Mouhistreenit kaiken korjaa! Viikonlopun paineista ei ollut enää tietoakaan kun treenattiin eilen Mouhijärvellä. Mietin jo muutamaan otteeseen, että olisinko myynyt vuoroni eteenpäin, mutta päätin kuitenkin lähteä treeneihin Pimun kanssa edes koittamaan mikä mielentila sillä on. Kyllä kannatti lähteä. Pimu oli heti alusta asti ihan normaali, eikä arponut enää yhtään mitään. Hyppäsi siis ihan normaalisti ja silti keskittyi hyvin, eikä rimat lennellyt. Huippuhienoa!
Radalla oli vähän samankaltainen alku kuin viime viikolla, jossa piti tökkäistä koira kakkoshypylle tositosi ajoissa ja lähteä itse menemään. Tätä hinkattiin taas jonkin aikaa, kun en vaan millään saanut tehtyä sitä ajoissa. Keppikulma oli hankala, tultiin putkesta täysiä umpikulmaan, eikä ollut tilaa yhtään linjata koiraa paremmin kepeille. Pimu ryysi tylysti vaan ohi, joten ainoa keino oli rynniä itse myös täpöt kepeille törkkäämään. Lisäksi oli yllättäviä hankaluuksia saksalaisen kanssa, se tehtiin Pimun kankeampaan suuntaan, joten helposti ryysi koko esteen ohi eikä malttanut hypätä. Tosin se tehtiin sellaisella hypyllä, jossa ei ollut siivekkeitä, joten itsekin olin vähän hukassa sijoittautumisen kanssa. Muuten erittäin jees treenit ja ennen kaikkea mielentila!
Maanantai-tokoissa jatkettiin lauantain pohjalta merkin ja ohjatun treenausta. Lisäksi tein luoksetulon stoppeja, VOI-ruudun, hyppynoudon ja kaukoja. Hyppynoudossa sain ekaa kertaa ikinä Pimun palauttamaan kapulan hypyn ohi, kun heitin kapulan ihan vinoon ruutuun ja se lähti sieltä tulemaan takaisin samaa linjaa, mitä oli hetkeä aikaisemmin juossut ruutuun. Korjailtiin tätä sitten ja toisella yhtä huonolla heitolla palautui kapulakin hypyn kautta.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
maanantai 17. joulukuuta 2012
Painetta
Plääh. Ehdottomia koiraharrastuksen tähtihetkiä on paineistaa koira niin pahasti, että vaikutukset näkyy vielä seuraavanakin päivänä. :(
Torstaina kaikki oli vielä hyvin, kun treenattiin Pimun kanssa valkkutreeneissä tekniikkaa. Kellotettiin erilaisia ohjauksia ihan muutamalla esteellä ja tulokset oli ihan mielenkiintoisia. Selvisi mm. että jaakotukset oli vissiinkin joka kohdassa hitaampia kuin ihan vaan peruskääntö. Tosi outoa, oon luullut ihan toisin, mutta näköjään Pimu jarruttaa niin voimakkaasti jaakotukseen, että se hidastaa vaikka käännös olisikin tiukempi. Rimat pysyi ihan superisti, vain YKSI koko treenin aikana alas.
Perjantaina korkattiin Urhon tokoura. :) Oltiin siis Tamskin pentukurssilla, jonne ilmoittauduin jotta saataisiin kokemuksia ryhmätreenistä ja hyvää häiriötä. Ryhmässä oli pari mäyräkoiraa, göötti, nöffi ja rotikka, joten ihan mukava rotukirjo. Tehtiin luoksepäästävyyttä, kontaktitreeniä ja toisten koirien välistä pujottelua. Perus pentusettiä siis. Lisäksi tein itsekseni vähän kaukoja ja perusasentopönötystä. Urho oli kyllä melko super. Muista koirista ei otettu juuri mitään häiriötä ja se keskittyi oikein hyvin tekemään. Huippua!
Lauantaina sitten pilattiin kaikki. Treenailtiin SDP:llä agsaa ja laadin helpon mölli/ykkösradan, sillä Priimakin oli mukana. Laitoin radalle Pimua varten muurin ja okserin, joita siis oli tarkoitus hinkata. Tein Pimun kanssa radan pätkissä ja se tekikin kaiken muun täysin oikein ja piti rimat, paitsi se muuri ja okseri. Muuria hinkattiin ensin. Muutama kerta palkkailemalla ja alkoi sujua oikein kivasti. Tässä vaiheessa se pystyi vielä tekemään, mutta sitten tultiin okserille ja sanoin hieman liian pahasti sille takariman tiputuksesta. Yritettiin uudelleen ja sitten tekikin tosi hyvin, mutta kun seuraavan kerran taas rysäytti, niin jouduin sanomaan taas. Sen jälkeen se ei sitten enää pystynyt tekemään. :( Hipsutti esteelle ja pysähtyi sen eteen. Helpotettiin reilusti ja otin lopulta takarimankin pois, mutta silti hipsutti ja hyppäsi tosi varovasti. Plääh. Saatiin siis aikaan kunnon paineistus. :(
Priimakin oli mukana ja teki samaa rataa oikein pätevästi! Tehtiin pätkissä ja nyt alkoi jo olla kunnon tekemisen meininkiä ja koirakin oli ihan eri ilmeellä kuin ennen. Vauhtikin säilyi koko treenin ajan. Ilmeisesti se auttoi, että Priima oli meillä edellisen yön yökylässä (ekaa kertaa ikinä), sillä nyt se teki hommia mulle ihan eri lailla. Hyvä Priima! Yökyläily sujui oikein hyvin ja Pimu sai Priimasta uuden hyvän (ja varmaan ainoan) ystävän.
Agsasta sitten suoraan tallille, jossa Miikku meitä jo odotteli. Siellä Pimu taas pystyi tekemään ihan normaalisti tokoa, eli luulin jo, että okserilla paineistus olisi unohtunut. Tehtiin ruutua, merkkiä, ohjattua ja zetaa. Selkeästi ollaan siis siirrytty EVL-moodiin.
Sunnuntaina sitten epistelemään tallille. Oli tarkoitus mennä vain Minnin kanssa, mutta aamulla sain kuningasidean ottaa Pimu mukaan tekemään hyvän mielen agitreenit. Ilmoitin molemmat sekä mölli- että kisaavien radoille. Möllirata ei ollut ihan mikään maailman helpoin, joten siinäkin sai miettiä vähän ohjausta. Minni meni eka ja teki tietty taas nollan. Puomilla palkkasin reilusti nameilla.
Sitten Pimu, jonka ohjasin aika samalla tavalla kuin Minninkin, eli juoksentelin mahdollisimman paljon edellä. Ennen rataa se oli ihan normaali, mutta nousi lähdössä ja kävin palauttamassa istumaan. Ehkä tästä ja siitä lauantain okserihelvetistä johtuen se oli ihan paineessa koko radan ajan. :( Arpoi joka ikistä hyppyä, mutta muut esteet meni lujaa. Todella kauheeta katseltavaa ja jos en olisi heti keksinyt mistä johtuu, olisin jättänyt radan kesken. Palkkasin sekä puomin että A:n reilusti ja se tekikin ne tosi hyvin. Nollalla maaliin, mutta todella surkea suoritus.
Sitten vielä kisaavien radat. Minni taas ekana ja nyt mokattiin jo melkein alussa kun mun persjättö oli maailman epäonnistunein ja myöhässä ja Minni lähti ihan selän takaa hakemaan puomia kun piti mennä viereiselle A:lle. En tiedä tuliko tästä jo hyl, eli koskiko puomiin, mutta viimeisteltiin rata sitten vielä yhdellä väärällä putken suulla myöhemmin. Tosi hyvä vauhti kyllä oli, joten hieno rata muuten.
Pimun kanssa vähän vaihdoin ohjaustapoja ja yritin pysytellä enemmän takana, jos se auttaisi hyppyihin. Lähti taas tosi epävarmasti ja taisi jopa tiputtaa tokan riman. Putkella saatiin vauhti normaaliksi ja sen jälkeen hyllytettiinkin seuraavaan putkeen, jossa väärä pää. Palkkasin taas kaikki kontaktit ja loppurata meni ihan jees. Jonkin verran se edelleen arpoi hyppyjä, mutta mm. kepit meni sikalujaa. En siis usko, että arpominen olisi johtunut mistään lihasjumista vaan vika taisi olla ihan vaan korvien välissä. Varmuuden vuoksi Miikku lupasi kuitenkin hieroa Pimun tällä viikolla.
Huomenna on tällä erää viimeiset Mouhis-treenit, joten saa nähdä pystyykö Pimu tekemään siellä kunnolla. Näin pahasti en ole sitä kyllä saanut järkytettyä tosi pitkään aikaan. Olisinko sitten Urhon myötä alkanut huomaamatta komentaa Pimuakin turhan kovasti, Urpolle kun ei tunnu minkäänlainen huomatus menevän jakeluun. Tosi inhottavaa ja täytyy nyt vähän aikaa olla Pimulle oikein kiltti ja kiva.
Torstaina kaikki oli vielä hyvin, kun treenattiin Pimun kanssa valkkutreeneissä tekniikkaa. Kellotettiin erilaisia ohjauksia ihan muutamalla esteellä ja tulokset oli ihan mielenkiintoisia. Selvisi mm. että jaakotukset oli vissiinkin joka kohdassa hitaampia kuin ihan vaan peruskääntö. Tosi outoa, oon luullut ihan toisin, mutta näköjään Pimu jarruttaa niin voimakkaasti jaakotukseen, että se hidastaa vaikka käännös olisikin tiukempi. Rimat pysyi ihan superisti, vain YKSI koko treenin aikana alas.
Perjantaina korkattiin Urhon tokoura. :) Oltiin siis Tamskin pentukurssilla, jonne ilmoittauduin jotta saataisiin kokemuksia ryhmätreenistä ja hyvää häiriötä. Ryhmässä oli pari mäyräkoiraa, göötti, nöffi ja rotikka, joten ihan mukava rotukirjo. Tehtiin luoksepäästävyyttä, kontaktitreeniä ja toisten koirien välistä pujottelua. Perus pentusettiä siis. Lisäksi tein itsekseni vähän kaukoja ja perusasentopönötystä. Urho oli kyllä melko super. Muista koirista ei otettu juuri mitään häiriötä ja se keskittyi oikein hyvin tekemään. Huippua!
Lauantaina sitten pilattiin kaikki. Treenailtiin SDP:llä agsaa ja laadin helpon mölli/ykkösradan, sillä Priimakin oli mukana. Laitoin radalle Pimua varten muurin ja okserin, joita siis oli tarkoitus hinkata. Tein Pimun kanssa radan pätkissä ja se tekikin kaiken muun täysin oikein ja piti rimat, paitsi se muuri ja okseri. Muuria hinkattiin ensin. Muutama kerta palkkailemalla ja alkoi sujua oikein kivasti. Tässä vaiheessa se pystyi vielä tekemään, mutta sitten tultiin okserille ja sanoin hieman liian pahasti sille takariman tiputuksesta. Yritettiin uudelleen ja sitten tekikin tosi hyvin, mutta kun seuraavan kerran taas rysäytti, niin jouduin sanomaan taas. Sen jälkeen se ei sitten enää pystynyt tekemään. :( Hipsutti esteelle ja pysähtyi sen eteen. Helpotettiin reilusti ja otin lopulta takarimankin pois, mutta silti hipsutti ja hyppäsi tosi varovasti. Plääh. Saatiin siis aikaan kunnon paineistus. :(
Priimakin oli mukana ja teki samaa rataa oikein pätevästi! Tehtiin pätkissä ja nyt alkoi jo olla kunnon tekemisen meininkiä ja koirakin oli ihan eri ilmeellä kuin ennen. Vauhtikin säilyi koko treenin ajan. Ilmeisesti se auttoi, että Priima oli meillä edellisen yön yökylässä (ekaa kertaa ikinä), sillä nyt se teki hommia mulle ihan eri lailla. Hyvä Priima! Yökyläily sujui oikein hyvin ja Pimu sai Priimasta uuden hyvän (ja varmaan ainoan) ystävän.
Agsasta sitten suoraan tallille, jossa Miikku meitä jo odotteli. Siellä Pimu taas pystyi tekemään ihan normaalisti tokoa, eli luulin jo, että okserilla paineistus olisi unohtunut. Tehtiin ruutua, merkkiä, ohjattua ja zetaa. Selkeästi ollaan siis siirrytty EVL-moodiin.
