli toinen vasemmalta ja sieltä lähti haistelemaan. Kävi kuitenkin koko rivin läpi ja palasi omalle. Superhyvä!

Ruutu 0
Pitäisi siis joskus treenata oikealla matkalla tätäkin. Puolikkaalla tallilla kun treenaa, niin ei mahdu tekemään oikealta etäisyydeltä ja tämä kostautui siinä, että en vaan osannut pysäyttää ajoissa. Vauhti nousi sen verran kovaksi, että perse valui nauhan ulkopuolelle, kun Pimu heitti itsensä seis-käskyllä maahan asti. Loppu oli tietty ihan hyvä, että aivan turha nollaus. Pimu teki aivan oikein ja sai kunnon kehut.

Liikkeestä istuminen 0
Seisoi. Kunnon olkapääapu, mutta ei vaan pystynyt.

Seuraaminen 8
Piiiiitkä kaavio ja oli ihan kauheeta lahnausta. Juoksussa ja hitaassa vähän parempaa, mutta muuten yök.

Hyppynouto 9
Perussettiä.

Luoksetulo 9
Myöskin perussettiä.

Kaukot 8
Jonkin vaihdon teki väärin, oliskohan seiso-istu jossa meni maahan. Korjasi toisella käskyllä kuitenkin.

Metalli 9,5
Perussettiä.

Kokonaisvaikutus 8,5 ja yhteensä 215,5p 3-tulos

Että semmosta. Positiivista se, että tunnari onnasi ja pystyin vielä kokoamaan itseni loppuliikkeisiin, vaikka nollaukset tuli noin alussa. Kaikki muu sitten onkin negatiivista ja voi sanoa, että tokomotivaatio on ihan nollissa tällä hetkellä. Tosin enemmän ehkä voisi vielä v*tuttaa, jos ruutu olisi ollut kymppi ja oltaisiin jääty puolen pisteen päähän ykköstuloksesta.

Sunnuntaina sitten lohdutusaksaa SDP:llä Pimun ja Urhon kanssa. Pimu teki ensin rataa pienissä pätkissä ja sitten loppuun kontakteja ja keppejä erikseen. Kontaktit alkoi nopeutua huimasti, kun otin nakit käyttöön ja vapautin heti kun tuli 2on2off. Kepit oli myös tosi superit. Urponen teki Jussin kanssa pussia, takaakiertoja, valsseja ja kaarella olevia hyppyjä. Oikein pätevää oli.

 

Valeraskautta, silmätulehdusta, tokoa ja agia

Viime viikolla Urhon vasen silmä alkoi punoittaa siihen malliin, että varasin sille eläinlääkärin. Jussi käytti sen perjantaina ja silmätulehdushan siellä oli. Lääketipat on alkaneet vaikuttaa onneksi nopeasti, ja silmä on jo paljon parempi. Kuulemma oli ollut oikein reipas poika lääkärissä. Siis Urho. :D

Viikonloppuna ei ollut ohjelmassa juuri mitään muuta, kuin koirakavereiden kanssa leikkimistä. Tai kävi Pimu sekoilemassa valeraskaushuuruissaan lauantaina hakutreeneissä. Vielä en ole havainnut sillä "pentuja", mutta pesää se kovasti rakentaa ja ärhentelee muulle laumalle. Maitoakin tulee.

Valeraskaus vaikutti hieman maanantain tokoihinkin, sillä sattui ihmeellisiä asioita. Vedin taas VOI-luokan liikkeet kisamaisesti läpi ilman seuraamista. Liikkeestä istumisen seuruussa jätätti ihan huolella ja häröili omiaan. Luoksetulossa ennakoi stopin ekalle tolpalle, mutta maahanmeno meni hyvin. Ruutu oli vähän outo. Se lähti juoksemaan oikealle ja sieltä sitten jotenkin kaarsi ruutuun. Olipahan vaikea stopata se, kun tuli niin ihme suunnasta. Noudot sentään meni ok. Tunnarissa ei lähtenyt kapuloille sitten millään. Ehkä viidennellä käskyllä ja käsimerkillä lähti ja sitten teki kyllä ihan huolellisesti ja toi oman. Kaukoissa teki vaihdot oikein, mutta puolessa välissä haisteli kovasti maata ja meni ihan vinoon. Liikkeiden välissä myös haisteli kovasti, mutta oli kuitenkin samalla oudon innokas. Saa nähdä miten lauantain koe menee näistä lähtökohdista.

Eilen aksattiin Mouhiksella. Rata oli kivan vauhdikas hyppäri ja päästiin jopa loppuun asti. Ekalla kierroksella Pimu keskittyi ihan superhyvin ja rimat pysyi. Toisella kiekalla Marko söi radalla kakkua ja Pimun piti joka välissä yrittää päästä osingoille ja karkaili Markon luo. Hölmö. ;) Oli taas tosi kiva mennä Pimun kanssa. Ilmoitin sen jo seuraaviin kisoihinkin (lahjakorteilla), sen verran hyvin on mennyt.

Viikon tapahtumat

Oho, tulikin pikkuisen pitkä päivityskatko, mutta kaikenlaista on toki tässä viikon sisällä taas tapahtunut.

Nelli täytti viime perjantaina 8-v, eli on jo virallisestikin veteraani-iässä. Se on voinut viime aikoina taas hieman huonommin, ollut vaisu ja nukkunut paljon. Kipulääkettä on annettu melkein joka päivä ja välillä se onkin piristynyt ennalleen. Katsellaan ja seuraillaan tilannetta.

Lauantaina kisattiin Minnin kanssa Jyväskylässä kokeilumielessä jopa kolme starttia, mutta päätin samalla, että kolmea kisaa ei enää tulla ottamaan samana päivänä, sillä viimeisellä se oli jo vähän väsähtäneen oloinen. Ekalla agiradalla tuomarina Minna Räsänen ja mokattiin keppien aloitus kahteen kertaan. Pöh. Toinen oli saman tuomarin hyppäri ja taas mokattiin kepit. Kolmannelle radalle vaihtui tuomariksi Pertti Siimes ja rata oli ihan ykkösten tasoa. Pakkonollan paikka siis, ja sehän myös otettiin. Hyvä, ettei tullut ihan turha reissu ja triplakin jäi sitten vaan noiden keppivirheiden päähän.

Sunnuntaina oli Pimun vuoro harrastaa. Ensin oltiin Tamskin koulutusohjaajakurssilla harjoituskoirakkona ja tehtiin aluksi kaksi liikettä kisamaisesti tuomarin arvioimana ja sitten treenailtiin kolmea liikettä. Kisamaisesti tehtiin ruutu ja tunnari, jotka meni ihan nappiin, joten tuomarin arvioksi tuli 9,5 ja 10. Sitten treenailtiin liikkeestä istuminen ja hyppy/metallinoudot. Ei näissäkään mitään ongelmia, joten ei hinkattu yhtään enempää. Taas vaihteeksi siis onnistuneet treenit.

Sitten vähäksi aikaa Miikulle kuluttamaan aikaa (ja Urpon energiaa) ennen Elina Jänesniemen agitreenejä. Radalla oli tosi hankala alku, joka piti vielä tehdä juuri tietyllä tapaa, joten sitä sit hinkattiin melkein koko meidän treeniaika. Pimu hyppäsikin tosi huonosti, joten eihän meillä rimatkaan pysyneet, joten todella turha reissu taas vaihteeksi.

Maanantain tokoissa tein taas Pimun kanssa koko voittajan läpi. Ainoastaan kaukoissa johonkin vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä, muuten ei mitään suurempaa virhettä. Tunnarissa en ole ihan varma, että koskiko vähän väärään ennen oman tuomista. Lopputreenistä tehtiin vielä tunnari uudelleen, ja nyt ei todellakaan edes hipaissut vääriä, joten superbileet siitä.

Tiistaina loistettiin ProCanis-treeneissä. Pimu oli ihan superhyvä ja Markokin ihmetteli, mitä meille on tapahtunut. Kontaktit oli edelleen hitaat, mutta rimat pysyi ja ohjaukset toimi.

Keskiviikkona sitten loppui Pimun agikisatauko Tamskin iltakisoissa. Luvassa oli vain yksi startti kaikille luokille tuomarina Salme Mujunen. Meinasin jo lähteä kotiin kun näin radan, sillä se oli melkein pelkkää suoraan juoksua. Todellinen rimat alas siivekkeet kaulassa -rata siis. Ei se sitten niin paha ollutkaan ja rimat pysyi yhtä lukuunottamatta. Pimu keskittyi siis todella hienosti!

Ekan putken jälkeisillä hypyillä tuli iiiihan kauhea kaarros, kun Pimu lähti keinulle myöhästyneen rimanvarmisteluvalssin ansiosta. Muuten meni ihan sujuvasti, mutta kontakteilla asuttiin pitkään kun pidin pääni ja odotin rauhassa, että tulee 2on2off. Siitä johtui sitten se rimakin, sillä se oli A:n jälkeen. Nämä on meille hankalia jos en vapauta kontaktilta nopeasti liikkeessä ja nyt jouduin pysähtymään ja odottelemaan kontaktia. Tavoitteeksi olin asettanut kunnon kontaktit ja sen, että viimeinen rima pysyy. Maalialue kun oli tosi ahdas ja väliaidat ihan viimeisen hypyn lähellä. Nämä täytettiin, joten hyvä mieli jäi ja ei kun uusia kisailmoja menemään.

Jostain syystä tuloksiin oli aluksi merkattu meille nolla, mutta kävin näyttämässä tulospalveluun meidän tuomarinsihteerinlapun vitosta ja se tuli korjattua. Radalla tuli 9 nollaa, eikä meidän aika olisi edes riittänyt LUVAan. Seuraavaksi siis täytyy yrittää  alkaa nopeuttaa kontakteja.

Vielä oli Minnin vuoro kisata ja taas meinasin lähteä kotiin kun näin radan. Nyt se oli sittten ihan sikavaikea, tai oikeastaan vain yksi kohta eli kepeille meno. Aivan kauhea kulma ja pakko oli riskeerata A:n kontakti, jotta ehtii edes jotenkin ohjata kepeille. Minni selvitti sen kuitenkin aivan mallikkaasti ja tehtiin nolla. Radalla oli 5 putkea peräkkäin ja jotenkin en osannut yhtään ohjata näitä putkesta putkeen vientejä ja ne oli tosi hitaat. Kuvittelin vissiin taas ohjaavani Pimua kun luulin, että Minni ampuisi itsenäisesti putkiin pelkästä lähetyksestä. Pitkään keikuttiin tuloslistalla kolmen sakissa SERTissä kiinni, mutta lopulta joku kiilasi reilulla 0,1s erolla meidän edelle ja vei SERTin. Nyyh. :( Ei se taas olisi paljoa vaatinut. Yksi putkeenvienti vähän vauhdikkaammin ja Minni olis valio.

Minni jää nyt huilailemaan ja katsellaan kisoja sitten ensi vuonna uudestaan. Mahdollisesti kuitenkin käydään epistelemässä huvin vuoksi. Pimu sen sijaan kisaa vielä ainakin Tamskin kisat joulukuussa.

Tunnarikin hajos

Nonni. Sinne meni sit viimeinenkin varmuus Pimun tunnarista. :( Treenailtiin eilen illalla Miikun kanssa tallilla, kun Mouhijärven aksat oli peruttu tällä viikolla. Tuli sitten tehtyä hieman liian vaikea tunnari, joten päästäänpä korjailemaan nyt sitäkin.

Pimu aloitti seuraamisilla lelupalkalla Miikun häiriköidessä. Tällaista ehdottomasti täytyy tehdä nyt enemmänkin. Sitten se tunari, jossa haettiin vaikeutta ylimääräisillä kapuloilla. Tehtiin kisamaisesti, mutta laitettiin kaikki mulla mukanaolleet kapulat kehiin, eli olisko ollut about 10-15? Pimu ei vaan löytänyt omaa ja palautui takaisin mun vierelle. Muutaman kerran lähetin uudelleen ja menin vielä lähemmäksikin auttamaan, mutta ei vaan löytynyt. :( Luovutettiin sitten ja tehtiin vaan yksi helppo oman piilotus. Pöh!

Sitten ruutu ihan jees ja vielä kaukoja loppuun. Ensin pieni hinkkaus läheltä ja sitten ylipitkältä matkalta M-I-S ja vapautus palkalle. Pystyi tekemään, jes!

Urho oli myös mukana, joten sekin "joutui" kehiin. Tehtiin kosketusalustaa, ruutua, sivulletuloa, hyppyä, luoksetuloa ja siivekkeen kiertämistä. Oli erittäin pätevää touhua jälleen kerran. Treenatessa se on kyllä varsin mukava eläin, arkielämässä ei niinkään. Eilen oli taas kehitetty ihan uusia tuhoja, mm. kaiveltu jämäkoiratavarakaapista joku palkinnoksi saatu koirankeksipaketti ja vedetty naamariin. Tästä syystä sitten oli iskenyt isompi hätä ja tuloksena haisevat löysät kasat. Mitähän seuraavaksi?

