Saatiin sittenkin viimeistelytreenit

Päästiin sittenkin viimeistelemään Pimun tokokunto eilen illalla treenien vetämisen jälkeen tallilla. Sanna ystävällisesti jäi mulle liikkuriksi, joten vedettiin hyppynoutoa ja metallia lukuunottamatta koko VOI-luokka läpi palkatta. Seuraaminen oli hirveetä, mutta se nyt on vaan sellaista. Korjataan kun jaksetaan. Liikkeestä istuminen oli olkapääavulla ok. Luoksetulo ihan super muuten, mutta jättäessä ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Täpäkät stopit kuitenkin. Ruutu perusvarmaa kauraa kuten myös tunnari. Vitsit miten hienosti nää meidän "ongelmaliikkeet" nykyään menee! Kaukoissa taas jumiutui sivulle ja vaati jätössä kaksi käskyä maahan, mutta vaihdot teki kaikki kerrasta oikein. Ainoastaan seiso-istu vähän eteni. Sitten hallitusti pois kehästä ja iltaruualle, joka odotteli kentän reunalla.

Oli kyllä erittäin hyödyllistä mun pääkopalle saada vedettyä tällainen kisamainen treeni, sillä nyt on viimeistään pakko uskoa, että Pimu kyllä osaa! Samalla lailla rennosti kun saisi vedettyä liikkeet läpi sunnuntainakin, niin ykkönen olis siinä. Ennen sunnuntaita ei nyt treenata enää mitään tokoon viittaavaa, tai ehkä kuitenkin vähän hinkutetaan kaukoja läheltä tms. tosi pientä.

On me aksattukin. Tiistaina Mouhiksella oli vuorossa varsinainen vauhtirata. Jumiuduttiin heti kakkoshypylle, joka piti ohjata pakkovalssimaisesti vähän kauempaa ja sitten lähteä pinkomaan ihan miljoonaa, jotta ehti ohjata suoran putken jälkeisen hypyn. En vaan millään meinannut saada ajoitettua tätä kunnolla ja vedin Pimua kakkosesta ohi. Tästä kun selvittiin, niin päästiinkin jo aika pitkälle. Jopa takaakierto onnasi ihan ansaputken vierestä, mikä on suuri ihme, kun sinne rynnittiin vielä melko täysiä. Yleensä tällaisissa Pimu on ampunut vaan täysiä putkeen.

Toinen jumitus oli sitten väärän putkenpään ohitus. Pimu vaan sinnikkäästi pyrki putkeen, vaikka Marko kävi välillä ihan kunnolla estämässä sitä livahtamasta sinne. Huomasin, että saman tien jos mun pää kääntyi pikkuisenkin putkeen päin, niin Pimu ampui sinne. Tää saatiin lopulta jotenkin räpellettyä siten, että vaihdoin omaa juoksulinjaa suorempaan eikä kohti ansaputkea ja pidin katseen visusti koirassa. Huh, nää on meille ollut niin vaikeita aina, joten treeniä vaan. Saatiin me 13 esteen pätkä tehtyä jossain välissä nollallakin, joten ihan jees meni muuten.

Minnikin aksasi eilen mun vetämässä ryhmässä. Olin napannut nopeasti eilen tulleesta ASB-lehdestä jonkun Allan Mattsonin radasta tehdyn harjoituksen ja sitä sitten hinkkailtiin, kun lauantaina päästään Mattsonin radoille kisaamaan. Minni on kyllä niin pätevä agiliitäjä! Se meni taas just sinne mihin ohjattiin ja ihan niin kuin sille olis tullut vauhtiakin lisää. Lauantaina sitten pari nollaa, kiitos!

Urhon elämään ei kuulu juuri mitään uutta. Mä en ole jaksanut sen kanssa edelleenkään tehdä juuri mitään, joten tokot on pahasti vaiheessa. No, pääasiassa haku/jälkikoira siitä kai pitkin tulla ja ne lajit on onneks Jussilla hanskassa. :D Urponen on viime aikoina kehittänyt uuden ja ehkä kaikkein ärsyttävimmän harrastuksen mitä voi olla, eli paskan syömisen. Kiva katsella ikkunasta pihaan, kun Pimu paskoo ja Urho kulkee suu auki perässä. Siis YÖK! Onneksi se ei omaa paskaansa syö, mutta Pimu on jostain syystä niin herkkupeppu, että sen tuotokset maistuu liiankin hyvin. Todellakin toivotaan, että tämä vaihe menisi pian ohi.

Miikku oli kuvaillut meidän kaksikkoa viime viikonloppuna, joten tässä pari kuvaa.

Urponen (kuva: Katri Pietilä)

Yhteiskuva (kuva: Katri Pietilä)