Sunnuntaina sitten epistelemään tallille. Oli tarkoitus mennä vain Minnin kanssa, mutta aamulla sain kuningasidean ottaa Pimu mukaan tekemään hyvän mielen agitreenit. Ilmoitin molemmat sekä mölli- että kisaavien radoille. Möllirata ei ollut ihan mikään maailman helpoin, joten siinäkin sai miettiä vähän ohjausta. Minni meni eka ja teki tietty taas nollan. Puomilla palkkasin reilusti nameilla.
Sitten Pimu, jonka ohjasin aika samalla tavalla kuin Minninkin, eli juoksentelin mahdollisimman paljon edellä. Ennen rataa se oli ihan normaali, mutta nousi lähdössä ja kävin palauttamassa istumaan. Ehkä tästä ja siitä lauantain okserihelvetistä johtuen se oli ihan paineessa koko radan ajan. :( Arpoi joka ikistä hyppyä, mutta muut esteet meni lujaa. Todella kauheeta katseltavaa ja jos en olisi heti keksinyt mistä johtuu, olisin jättänyt radan kesken. Palkkasin sekä puomin että A:n reilusti ja se tekikin ne tosi hyvin. Nollalla maaliin, mutta todella surkea suoritus.
Sitten vielä kisaavien radat. Minni taas ekana ja nyt mokattiin jo melkein alussa kun mun persjättö oli maailman epäonnistunein ja myöhässä ja Minni lähti ihan selän takaa hakemaan puomia kun piti mennä viereiselle A:lle. En tiedä tuliko tästä jo hyl, eli koskiko puomiin, mutta viimeisteltiin rata sitten vielä yhdellä väärällä putken suulla myöhemmin. Tosi hyvä vauhti kyllä oli, joten hieno rata muuten.
Pimun kanssa vähän vaihdoin ohjaustapoja ja yritin pysytellä enemmän takana, jos se auttaisi hyppyihin. Lähti taas tosi epävarmasti ja taisi jopa tiputtaa tokan riman. Putkella saatiin vauhti normaaliksi ja sen jälkeen hyllytettiinkin seuraavaan putkeen, jossa väärä pää. Palkkasin taas kaikki kontaktit ja loppurata meni ihan jees. Jonkin verran se edelleen arpoi hyppyjä, mutta mm. kepit meni sikalujaa. En siis usko, että arpominen olisi johtunut mistään lihasjumista vaan vika taisi olla ihan vaan korvien välissä. Varmuuden vuoksi Miikku lupasi kuitenkin hieroa Pimun tällä viikolla.
Huomenna on tällä erää viimeiset Mouhis-treenit, joten saa nähdä pystyykö Pimu tekemään siellä kunnolla. Näin pahasti en ole sitä kyllä saanut järkytettyä tosi pitkään aikaan. Olisinko sitten Urhon myötä alkanut huomaamatta komentaa Pimuakin turhan kovasti, Urpolle kun ei tunnu minkäänlainen huomatus menevän jakeluun. Tosi inhottavaa ja täytyy nyt vähän aikaa olla Pimulle oikein kiltti ja kiva.
torstai 13. joulukuuta 2012
Tavoitekatsaus
Tän vuoden kisat on kisattu, joten on ehkä aika tarkastella miten tämän vuoden tavoitteissa onnistuttiin.
Pimulle olin kirjaillut tällaista vuosi sitten:
Sitten suunnitelmia ensi vuodelle:
- korkataan VOI-luokka tokossa
- noustaan kakkosiin agissa
- käydään luonnetestissä
Ihan yllätyin, että miten nuo tavoitteet nyt noin vaatimattomat olikin, mutta näemmä ihan onnistuneesti laadittu, sillä kaikki saavutettiin.
Nellin ja Minnin osalta oli vielä vaatimattomampaa:
Ensi vuonna treenataan/kisataan jos vain suinkin pystytään. Muuten köllötellään kotona ja lenkkeillään metsässä. Mitään tavoitteita on kai turha asettaa, kun terveysasiat estää ne kuitenkin.
Ehkä vähän turhan pessimististä, mutta eipä noista terveysjutuista koskaan tiedä. Onneksi Minni saatiin huippukuntoon ja sitä myöten aloitettiin kisaura uudelleen kesällä. Nellin agiura tosin loppui jo alkuvuodesta löytyneeseen sydämen sivuääneen.
Ensi vuodelle on pakko vähän nostaa panoksia. Pimun päänmenoksi on suunniteltu seuraavaa:
- noustaan kolmosiin agissa
- korkataan EVL-luokka tokossa
- suoritetaan BH
- hinkataan PK-tottis kisakuntoon (ettei hakukisoihin osallistuminen jää ainakaan siitä kiinni)
Urho:
- treeniä treeniä vaan, kisakentät kutsuu vasta 2014
Minni:
- valioituminen agissa
- pääseminen agin SM-kisoissa finaaliin
Nelli:
- lenkkeilyä kunnon mukaan, pääasiassa huilailua kotisohvalla
Pimulle olin kirjaillut tällaista vuosi sitten:
Sitten suunnitelmia ensi vuodelle:
- korkataan VOI-luokka tokossa
- noustaan kakkosiin agissa
- käydään luonnetestissä
Ihan yllätyin, että miten nuo tavoitteet nyt noin vaatimattomat olikin, mutta näemmä ihan onnistuneesti laadittu, sillä kaikki saavutettiin.
Nellin ja Minnin osalta oli vielä vaatimattomampaa:
Ensi vuonna treenataan/kisataan jos vain suinkin pystytään. Muuten köllötellään kotona ja lenkkeillään metsässä. Mitään tavoitteita on kai turha asettaa, kun terveysasiat estää ne kuitenkin.
Ehkä vähän turhan pessimististä, mutta eipä noista terveysjutuista koskaan tiedä. Onneksi Minni saatiin huippukuntoon ja sitä myöten aloitettiin kisaura uudelleen kesällä. Nellin agiura tosin loppui jo alkuvuodesta löytyneeseen sydämen sivuääneen.