Kaukot on rikki

Eilen tokoiltiin Pimun kanssa tallilla tavoitteellisten seurassa ja päätin vetäistä koko VOI-luokan läpi palkatta samassa järjestyksessä kuin kokeessa, ja tutkailla miten tunnari ja kaukot luonnistuu.

Yleishäröilyllä (=kaikki treenaa yhtäaikaa jotain pientä) kuitenkin aloitettiin ja me tehtiin sen aikana lähinnä vaan siirtymisiä paikasta toiseen. Tein aina jonkun pienen liikkeen, esim. maahanmenon ja sitten kehuin/palkkasin siitä ja siirryttiin seuraavaan suorituspaikkaan. Pari kertaa se lipesi siirtymissä haahuilemaan ja sitten tein niin, että käänsin sille selän ja jäin odottelemaan, että se hakee itse kontaktia. Siinäpä sitten sai haahuilla ihan keskenään, mutta nopeasti kyllä huomasi, etten mä ollut enää yhtään mukana sen puuhissa ja palautui lähistölle. Jonkin verran sitä siis vielä kiinnostaa tehdä hommia mun kanssa.

Sitten paikallamakuu 3min. Oltiin aidan takana piilossa, joten pääsin tarkkailemaan sieltä hyvin tilannetta. Nyt makasi ihan rauhassa koko ajan, eikä häröillyt mitään. Pään laski melko alussa jo maahan, mutta ei veivannut sitäkään muuten.

Pimun vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten se joutui odottelemaan melko kauan autossa. Hain sen vasta vähän ennen, riehutin lelulla ja sitten kehään. En halunnut liikkurointia (paitsi tunnarissa) ja pyysin muita vaan häröilemään kentän liepeillä ja käskyttävän mitä sattuu aina väliin.

Seuraaminen oli nyt ihan superia johtuen ilmeisesti hyvästä virittelystä. Liikkeestä istuminen, luoksetulo, ruutu, hyppynouto ja metalli meni myös hyvin. Jopa parempaa sarjaa tehtiin kuin kokeessa. Sitten tunariin. Pyysin kapulat rinkiin ja oma ylös niin kuin kokeessa. Ihan kympin tunnarinhan se nyt sitten teki, joten ei se ainakaan kokonaan ole hajonnut.

Sitten vielä kaukot, joiden aikana sattui juuri piiiitkä juna menemään ohi ja oltiin vielä radan puolella. Pimu oli ihan luimussa ja teki tooodella huonosti. Maasta istumaan taas ok, mutta siitä seisomaan ehkä kolmannella käskyllä. Maahan ok ja siitä istumaan, mutta taas jumitti istu-seiso-vaihto. Miljoona lisäkäskyä, mutta tekipähän kaikki vaihdot lopulta. Nää on siis oikeestikin nyt rikki, tai ei ainakaan kestä yhtään häiriötä. :(

Kotona oli vielä pakko tehdä kaukot kertaalleen, joten Pimu eteiseen ja itse menin keittiön ikkunaan melkein kiinni, niin saatiin sopiva etäisyys. Nyt teki kunnolla kaikki vaihdot oikein, joten näköjään se on vaan häiriöstä nyt kiinni.

Tokoa, agia, viestiä, pentutreffiä ja suuri kisamasennus

Viikonloppuna puuhailtiin siis vähän monenlaista ja molemmat bc:t pääsi tekemään.

Lauantaina aloiteltiin aamulla tokotreeneillä, kun Pimulla alkoi Tamskin VOI/EVL-kurssi. Osallistujat (+vetäjä) oli tismalleen samat, kuin viime kevään VOI-kurssilla, joten tuttuun porukkaan päästiin. Alkuun jonkinmittainen paikallamakuu EVL-tyyliin, joka muute ok, mutta maahanmenoon kaksi käskyä. Yksilöliikkeistä tehtiin ensin zetaa siten, että laitoin istumaan joka pätkällä. Teki nyt tosi hienosti istumiset ja muutenkin ihan mallikkaasti, vaikka ei zetaa olla koskaan tehty. Sitten luoksetulo, joka meni ihan käsille. Ekalla yrityksellä hiipparoi tosi pahasti ja meni itsenäisesti ekalle pysäytystörpölle seisomaan! Kutsuin siitä tulemaan ja hiipparointi jatkui pari metriä kunnes laittoi itsensä maihin. Voi pöh! Toisella yrityksellä teki ihan samoin, vaikka tarkoituksena oli tehdä läpijuoksu, mutta kolmannella sitten onnasi läpijuoksu ja siitä palkka. Yritin vielä kerran kisamaisesti ja nyt teki stopit hyvin, eikä ennakoinut. Sitten vielä ruutu, joka myös kosahti ihan täysin. Ekalla yrittämällä meni oikean takatörpön luo tarjoamaan merkkiä ja eikä ne muutkaan yritykset olleet kovin vahvoja, vaan hakeutui vaan sinnikkäästi oikeaan laitaan ruudun ulkopuolelle, vaikka laitoin lätkänkin ruutuun. Toinen pöh! Ruuudussa ei ollut nauhoja, joten näköjään Pimu ei vaan osannut yhtään hahmottaa sitä.

Näistä treeneistä siis todella huono mieli, eikä kovin luottavainen fiilis sunnuntain koetta silmällä pitäen.

Iltapäivällä lähdin Minnin kanssa SDP:lle aksaamaan, kun oltiin Jingin kanssa varattu taas vuorot peräkkäin. Jussi toi vielä mulle suoraan hakutreeneistä Urhon ja Priiman hallille, joten pääsin tekemään myös bc-aksaa. Tehtiin helpohkoa rataa, jossa kuitenkin pääsi tekemään takanaleikkauksia, joten Minnille hyvää treeniä. Heti alkuun Minnin kanssa nollalla koko hoito läpi ja sitten vielä vähän erikseen puomi- ja keppihinkkausta. Hyvä Minni!

Sitten Priima kehiin ja yritin räpeltää senkin kanssa pätkissä saman radan läpi. Ensimmäiset neljä estettä menikin ihan kivasti, eikä sen pidempiä pätkiä taidettu päästäkään, kun eräs otti taas musta painetta. Hankaluuksia tuotti takanaleikkaukset ja mua kohti hyppäämiset. Saatiin kuitenkin mentyä koko rata läpi niissä muutaman esteen pätkissä. Kepit ja kontaktit on sillä kyllä tosi hyvällä mallilla.

Pääsin treenaamaan sitten myös Urhon kanssa ja tehtiin alun kolmea hyppyä molempiin suuntiin. Lelupalkka oli valmiina hyppyjen takana, ja ihan kivastihan se sinne irtosi. Kehitin sille oman lähtörutiinin, eli se tulee lähdössä jalkojen väliin. Lähdössä pysymistä ei treenattu, vaan Jing piteli sitä kiinni. Superlujaa se kyllä meni ~10cm rimoilla. :) Loppuun vielä keinun paukutteluleikkiä, vaikka eipä se siitä yhtään hätkähtele. Hieno Urponen! Toivottavasti saan jatkossakin aksailla sen kanssa.

Sunnuntaina oli sitten Pimu kuudes VOIVOI-koe. Aamulla oli vielä ihan pakko tehdä omassa pihassa ruutu kertaalleen, kun se lauantainen treeni meni niin pieleen. Onneksi ei mitään ongelmia, joten kohtuuluottavaisin mielin kisoihin. Tuomarina meillä siis Juha Kurtti ja tässä kootut selitykset pisteineen:

Paikkamakuu 10
WTF?? Pimu oli ihan tuhannen kierossa ja naama täynnä hallin pohjan kumirouhetta kun tulin kehään, joten olin ihan varma, että se on vähintään noussut seisomaan tai pyörinyt siellä maassa. Tuomari näytti vaan koko ryhmälle kymppiä, joten olin vähintäänkin ihmeissäni. Siljalta sitten kuulin, että Pimu oli rapsutellut itseään ihan alussa, mutta maannut sitten ihan rauhassa pää maassa. Kymppi tuntuu siis hieman oudolta.

Yksilöliikkeisiin jouduttiin hieman yllättäen, kun meitä edeltävän koirakon ohjaaja olikin EVL-kehässä toisen koiransa kanssa juuri kun olisi ollut heidän vuoro, ja meidät huudettiin sitten niiden sijaan kehään. Aivan kauhea paniikki iski! En ollut viritellyt Pimua yhtään ja olin maailman epävalmistautunein siinä vaiheessa. Kiirellä leikitin Pimua hieman, mutta en vaan kehdannut ottaa kunnolla aikaa virittelyyn vaan tosi hätäisesti sitten rynnittiin kehään.

Seuraaminen 8,5
Jätätti ja lahnaili alussa, mutta parani loppua kohden. Perusasennot teki kaikki ja askeleet oli hyvät.

Liikkeestä istuminen 7
Alkoi ennakoida ja jäi seisomaan ennen liikkurin jättökäskyä. Tuli mulkaisusta mukaan ja teki sitten istumisen ihan ok. Annoin ihan kunnon olkapääavun.

Luoksetulo 10
No ei kyllä ollut tämäkään kympin arvoinen, mutta ihan jees kuitenkin.

Ruutu 10
Se löysi! Sanoin taas seismaahan, vaikka piti sanoa vaan se seis. Plääh.

Hyppynouto 10
Oli hyvä.

Metallinouto 9
Paluumatkalla oli ihan suu auki, siitä piste.

Tunnari 0
Kapulat ringissä ja oma ylhäällä. Ihan perussetti siis ja haisteli omankin, mutta toi sitten viereisen. En tiedä missä vika.

Kaukot 0
Nousi maasta vielä istumaan, mutta sen jälkeen en saanut sitä seisomaan vaan painui maihin. Maasta ei noussut myöskään enää ollenkaan seisomaan, joten jätin sarjan kesken. Kerrassaan surkea esitys.

Kokonaisvaikutus 8
Kurtti ei tykännyt kun Pimu käyttäytyi epäbordercolliemaisesti ja haahuili siirtymissä. Olisi siis pitänyt pysytellä paremmin mun vierellä. Siirtymät oli kyllä ihan kauheat ja Pimu koomaili kehän reunalle, johon olin alkupaniikissa viskannut takin ja lelun ym. kamat. Normisti ne olis jätetty Pimun näkemättä. Jokaisen liikkeen alkuun jouduttiin vielä hinkkaamaan perusasentoa ihan sikakauan.

Yhteispisteet 221 ja VOI3-tulos. Siihen nähden, että menetettiin 80 pistettä noissa kaukoissa ja tunnarissa, ihan hienosti siis meni. Jos oltais edes jompi kumpi niistä saatu tehtyä, niin mahkut olis ollut ykköseen. Mutta kun ei, niin ei ja täten perun meidän agikisakiellon, koska jotain onnistumisia mun on vaan nyt saatava. Sen verran paha kisamasennus tästä seurasi, ja luultavasti Pimullekin tekis hyvää kisata jossain kivassa lajissa vaihteeksi. Vielä on ne joulukuun alun tokokisat jäljellä, mutta sen jälkeen sitten pistetään varmaan toko tauolle ja keskitytään tekemään jotain kivaa sen sijaan. Tai ainakin treenaillaan vaan jotain kivoja liikkeitä, eikä hinkata yhtään. Pimun mielentila on vaan jotain niin kauheeta tokokehässä, että pakko sitä on saada paremmaksi. Muuten en kehtaa enää mennä kokeisiin.

Kokeesta sitten suoraan Miikulle treenailemaan viestiä. Urho teki helpohkon treenin ääniavuilla ja näköyhteydellä. Pimulle vähän vaikeampi, ja se olikin taas oikein pätevänä ja juoksi sikalujaa!

Myöhemmin vielä Urhon Lieska-veli tuli poikkeamaan Miikulla ja olipahan mielenkiintoista vertailla veljeksiä. Urho veti Lieskalle heti kauheat raivarit, kun se tuli pihaan, mutta rauhoittui nopeasti, eikä sen jälkeen tullut mitään suurempia kärhämiä, vaikka etukäteen vähän jänskättikin miten ne tulee toimeen. Ne osasi pääosin leikkiä (=painia) ihan nätisti, mitä nyt Urho "vähän" nylkytti Lieskaa joka välissä. :) Pimu ei myöskään alkuun tykännyt Lieskasta yhtään, murisi ja jäykisteli vaan karvat pystyssä. Lieska oli paljon aikuisemman näköinen kuin puikula-Urpo, vaikka korkeudeltaan ne on about samat.

