Se niistä viimeistelytreeneistä sitten. Eilen oli kova hinku päästä tavoitteellisten treeneissä vetämään vielä kerran VOI-luokka läpi Pimun kanssa ennen sunnuntain koetta, mutta ei sitten päästy koko treeneihin.
Töistä tullessa vastassa oli taas ihan normisettiä, eli tavaroita vähän siellä sun täällä ja leluja revitty ym. sekasotkua Urhon jäljiltä. Sitten havaitsin, että lattialta löytyi myös purkkapussin jäännökset, eikä yhtään purkkaa missään. Kaikki koirat oli ihan normaalin tuntuisia, joten lähdettiin lenkille, mutta sitten aloin kuitenkin vähän panikoida ja soitin ensimmäisenä Miikulta toimintaohjeita ja sitten vielä eläinlääkärille. Reviirissä olivat sitä mieltä, että kannattaa oksennuttaa koko lauma, vaikka ei ole varmuutta, että koska ne purkat on syöty, paljonko niitä oli ja ketkä niitä on syönyt. Eihän meillä tietenkään ollut vetyperoksidia, joten päätin hakea sitä Reviiristä kun en edelleenkään oikein tiedä Nokian tai muutenkaan lähimpien apteekkien sijaintia. Siispä nasta lautaan, Urpo mukaan (jotta saadaan sen paino selville) ja kohti Reviiriä. Urho pääsi siis samalla reissulla puntarille, ja lukemat oli 13,2kg.
Kotona alkoi sitten oksennustalkoot, joten koko lauma kylppäriin ja vetyperoksidiannokset naamariin. Se oli kyllä yllättävän tehokasta ainetta, ei mennyt montaa minuuttia, kun alkoi oksennukset lentää. Jussin kanssa sitten syynättiin oksuja läpi, mutta ei löytynyt purkkaa, joten näköjään ne oli vedetty jo aikaisemmin päivällä ja niitä oli ollut sen verran vähän, ettei myrkytystilaa tullut. Huh huh, onneksi näin. Syöty purkkapussi oli ollut keittiön työtasolla, josta se oli sitten ilmeisesti Urpon toimesta hypelty alas. Se oli vajaa, mutta en yhtään muistanut, että paljonko sinne oli jäänyt. Onneksi sentään toinen melkein täysi pussi oli jäänyt pöydälle. Nyt kävin kaikki keittiön kamat läpi ja siirsin kaikki vähänkin vaarallisemmat ainekset kaappiin ylähyllylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti