Jee, eilen päästiin kunnolla tokoilemaan Pimun kanssa. Saikku on nyt siis virallisesti ohi, paitsi agin osalta. Pimu pääsi eilen myös ekaa kertaa leikkauksen jälkeen lenkkeilemään ilman hihnaa, joten nyt aletaan elämään taas normaalisti.
Tehtiin tallilla taas vain puolella kentällä ja kaksi kierrosta. Paikallaoloihin ei osallistuttu, kun toisen masu on vielä niin karvaton, että kylmähän sille varmaan olis tullut. Ekalla kiekalla koitin seuraamista lukuunottamatta kaikki voittajan liikkeet läpi, jotta saatiin jonkinlainen kuva, mitä me osataan. Ja osataanhan me. Pimu oli ihan pähkinöinä kun pääsi vihdoin treenaamaan, joten lievää ylivirettä oli ilmassa. Liikkeestä istuminen, ruutu, tunnari erittäin ok. Hyppynoudossa sattui työtapaturma kun heitin niin vinoon ettei palauttanut hypyn kautta. Toisella yrityksellä osasin heittää paremmin ja onnasi tämäkin. Metsku ja luoksetulo myös hyvin. Kaukoissa teki kaikki vaihdot, mutta tekniikka on hajalla ja eteni. Tältä pohjalta siis lähdetään viimeistelemään kisakuntoa kolmen viikon päästä olevaan kokeeseen. Ihan hyvältä siis näyttää.
Toisella kiekalla saatiin väliaita avattua, kun koiratanssijat lopetteli etuajassa ja tehtiin superpitkältä matkalta ruutu. Ja mä osasin stopata sen ajoissa, hyvä mä! Tehtiin myös luoksetulo kisamittaisena ja siinä ihan superhieno stoppi, mutta makuun tuli läpi. OHO. Tätä sitten pari kertaa uusittiin.
Urho oli mukana ja pääsi ihan lopussa halliin vähän opettelemaan käyttäytymistä. Ehkä puoli minuuttia se katseli tilannetta ja sitten pääsi suusta HAU! Roudasin sen saman tien ulos ja hetken päästä tultiin takaisin. Sitten pystyi jo olemaan hiljaa. Pimun kanssa lenkkeillessä se on nyt alkanut huutamaan myös vastaantulijoille, koska reagoi Pimun jännittyneisyyteen. Yksinään tai cavojen kanssa Urho pystyy olemaan ihan nätisti. Myös Priiman ja Pron kanssa lenkkeillessä ei ole ollut ongelmaa. Pimu on siis syypää tähänkin. :D Jonkinlaista mörköikääkin on ollut havaittavissa ja viikonloppuna Urholla oli suuria vaikeuksia uskaltaa tulla autoon etupenkille ja SDP:n lämmityslaitekin oli yhtäkkiä ihan kauhea ilmestys.
2 kommenttia:
Miten Urho on sitten reagoinut noihin "kammotuksiin"? Meillä kohdattiin tänään kellarin prätkät kauhean huudon saattelemana - ne samat prätkät, jotka on olleet siellä jokaikinen kerta, kun ollaan siellä käyty pakasteita hakemassa...
No voi Hoinaa. Urho pisti hallissa lämmityslaitteen vieressä maihin ja jumiutui siihen, eli ei möykännyt.
Lähetä kommentti