Serpentiiniä ja putkijarruja

Ei tiputtu agipilvistä vieläkään, vaan Pimu jatkoi pätevää linjaa myös torstain valkkutreeneissä. Se on tosiaan ollut nyt niin hyvä, että melkein jo alan miettiä, että sillä on joku hätänä. Kaikki normaali päätön sinkoilu siivekkeet kaulassa on poissa ja se menee kuuliaisesti sinne mihin ohjataan eikä myöskään tiputtele rimoja. Erittäin epänormaalia touhua siis. Vai olisiko tiukka linja tiputteluissa pikku hiljaa oikeasti alkanut vaikuttaa? Juoksujen jälkeen se on ollut vähän vaisumpi kotona ja on myös muutaman kerran pissaillut sisällä makuupaikoilleen. Varmaan Urhon "aikuistuminenkin" vaikuttaa siihen jonkin verran, kun selvästi Urho hakee nyt paikkaansa laumassa. Ne ei tällä hetkellä ollenkaan edes leiki kotona ellei niitä erikseen yllytä lelulla, joten ilmapiiri on nyt vähän kireämpi kuin ennen. Pitänee seurailla tilannetta.

Teemana treeneissä oli tekniikka ja rata koostui kahdesta suorasta putkesta ja neljästä rinnakkaisesta hypystä. Näillä tehtiin neljä pätkää, joissa treenailtiin serpentiiniä ja putkijarrua. Oli harvinaisen kivat treenit, sillä saatiin kaikki pätkät onnistumaan. Serpentiinit meni Pimulta melkein automaattisesti, ei juurikaan tarvinnut ohjailla. Putkijarrukin osattiin jostain kumman syystä, vaikka sitä ei ole juuri yhtään treenattu. Koko treenien aikana taisi tippua kaksi rimaa, jotka molemmat meni sinänsä mun piikkiin, että lopetin liikkeen juuri hypyllä. Pimu teki siis oikein hienosti.

Päteviä tokoilijoita

Eilen tokoiltiin taas melkein yövuorolla kouluttamani agiryhmän jälkeen. Pimu pääsi ensin kehään ja aloiteltiin seuraamisella. Riehutin aluksi lelulla ja sitten otettiin max 10 askeleen pätkiä, joista palkka. Ihan kivasti pysyi kontakti, joten ehdottomasti sunnuntain kokeessa täytyy päästä virittelemään se kunnolla. Sitten liikkeestä istuminen, joka onnasi tietty. Ruudussa koettiin ihme, eli se jäi seisomaan kun huusin seis. PÖH! Nimenomaan halusin nyt treenata sitä, että sanon vaan yhden käskyn ruudussa, kun se kuitenkin painuu suorilta maahan, mutta tietty se nyt sit toimi ihan epäloogisesti. :D Luoksetulon ekalla yrityksellä tuli maahanmenon läpi, mutta muistuteltiin sitä muutamaan kertaan ja toinen yritys olikin jo ihan superi. Tehtiin vielä metallinouto ja hinkkailtiin kaukoja läheltä.

Sitten Urpo kehiin. Odotukset sen suhteen ei olleet kovin korkealla, mutta pikkuinen osoittikin omaavansa jo jonkin verran aivoja ja oli oikein pätevänä. Melkein jo nousin tokomotivaatiokuopasta sen johdosta. Aloiteltiin nopeilla maahanmenoilla, joista heitin namia palkaksi. Sitten kosketusalustaa, joka muistui ihan kivasti mieleen. Ruutu oli vielä Pimun jäljiltä kentällä, joten pakkohan sitäkin oli sit koittaa. Vietiin yhdessä lelua ruutuun ja sinnehän se juoksi jo melkein täydeltä matkalta. Ihan huippua! Tästä rohkaistuneena päätin koittaa mitä Urho tykkää noutokapulasta. Pientä hetsausta, kapulan heitto, Urho perään ja sehän nouti tosi pätevänä. Hieman huippua, ettei tarvitse sen kanssa käydä samaa vääntöä noutojen suhteen kuin Pimun kanssa. Loppuun vielä vähän perusasentopönötystä, kaukojumppaa ja paikallamakuuta.

Tällä hetkellä koiraharrastukset (agi+toko) tuntuu taas ihan kivoilta, mutta katsotaan kuinka alas tiputaan illan valkkutreeneissä Pimun kanssa.

Huiput aksat

Taas eilen Pimu loisti Mouhis-treeneissä. Vitsit, että niistä treeneistä tulee aina niin hyvä mieli, vaikka vähän ahdistaakin lähteä illalla ajelemaan Porintielle, kun siellä on niin pimeääkin ja hirviä liikkeellä. Rata oli 25 estettä, mutta tutustuin taas vaan noin 20 ekaan esteeseen. Yllärinä päästiin lopulta 22 esteelle asti, ei tosin ihan nollana alusta, mutta kahdessa 11 esteen pätkässä.

Kepit oli hankalasti kohti ei mitään, joten siinä tuli ekalla kierroksella suuria vaikeuksia, kun viimeinen väli tuli helposti oikaistua. Kävin jopa Pimua vähän sörkkimässä siellä lopussa, ja sehän veti vähän paineeseenkin sitten itsensä. Onneksi saatiin loppupalkan avulla tehtyä kerran onnistuneesti ja päästiin sitten jatkamaan.

Toisella kierroksella lähdettiin alusta ja päästiin 11 estettä, kunnes rima alas ja homma seis. Jatkettiin tästä sitten loppuun ja päästiin esteelle 22, joka oli kepit 90 asteen avokulmaan ja sehän meni sinne oikein! Huippua! Pikkuinen oli niin hieno! Jopa alun kuvio, jossa joutui pakkovalssilta lähtemään tosi aikaisin, jotta ehti persjättää 3-4 esteiden väliin, onnistui joka kerta ihan huipusti.

Kauhea kisakuume, kun meillä menee nyt niin hyvin! Kontakteihin ja lähtöihin en tosin ole vieläkään ihan tyytyväinen, mutta kyllä näillä nyt jo kisoihin voisi mennä. Kontakteja en ole juurikaan treeneissä palkkaillut, joten sinänsä uskon, että ne toimii kisoissakin. Lähdöt on parantuneet huomattavasti. Kyllä se edelleen kyttää, mutta pystyy olemaan jo paikoillaan melkein aina.

Urho oli Mouhiksella mukana turistina, eli sai vahtia autoa treenien ajan. Ja kyllä se vahtikin. Kauhea möykkä vaan päälle heti jos joku liikkui auton lähellä. Huoh.

Maanantain korjaussarjaa

Tavoitteellisten treeneissä korjailtiin sunnuntain mokia. Tällä kertaa jaettiin kenttä ja porukka kahtia ja treenailtiin molemilla puolilla yhtä aikaa. Me oltiin Pimun kanssa narttuporukassa, joita oli vain kolme, joten hyvin ehdittiin tehdä kaikkea ja aikaa jäi ylikin.

Aloitettiin liikkeestä istumisella. Ensin tein kisamaisesti, jolloin jäi taas seisomaan. MURRR! Oli kuulemma taas niiannut ja lähtenyt tekemään istumista, mutta sitten oli kuitenkin noussut takas seisomaan. Vahvistelin sitten pelkästään käskystä istumista palkkailemalla ja hyvinhän se sitten osasi. Loppuun vielä toinen kisamainen suoritus, nyt todella liioitetulla olkapääavulla ja istui täpäkästi. Tällä sit mennään sunnuntain kisoissakin.

Sitten tunnari samoin kisamaisesti ja oma toinen oikealta kuin oli sunnuntainakin. Pimu teki (mun kriteereillä) täyden kympin tunnarin, joten vaikea sitä oli korjata. Lähti taas oikealta tarkistelemaan, merkkasi oman, kävi rivin läpi, palasi omalle ja toi sen. Häiriötäkin oli, sillä tehtiin se kentän toista puoliskoa kohti, jossa muut treenaili ja lisäksi Minna ja Lili seisoskeli ihan kapuloiden lähellä häiriönä. Agilityesteitäkin oli lähistöllä näköpiirissä.

Tehtiin vielä seuraamista siten, että Minna ja Lili käskytteli ja häiriköi. Riehutin lelulla aluksi, joten vire oli nyt ok, eikä ainakaan jätättänyt. Yritin palkkailla tiheästi ja heti kun tekee kunnolla. Pää kyllä pyöri vinhasti ja varsinkin puomin vieressä seuraamisesta ei tullut juuri mitään. Plääh. Lopuksi palkkasin ihan vaan siitä, että pysyi yhden askeleen verran kontaktissa.

Sitten paikallamakuu, joka meni ihan munille. Mä kun oon niin luottanut siihen, että tän se osaa, eikä ikinä nouse, niin nyt se sit nousi. :( Alku EVL-tyyliin ja hyvin odotti mun käskyä ja ekalla maihin. Ei oltu piilossa kuin ehkä pari minuuttia, kun kentältä huudettiin, että Pimu tekee jotain. Oli sit noussut seisomaan, haistellut jotain ja painunut takas maihin! WTF? Menin sitten vähän antamaan palautetta ja laitoin sen uudelleen maahan ja lähdin piiloon. Muut tuli jo tässä vaiheessa takaisin kehään, mutta mä pidin sitä vielä jonkin aikaa maissa ja tulin vasta sitten takaisin. Miksi just nyt tarvii tänkin hajota?

Tehtiin vielä toiset kierrokset yksilöliikkeitä ja mä tyydyin vaan hinkkailemaan kaukoja läheltä ja loppuun otin vielä jonkun kivan liikkeen, eli hyppynoudon. Suu aukes taas vähän liian ajoissa luovutuksessa, joten pikkuisen hinkattiin sitten kapulan pitämistä vielä.

Näillä näkymin mä en juurikaan ehdi treenailla itsekseni enää ennen sunnuntaita, joten näillä mennään. Lauantaina meillä alkaa Tamskin VOI/EVL-kurssi, joten siellä pääsee vielä todennäköisesti tekemään paikallamakuun ja jotain pientä viimeistelyä. Joka tapauksessa päätin, että en enää yritä saada tälle vuodelle lisää koepaikkoja. Jos ei näillä kahdella jäljellä olevalla kokeella tule ykköstä, niin sitten ei tule ja jatketaan ens vuonna.

Urho oli eilen taas rasittavaakin rasittavampi pikku-tuholainen. Tällä kertaa se oli pöllinyt keittiön tasolta sämpyläpussin ja vetänyt naamariin. En tajua miten se on edes ylettänyt siihen, mutta konstit on monet pienellä bc:llä. Loppuillan jätösten määrästä päätellen todennäköisesti muukin lauma on saanut osansa aarteesta. Täytyy vaan toivoa, ettei niillä ole ollut mitään kovin pahaa kinaa pussin jakamisesta. Urho kun ei tunnetusti ruokaansa kovin avuliaasti ole jakamassa.

Tuplanollauksia

Viikonloppuna nollailtiin siis vähän lajissa kuin lajissa. Toisessa lajissa ne tietty on hyvästä, mutta toisessa ei niinkään.

Lauantaina suunnattiin Minnin kanssa Lietoon ATT:n kisoihin. Mentiin taaskin vaan agiradat, koska hyppärinollia on jo riittävästi. Tuomarina Allan Mattson, jolla oli kyllä hieman keskenään eritasoiset radat. Ensimmäinen oli ärsyttävää kiemurointia ja toinen sitten melkein pelkkää suoraan juoksua. Rimat oli tapissa.

Ekalla radalla oli tosi hankala hyppykuvio A:n ja keppien välissä. Vielä radalle mennessä en yhtään tiennyt mitä siellä aion tehdä. Onneksi olin radalla Minnin kanssa, niin ei juuri haitannut vaikka heiluin koiran edessä ja lähettelin hypyille ihan outoja reittejä. A:n jälkeen olin suunnitellut pakkovalssin, mikä osoittautui ihan vikatikiksi, sillä Minni kimposi maata kiertävälle radalle ja tuli ehkä sellainen 10m ylimääräinen lenkura. Olis vaan pitänyt tehdä saksalaisella, mutta pelkäsin rimoja jos jään vahingossa koiran eteen. Kepeille kuitenkin selvittiin, tosin tosi paskalla ja myöhästyneellä ohjauksella. Lopussa puomin kontakti oli vähintääkin epämääräinen, mutta ei virhettä, joten nollalla maaliin. Harmittavasti tuosta ylimääräisestä lenkistä johtuen 0,28s yliaikaa. :( Voi voi.

Toinen rata siis melkein pelkkää suoraan juoksua, joten päätin että nyt se viimeinen aginolla sit tehdään SM-nollia varten. Ja tehtiinhän me se. Oikeastaan missään kohdassa ei tullut mitään vaikeuksia, vaan Minni meni just niin kuin ohjasin ja olin suunnitellut. Sertistä jäätiin alle sekunti, mutta en olisi kyllä sitä saanut puristettua mistään kohdasta, joten tosi hyvä rata Minniltä. :) Melkein siis tuplanolla jälleen kerran ja SM-nollat kasassa!

