Viikon tapahtumat

Oho, tulikin pikkuisen pitkä päivityskatko, mutta kaikenlaista on toki tässä viikon sisällä taas tapahtunut.

Nelli täytti viime perjantaina 8-v, eli on jo virallisestikin veteraani-iässä. Se on voinut viime aikoina taas hieman huonommin, ollut vaisu ja nukkunut paljon. Kipulääkettä on annettu melkein joka päivä ja välillä se onkin piristynyt ennalleen. Katsellaan ja seuraillaan tilannetta.

Lauantaina kisattiin Minnin kanssa Jyväskylässä kokeilumielessä jopa kolme starttia, mutta päätin samalla, että kolmea kisaa ei enää tulla ottamaan samana päivänä, sillä viimeisellä se oli jo vähän väsähtäneen oloinen. Ekalla agiradalla tuomarina Minna Räsänen ja mokattiin keppien aloitus kahteen kertaan. Pöh. Toinen oli saman tuomarin hyppäri ja taas mokattiin kepit. Kolmannelle radalle vaihtui tuomariksi Pertti Siimes ja rata oli ihan ykkösten tasoa. Pakkonollan paikka siis, ja sehän myös otettiin. Hyvä, ettei tullut ihan turha reissu ja triplakin jäi sitten vaan noiden keppivirheiden päähän.

Sunnuntaina oli Pimun vuoro harrastaa. Ensin oltiin Tamskin koulutusohjaajakurssilla harjoituskoirakkona ja tehtiin aluksi kaksi liikettä kisamaisesti tuomarin arvioimana ja sitten treenailtiin kolmea liikettä. Kisamaisesti tehtiin ruutu ja tunnari, jotka meni ihan nappiin, joten tuomarin arvioksi tuli 9,5 ja 10. Sitten treenailtiin liikkeestä istuminen ja hyppy/metallinoudot. Ei näissäkään mitään ongelmia, joten ei hinkattu yhtään enempää. Taas vaihteeksi siis onnistuneet treenit.

Sitten vähäksi aikaa Miikulle kuluttamaan aikaa (ja Urpon energiaa) ennen Elina Jänesniemen agitreenejä. Radalla oli tosi hankala alku, joka piti vielä tehdä juuri tietyllä tapaa, joten sitä sit hinkattiin melkein koko meidän treeniaika. Pimu hyppäsikin tosi huonosti, joten eihän meillä rimatkaan pysyneet, joten todella turha reissu taas vaihteeksi.

Maanantain tokoissa tein taas Pimun kanssa koko voittajan läpi. Ainoastaan kaukoissa johonkin vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä, muuten ei mitään suurempaa virhettä. Tunnarissa en ole ihan varma, että koskiko vähän väärään ennen oman tuomista. Lopputreenistä tehtiin vielä tunnari uudelleen, ja nyt ei todellakaan edes hipaissut vääriä, joten superbileet siitä.

Tiistaina loistettiin ProCanis-treeneissä. Pimu oli ihan superhyvä ja Markokin ihmetteli, mitä meille on tapahtunut. Kontaktit oli edelleen hitaat, mutta rimat pysyi ja ohjaukset toimi.

Keskiviikkona sitten loppui Pimun agikisatauko Tamskin iltakisoissa. Luvassa oli vain yksi startti kaikille luokille tuomarina Salme Mujunen. Meinasin jo lähteä kotiin kun näin radan, sillä se oli melkein pelkkää suoraan juoksua. Todellinen rimat alas siivekkeet kaulassa -rata siis. Ei se sitten niin paha ollutkaan ja rimat pysyi yhtä lukuunottamatta. Pimu keskittyi siis todella hienosti!

Ekan putken jälkeisillä hypyillä tuli iiiihan kauhea kaarros, kun Pimu lähti keinulle myöhästyneen rimanvarmisteluvalssin ansiosta. Muuten meni ihan sujuvasti, mutta kontakteilla asuttiin pitkään kun pidin pääni ja odotin rauhassa, että tulee 2on2off. Siitä johtui sitten se rimakin, sillä se oli A:n jälkeen. Nämä on meille hankalia jos en vapauta kontaktilta nopeasti liikkeessä ja nyt jouduin pysähtymään ja odottelemaan kontaktia. Tavoitteeksi olin asettanut kunnon kontaktit ja sen, että viimeinen rima pysyy. Maalialue kun oli tosi ahdas ja väliaidat ihan viimeisen hypyn lähellä. Nämä täytettiin, joten hyvä mieli jäi ja ei kun uusia kisailmoja menemään.

Jostain syystä tuloksiin oli aluksi merkattu meille nolla, mutta kävin näyttämässä tulospalveluun meidän tuomarinsihteerinlapun vitosta ja se tuli korjattua. Radalla tuli 9 nollaa, eikä meidän aika olisi edes riittänyt LUVAan. Seuraavaksi siis täytyy yrittää  alkaa nopeuttaa kontakteja.

Vielä oli Minnin vuoro kisata ja taas meinasin lähteä kotiin kun näin radan. Nyt se oli sittten ihan sikavaikea, tai oikeastaan vain yksi kohta eli kepeille meno. Aivan kauhea kulma ja pakko oli riskeerata A:n kontakti, jotta ehtii edes jotenkin ohjata kepeille. Minni selvitti sen kuitenkin aivan mallikkaasti ja tehtiin nolla. Radalla oli 5 putkea peräkkäin ja jotenkin en osannut yhtään ohjata näitä putkesta putkeen vientejä ja ne oli tosi hitaat. Kuvittelin vissiin taas ohjaavani Pimua kun luulin, että Minni ampuisi itsenäisesti putkiin pelkästä lähetyksestä. Pitkään keikuttiin tuloslistalla kolmen sakissa SERTissä kiinni, mutta lopulta joku kiilasi reilulla 0,1s erolla meidän edelle ja vei SERTin. Nyyh. :( Ei se taas olisi paljoa vaatinut. Yksi putkeenvienti vähän vauhdikkaammin ja Minni olis valio.

Minni jää nyt huilailemaan ja katsellaan kisoja sitten ensi vuonna uudestaan. Mahdollisesti kuitenkin käydään epistelemässä huvin vuoksi. Pimu sen sijaan kisaa vielä ainakin Tamskin kisat joulukuussa.