Ensi vuodelle on pakko vähän nostaa panoksia. Pimun päänmenoksi on suunniteltu seuraavaa:
- noustaan kolmosiin agissa
- korkataan EVL-luokka tokossa
- suoritetaan BH
- hinkataan PK-tottis kisakuntoon (ettei hakukisoihin osallistuminen jää ainakaan siitä kiinni)
Urho:
- treeniä treeniä vaan, kisakentät kutsuu vasta 2014
Minni:
- valioituminen agissa
- pääseminen agin SM-kisoissa finaaliin
Nelli:
- lenkkeilyä kunnon mukaan, pääasiassa huilailua kotisohvalla
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Tokotreeniä, agitreeniä ja kisailua
Viime lauantaina oli Pimun kanssa taas pitkästä aikaa tallilla VOI/EVL-kurssia. Nämä kurssikerrat kun ei ole mitenkään säännöllisesti joka viikko. Tehtiin paikallaolot, seuraamista, ohjattua, merkkiä ja zetaa. Paikallaoloista ensin istuminen, jota juuri päätin alkaa treenata. Sinne vaan Pimu riviin muiden mukaan ja piiloon lymyilemään. Harmillisesti alkoi rapsutella aika pian ja jäi sen jäljiltä lösähtäneeseen asentoon, joten kävin korjaamassa ja sitten uudelleen piiloon. Nyt istui oikein ryhdikkäästi ja kävin kerran vielä välissä palkkaamassa. Tästä tää lähtee! Paikallamakuu oli EVL-tyyliin häirittynä ja oikein hyvin meni.
Seuraamista tehtiin noin kisamittainen pätkä, ja voi vitsi kun oli superia! Agiesteitä päin meneminen hieman herpaannutti, mutta muuten oikein kivasti. Sitten ohjattua kahdella kapulalla siten, että laitoin Pimun merkille, koska se ei sitä vielä osaa. Hienosti haki molempia puolia. Tehtiin vielä merkkiä vähän erikseen ja nyt alan treenata sitäkin taas ihan oikeasti. Zeta meni myös aika kivasti. Järkkä S-I-M ja tein reiluilla avuilla. Seisomisessa liikkui kun palasin taakse, joten otin sen uudestaan, muut jäävät meni oikein hyvin. Ehkä mun tokomotivaatio alkaa pikku hiljaa palata, kun päätin alkaa hinkata EVL:ää kuntoon.
Iltapäivällä sitten suunnattiin vielä SDP:lle treenaamaan Pimun ja Urhon kanssa. Pimu teki pikkurimoilla rataa pätkissä ja lähinnä haettiin vaan hyvää fiilistä sunnuntain kisoja varten. Urho treenaili muutaman esteen pätkiä Jussin kanssa. Sen kanssa keskityttiin palkkailemaan esteiden jälkeen niin, että Jussi jatkoi liikkumista, sillä hieman näytti siltä, että se alkoi jahdata liikkuvaa ohjaajaa. Tosi vähän sen kanssa on edelleen tehty, mutta parempi näin päin, sillä Pimun kanssa tehtyjä virheitä yritetään vältellä viimeiseen asti.
Sunnuntaina kisailtiin siis SDP:llä Pimun kanssa kaksi starttia. Hyppärillä tuomarina Anne Savioja ja agiradalla Harri Huittinen. Radat on myös videolla, sillä mulla oli piiiiitkästä aikaa ihan oikea kepo mukana kisoissa. :D Lisäilen videoita kunhan saan ne Jussin puhelimesta jotenkin pihalle.
Hyppäri oli oikein kiva ja helppo, ainoastaan takakulman suora putki aiheutti jonkin verran pohdintaa ohjauskuvioista. Ehtiäkö persjättöön vai ei? Lähdössä Pimu jäi ihan ok, mutta oli sitten kuitenkin nostanut persettä juuri ennen kuin kutsuin, enkä huomannut tätä. Tästä tai jostain muusta syystä eka rima alas. Päästiin sinne takakulmaan asti ihan nätisti, mutta sitten Pimu ei lähtenytkään mun huitaisusta putkeen vaan lähti liikkeen mukaan ja teki ihan kunnon kunniakierroksen. Ei kuitenkaan koskenut muihin esteisiin, joten tästä vain kielto. Sain sen toiselta puolelta lähetettyä putkeen ja jatkettiin ihan näppärästi maaliin asti. Muuri vaan tuli vielä alas. Sitä me ei vaan osata. :( Tulokseksi siis 15, joten ihan ok meni.
Agirata oli sit vaikeampi ja varsinkin alun kepeillevienti kauhistutti. Minit ja medit teki sen kohdan lyhyemmän kautta, ja vain harva onnistui. Mulle tuli heti mieleen, että en edes yritä tuota vaan kiepsutan kauempaa, jolloin saa suoran linjan kepeille. Moni muukin maxi-ohjaaja oli keksinyt saman idean. Kepeiltä käännyttiin takaisin tulosuuntaan, joten olisi ollut hyvä antaa koiran pujotella yksin loppuun, mutta en vaan uskaltanut koittaa miten onnistuu. Menin melko loppuun asti, mutta hyvin ehdin vielä jatkoonkin. Putkien välinen rima alas, ilmeisesti olin liian edellä. Sitten A:n jälkeinen muuri (TAAS) alas. Radalla oli vielä okseri ja yritin ohjata sen selkeästi ja annoin erikseen hyppykäskynkin, mutta silti Pimu rysäytti sen alas. Tähän lopetin sit ohjaamisen, kun otti niin päähän tuo tiputtelu. Pimu suoritti sitten vielä puomin mun selän takana ja siitä juostiin maaliin. PÖH! Okseri nyt on tiedossa, että se on vaikea, mutta että tuo muurikin tippui molemmilla radoilla. Ei sen nyt niin vaikea pitäisi olla.
Sunnuntaina lähdettiin Jussin kanssa minilomalle pariksi päiväksi ja Päkäpaimenet pääsi riehumaan Miikulle. Eilen illalla kuitenkin palattiin taas arkeen ja agsattiin Mouhijärvellä. Vähän tuli lohdutusta kisojen jälkeiseen masennukseen kun Pimu oli siellä taas niin hyvä. Se jopa pujotti kepeillä joka kerta loppuun asti, vaikka jättäydyin jälkeen ja otin sivuttaisetäisyyttä reilusti. Superia! Eikä se tehnyt yhtään aloitusvirhettäkään. Rimoja taisi tulla koko treenin aikana yksi alas, joten on se nyt kumma ettei kisoissa osata hypätä.