Vielä vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että Minni vielä tekee näin hienon comebackin agikentille, mutta niin vain saatiin se vielä kisakuntoon. Tosi huippua, mutta vieläkin tulee mietittyä paljon sitä, kuinka kipee se on todellisuudessa viime talvenakin ollut ja miksi en sitä steriloinut jo paljon aikaisemmin. :( Toivottavasti se nyt vaan pysyy kesään asti kunnossa, niin päästään vielä nauttimaan yhdet SM-kisat sen kanssa.

Sunnuntaina oli sitten Pimun vuoro kisailla. Meidän viides VOIVOI-luokan koe pidettiin Hyvinkään agilityhallilla. Siellä pyöri kaksi kehää yhtä aikaa, joten ylimääräistä tilaa ei hallissa juurikaan ollut. EVL-kehä oli perällä ja meidän kehä hallin alkupäässä. Kehä oli rajattu naruilla ja ihan siinä kehän vieressä kulki koko ajan porukkaa ja koiria EVL-kehään ja takaisin, joten tosi rauhatonta oli. Paikallamakuulla alkoi ja muutenkin mentiin normijärjestyksessä. Tuomarina Pernilla Tallberg. Tässä pisteet:

Paikkamakuu 10
Pimu oli ekassa paikkamakuuryhmässä ja ilmeisesti oli varsin nätisti ollut, kun sai ainoana kympin! Muilta vähennettiin haistelusta, tassujen siirtelystä ja lonkan veivaamisesta. Näköjään ei siis ollut edes kääntänyt sitä etujalkaansakaan, mitä yleensä tekee.

Seuraaminen 7
En pystynyt virittelemään Pimua kunnolla ennen kehää, kun sisällä oli niin vähän tilaa ja kehä oli ihan vieressä. Lahnahan se siis oli ja jätätti melkein koko ajan.

Liikkeestä istuminen 0
Seisoi. Oli kuulemma taas niiannut, mutta ei sitten kuitenkaan pystynyt istumaan. En tiedä missä vika.

Luoksetulo 5
Saatiin säälipisteet kun häiriötä oli niin paljon, nollille olis pitänyt mennä. Tämä tehtiin ihan kehänauhan vieressä ja toisella puolella siis ihmiset/koirat kulki koko ajan. Jäi hyvin maahan, mutta ei vissiin hälinän takia kuullut mun käskyä ja lähti vasta toisella tulemaan. Vauhti oli hieno, eli hidas laukka. Eka stoppi kerrassaan upea, mutta toiseen vaati kaksi käskyä kun jäi ensin seisomaan siinäkin. Sivulle tuli myös laukkaa.

Ruutu 8
Superhieno!!! Pisteet lähti ennakoinnista, eli meni käytännössä mun seis-käskyllä maahan. Olisi siis pitänyt jättää se maahan-käsky sanomatta. Sanoin kyllä taas seismaahan melkein yhteen, mutta tuomari olisi halunnut, että koira pysähtyy ihan selkeästi ja kunnolla jos sille sanoo seis. Ihan sama, tää oli silti upea!

Hyppynouto 9
Perussettiä, piste lähti kapulan mälväämisestä.

Metalli 10
Mun mielestä tää ei ollut yhtä hyvä kuin hyppynouto ja mun korvaan kuului kyllä kilikali-ääntä palautuksessa. Pimu lähti ensin maassa olleelle teipinpalalle ja olin ihan varma, ettei se tuo kapulaa ollenkaan, mutta onneksi bongasi siitä kapulan ja toi mulle.

Tunnari 0
Voi plääh. Oma oli toinen oikealta, ja Pimu lähti sieltä päästä tarkistamaan riviä. Merkkasi selvästi oman, mutta kävi silti vielä rivin loppuun asti. Takaisin palatessa otti jostain kumman syystä keskeltä kapulan suuhun, pudotti sen ja toi oman mulle. Olis nyt vaan heti tuonut sen oman, kun selvästi sen löysi heti.

Kaukot 8
Ihmeen hyvät pisteet. Maasta seisomaan nousussa meni ensin istumaan, joten siihen kaksi käskyä. Muut vaihdot teki kerrasta, mutta seiso-istu taas eteni ja lopun perusasento oli tooosi vajaa. Jäi sellaiseen puoli-istuvaan asentoon.

Kokonaisvaikutus 9
Ihan jees siis. :)

Pisteitä yhteensä kämäset 199 eli VOI3-tulos. Selkeästi olis tullut ykkönen, jos olis kyetty tekemään noi pari liikettä kunnolla. Mutta kun ei niin ei, ja harjoitukset jatkukoon. Ens sunnuntaina päästään Kurtille Tamskin kisoissa. Melkein voisin jo uhkailla lopettavani koko lajin jos ei sieltä tule ykköstä, mutta en nyt kuitenkaan.

Tokokisoista suunnattiin suoraan Miikulle treenaamaan viestiä. Jussi oli myös saanut raahattua itsensä ja Urhon sinne, joten molemmat bc:t sai treenata. Pimulla meni eka treeni vähän mönkään, kun tehtiin liian vaikeasti ja ressukka eksyi, eikä sitten enää oikein lähtenyt ilman apuja juoksemaan. Toinen treeni sitten vähän helpotetusti, ja teki ihan superpätevästi. Urho oli myös pätevänä. Ekan treenin se oli tehnyt Miikun ja Jussin kanssa ja mä olin sit toisessa treenissä Jussin parina. Jussin luo metsään se juoksi upeasti, mutta mun luo se ei oikein meinannut lähteä. Johtui osaksi siitäkin, että Miikku oli Jussin kanssa siellä metsässä ja ne nyt on varmaan Urhon elämän kivoimmat ihmiset. Mä oon vaan kiukkuinen komentaja. ;)

Urho+sisarukset täytti jo puoli vuotta! Sen kunniaksi mittailin Urhon eilen todella epävirallisesti ja sain tulokseksi 51cm. Lieska-veli on kuulemma samoissa mitoissa. Muutenkin veljeksillä tuntuu olevan samoja ärsyttäviä piirteitä, kuten tuo jätösten syöminen, hihnassa sinkoilu ja vahtihaukkuminen. Aivojen jälkitoimitusta edelleen odotellaan.

Torstain valkut

Eilen aksattiin Pimun kanssa valkkutreeneissä jotain medien MM-rataa vähän muunneltuna. Ensin koitettiin 10 ekaa estettä, sitten loppurata ja lopuksi vielä koko hoito putkeen. Yllärinä me saatiin tehtyä tosi hyvin. Ekat 10 estettä meni nollana kevyesti, jälkimmäinen pätkä aiheutti pientä säätöä, mutta kyllä sekin taisi kertaalleen nollille mennä. Koko rataa ei saatu nollille, mutta melkein meni sekin.

Varsinkin keppeihin oon tosi tyytyväinen. Sinne tultiin kovaa vauhtia putkesta ja esteiden väli oli tosi lyhyt, mutta sinne vaan taipui mun pikkuinen! Ongelmia tuli lähinnä esteiden ohittelusta epämääräisen ohjauksen takia, ei niinkään rimoista, mikä oli myös tosi hieno juttu. Kontaktit oli A:ta lukuunottamatta surkean hitaat, joten niissä on nyt paljon korjailtavaa.

Urpokin oli mukana hengailemassa ja tein sen kanssa vähän tokoiluja kentän reunalla. Lähinnä paikallamakuuta ja perusasentoa.

Saatiin sittenkin viimeistelytreenit

Päästiin sittenkin viimeistelemään Pimun tokokunto eilen illalla treenien vetämisen jälkeen tallilla. Sanna ystävällisesti jäi mulle liikkuriksi, joten vedettiin hyppynoutoa ja metallia lukuunottamatta koko VOI-luokka läpi palkatta. Seuraaminen oli hirveetä, mutta se nyt on vaan sellaista. Korjataan kun jaksetaan. Liikkeestä istuminen oli olkapääavulla ok. Luoksetulo ihan super muuten, mutta jättäessä ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Täpäkät stopit kuitenkin. Ruutu perusvarmaa kauraa kuten myös tunnari. Vitsit miten hienosti nää meidän "ongelmaliikkeet" nykyään menee! Kaukoissa taas jumiutui sivulle ja vaati jätössä kaksi käskyä maahan, mutta vaihdot teki kaikki kerrasta oikein. Ainoastaan seiso-istu vähän eteni. Sitten hallitusti pois kehästä ja iltaruualle, joka odotteli kentän reunalla.

Oli kyllä erittäin hyödyllistä mun pääkopalle saada vedettyä tällainen kisamainen treeni, sillä nyt on viimeistään pakko uskoa, että Pimu kyllä osaa! Samalla lailla rennosti kun saisi vedettyä liikkeet läpi sunnuntainakin, niin ykkönen olis siinä. Ennen sunnuntaita ei nyt treenata enää mitään tokoon viittaavaa, tai ehkä kuitenkin vähän hinkutetaan kaukoja läheltä tms. tosi pientä.

On me aksattukin. Tiistaina Mouhiksella oli vuorossa varsinainen vauhtirata. Jumiuduttiin heti kakkoshypylle, joka piti ohjata pakkovalssimaisesti vähän kauempaa ja sitten lähteä pinkomaan ihan miljoonaa, jotta ehti ohjata suoran putken jälkeisen hypyn. En vaan millään meinannut saada ajoitettua tätä kunnolla ja vedin Pimua kakkosesta ohi. Tästä kun selvittiin, niin päästiinkin jo aika pitkälle. Jopa takaakierto onnasi ihan ansaputken vierestä, mikä on suuri ihme, kun sinne rynnittiin vielä melko täysiä. Yleensä tällaisissa Pimu on ampunut vaan täysiä putkeen.

Toinen jumitus oli sitten väärän putkenpään ohitus. Pimu vaan sinnikkäästi pyrki putkeen, vaikka Marko kävi välillä ihan kunnolla estämässä sitä livahtamasta sinne. Huomasin, että saman tien jos mun pää kääntyi pikkuisenkin putkeen päin, niin Pimu ampui sinne. Tää saatiin lopulta jotenkin räpellettyä siten, että vaihdoin omaa juoksulinjaa suorempaan eikä kohti ansaputkea ja pidin katseen visusti koirassa. Huh, nää on meille ollut niin vaikeita aina, joten treeniä vaan. Saatiin me 13 esteen pätkä tehtyä jossain välissä nollallakin, joten ihan jees meni muuten.

Minnikin aksasi eilen mun vetämässä ryhmässä. Olin napannut nopeasti eilen tulleesta ASB-lehdestä jonkun Allan Mattsonin radasta tehdyn harjoituksen ja sitä sitten hinkkailtiin, kun lauantaina päästään Mattsonin radoille kisaamaan. Minni on kyllä niin pätevä agiliitäjä! Se meni taas just sinne mihin ohjattiin ja ihan niin kuin sille olis tullut vauhtiakin lisää. Lauantaina sitten pari nollaa, kiitos!

Urhon elämään ei kuulu juuri mitään uutta. Mä en ole jaksanut sen kanssa edelleenkään tehdä juuri mitään, joten tokot on pahasti vaiheessa. No, pääasiassa haku/jälkikoira siitä kai pitkin tulla ja ne lajit on onneks Jussilla hanskassa. :D Urponen on viime aikoina kehittänyt uuden ja ehkä kaikkein ärsyttävimmän harrastuksen mitä voi olla, eli paskan syömisen. Kiva katsella ikkunasta pihaan, kun Pimu paskoo ja Urho kulkee suu auki perässä. Siis YÖK! Onneksi se ei omaa paskaansa syö, mutta Pimu on jostain syystä niin herkkupeppu, että sen tuotokset maistuu liiankin hyvin. Todellakin toivotaan, että tämä vaihe menisi pian ohi.

Miikku oli kuvaillut meidän kaksikkoa viime viikonloppuna, joten tässä pari kuvaa.

Urponen (kuva: Katri Pietilä)

Yhteiskuva (kuva: Katri Pietilä)

Oksuiltamat

Se niistä viimeistelytreeneistä sitten. Eilen oli kova hinku päästä tavoitteellisten treeneissä vetämään vielä kerran VOI-luokka läpi Pimun kanssa ennen sunnuntain koetta, mutta ei sitten päästy koko treeneihin.

Töistä tullessa vastassa oli taas ihan normisettiä, eli tavaroita vähän siellä sun täällä ja leluja revitty ym. sekasotkua Urhon jäljiltä. Sitten havaitsin, että lattialta löytyi myös purkkapussin jäännökset, eikä yhtään purkkaa missään. Kaikki koirat oli ihan normaalin tuntuisia, joten lähdettiin lenkille, mutta sitten aloin kuitenkin vähän panikoida ja soitin ensimmäisenä Miikulta toimintaohjeita ja sitten vielä eläinlääkärille. Reviirissä olivat sitä mieltä, että kannattaa oksennuttaa koko lauma, vaikka ei ole varmuutta, että koska ne purkat on syöty, paljonko niitä oli ja ketkä niitä on syönyt. Eihän meillä tietenkään ollut vetyperoksidia, joten päätin hakea sitä Reviiristä kun en edelleenkään oikein tiedä Nokian tai muutenkaan lähimpien apteekkien sijaintia. Siispä nasta lautaan, Urpo mukaan (jotta saadaan sen paino selville) ja kohti Reviiriä. Urho pääsi siis samalla reissulla puntarille, ja lukemat oli 13,2kg.

