Urho liittyi Pimun seuraan parhaaseen A-ryhmään, eli lonkka- ja kyynärkuvat tuli kennelliitosta arvioilla A/A ja 0/0. Huippuhienoa! Selkäkuvien virallisia arvioita joudutaan vielä odottamaan sekä Pimun että Urhon osalta, mutta eipä niissä ainakaan alustavasti kuvaavan eläinlääkärin, Juha Kallion, mielestä mitään näkynyt.
Viime aikoina ollaan ryhdistäydytty toko-rintamallakin kun olen itse ollut paremmassa kunnossa. Urho edistyy kerta kerralta, joten kyllä siitä vielä hieno tokoeläin kesään mennessä tulee. Pimu on lähinnä höntsäillyt VOI- ja EVL-liikkeitä, sen kanssa kun ei ole lääkityksen takia mitään tietoa koska päästään seuraavan kerran kokeeseen. Jussi on jatkanut aksailuja molempien kanssa ja nyt alkaa Pimunkin kanssa jo sujua oikein mallikkaasti. Viime perjantaina olin mukana Mouhiksella vakoilemassa Urhon treenejä, ja kyllä olikin pätevää! Kepit vaan vielä kuntoon, niin tervemenoa kisoihin.
maanantai 25. marraskuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
Lääkitykset kohdilleen
Viime aikoina ei olla puuhasteltu juurikaan mitään, paitsi lihotettu eläinlääkärien lompakoita. Tai onhan Jussi onneksi aksaillut sekä Pimun että Urhon kanssa ja tehtiinpä me jotain viestin tynkääkin ja esineruutua yks päivä. Oma kondis alkaa vaan tuon maha-asukin takia olla jo niin surkea, että hyvä kun saan itseni roudattua edes tuohon omaan pihaan tokoilemaan. No, viimeistään reilun kuukauden päästä helpottaa, ja sitten toivottavasti pääsee pian jo kunnolla treenailemaan tai edes lenkille.
Lääkäriin on viime viikkoina päässeet Nelli ja Pimu. Pimun kolmannen virtsatietulehduksen jälkeen saatiin tulehduskierre onneksi vihdoin katkeamaan, eikä kontrollinäytteissä enää kasvanut bakteereja. Melkein heti viimeisimmän ab-kuurin loppumisen jälkeen alkoi kuitenkin taas vuotaa pissaa öisin, joten viime viikolla aloitettiin Propalin-lääkitys virtsankarkailuun, eikä yöpissailua ole enää sen jälkeen ollut. Propalinia syödään nyt ainakin kuukauden verran ja jos oireet häviää sillä, niin sitä jatketaan pahimmassa tapauksessa Pimun loppuikä. Lääkkeellä on kahden viikon doping-varoaika, joten toivottavasti siitä voisi pitää taukoa edes jossain välissä, niin pääsisi vielä joskus kisaamaankin. Muuten alkaa mun kisakoirat käydä vähän vähiin. :( Pääasia kuitenkin, että Pimu voi nyt hyvin.
Nellin kanssa käväistiin viikko sitten Oivassa sydänkontrollissa, sillä se on voinut hieman heikosti viime aikoina. Sydän tsekattiin ultralla ja tilanne oli pysynyt melko ennallaan, mutta keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja ne kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt mitään vakavempaa, joten aloitettiin sille nesteenpoistolääkitys entisen sydänlääkkeen lisäksi. Nyt vanha rouva onkin ollut paljon pirteämpi, joten ihan vielä ei tarvinnut alkaa kaivaa sille kuoppaa. ;)
Minni on piirinmestaruusaksojen jälkeen lähinnä viettänyt aikaa Nellin seuraneitinä ja lepäillyt. Ei ole siis aksaillut yhtään ja lenkitkin on olleet Nelli-mittaisia. Melkoista eläkeläistouhua siis silläkin, mutta kyllä mä yritän siitä vielä aksakoiran tehdä kunhan vaan pääsen taas treenailemaan. Voihan olla, että Jussikin vielä innostuu sen kanssa aksailemaan tämän vuoden puolella, mutta aika hiljaista on ollut. Minni täyttää helmikuussa jo 8 vuotta, joten saa nähdä minkälaiseen kisakuntoon se enää saadaan.
Onneksi meillä on sentään Urho-boy. Siinä riittää kyllä treenattavaa ihan yllin kyllin ja moneen lajiin, ettei ihan vähään aikaan tarvitse lähteä pennun ostoon. Aksa alkaa sen osalta näyttää kyllä jo tosi hyvältä ja ihan jo sormet syyhyää päästä itsekin koittamaan sitä radalla. Ainakin alustavasti mulle on lupailtu, että saan ohjata sitä aina välillä, varsinkin jos Pimu ja Minni ei enää kisaradoille pääse.
Lääkäriin on viime viikkoina päässeet Nelli ja Pimu. Pimun kolmannen virtsatietulehduksen jälkeen saatiin tulehduskierre onneksi vihdoin katkeamaan, eikä kontrollinäytteissä enää kasvanut bakteereja. Melkein heti viimeisimmän ab-kuurin loppumisen jälkeen alkoi kuitenkin taas vuotaa pissaa öisin, joten viime viikolla aloitettiin Propalin-lääkitys virtsankarkailuun, eikä yöpissailua ole enää sen jälkeen ollut. Propalinia syödään nyt ainakin kuukauden verran ja jos oireet häviää sillä, niin sitä jatketaan pahimmassa tapauksessa Pimun loppuikä. Lääkkeellä on kahden viikon doping-varoaika, joten toivottavasti siitä voisi pitää taukoa edes jossain välissä, niin pääsisi vielä joskus kisaamaankin. Muuten alkaa mun kisakoirat käydä vähän vähiin. :( Pääasia kuitenkin, että Pimu voi nyt hyvin.
Nellin kanssa käväistiin viikko sitten Oivassa sydänkontrollissa, sillä se on voinut hieman heikosti viime aikoina. Sydän tsekattiin ultralla ja tilanne oli pysynyt melko ennallaan, mutta keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja ne kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt mitään vakavempaa, joten aloitettiin sille nesteenpoistolääkitys entisen sydänlääkkeen lisäksi. Nyt vanha rouva onkin ollut paljon pirteämpi, joten ihan vielä ei tarvinnut alkaa kaivaa sille kuoppaa. ;)
Minni on piirinmestaruusaksojen jälkeen lähinnä viettänyt aikaa Nellin seuraneitinä ja lepäillyt. Ei ole siis aksaillut yhtään ja lenkitkin on olleet Nelli-mittaisia. Melkoista eläkeläistouhua siis silläkin, mutta kyllä mä yritän siitä vielä aksakoiran tehdä kunhan vaan pääsen taas treenailemaan. Voihan olla, että Jussikin vielä innostuu sen kanssa aksailemaan tämän vuoden puolella, mutta aika hiljaista on ollut. Minni täyttää helmikuussa jo 8 vuotta, joten saa nähdä minkälaiseen kisakuntoon se enää saadaan.
Onneksi meillä on sentään Urho-boy. Siinä riittää kyllä treenattavaa ihan yllin kyllin ja moneen lajiin, ettei ihan vähään aikaan tarvitse lähteä pennun ostoon. Aksa alkaa sen osalta näyttää kyllä jo tosi hyvältä ja ihan jo sormet syyhyää päästä itsekin koittamaan sitä radalla. Ainakin alustavasti mulle on lupailtu, että saan ohjata sitä aina välillä, varsinkin jos Pimu ja Minni ei enää kisaradoille pääse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)