Nellin tylsässä elämässäkin tapahtui eilen illalla, kun käytiin rokotuksilla. Odotushuoneessa sitä luultiin käytöksen takia taas vaihteeksi pikkupennuksi. :D Seuraavaksi sitä luultiinkin sitten urokseksi, mutta tämä tapahtui jo ennen kuin se tylysti hyppäsi juoksussa olevan shelttinartun selkään. Eipä tule tylsää hetkeä kun Nellin kanssa on liikenteessä. Sen paino oli taas laskenut, nyt 6,7kg. Lihakset on varmaan suurilta osin jo hävinneet, sillä ei se mitenkään liian laihalta tunnu. Muuten sen kanssa elellään nyt päivä kerrallaan ja tarkkaillaan vointia.
Seuraamista tehtiin noin kisamittainen pätkä, ja voi vitsi kun oli superia! Agiesteitä päin meneminen hieman herpaannutti, mutta muuten oikein kivasti. Sitten ohjattua kahdella kapulalla siten, että laitoin Pimun merkille, koska se ei sitä vielä osaa. Hienosti haki molempia puolia. Tehtiin vielä merkkiä vähän erikseen ja nyt alan treenata sitäkin taas ihan oikeasti. Zeta meni myös aika kivasti. Järkkä S-I-M ja tein reiluilla avuilla. Seisomisessa liikkui kun palasin taakse, joten otin sen uudestaan, muut jäävät meni oikein hyvin. Ehkä mun tokomotivaatio alkaa pikku hiljaa palata, kun päätin alkaa hinkata EVL:ää kuntoon.
Iltapäivällä sitten suunnattiin vielä SDP:lle treenaamaan Pimun ja Urhon kanssa. Pimu teki pikkurimoilla rataa pätkissä ja lähinnä haettiin vaan hyvää fiilistä sunnuntain kisoja varten. Urho treenaili muutaman esteen pätkiä Jussin kanssa. Sen kanssa keskityttiin palkkailemaan esteiden jälkeen niin, että Jussi jatkoi liikkumista, sillä hieman näytti siltä, että se alkoi jahdata liikkuvaa ohjaajaa. Tosi vähän sen kanssa on edelleen tehty, mutta parempi näin päin, sillä Pimun kanssa tehtyjä virheitä yritetään vältellä viimeiseen asti.
Sunnuntaina kisailtiin siis SDP:llä Pimun kanssa kaksi starttia. Hyppärillä tuomarina Anne Savioja ja agiradalla Harri Huittinen. Radat on myös videolla, sillä mulla oli piiiiitkästä aikaa ihan oikea kepo mukana kisoissa. :D Lisäilen videoita kunhan saan ne Jussin puhelimesta jotenkin pihalle.
Hyppäri oli oikein kiva ja helppo, ainoastaan takakulman suora putki aiheutti jonkin verran pohdintaa ohjauskuvioista. Ehtiäkö persjättöön vai ei? Lähdössä Pimu jäi ihan ok, mutta oli sitten kuitenkin nostanut persettä juuri ennen kuin kutsuin, enkä huomannut tätä. Tästä tai jostain muusta syystä eka rima alas. Päästiin sinne takakulmaan asti ihan nätisti, mutta sitten Pimu ei lähtenytkään mun huitaisusta putkeen vaan lähti liikkeen mukaan ja teki ihan kunnon kunniakierroksen. Ei kuitenkaan koskenut muihin esteisiin, joten tästä vain kielto. Sain sen toiselta puolelta lähetettyä putkeen ja jatkettiin ihan näppärästi maaliin asti. Muuri vaan tuli vielä alas. Sitä me ei vaan osata. :( Tulokseksi siis 15, joten ihan ok meni.
Agirata oli sit vaikeampi ja varsinkin alun kepeillevienti kauhistutti. Minit ja medit teki sen kohdan lyhyemmän kautta, ja vain harva onnistui. Mulle tuli heti mieleen, että en edes yritä tuota vaan kiepsutan kauempaa, jolloin saa suoran linjan kepeille. Moni muukin maxi-ohjaaja oli keksinyt saman idean. Kepeiltä käännyttiin takaisin tulosuuntaan, joten olisi ollut hyvä antaa koiran pujotella yksin loppuun, mutta en vaan uskaltanut koittaa miten onnistuu. Menin melko loppuun asti, mutta hyvin ehdin vielä jatkoonkin. Putkien välinen rima alas, ilmeisesti olin liian edellä. Sitten A:n jälkeinen muuri (TAAS) alas. Radalla oli vielä okseri ja yritin ohjata sen selkeästi ja annoin erikseen hyppykäskynkin, mutta silti Pimu rysäytti sen alas. Tähän lopetin sit ohjaamisen, kun otti niin päähän tuo tiputtelu. Pimu suoritti sitten vielä puomin mun selän takana ja siitä juostiin maaliin. PÖH! Okseri nyt on tiedossa, että se on vaikea, mutta että tuo muurikin tippui molemmilla radoilla. Ei sen nyt niin vaikea pitäisi olla.
Sunnuntaina lähdettiin Jussin kanssa minilomalle pariksi päiväksi ja Päkäpaimenet pääsi riehumaan Miikulle. Eilen illalla kuitenkin palattiin taas arkeen ja agsattiin Mouhijärvellä. Vähän tuli lohdutusta kisojen jälkeiseen masennukseen kun Pimu oli siellä taas niin hyvä. Se jopa pujotti kepeillä joka kerta loppuun asti, vaikka jättäydyin jälkeen ja otin sivuttaisetäisyyttä reilusti. Superia! Eikä se tehnyt yhtään aloitusvirhettäkään. Rimoja taisi tulla koko treenin aikana yksi alas, joten on se nyt kumma ettei kisoissa osata hypätä.