Kotona alkoi sitten oksennustalkoot, joten koko lauma kylppäriin ja vetyperoksidiannokset naamariin. Se oli kyllä yllättävän tehokasta ainetta, ei mennyt montaa minuuttia, kun alkoi oksennukset lentää. Jussin kanssa sitten syynättiin oksuja läpi, mutta ei löytynyt purkkaa, joten näköjään ne oli vedetty jo aikaisemmin päivällä ja niitä oli ollut sen verran vähän, ettei myrkytystilaa tullut. Huh huh, onneksi näin. Syöty purkkapussi oli ollut keittiön työtasolla, josta se oli sitten ilmeisesti Urpon toimesta hypelty alas. Se oli vajaa, mutta en yhtään muistanut, että paljonko sinne oli jäänyt. Onneksi sentään toinen melkein täysi pussi oli jäänyt pöydälle. Nyt kävin kaikki keittiön kamat läpi ja siirsin kaikki vähänkin vaarallisemmat ainekset kaappiin ylähyllylle.

Pikatreenausta

Eilen otin Päkäpaimenet mukaan tallille, kun menin vetämään treenejä. Tarkoituksena oli tokoilla molempien kanssa treeninvedon jälkeen. Pienet epäilyt oli siitä, että mitä tokoilusta tulee varsinkin Urhon kanssa, kun Miikku veti ALO/AVO-tokoryhmää samaan aikaan toisella puolelle kenttää. Yllärinä kumpikaan ei tainnut edes tajuta kuka siellä toisella puolella on, tai ei ainakaan tullut siitä mitään ylimääräistä häiriötä.

Ensin pääsi Urho kehiin. Aloiteltiin agilla, eli tehtiin puomin kontaktia ja pari kertaa riehuttiin putkissa. Laitoin puomin pätkän mini-pöydältä alas ja yritettiin sillä alastuloa. Olipahan taas vääntöä, kun erään honkkelikoivet meni taas ihan holtittomasti. Lopulta sain sen yleensä pysymään puomilla niin, että viljelin puomille nameja ja siitä pikku hiljaa sain sen hilattua 2on2off-asentoon. Puh, kun meni hermot. Harmittavasti kontaktitraineri oli toisella puolella, enkä kehdannut käydä sitä sieltä pöllimässä kesken tokokurssin. Siinä on toinen puoli leveämpi, joten kannattanee jatkaa harjoituksia sillä ja koittaa vaikka joskus vuoden päästä, jos jalat pysyis puomilla. ;)

Sitten Urho-tokoa. Tehtiin ensin kosketusalustaa, mikä meni superhienosti. Seuraavaksi sivulletuloa ja siinä pönöttämistä. Edelleen se yritti nojailla muhun, mutta menin vaan tylysti pois alta. Tehtiin myös maahan-istu-vaihtoja kaukoja ajatellen ja jotain paikkamakuun tapaista viritelmää, että se pysyisi maassa vaikka kävelin ympärillä. Ihan ei vielä tajunnut pysyä, vaan piti pompsahdella jos tulin liian lähelle. Kyllä se kai tästä lähtee. Itsellä on vaan sellainen pieni ongelma, että en välillä tajua ettei Urho voi osata vielä mitään ja yritän vaatia siltä vähän liian vaikeita juttuja (kun kerran Pimukin osaa).

Pimu teki ensin ruudun, johon hain häiriötä siten, että rakensin sen ihan väliaidan viereen ja toisella puolella Miikku hoki juuri jollekin koirakolle käskyä kovalla äänellä. Onnasi ihan superisti! Tehtiin ihan liikkeenä ja täysin kympin arvoisesti meni. Sitten hyppynouto ja yritin heittää oikein paskasti vinoon. Ei onnanut, vaan tuli melko suora heitto, joten eipä mitään ongelmia tässä. Tehtiin vielä liikkeestä istuminen olkapääavulla ja istui nyt oikein pätevästi. Loppuun vielä pientä seuraamista. Pakko oli sitten hinkuttaa vähän A:n ja keinun kontakteja, kun ne sattui olemaan siinä sopivasti keskellä kenttää. Treenattiin siten, että jättäydyin reilusti jälkeen ja Pimun piti ihan itse tajuta mennä loppuun asti. Hieman joutui odottelemaan, että eräs tajusi, vaikka sillä oli namipalkka edessä odottamassa, mutta kyllä se parani kerta kerralta.

Täytin viime viikolla Tamskin tokokurssitoivelomakkeen vähän huvikseni, mutta näemmä kannatti, sillä eilen tuli tieto, että nyt järjestetään kymmenen kerran VOI/EVL-kurssi. Sinne meni sit ilmo saman tien, joten tokoon panostetaan nyt talvella toden teolla. Jotain pentu/alkeiskurssiakin pitäis Urholle suunnitella, mutta saa nähdä riittääkö aika/motivaatio. Toko on kuitenkin edelleenkin mulle vähän pakkopullaa, vaikka on se vähän mielenkiintoisemmaksi muuttunut ylempien luokkien liikkeiden myötä.

Enää reilu viikko seuraavaan tokokokeeseen, hui!

Iso poika

Oho, eilen se sit todistettavasti tapahtui: Urho nosti koipea lenkillä! Hieman nauroin sille, kun huomasin sen koipi ylhäällä. Sen oma ilmekin oli vähän sellainen, että wtf?? mitä nyt tapahtui. :D Loppupäivän pissat tosin tuli sitten normityyliin kyykkimällä, mutta näemmä se alkaa ainakin jotain jo ymmärtää uroskoiran elämästä, vaikka narttujen kanssa asuukin.

Pimun eiliset Mouhis-treenit meni ihan superhienosti. Rata oli 25 estettä ja ensin piti yrittää kisamaisesti. Me päästiin esteelle 22 asti parilla virheellä (yks rima ja keppien aloitusmoka), mutta sitten Pimu vaan livahti putkeen hypyn sijaan. Ihan sikahyvin kuitenkin ja ihme kyllä, mulla itselläkin pysyi pää kasassa sinne asti, vaikka homma meinasi levitä moneen kertaan ja oikeesti olin pessimistinä taas tutustunut kunnolla vain 20 ekaan esteeseen.  Kepit mentiin radalla kolme kertaa ja siis vain kerran tuli moka niissä. Huippua! Markon sanoin, tämä oli mun ja Pimun paras suoritus ikinä Mouhiksella. :)

Toisella kierroksella sitten katsottiin vähän järkevämpiä ohjauskuvioita muutamiin kohtiin ja yritettiin uudelleen. Sama keppien aloitus vaan kosahti kerta kerran jälkeen. Se olikin kyllä tosi vaikea. Kepit lähti melkein puomista kiinni ja itse piti olla siinä vastaanottamassa pakkovalssilla ihan kiinni kepeissä ja törkätä oikeaan väliin. Pimulle on vaan tosi hankalaa tulla niin lähelle mua, joten väkisin änki itseään mun ja keppien välistä ym. häröä. No, päästiin kuitenkin eteenpäin ja muutamassa osassa koko rata loppuun. Todella hienosti sujui, Pimu oli jopa melkein omituisen kiltillä päällä.

Maanantain tokot

Eilen tavoitteellisten treeneissä tehtiin taas yhteinen kymmenen minuutin alkutreeni, jonka aikana hinkkailin vaan kaukoja ja tein pikkuseuruita. Sitten omalla vuorolla tein ruudun loppuosaa, eli ruudusta seuraamiseen tulemista. Vähän kuulemma nyki liikkurin käskyistä, mutta lähti joka kerta ekalla käskyllä seuraamaan. Sitten luoksetulon stoppeja putken kautta, jotka Pimu teki ihan ok. Loppuun vielä perusasennossa pönöttämistä kun muut häiriköi ympärillä ja ihan pieniä seuruita. Tehtiin myös paikallamakuu, jossa ärsyttävästi vasta tokalla käskyllä maihin. Muuten ok. Yritin myös pitkästä aikaa paikkaistumista ja ajattelin vain käväistä piilossa, mutta juuri kun olin palaamassa, se oli painunut maihin. Pöh. Tulisi nyt se VOI1, niin olis ehkä enemmän motivaatiota paneutua EVL-liikkeisiin (ja sit pääsis agikisoihinkin).

Urho on urpoillut viime aikoina tuttuun tapaan. Olohuoneen sohvaan on nakerrettu mm. kiva reikä, mikä ei sinänsä haittaa, kun sohva on muutenkin menossa vaihtoon piakkoin. Hampaat on jo vaihtuneet hyvän aikaa sitten ja tänään aamulenkillä se pissatessa hieman kevensi toista jalkaa. Jokohan se pian alkaisi nousta kunnolla? Vähitellen ajattelin aloitella sen kanssa tokotreenejä. Saa nyt ainakin aluksi tulla Pimun mukaan aina kun treenailen, jospa sitten tulisi tehtyä senkin kanssa jotain. Urho syö edelleen nappulaa, mutta välillä saa myös raakaa. Ostin sille viime viikolla uuden säkin Acanan penturuokaa ja syököön nyt ainakin sen loppuun. Jätökset pysyy kuitenkin melko kohtuullisina sillä ruoalla verrattuna aikaisempaan Sam's Fieldin ruokaan.

Huoltotoimia

Viime viikko oli vielä melko tylsää elämää. Keskiviikkona käytiin aikuisten koirien kanssa rokotuksilla ja Nellin nielukontrollissa. Kaikki oli laihtuneet! Jopa Minnikin, vaikka mun silmään se näyttää taas vaihteeksi superläskiltä. Ilmeisesti pörröturkki vaan hämää niin paljon. Se painoi vain 7,7kg, kun yleensä on ollut yli kahdeksan. Nellin paino oli 6,9kg ja Pimun 14,6kg. Hyvissä mitoissa siis koko lauma. Nellin nielu näytti jo paremmalta, joten kortisonikuuri lopetetaan pikku hiljaa. Jos granulooma uusii ja alkaa aiheuttaa oireita, niin aloitetaan kuuri uudelleen.

Torstaina sitten Minni ja Pimu pääsi päiväretkelle Turkuun. Ensin käytiin Kaisan luona moikkaamassa Casperia, Oliveria ja Luukasta. Näistä viimeksi mainittu on ihmisvauva, ja yllättävän hyvin Pimukin suhtautui siihen. Minni ja Pimu pääsi seuraamaan Luukaksen syöttämistä ihan aitiopaikoilta ja silmä kovana tarkkailivat lusikan liikettä suuhun. Lopuksi hieno odottaminen palkittiin ja saivat vetäistä jämät kiposta. Kaisalta sitten suunnattiin Turun koirafysioon, jossa molemmat pääsi Tanja Kotin taikasormien näprättäväksi. Pimu oli pahassa kunnossa. :( Kaularangasta löytyi lukko ja koko etupää oli tuhannen juntturassa. Nämä saatiin kyllä auki ja käsittelyn jälkeen jopa mä huomasin, että koko koira seisoi ihan erilailla. Minni sen sijaan oli yllättävän hyvässä kunnossa, sillä ei ollut juuri mitään. OHO!

Viikonloppuna sitten vaan huilailtiin käsittelyiden jäljiltä, tai mä kävin lauantaina Priiman kanssa treenaamassa SDP:llä. Viereisellä kentällä oli vissiin jotkut belgien kokoontumisajot, ja sieltä kuulunut haukku oli välillä vähän paineistavaa, mutta muuten Priima väläytteli jo vauhtiakin. Tehtiin taas vain muutaman esteen pätkiä ja treenailtiin lähinnä takaakiertoja ja päällejuoksua. Lisäksi kontakteja ja keppejä vielä erikseen. Urho treenaili myös vähäsen mm. pussia.

Tänään pistin Pimulle ilmon Tamskin tokokisoihin 1.12., joten nyt ollaan siinä tilanteessa, että kolme koetta on ilmottuna. Jos ei näillä irtoa, niin jo on kumma!

Tiistai-aksat

Eilen liideltiin taas tuttuun tapaan Mouhijärvellä. Tutustuin radasta taas vain 20 ekaa estettä, sillä oletus oli, ettei pidemmälle päästä. Ekalla kierroksella piti ilmoittaa etukäteen, että kuinka monta estettä aikoo päästä nollalla. Mä sanoin, että kaks, mutta se ei kuulemma kelvannut, vaan lukeman piti olla yli kymmenen. :D Valkkasin sitten numeron 11, sillä sen jälkeen oli kepit vaikeasta kulmasta, jonka oletin epäonnistuvan. No, ei päästy sitten yhtään estettä, kun heti eka rima alas. Pöh! Räpiköitiin kuitenkin kymppiesteelle asti parilla rimalla, kiellolla ja yhdellä esteen ohituksella. Melko hirveää siis. Toinen yritys oli jo ihan sikahyvä, päästiin 13 estettä nollalla ja siihen palkkasin. Rimat pysyi ja ne kepitkin onnasi. Huikeeta! Renkaalle ainoastaan Pimu teputti, mutta muuten mun nähdäkseni hyppäsi normaalisti ja paremmin kuin sunnuntaina.