Nellin tylsässä elämässäkin tapahtui eilen illalla, kun käytiin rokotuksilla. Odotushuoneessa sitä luultiin käytöksen takia taas vaihteeksi pikkupennuksi. :D Seuraavaksi sitä luultiinkin sitten urokseksi, mutta tämä tapahtui jo ennen kuin se tylysti hyppäsi juoksussa olevan shelttinartun selkään. Eipä tule tylsää hetkeä kun Nellin kanssa on liikenteessä. Sen paino oli taas laskenut, nyt 6,7kg. Lihakset on varmaan suurilta osin jo hävinneet, sillä ei se mitenkään liian laihalta tunnu. Muuten sen kanssa elellään nyt päivä kerrallaan ja tarkkaillaan vointia.
perjantai 7. joulukuuta 2012
Epiksissä
Eilen käväistiin katsastamassa Ylökkin tämän talven treenihalli epistelyiden merkeissä. Ihan ok paikka muuten kun oli lämmitetty, mutta pohja oli mun (ja Pimun) makuun vähän turhan kova. Mukana menossa siis Pimu ja Minni, jotka molemmat osallistui kisaavien radalle. Rata oli melko kiemurainen, eikä suureksi harmiksi sisältänyt A.n lisäksi muita kontakteja. Pöh. Puomia kun erityisesti oli tarkoitus päästä treenaamaan.
Minnin vuoro oli eka ja se tempaisikin ihan kivan nollan, jolla sijoituttiin toiseksi, joten suklaatakin saatiin. Ehkäpä siis joudun sen kanssa käymään tämän Agiwars-cupin loputkin osakilpailut, jos vaikka pärjättäisiin niissäkin.
Pimulle otin varmuuden vuoksi kaksi starttia, kun tarkoituksena oli palkata kontaktit. No, eipä siellä sitten ollut kontakteista kuin se A, jossa ei ole ongelmia, niin vähän muuttui suunnitelmat ja lähdettiin vaan tekemään koko rataa kisamaisesti. Ekalla yrityksellä heti eka rima alas ja neloshypyn jälkeen väärä putkensuu, eli ei kovin pitkälle päästy. :D Kepit kuitenkin avokulmaan tosi hienosti, eikä siellä ehkä tullut kuin yksi rima tuon ekan lisäksi alas. Toisella yrityksellä päästiin kakkoshypylle asti, josta rima alas. Lisäksi lipesi A:lta härkkimisellä pois, joten palautin siihen -> hyl. Loppurata meni muistaakseni ihan ok, mutta saapa nähdä viitsiikö Pimun kanssa tuolla alustalla kisata toiste.
Keskiviikkona mulla oli Urpon kanssa vähän touhuiluja, kun se oli mukana kun koulutin omaa agiryhmääni, josta oli vain kaksi koirakkoa paikalla. Se pääsikin sitten tekemään pikkuisen fokusointitreenejä yhdellä hypyllä ja juoksemaan vähän putkeen. Muun ajan se mukavasti raivosi metallihäkissä. Mun ryhmän jälkeen on Miikun vetämä tokoryhmä, ja koska siellä ei ollut kuin yksi koirakko paikalla, Miikku "pakotti" mut jäämään Urpon kanssa tokoilemaan. Tehtiin hyppyä, perusasentoa, kosketusalustaa, noutoa ja luoksetuloa. Ihan kivasti se pystyi keskittymään, vaikka hallissa oli samaan aikaan vieras koira.
Minnin vuoro oli eka ja se tempaisikin ihan kivan nollan, jolla sijoituttiin toiseksi, joten suklaatakin saatiin. Ehkäpä siis joudun sen kanssa käymään tämän Agiwars-cupin loputkin osakilpailut, jos vaikka pärjättäisiin niissäkin.
Pimulle otin varmuuden vuoksi kaksi starttia, kun tarkoituksena oli palkata kontaktit. No, eipä siellä sitten ollut kontakteista kuin se A, jossa ei ole ongelmia, niin vähän muuttui suunnitelmat ja lähdettiin vaan tekemään koko rataa kisamaisesti. Ekalla yrityksellä heti eka rima alas ja neloshypyn jälkeen väärä putkensuu, eli ei kovin pitkälle päästy. :D Kepit kuitenkin avokulmaan tosi hienosti, eikä siellä ehkä tullut kuin yksi rima tuon ekan lisäksi alas. Toisella yrityksellä päästiin kakkoshypylle asti, josta rima alas. Lisäksi lipesi A:lta härkkimisellä pois, joten palautin siihen -> hyl. Loppurata meni muistaakseni ihan ok, mutta saapa nähdä viitsiikö Pimun kanssa tuolla alustalla kisata toiste.
Keskiviikkona mulla oli Urpon kanssa vähän touhuiluja, kun se oli mukana kun koulutin omaa agiryhmääni, josta oli vain kaksi koirakkoa paikalla. Se pääsikin sitten tekemään pikkuisen fokusointitreenejä yhdellä hypyllä ja juoksemaan vähän putkeen. Muun ajan se mukavasti raivosi metallihäkissä. Mun ryhmän jälkeen on Miikun vetämä tokoryhmä, ja koska siellä ei ollut kuin yksi koirakko paikalla, Miikku "pakotti" mut jäämään Urpon kanssa tokoilemaan. Tehtiin hyppyä, perusasentoa, kosketusalustaa, noutoa ja luoksetuloa. Ihan kivasti se pystyi keskittymään, vaikka hallissa oli samaan aikaan vieras koira.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
18 estettä
...nollalla eilen Mouhiksella! Todellakin mä vaihdan agilityn takas meidän "päälajiksi", varsinkin kun toko on vaan niin perseestä tällä hetkellä. Pimu oli taas aivan super agikoira ja tuon 18 esteen jälkeenkin kosautettiin niinkin helppoon asiaan, kuin putkesta putkeen vientiin, eli ei edes ollut rimamoka. Koko 26 esteen rata päästiin parissa pätkässä läpi. Rimat pysyi hienosti, olisko kaksi tullut koko treenin aikana alas ja molemmat samassa saksalais-kohdassa, jossa vaan jäin sinnikkäästi kökkimään koiran tielle. Keinun kontakti oli vieläkin tosi hidas ja vaatii sen, että menen edelle. A meni nyt oikein vauhdilla, joten ehkä tää tästä etenee. Koutsina oli vaihteeksi Maria, joka muisti Pimun joistain aikaisemmista treeneistä ja oikein kysyi erikseen, että olikos tällä jotain rimaongelmia joskus kun meni nyt niin erilailla. Huippua, että joku muukin huomaa saman positiivisen muutoksen kuin mä. :)
Urho täytti jo 7kk. Melko isoja poikia siis jo ollaan. Sisäsiisteys ei ihan vielä ole 100% vaan työpäivän aikana tulee edelleen pissat papereille. Tiedä sitten, että mitä tapahtuisi jos ne paprut vaan tylysti ottais pois, mutta ei nyt vielä oteta sitä riskiä. Öisinkin se on alkanut pyytää ulos vinkumalla, mikä on todella rasittavaa. Nyt on ollut niin paljon pakkasta, että lenkit on väkisinkin tosi lyhyitä, joten sen takia varmaan haluaa öisinkin ulos. Urho ei juurikaan pakkasesta tykkää, vaan alkaa nostella jalkojaan tosi herkästi lenkillä. Lumi on tosin hyvinkin syötävää sen mielestä (ja Pimun jätökset edelleen...). Penturuokapussin pohja alkaa jo häämöttää, joten pian siirrytään kokonaan raakaruokintaan. Jospa sitten saataisiin vähän enemmän lihaa luitten ympärille. Kyllä mua hieman jo huvittaa se ajatus, että jonain päivänä tuo eriparikorvainen puikulapäinen otus joudutaan viemään näyttelyyn. :D Toivottavasti Jussi hoitaa tämän hieman nolon velvollisuuden.