Toisella kierroksella jatkettiin siitä mihin oltiin päästy, mutta jäätiin sitten hinkkaamaan putki/puomi-erottelua, mikä ei ollut edes mitenkään vaikea. Sinnikäästi Pimu vaan lähti mun liikkeen mukana puomille, vaikka putki oli sitä ennen tyrkyllä. Tästä kun selvittiin, niin jäätiin jumiin päällejuoksuun, jossa piti kuljettaa koiraa esteen ohi. Tosi hankala kohta, enkä ikinä oikeasti olisi tehnyt sitä noin, mutta pakko oli yrittää. Ekalla yrityksellä teki superhyvin, mutta näemmä oli tuuria, sillä sen jälkeen ei onnannut millään, vaan aina se lipesi sinne hypylle.

VOI-tilannekatsaus

Eilisissä tavoitteellisten treeneissä päätin katsastaa VOI-liikkeiden nykytilan, joten tein seuraamista lukuunottamatta kaikki liikkeet kisamaisesti putkeen ilman palkkaa. Treenit aloitettiin kuitenkin tällä kertaa yhteishäröilyllä, eli kaikki teki kentällä yhtä aikaa jotain pientä kymmenisen minuuttia. Tämä olikin ihan hyvä käytäntö, sillä Pimun kierrokset ei ollut enää ihan niin tapissa siinä vaiheessa kun päästiin yksilösuorittamaan. Alkutreenin aikana tein pieniä seuraamisia ja hinkkailin kaukoja läheltä.

Sitten yksilösuoritukseen. Ruudulla alkoi ja teki oikein hienosti, tosin loppuseuraamiseen tulemiseen tarvitsi kaksi käskyä (wtf?). Sitten tunnaria. Kapulat oli ringissä ja oma ylhäällä. Ihan superisti työskenteli ja toi oman. Luoksetulo seuraavana ja sekin muuten ihan hyvin, mutta stopit valui aika järkysti. Tosin vauhti oli niin luja, että ei se olisi tuon paremmin voinutkaan stopata. Hyppynouto ja metalli oikein kivasti nekin. Liikkeestä istuminenkin onnistui olkapääavulla. Kaukoissa tarvitsi johonkin vaihtoon kaksi käskyä ja tuli jonkin verran eteenpäin.

Tällä suorituksella olis ainakin mun mielestä tullut ykköstulos kun ei nollattu mitään. Vire säilyi koko treenin ajan tosi hyvänä, vaikkei palkkaa tippunut. Pientä viilausta monet liikkeet vielä vaatii, mutta kyllä me se ykkönen seuraavasta kokeesta otetaan. Nyt loppui mokailu!

Päteviä treenailijoita

Eilen oli kolme mahdottoman pätevää beeceetä SDP:llä agitreeneissä. Pimun ja Urpolaisen lisäksi Priimakin oli saatu paikalle ja kaikki pääsi tekemään jotain. Oltiin rakennettu yksi Mouhiksen rata kentälle ja sitä treenailin Pimun kanssa. Päätin ensin jakaa sen noin kolmeen osaan ja palkkailla välissä. Tämä olikin loistava taktiikka, sillä päästiin koko rata nollalla noilla välipalkkauksilla! Huikeeta! Sitten yritin vielä koko rataa putkeen, mutta matka katkesi kahdeksannelle esteelle, jossa rima alas. Tein siihen persjätön ja olin vaan myöhässä. Seuraavan kerran stopattiin kepeille, kun jäi vimeinen väli menemättä. Ennakoin vaan tulevaa käännöstä vähän liian aikaisin. Muuten onnasi taas kaikki, joten todella huiput treenit Pimulla. Tosin se arpoi hyppyjä melko lailla. Sinänsä positiivista, että ei rysäyttänyt miten sattuu, vaan katsoi joka hypyn tarkkaan, mutta voi sillä jotain jumiakin juoksujen jäljiltä olla. Torstaina päästään Tanja Kotin käsittelyyn, joten tilanne selviää silloin.

Urhosen kanssa tehtiin irtoamista parin hypyn suoralla lelupalkalla. Mä pidin kiinni lähdössä ja Jussi ohjasi. Hyvin siirtyi fokus leluun/esteille, kun vapautettiin se aina vaan silloin kun katsoi eteenpäin. Tarkoituksena oli vahvistaa sitä, ettei se vilkuile ohjaajaa esteiden välissä ja tosi hyvin meni jakeluun. Tehtiin myös toista pätkää, jossa tultiin putkesta hypylle, jonka takana palkka.

Priima oli ekaa kertaa ihan ilman omaa mammaa treenaamassa, mutta hyvin meni silti. Ehkä  jopa paremminkin kuin ennen, kun sen ei tarvinnut välillä etsiskellä Miikkua radan reunalta. Tehtiin muutamien hyppyjen mittaisia pätkiä ja vahvistettiin myös sen kanssa irtoamista. Toisella kierroksella tehtiin A:ta, puomia ja keppejä. Hyvin meni kaikki.

Oli viime viikolla muutakin toimintaa. Torstaina valkkuryhmän treeneissä Pimu pääsi treenaamaan sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä. Sylkkäri on edelleen hankala, kun se ei vaan halua tulla mua päin, mutta poispäinkäännökset sujui ihan superisti, vaikkei olla niitä kauheasti treenattu. Saatiin myös tokokisapaikka 4.11. Hausjärvelle, joten ehkä pitäis alkaa taas treenata tokoakin kunnolla.

Minnikin on päässyt tekemään hommia. Se on nyt pari kertaa jo ollut mun vetämän ryhmän treeneissä mukana ja käytiinpä lauantaina Liedossa kisaamassa pari starttia. Tuomarina oli Esa Muotka ja radat vaikutti vähän hankalilta. Ekalla radalla kepeille meno oli meille vaikea avokulma ja epäonnistuikin sitten. Loppurata ihan hyvin, paitsi yhdelle hypylle arvoin lennosta vastakäännöksen ja siitä tuli kielto, kun Minni ei ihan heti tajunnut ideaa. Yliaikakymppi tulokseksi. Toinen rata oli muuten kiva, mutta puomille meno kerrassaan kamala. Siellä oli putki alla ja tultiin viistosti vasemmalta siten, että ennen puomia piti saada tehtyä puolenvaihto. Suunnittelin valssin ja katsoin vielä askelmerkitkin valmiiksi, että tulee varmasti tehtyä se tarpeeksi kauaksi ekana tyrkyllä olleesta putkesta, mutta ei vaan onnannut. Minni oli siinä sen verran mua jäljessä, että osui juuri putken kohdalle kuin valssasin, joten sinne livahti. Harmi, sillä muuten tehtiin nolla. Tässä kohtaa hyllytti aika moni muukin, eikä radalla tullut yhtään ihanneaikaista nollaa, joten pienestä oli taas nollavoitto kiinni.

Paluu normaaliin

Tällä viikolla palataan vihdoin normaalirytmiin treenien suhteen juoksutauon jälkeen. Viime lauantaina käytiin jo pikaisesti SDP:llä muistuttelemassa keppejä ja kontakteja. Miikku toi myös ystävällisesti Priiman mulle treenattavaksi ja tällä kertaa menikin jo paljon paremmin kuin viimeksi. Tehtiin ihan pieniä pätkiä ja lisäksi keppejä ja puomia. Nyt se teki huomattavasti paremmin mulle hommia, eikä koko ajan kuikuillut omaa mammaa radan reunalla. Kyllä tästä vielä jotain tulee. :) Muuten koko viikonloppu kuluikin sujuvasti sisätiloissa livestreamin äärellä agin MM-kisoja katsellessa. Pimu ja Urho sentään pääsi välillä ulos, kun Jussi kävi hakuilemassa niiden kanssa.

Maanantaina tokoiltiin taas tallilla tavoitteellisten kanssa. Pimu kävi ihan miljoonakierroksilla, joten melkoiseksi sählingiksi meni koko treenit. Oli tarkoitus tehdä luoksetulon stoppeja putken kautta, mutta ei tuota sählää sinne voinut päästää, joten jätettiin väliin. Tehtiin sitten liikkeestä istuminen (hyvä), kapulan tuontia sivulle, kapulan pitämistä ja perusasentoja. Yritin laskea kierroksia metallikapulalla, mutta jotenkin se intoili nyt siitäkin ihan liikaa. Kerrassaan outoa toko-toimintaa. :D Loppuun vielä paikallamakuu, jossa rapsutteli persettään (ilmeisesti taas stringit hankasi).

Tiistaina sitten pitkästä aikaa Mouhis-aksaa Pimun kanssa ja vire oli ihan överit. Tehtiin juoksuhousujen takia medi-rimoilla, joten ihan kivasti jouduin itse juoksemaan, kun se tuli niiiiin lujaa. Päästiin rataa ihan kivasti, kepit varsinkin sujui ihan loistavasti, vaikka itse jouduin rynnimään vähän sinne sun tänne niiden aikana. Ylivireen ja housut huomioon ottaen se meni kyllä todella superisti. Hyvä Pimu!

Urpolainen kasvaa ja kehittyy. :) Nyt on enää yksi vauvakulmuri jäljellä ja uudet tulossa kovaa vauhtia. Sisäsiisteyskin on jo melko hyvällä tasolla. En ole ainakaan nähnyt, että se olisi yrittänyt Pimua nylkytellä juoksujen aikaan, joten ei se taida siitä vielä mitään ymmärtää. Varmuudeksi jatketaan kuitenkin vielä tämä viikko eristystä työpäivien ajan.

Pimun kanssa ollaan nyt jonossa kolmeen toko-kokeeseen, mutta saa nähdä päästäänkö. Tosi harmi, kun jäi juoksujen takia ne pari koetta väliin ja nyt on niin vähän kokeita. Onneksi sentään Tamskin kokeisiin pääsee aina ja niitäkin on vielä pari ennen joulua.

Tavoitteellista tokoa

Eilen aloitettiin talvikausi, joten meilläkin alkoi Pimun kanssa uudet tokokuviot Tamskin tavoitteellisessa ryhmässä. Ehdittiin tehdä 10 minuutin treeni ja lisäksi paikallamakuu. Pimu teki juoksujen takia erillisen ja vähn lyhyemmän paikkamakuun parin schapen kanssa. Omalla vuorolla tehtiin ruutua, metallia, tunnari ja luoksetuloa.

Ruudussa oli lätkä ja tarkoitus oli, että Pimu pysähtyisi siihen seisomaan. No ei seissyt vaan taas suorilta maahan. Päätin hinkata tätä, joten otin lätkän kanssa muutaman toiston ilman ruutua ja sitten lätkä takaisin ruutuun. Se osaa kyllä jäädä lätkän lähistölle seisomaan jos en sano mitään, mutta kun ruudussa huudan seis, niin se on saman tien maassa. Jätetään tämä nyt pohdinnan alle, jaksaako asialle oikeasti tehdä mitään kunnon korjausliikettä. Luoksetulossa treenasin vain sitä, että se pysyy maassa siihen asti kunnes kutsun. Ekalla yrityksellä pysyi muuten, mutta nousi liikkurin käskystä, joten otettiin uusiksi ja sitten pysyi hyvin, josta palkka. Tunnari oli hieno! Vire oli ihan överit, mutta silti malttoi haistella, eikä koskenut vääriin. Lopussa tosin piti kaartaa kapulan kanssa vähän ylimääräistä ja sylkäistä se mun jalkoihin, mutta ihan sama, johtui vain liian korkeasta vireestä. Sitten metallia, jota en osannut taas yhtään heittää. Pimu teki kyllä hyvin ja kapulakin pysyi suussa. Paikallamakuun käskytys EVL-tyyliin ja hyvin onnasi, tosin lopussa pieni ylimääräinen pompsaisu istumaannousussa, mutta vissiin stringit oli vähän huonosti. ;)

Pistin sitten ilmon tokokisoihinkin, kun noita Tamskin lahjakortteja tuossa on kiva pino käyttämättä. 11.11. kisataan SDP:llä ja tuomarina joko Ala-Nikkola tai Kurtti. Kysyin tuomarista ennen ilmoa, eikä siitä ollut vielä varmuutta, mutta otin riskin. Otetaan sitten kisamaisena treeninä jos huonosti käy. Tosin meillä on vissiin Päkäpaimenten pentupäivä samaan aikaan, mutta täytyy vaan livahtaa sieltä kokeeseen välillä. Mulla on parissa muussakin kokeessa nyt jonotuspaikka, joten voi olla, että päästään kokeeseen jo ennen tuotakin.