Huomenna suunnataan Pimun ja Minnin kanssa Ylöjärvelle epiksiin. Nellikin olisi voinut tulla putkiluokkaan, mutta sillä onkin rokotukset vanhentuneet, kun ei sitä voinut syksyllä rokottaa kortisonikuurin takia. No, nyt tuli varattua sillekin uusi rokotusaika, joten ehkä sekin vielä joskus pääsee epistelemään. Viikonloppuna kisataan Pimun kanssa vielä virallisestikin Tamskin kisoissa.
Sunnuntaina Päkäpaimenet menee pariksi päiväksi hoitoon Miikulle, joten vink vink ehkäpä saadaan jotain uusia kuvatuksiakin kaksikosta pitkästä aikaa. :)
Urho täytti jo 7kk. Melko isoja poikia siis jo ollaan. Sisäsiisteys ei ihan vielä ole 100% vaan työpäivän aikana tulee edelleen pissat papereille. Tiedä sitten, että mitä tapahtuisi jos ne paprut vaan tylysti ottais pois, mutta ei nyt vielä oteta sitä riskiä. Öisinkin se on alkanut pyytää ulos vinkumalla, mikä on todella rasittavaa. Nyt on ollut niin paljon pakkasta, että lenkit on väkisinkin tosi lyhyitä, joten sen takia varmaan haluaa öisinkin ulos. Urho ei juurikaan pakkasesta tykkää, vaan alkaa nostella jalkojaan tosi herkästi lenkillä. Lumi on tosin hyvinkin syötävää sen mielestä (ja Pimun jätökset edelleen...). Penturuokapussin pohja alkaa jo häämöttää, joten pian siirrytään kokonaan raakaruokintaan. Jospa sitten saataisiin vähän enemmän lihaa luitten ympärille. Kyllä mua hieman jo huvittaa se ajatus, että jonain päivänä tuo eriparikorvainen puikulapäinen otus joudutaan viemään näyttelyyn. :D Toivottavasti Jussi hoitaa tämän hieman nolon velvollisuuden.
Huomenna suunnataan Pimun ja Minnin kanssa Ylöjärvelle epiksiin. Nellikin olisi voinut tulla putkiluokkaan, mutta sillä onkin rokotukset vanhentuneet, kun ei sitä voinut syksyllä rokottaa kortisonikuurin takia. No, nyt tuli varattua sillekin uusi rokotusaika, joten ehkä sekin vielä joskus pääsee epistelemään. Viikonloppuna kisataan Pimun kanssa vielä virallisestikin Tamskin kisoissa.
Sunnuntaina Päkäpaimenet menee pariksi päiväksi hoitoon Miikulle, joten vink vink ehkäpä saadaan jotain uusia kuvatuksiakin kaksikosta pitkästä aikaa. :)
tiistai 4. joulukuuta 2012
Tokovuosi pakettiin
Tokokisat on siis tältä erää kisattu ja nyt parin päivän pureskelun jälkeen ehkä pystyy jo vähän analysoimaan mikä meni pieleen tällä kertaa. Ennakkoasetelmat ei olleet parhaat mahdolliset Pimun valeraskauden ja viikonlopun pakkasen takia, mutta kyllä meillä silti ihan normimahkut ykköstulokseen oli olemassa. Kisat oli tallilla, jossa ei ollut lämmitystä päällä ja tuomarina Harri Laisi. Liikejärjestys oli sekoitettu ja ihan kiva, vaikka olisinkin halunnut seuraamisen heti alkuun pois alta.
Paikallamakuu 8
Kisoissa oli myös yksi Pimun ikivihollisista (Isla-bc) paikalla, mutta onneksi meidän välissä oli sentään yksi malikka paikallamakuussa. Kehään meno meni ihan ok, eikä Pimu ottanut Islasta pulttia. Meni makaamaan toinen etujalka koukussa ja suoraan lonkalle. Kun palattiin kehään, se oli täsmälleen samassa asennossa, mutta oli kuulemma puolessa välissä rapsutellut itseään. Siitä pisteet pois. Kehästä poistuminen olikin sitten yhtä kaaosta. Pimu huomasi Islan ja alkoi huutaa. Mun oli pakko raahata se kaulapannasta pois kehästä, kun muuten se olisi rynninyt Islan luo kiljumaan. Hienoa.
Olin niin kiukkuinen Pimun raivoamiselle tässä vaiheessa, että tungin sille namit naamaan ja heivasin autoon. Onneksi me oltiin vasta numerolla kuusi, joten ehdin rauhoittua hallin puolella, katsella muutaman suorituksen ja panikoitua seuruupätkän pituudesta. Sitten uudella iloisemmalla asenteella hain Pimun autosta ja leikittiin hallin pihalla edellisen koiran aikana. Pimu olikin ihan kivasti mukana leikissä ja taisteli hyvin. Ennen kehää vielä namituksia perusasennosta ja vähän kaukoja.
Tunnari 9,5
Tällä siis alkoi ja oli oikein hieno! Oma oli toinen vasemmalta ja sieltä lähti haistelemaan. Kävi kuitenkin koko rivin läpi ja palasi omalle. Superhyvä!
Ruutu 0
Pitäisi siis joskus treenata oikealla matkalla tätäkin. Puolikkaalla tallilla kun treenaa, niin ei mahdu tekemään oikealta etäisyydeltä ja tämä kostautui siinä, että en vaan osannut pysäyttää ajoissa. Vauhti nousi sen verran kovaksi, että perse valui nauhan ulkopuolelle, kun Pimu heitti itsensä seis-käskyllä maahan asti. Loppu oli tietty ihan hyvä, että aivan turha nollaus. Pimu teki aivan oikein ja sai kunnon kehut.
Liikkeestä istuminen 0
Seisoi. Kunnon olkapääapu, mutta ei vaan pystynyt.
Seuraaminen 8
Piiiiitkä kaavio ja oli ihan kauheeta lahnausta. Juoksussa ja hitaassa vähän parempaa, mutta muuten yök.
Hyppynouto 9
Perussettiä.
Luoksetulo 9
Myöskin perussettiä.
Kaukot 8
Jonkin vaihdon teki väärin, oliskohan seiso-istu jossa meni maahan. Korjasi toisella käskyllä kuitenkin.
Metalli 9,5
Perussettiä.
Kokonaisvaikutus 8,5 ja yhteensä 215,5p 3-tulos
Että semmosta. Positiivista se, että tunnari onnasi ja pystyin vielä kokoamaan itseni loppuliikkeisiin, vaikka nollaukset tuli noin alussa. Kaikki muu sitten onkin negatiivista ja voi sanoa, että tokomotivaatio on ihan nollissa tällä hetkellä. Tosin enemmän ehkä voisi vielä v*tuttaa, jos ruutu olisi ollut kymppi ja oltaisiin jääty puolen pisteen päähän ykköstuloksesta.
Sunnuntaina sitten lohdutusaksaa SDP:llä Pimun ja Urhon kanssa. Pimu teki ensin rataa pienissä pätkissä ja sitten loppuun kontakteja ja keppejä erikseen. Kontaktit alkoi nopeutua huimasti, kun otin nakit käyttöön ja vapautin heti kun tuli 2on2off. Kepit oli myös tosi superit. Urponen teki Jussin kanssa pussia, takaakiertoja, valsseja ja kaarella olevia hyppyjä. Oikein pätevää oli.
Paikallamakuu 8
Kisoissa oli myös yksi Pimun ikivihollisista (Isla-bc) paikalla, mutta onneksi meidän välissä oli sentään yksi malikka paikallamakuussa. Kehään meno meni ihan ok, eikä Pimu ottanut Islasta pulttia. Meni makaamaan toinen etujalka koukussa ja suoraan lonkalle. Kun palattiin kehään, se oli täsmälleen samassa asennossa, mutta oli kuulemma puolessa välissä rapsutellut itseään. Siitä pisteet pois. Kehästä poistuminen olikin sitten yhtä kaaosta. Pimu huomasi Islan ja alkoi huutaa. Mun oli pakko raahata se kaulapannasta pois kehästä, kun muuten se olisi rynninyt Islan luo kiljumaan. Hienoa.
Olin niin kiukkuinen Pimun raivoamiselle tässä vaiheessa, että tungin sille namit naamaan ja heivasin autoon. Onneksi me oltiin vasta numerolla kuusi, joten ehdin rauhoittua hallin puolella, katsella muutaman suorituksen ja panikoitua seuruupätkän pituudesta. Sitten uudella iloisemmalla asenteella hain Pimun autosta ja leikittiin hallin pihalla edellisen koiran aikana. Pimu olikin ihan kivasti mukana leikissä ja taisteli hyvin. Ennen kehää vielä namituksia perusasennosta ja vähän kaukoja.
Tunnari 9,5
Tällä siis alkoi ja oli oikein hieno! Oma oli toinen vasemmalta ja sieltä lähti haistelemaan. Kävi kuitenkin koko rivin läpi ja palasi omalle. Superhyvä!
Ruutu 0
Pitäisi siis joskus treenata oikealla matkalla tätäkin. Puolikkaalla tallilla kun treenaa, niin ei mahdu tekemään oikealta etäisyydeltä ja tämä kostautui siinä, että en vaan osannut pysäyttää ajoissa. Vauhti nousi sen verran kovaksi, että perse valui nauhan ulkopuolelle, kun Pimu heitti itsensä seis-käskyllä maahan asti. Loppu oli tietty ihan hyvä, että aivan turha nollaus. Pimu teki aivan oikein ja sai kunnon kehut.
Liikkeestä istuminen 0
Seisoi. Kunnon olkapääapu, mutta ei vaan pystynyt.
Seuraaminen 8
Piiiiitkä kaavio ja oli ihan kauheeta lahnausta. Juoksussa ja hitaassa vähän parempaa, mutta muuten yök.
Hyppynouto 9
Perussettiä.
Luoksetulo 9
Myöskin perussettiä.
Kaukot 8
Jonkin vaihdon teki väärin, oliskohan seiso-istu jossa meni maahan. Korjasi toisella käskyllä kuitenkin.
Metalli 9,5
Perussettiä.
Kokonaisvaikutus 8,5 ja yhteensä 215,5p 3-tulos
Että semmosta. Positiivista se, että tunnari onnasi ja pystyin vielä kokoamaan itseni loppuliikkeisiin, vaikka nollaukset tuli noin alussa. Kaikki muu sitten onkin negatiivista ja voi sanoa, että tokomotivaatio on ihan nollissa tällä hetkellä. Tosin enemmän ehkä voisi vielä v*tuttaa, jos ruutu olisi ollut kymppi ja oltaisiin jääty puolen pisteen päähän ykköstuloksesta.
Sunnuntaina sitten lohdutusaksaa SDP:llä Pimun ja Urhon kanssa. Pimu teki ensin rataa pienissä pätkissä ja sitten loppuun kontakteja ja keppejä erikseen. Kontaktit alkoi nopeutua huimasti, kun otin nakit käyttöön ja vapautin heti kun tuli 2on2off. Kepit oli myös tosi superit. Urponen teki Jussin kanssa pussia, takaakiertoja, valsseja ja kaarella olevia hyppyjä. Oikein pätevää oli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)