Urpolta lähti viikonloppuna eka kulmuri, tai mulla oli vähän osuutta asiaan kun se roikkui jo niin ikävästi pelkässä nahanriekaleessa, että oli pakko nyppäistä se pois. Kohta se on jo iso poika. Pitäisikin vähän koittaa mittailla/punnita sitä. On se jo ainakin Pimun korkuinen ja ehkä ylikin. Viime aikoina on ollut pakko rajoittaa sen vedenjuomista, koska se käy siis ihan huvikseen juomassa jatkuvasti ja sitten täytyy rampata ulkona pissalla koko ajan. Ärsyttävää, mutta Pimu oli pienenä ihan samanlainen, joten toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi. Pimulla ja Urpolla ei tällä hetkellä synkkaa yhtään, vaan Urpo saa hammasta/murinaa välittömästi jos tulee Pimun lähelle.

Hiljaiseloa

Ollaan me vähän treenailtukin, vaikkei blogi ole päivittynyt.

Viime tiistaina olin taas Minnin kanssa terapialiitelemässä Mouhijärvellä. Ihan ekalla yrityksellä ei päästy rataa nollalla, mutta kyllähän se nollakin sieltä tuli kun vähän hinkkasi. Minni teki mm. ekaa kertaa ikinä viskileikkauksen ihan ilman treenaamatta. :) Kuulemma jos sille vähän opettais jotain tekniikoita (tai ylipäätään treenaisi useammin), niin se vois mennä vielä lujempaa radalla. Tästä viikosta eteenpäin Minnillä on treenipaikka mun kouluttamassa ryhmässä keskiviikkoisin, mutta tuskinpa sitä ihan joka kerta otan mukaan. Suunnitelmissa on kuitenkin alkaa treenata sen kanssa säännöllisemmin.

Perjantaina tokoiltiin Pimun kanssa tallilla. Tarkoitus oli vetäistä alkuun Miikun kanssa viestitreenit tallin viereisessä metsikössä, mutta eihän puoli kahdeksan aikaan enää mitään nähnyt, joten ne jäi tekemättä. Pimu oli oikein pätevä tokoeläin! Tehtiin alkuun ruutu ihan sikaupeesti. Sitten luoksetulo, jossa ekalla yrityksellä nousi seisomaan juuri kun käännyin. Toisella yrityksellä pysyi maassa ja teki hyvät stopit, joista maahanmenosta palkka. Sitten tunnari, joka myös ihan loistavasti. Tehtiin myös Roihun kanssa pieni paikkaistuminen ja jonkin mittainen makuu. Loppuun vielä liikkeestä istuminen täysin oikein. Meni kyllä niin hyvin, että kunhan päästään juoksuista eroon, niin heti vaan kokeeseen jos saadaan paikka.

Juoksuista puheen ollen, eräs vuotaa ihan törkeesti nyt, tuntuu että paljon enemmän kuin ennen. Syödessäkin siltä tippuu koko ajan tippaa lattialle. Onneksi innokkaat cava-siivoojat on yleensä valppaana paikalla. :) Steriloinnin oon suunnitellut tammikuulle ja sitä ennen on ihan pakko saada se VOI1.

Urhollakin alkoi ihan oikeet ohjatut treenit, kun se kävi Jussin kanssa sunnuntaina ekalla pentuagitunnilla. Mä olin tietty mukana niin kuin kunnon kenneltytön kuuluu. Tällä kerralla mentiin paria hyppyä rimoitta ja putkea. Lopuksi Urponen meni vielä kolmen esteen radan, hyppy, putki, hyppy. Mä tein sen kanssa lisäksi 2on2offia maassa olleella puominpalasella ja nyt alkoi peräpääkin pysyä jo hyvin puomilla. Turha kai mainita, että Urppis oli ryhmän paras. :) Ihan kiva, että se pääsee nyt vähän kokemaan ryhmätreeniä, muutenhan sen kanssa tulee varmaan seuraava vuosi treenattua ihan vaan itsekseen.

Maanantain tokoilut

Eilen käytiin tällä erää viimeistä kertaa Koirakoutsi-treeneissä. Pimun juoksujen takia mentiin eri ryhmään kuin normisti, ettei Rudi-bc ym. nuoret pojat häiriinny liikaa. :D Tässä ryhmässä en kyllä yhdenkään koiran huomannut ottavan meistä pahemmin häiriötä, mutta yritettiin pysytellä odotteluajat sivummalla. Tehtiin helppoja ja kivaa, eli hyppynouto ja metallinouto. Tosi hyvin meni, ja vaikka Pimu muuten olikin vähän outo, niin liikkeiden aikana pystyi ihan normisuoritukseen. Itse tosin taas sähläilin kapuloiden kanssa ja melkein tippui taas kun Pimu avaa suun heti kun kosken kapulaan. Yritän nyt opetella ottamaan kapulan vasurilla, niin ei tarvitse niin paljoa kumartua Pimua kohti ja suu pysyy paremmin kiinni. Lisäksi tehtiin paikallamakuu ja häiriköitiin toisten paikallamakuuta seuruilla ja luoksetuloilla. Itsekseni hinkutin kaukoja ja sivulletuloja. Ensi viikosta eteenpäin tokoillaan sitten Tamskin tavoitteellisessa ryhmässä.

Urho vaikuttaa jo paremmalta. Vuorokauden paasto ja Attapekt teki tehtävänsä ja viime yö saatiin olla ilman ylimääräisiä herätyksiä. Nyt se alkaa olla jo vähän liian kiinnostunut Pimun peräpäästä, joten ihan varmuuden vuoksi eristetään koirat työpäivän ajaksi, vaikka en tiedä pystyykö tuollainen pikkupoika vielä oikeasti edes pistämään Pimua paksuksi. Parempi kuitenkin olla vähän ylivarovainen. Pimun päänmenoksi on jo suunnitteilla sterilointi tulevana talvena, joten vastaavia ongelmia ei enää tämän jälkeen tule.

Bortsuille peekoota ja Minnille nollia

Viime viikolla ei treenailtu tiistain jälkeen mitään, mutta viikonloppuna oli pientä äksöniä kaikille muille, paitsi Nellille. Jussin hakuporukka piti viikonloppuna haku/pk-leiriä Kangasalla ja mä tungin itseni sinne mukaan lauantaina, kun luvassa oli viestikoulutusta. Vaikka en pidäkään itseäni yhtään pk-ihmisenä (= metsässä tuntikausia rämpijänä), niin viesti oli kyllä kivantuntuinen laji. Ensin kuunneltiin teoriaa ja sitten treenailtiin käytännössä. Mä olin Jussin parina Pimulle ja Urholle ja sainpa vielä olla Miikullekin parina Priiman ja Roihun kanssa. Kaikki paitsi Urho oli huisin päteviä! Urholla ei ihan keskittyminen vielä riittänyt näin "vaativaan" touhuun, eli kahden ihmisen välillä juoksemiseen. :D Varmasti jatketaan tämän lajin treenailuja molempien kanssa.

Sunnuntaina Jussi ja Urho jatkoi leireilyä ja mä suuntasin Minnin kanssa Lietoon. Olin ilmoittanut sen neljästä tarjolla olleesta startista vain kahdelle Luomalan radalle. Tosi kiva, että starttien tuomarit oli ilmoitettu etukäteen, niin ei tullut sitten ylläreitä/pettymyksiä jos olisikin "joutunut" Jaloselle. :) Koko päivän satoi ja en sen takia saanut Minniä pissaamaan ennen ekaa starttia. Mähän olen näiden suhteen aika neuroottinen, ja valmistautuminen menee melkein pilalle, ellei koira suostu tekemään tarpeita ennen kisaa. Rata oli tyypillinen Luomala, eli kiva, helpohko ja ihanneaika löysä. Pakko oli vaan unohtaa, että koiralla on mahdollisesti rakko melko täynnä ja yrittää tehdä normisuoritus. Se onnistui! Oon siis ehkä jonkin verran kehittynyt kisaajana, sillä joskus aikaisemmin tuollainen asia olisi vaivannut niin paljon, että en olisi pystynyt keskittymään kunnolla. Ainoastaan yhdessä takaakierrossa meinasin liukastua ja toisessa olin pikkuisen myöhässä ja sain Minnin vasta viime hetkillä kammettua esteen taa, mutta muuten rata ja Minni meni just niin kuin olin suunnitellut. Nolla siis napsahti ja sijoitus 6.

Toinen rata vaikutti vähän hankalammalta, mutta ihan mentävältä. Ekan radan jälkeen olin piiiiiitkän kävelytyksen seurauksena saanut Minnin vihdoin pissaamaan, joten oli yksi huoli vähemmän. Tämäkin rata meni muuten ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta kepeille mentäessä tehtiin kauhea lenkura, kun Minni oli ihan menossa A:n jälkeen ansaputkeen, mutta kilttinä tyttönä tuli sieltä huutamalla takaisin. Tehtiin siis taas nolla ja sijoitus 5.

Melko hienoa, taas tuplanolla! Kisakirjasta ihmettelin, että miten siellä on merkattu Minnin molemmille radoille sama aika, että onko siinä käynyt joku virhe, mutta tosiaankin me tehtiin molemmilla radoilla sadasosasekunnilleen sama aika! Melko tarkkaa työtä Minniltä. :D Ihanneajatkin oli samat, joten saatiin sama tuloskin -6,68 molemmilla radoilla. Sijoitukset sentään oli erit. Sertiin olisi pitänyt pinkoa monta sekuntia lujempaa, mutta se ei tällä reissulla ollutkaan tähtäimessä.

Nyt meiltä taitaa puuttua enää yksi aginolla ensi vuoden SM-kisoihin, hyppärinollia meillä on jo liikaa. Tästä eteenpäin kisaillaan noin yhdet kisat kuukaudessa kevääseen asti, että saadaan Minni varmasti pidettyä kisakunnossa kesää varten.

Urho palautui leiriltä hieman huonokuntoisena ja ripuloi koko viime yön. :( Ilmeisesti syönyt vähän liikaa herkkuja treeneissä, tai ainakin toivottavasti johtuisi siitä, ettei vaan olisi mitään tarttuvaa tautia. Ressukka oli tosi vaisu tänään aamulla, joten Jussi jäi kotiin etätöihin ja pikkuista hoivailemaan. Toivotaan pikaista paranemista.

Lepokausi

Pimulla alkoi nyt lepokausi, sillä juoksut alkoi eilen. Talvella on suunnitelmissa sterilointi, joten antaa sen nyt huilailla kunnolla, kun pakollisia treeniatukoja ei tämän jälkeen enää tule. Harmillisesti jää nyt parit tokokisat käymättä, mutta tietääpähän ainakin koska voi ilmoittautua seuraaviin. Aksa pistetään totaalitauolle, tokoiluja jatketaan juoksujen ajan ainakin jossain määrin.

Eilen kuitenkin vielä treenattiin. Multa oli jäänyt Hannan treeneistä yksi korvaava kerta väliin ja eilen tuli mahkut päästä käyttämään se, joten menin sitten Pimun kanssa treenaamaan. Pimu oli melko jees, eikä juoksuhousut tuntuneet haittaavan mitään. Puomi/putki-erottelu oli taas päässyt vähän unohtumaan, joten sitä joutui hinkkailemaan. Rimat pysyi hyvin, okseri vaan vähän huonommin, mutta sekin saatiin korjattua.

Koska Pimu sai jo oman treeninsä, otin Minnin illalla Mouhijärvelle. Heti ekalla yrittämällä koko 21 esteen rata nollalla, joten olipahan ihanaa terapia-agilityä! :) Minni meni lujaa, joten Mouhiksen alusta sopi sillekin tosi hyvin. Vähän hinkkailtiin mm. saksalaista, jossa olin ihan vikapaikassa siivekkeellä kökkimässä ja jäin Minnin tielle, sekä valssia renkaalle, jota en vaan osannut/uskaltanut tehdä ajoisssa kun ajattelin, ettei Minni irtoa. Loppuun vielä uusiksi koko rata nollalla, joten ihan huippu Minni! Ihan yllätyin itsekin miten osasin ohjata Minniä niin hyvin. Tehtiin mm. niistoja pariin kohtaan, mitä en oo ikinä Minnille edes opettanut, mutta se vaan osasi. Minni saakin nyt tuurailla Pimua Mouhiksella juoksujen ajan.

Maanantaina treenattiin Pimun kanssa Koirakoutsilla ja yritettiin ekaa kertaa ikinä EVL:n zetaa. Hahaha, eihän siitä mitään tullut. Ihan sama minkä käskyn annoin, niin Pimu vaan istui. Hölmö. :D Sinänsä ihme, että se on nollannut liikkeestä istumisen kaks kertaa kisoissa, kun nyt en saanut sitä seisomaan millään. Lisäksi tehtiin kaksi liikettä putkeen, otin seuraamisen ja luoksetulon, jossa ajattelin palkata ekan stopin. Seuraaminen oli ihan hirveetä ja luoksetulossa ennakoi stopin, joten kutsuin siitä vielä luokse ja stoppasin toisen kerran, josta palkka. Loppuun paikallamakuutreeniä, jossa muut makasi ja mä häiriköin Pimun kanssa tekemällä muiden edessä ja takana seuruuta ja luoksetuloa. Nyt oli hyvää seuruuta ja palkkasin useasti.

Minnille tupla

Jotain sentään saadaan välillä onnistumaankin! Eilen kisattiin Minnin kanssa Takkujen kisoissa, joissa miteltiin samalla kertaa myös cavaliermestaruuksista. Tuomarina oli Sari Mikkilä, jonka radoilla en varmaan montaa kertaa ole ollut, kun ei tullut mieleen mitään ennakkokäsitystä radoista tai ihanneajoista. No, radat oli tosi helpot ja ajatkin sen verran löysät, että Minnin tyylisellä koiralla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se tuplanolla nyt. Ja mehän tehtiin! Ei mennyt oikeastaan edes tiukille, Minni meni just sinne mihin ohjattiin ja itse pysyin kartalla koko ajan. Olipas helppoa! Tämä oli Minnin agiuran vasta toinen tuplanolla, joten on se joskus vähän vaikeampaakin ollut. :D Hidashan se oli, ja kun nollia tuli paljon, niin sijoituksetkin oli huonot. Onpahan kuitenkin nyt yksi asia hoidettu pois alta, joten kyllä me oikeastikin yritetään vielä ensi vuonna päästä Minnin kanssa SM-kisoihin.

Cavamestaruudet ratkottiin tällä kertaa kolmosten virallisen hyppärin yhteydessä. En juurikaan ajatellut koko kisaa, sillä tavoite oli vaan saada se tuplanolla. Niin vain kuitenkin kävi, että Minni oli hyppärillä viidenneksi nopein cava, joten päästiin cavamestaruuksissa palkinnoille. :D Minnin toiseksi paras ystävä, Oliver-cava, on kahtena edellisenä vuonna ollut viides, mutta tällä kertaa Oliver lahjoitti viimeisen palkintopaikan Minnille ollen itse kuudes. :) Palkinnoksi pokaali, kassi ja royal canin -ruokaa. Koskaan aikaisemmin en ole onnistunut cavamestaruuksissa kummankaan koiran kanssa, mutta nyt vihdoin onnistuttiin niissäkin. Harmi ettei Nelli päässyt enää kisaamaan.

Pimukin sai viikonloppuna vähän äksöniä kun kävin sen kanssa ennen Minnin kisoja Tamskin tokovalkkuryhmän näyttökokeessa. Siellä tehtiin paikallamakuu, seuraaminen ja yksi vapaavalintainen liike (ruutu). Ryhmään oli hakemassa niin paljon meitä parempia koirakoita, että olin ihan varma, että ei meitä valita, joten otin tilaisuuden kokeenomaisen treenin kannalta. Kehään menot ja liikkeiden välit oli nyt tosi hyviä, ehkä siksi etten jännittänyt yhtään. Paikallamakuussa Pimu tuijotteli jotain kun annoin maahanmenokäskyn, joten meni vasta toisella alas. Muuten meni ihan normaalisti. Seuraaminenkin oli ihan perus-Pimua, vähän haahuilua, ym. epämääräisyyttä, mutta välillä tosi hyvin. Ruudussa käskytin vähän liian myöhään ja olin katsovinani, että perse on taas takalaidasta ulkona, mutta ei siellä kuulemma tainnut olla kuin häntä pihalla. Muuten sekin ihan ok. Valintapäätöksetkin tuli jo sunnuntai-iltana, ja olin ennustanut ihan oikein eli meitä ei valittu. Päästiin kuitenkin tavoitteellisesti treenaavien ryhmään, joten saatiin hyvä treeniryhmäpaikka, mutta vähän huonommalla treeniajalla. Tästä johtuen tosin joudutaan lopettamaan superhyvät Koirakoutsin tokotreenit, kun tavoiteryhmä treenaa samaan aikaan. :(

Juoksuja ei sitten ole vieläkään näkynyt. Tokoilmot on sisässä 30.9. Takuille ja 7.10. Tamskille, mutta saa nähdä miten niiden kanssa käy.

Äksidenttejä

Kyllä nyt sattuu ja tapahtuu. Maanantaina olin koko lauman kanssa tunnin verran metsässä sillä seurauksella, että Nelli linkutti kolmella jalalla kotiin. :( Metsälenkit on nykyäään Nellin tylsän elämän kohokohtia, joten siellähän sitten riehutaan ihan vanhaan malliin. Ihan loppulenkistä se alkoi pitää oikeaa etujalkaa ylhäällä, enkä löytänyt siitä mitään, joten oliskohan sitten venähtänyt. Se on nyt saanut kipulääkettä ja oli eilen illalla jo suht normaali, mutta tänä aamuna ei halunnut lähteä lenkille. Katsellaan siis tilannetta. Ei se sitä jalkaa enää mitenkään arista ja sitä saa käännellä ja väännellä miten vaan.

Eilen sitten Mouhistreeneissä Pimun treenit alkoi vähän ikävästi, sillä se jostain ihme syystä rysäytti ihan päin alumiinista siivekettä sillä seurauksella, että siiveke meni ihan kieroon ja rimankannatinkin vääntyi. Näytti siltä, että siivekkeen tukijalka olis tökännyt sitä ihan kunnolla mahaan, mutta tutkittiin sitä heti, eikä löytynyt mitään jälkiä/aristusta. Näytti kyllä tosi pahalta, mutta ei Pimu edes vinkaissut. Jatkettiin siis treeniä ja sen jälkeen menikin ihan hullun hyvin! Pariin kertaan saatiin mentyä 16 estettä nollalla, ei siis edes rimoja, joten hyppäsi sikahyvin ja keskittyneesti. Loppupuolella koitin ehkä ekaa kertaa ikinä flippiä ja sehän toimi hyvin. Keppien umpikulma oli Pimulle liian vaikea, mutta muuten ihan törkeän hyvät treenit äksidentistä huolimatta. Tänään täytyy vielä vähän tarkkailla ja syynätä sitä ettei vaan tullut mitään vahinkoa.

Hukattuja mahdollisuuksia

Ei ollut toko- ja agilityjumalat tänä viikonloppuna suotuisalla päällä, oon tainnut suututtaa ne pahan kerran. Kolmatta kertaa peräkkäin sössin Minnin kanssa valioitumisen typerällä tavalla ja Pimun VOI-kokeessa varmistelin kapulan kanssa sähläämällä ettei varmasti saada ykköstä. Kyllä tympii nyt todella paljon kaikenlainen koiraharrastaminen. Koirathan oli taas ihan huippuja, mutta miksi itse pitää aina mokata?

Lauantaina tokoiltiin siis Pimun kanssa Hakametsässä. Keli oli ällö, välillä satoi ja välillä ei. Se oli sitten ihan arpapeliä sattuuko juuri omalla vuorolla satamaan. Kenttä onneksi oli ihan ok, eikä kerännyt lätäköitä. Tuomarina Riitta Räsänen ja liikkurina meille tuttu Annukka. Liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä, eikä seuraaminen ollutkaan ekana, joten en sitten viritellyt Pimua juurikaan kehään.

Ruutu 10
Superia! Kävin ennen VOI-luokan alkua näyttämässä Pimulle kehän reunalla missä ruutu on ja ei mitään epäröintiä. Käskytin "seis-maahan" heti kun oli ruudun sisäpuolella.

Hyppynouto 7
Tällä sitten varmistin sen, ettei pisteet riittäneet ykköseen. Eli taas tiputin kapulan kun otin sitä Pimulta!! Voi elämä... Räsänen tarkisti säännöistä paljonko pisteitä voi antaa, olisi halunnut antaa enemmän, koska tämä oli muuten niin hyvä.

Kaukot 7
Ihan alussa kun olin nostamassa Pimua istumasta seisomaan, sen huomio kiinittyi vähän matkan päässä kehästä olleisiin tuttuihin ihmisiin ja meni vähän aikaa, että se huomasi että mä oon käskemässä sitä seisomaan. Teki sitten sen vaihdonkin huonosti ja tuli eteenpäin. S-I-vaihdossa myös eteni, joten yhteensä tuli aika paljon eteen. PÖH, mutta teki kaikki vaihdot kuitenkin ilman kaksoiskäskyjä.

Seuraaminen 8
Ihan jees Pimun seuraamiseksi. Kuulemma mun hidas kävely on liian hidasta. :D

Luoksetulo 8
Tässä sitten Pimu päätti lopullisesti sabotoida ykkösensä. Jätin sen ihan normaalisti, mutta kun pääsin kutsupaikkaan, niin se seisoi siellä! wtf??? Olin taas varma, että meni nollille siinä (ehkä kandeis lukee ne säännöt joskus), mutta onneksi tein kuitenkin liikkeen kunnolla loppuun. Pysähdykset oli hyvät ja pistemenetys siitä alun seisomaan noususta.

Liikkeestä istuminen 0
Tämä oli sitten varsinainen syy miksei saatu ykköstä, mutta onnistuneet hyppynouto tai luoksari olis voinut pelastaa tilanteen, koska tässä kerroin on vaan kolme. Tein ihan normaalisti, ja oli kuulemma niiannut, mutta jäi seisomaan. Olisi siis kannattanut varmistaa ja katsoa, että istuiko, mutta tämä on ollut sen verran varma liike viime aikoina, että sen sitten varmistanut. PLÄÄH.

Metalli 9
Liian hitaasti meni kapulalle, siitä piste pois. Palautusvauhti olikin sitten parempi.

Tunnari 9,5
Jee! Taas se työskenteli pitkään, mutta löysi lopulta. Kapulat oli ringissä. Puoli pistettä vinosta luovutuksesta.

Paikallamakuu 10
Tämä saatiin säälistä. Koepaikalla oli röyhkeitä variksia, jotka aiheutti enemmän tai vähemmän häiriötä varsinkin paikallamakuissa. Pimun vierestä lähti cockeri varisten perään ja Pimu oli myös samalla nytkähtänyt. Räsäsen mielestä oli kohtuuton häiriö, joten ei vähentänyt pisteitä.

Kokonaisvaikutus 8,5

Yhteensä 250,5p VOI2, eli meidän parhaat pisteet tähän mennessä voivoi-luokasta. Kolmella muulla koirakolla meni paremmin, joten ei päästy edes palkinnoille. Pisteiden kuulemisen jälkeen masensi kyllä todella pahasti, en ollut tajunnutkaan että se jäi noin vähästä kiinni. :(

Sunnuntaina sitten Minnin kanssa aksaamaan Nokialle. Kolmoset aloitti, joten oltiin Minnin kanssa vielä kohtuu unessa ekan radan aikaan. Mun mielestä rata oli kiva, vaikka kaikki piti sitä vaikeana. Juuri Minnille (hitaalle koiralle) sopiva ja ihanneaikakin saavutettavissa, eikä radalla ollut puomia, joten kontaktivirheiden mahku oli poissuljettu. Toisin sanoen sertiä tyrkytetään taas nenän eteen, mutta eihän se mulle kelpaa, joten sabotoin radan ottamalla pituudelta kiellon. Kuvittelin taas, että Minni irtoaa sinne Pimun tyylisesti ja lähdin itse jo tekemään valssia keinulle. No ei irronnut ja tuli perässä. :( Tässä sählingissä olin katsovinani, että se olisi koskenut keinuun, mutta tuomari ei tätä nähnyt ja saatiin vaan vitonen + 0,55s yliaikaa. Radalla ei tullut yhtään ihanneaikaista nollaa, joten se olis (taas) ollut nollavoitto ilman tuota sähellystä, johon kului ehkä kolme sekkaa.

Toinen rata oli hyppäri, joten sen pystyi menemään rennosti, sillä hyppynollilla me ei tehdä yhtään mitään. Rata menikin muuten hyvin, mutta jostain syystä Minni jätti kepit kesken vaikka ohjasin ihan normaalisti siinä sen vieressä. Toisella yrityksellä sitten meni loppuun asti, joten tältäkin radalta vitonen + yliaikaa keppien korjaamisesta.

Ensi sunnuntaina Minni kisaa vielä Takkujen kisoissa, mutta sitten varmaan pidetään taukoa. Se on kuitenkin tavallaan "jatkoajalla", joten ei viitsi rasittaa sitä liikaa, jotta pystyttäisiin vielä kisaamaan ainakin ensi kesään asti. Pimullakin on nyt kokeista muutaman viikon tauko, joten olis ihan kiva jos ne juoksut tulis jo. Eilen käytiin pikaisesti tallilla tokoilemassa ja Pimu oli kyllä niin outo, että toivottavasti se olis johtunut vaan alkavista juoksuista, enkä oikeesti olis saanut sitä pilattua ihan kokonaan. Liikkeestä istuminen ei onnistunut sitten yhtään mitenkään ja luoksetulon jätössäkin teki kaikkea häröä.