Olipahan treenit eilen valkkuryhmän kanssa. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut fiksumpaa jäädä kotiin, sen verran tuhoa taisin aiheuttaa Pimun hyvälle aksamielentilalle.
Pimu on tällä viikolla päässyt aksailemaan kolme kertaa. Tiistaina se kävi Mouhiksella Jussin kanssa, kun itse olin vaan niin väsynyt ja huonovointinen töiden jälkeen, että en kyennyt. Oli kuulemma mennyt päin persettä ohjaajalla, mutta Pimulla oli kivaa. Keskiviikkona Jussi kävi Urhon ja Pimun kanssa SDP:llä ja oli mennyt jo vähän paremmin ohjaajallakin.
Eilen sitten valkkutreeneissä sählättiin ja nujerrettiin pieni koira totaalisesti. Ihan alkutreenistä onnistuin kunnollla törmäämään Pimuun sen tullessa putkesta suoraan mun jaloille, kun en vaan päässyt ajoissa pois alta. Mun jalan alla tuntui jotain pehmeää ja kaaduttiin sitten molemmat. Pimun kiljaisusta päätellen johonkin sattui, mutta en tiedä mikä osa siitä mun jalan alle jäi. :( Ei kuitenkaan aristanut kopelointia ja jatkoi menoa ihan normaalisti, tosin oli hieman varovainen sen jälkeen. Sitten ennen meidän toista kierrosta Pimu meni irvistelemään Satiaiselle, joka hetken tilannetta seurattuaan ei enää jaksanut olla noteeraamatta vaan rähähti Pimulle kunnolla. Mitään ei sattunut, mutta Pimu säikähti ihan hulluna ja alkoi huutaa. Great. Siitä sitten radalle ja olipahan pikkukoira paineessa. Ei kyennyt tekemään juuri mitään kun piti vaan tuijotella Satista kentän reunalle. Plääh. Väkisin räävin radan osissa loppuun asti ja pystyi se kuitenkin lopulta leikkimään, joten jonkin verran sain sitä rentoutumaan. Se siitä hyvästä aksamielentilasta.
Näistä lähtökohdista on tosi inhottavaa lähteä huomenna kisoihin.
perjantai 2. elokuuta 2013
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Aksaa ja tokoakin jonkin verran
KLAGin jälkeen on huilailtu kisoista, tosin ei niitä paljoa olisi ollutkaan. Pimu on tokoillut tavoitteellisten kanssa pariin kertaan ja kyllä tuntuu taas niin turhalta treenata, kun se tekee kaikki liikkeet niin hyvin vaikka ollaan oltu tosi laiskoja tokoilijoita koko kesä. Tosin kaukot on edelleen vähän rikkinäiset, niitä kun ei vaan jaksa hinkata. Valkku-aksat on myös sujuneet ihan kohtuullisesti ja tänään vihdoin päästään taas Mouhikselle kesätauon jälkeen.
Urho on treenaillut kesän aikana keppejä 2x2-menetelmällä vaihtelevalla ahkeruudella ja osaa kuulemma jo mennä 6 keppiä. Pari kertaa oon vetänyt pojille aksan ratatreeniä ja kylläpä on ollut pätevää menoa. Urhosta on tullut tosi kiltti, eikä ryysi ollenkaan enää päin ohjaajaa tai muutenkaan holtittomasti. Kontaktien ylösmenot kun joku vielä jaksaisi hinkata kuntoon, niin varmasti voisi päästä ensi vuonna jo kisaamaan. Jussi ja Urho jatkaa myös Mouhiksella syyskauden, joten hyvää treeniä luvassa heillekin.
Minni ei ole edelleenkään treenannut yhtään ja vähän jo suunnittelin sille eläköitymistä tämän kesän jälkeen. Pienestä jäi valioituminen kiinni, mutta jos ei sitä nyt loppukauden aikana tule, niin sitten ei tule. Hieno uran huipennus kuitenkin SM-kisojen 15. sija. Nelli on voinut vähän vaihtelevasti, mutta pääasiassa ihan reippaasti jaksanut lenkkeillä ja leikkiä. Urhon kanssa riehuminen on tosin nykyään siltä kielletty, kun aina jossain vaiheessa sattuu.
Kisaamisen makuun päästään taas lauantaina, sillä ilmoitin Minnin ja Pimun Oriveden pikkukisoihin. Sääennustus tosin näyttää tosi helteiseltä, joten saa nähdä miten itse kukin siellä jaksaa painella menemään. Sunnuntaina Pimu pääsee testaamaan toko-osaamista tokoepiksiin. Vedetään VOI-luokka kisamaisesti ja katsotaan sitten ollaanko siinä kunnossa, että kannattaa ilmoittautua oikeisiin kokeisiin.
Urho on treenaillut kesän aikana keppejä 2x2-menetelmällä vaihtelevalla ahkeruudella ja osaa kuulemma jo mennä 6 keppiä. Pari kertaa oon vetänyt pojille aksan ratatreeniä ja kylläpä on ollut pätevää menoa. Urhosta on tullut tosi kiltti, eikä ryysi ollenkaan enää päin ohjaajaa tai muutenkaan holtittomasti. Kontaktien ylösmenot kun joku vielä jaksaisi hinkata kuntoon, niin varmasti voisi päästä ensi vuonna jo kisaamaan. Jussi ja Urho jatkaa myös Mouhiksella syyskauden, joten hyvää treeniä luvassa heillekin.
Minni ei ole edelleenkään treenannut yhtään ja vähän jo suunnittelin sille eläköitymistä tämän kesän jälkeen. Pienestä jäi valioituminen kiinni, mutta jos ei sitä nyt loppukauden aikana tule, niin sitten ei tule. Hieno uran huipennus kuitenkin SM-kisojen 15. sija. Nelli on voinut vähän vaihtelevasti, mutta pääasiassa ihan reippaasti jaksanut lenkkeillä ja leikkiä. Urhon kanssa riehuminen on tosin nykyään siltä kielletty, kun aina jossain vaiheessa sattuu.
Kisaamisen makuun päästään taas lauantaina, sillä ilmoitin Minnin ja Pimun Oriveden pikkukisoihin. Sääennustus tosin näyttää tosi helteiseltä, joten saa nähdä miten itse kukin siellä jaksaa painella menemään. Sunnuntaina Pimu pääsee testaamaan toko-osaamista tokoepiksiin. Vedetään VOI-luokka kisamaisesti ja katsotaan sitten ollaanko siinä kunnossa, että kannattaa ilmoittautua oikeisiin kokeisiin.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
KLAG 2013
Nyt alkaa kesän perinteiset kisareissut olla käytynä. Tällä kertaa oli tosi hyvät kelit koko viikonlopun ajan Kokkolassa, eikä satanut kuin yhtenä yönä. Alun perin meidän piti vähän jakaa kisakoiria Jussin kanssa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että mä kisaan ja Jussi huolehtii juniori/seniori-osastosta. Koko lauma siis pääsi reissuun mukaan.
Perjantaina aloiteltiin yhdellä agiradalla tuomarina Katarina Virkkala. Pimu meni ensin ja harmillisesti otettiin hylly heti alussa kun rynnin tekemään persjättöä kepeille vähän yllättäen ja Pimulta jäi ilmeisesti viimeinen väli menemättä. Lopussa otettiin vielä toinen hylly väärästä putkenpäästä. Tällä radalla tuli vain kaksi tulosta, joten hyvät palkinnot meni sivu suun. Minnin rata oli mukava ja tehtiinkin ihan hieno suoritus. Ainoastaan loppusuoralla en jaksanut pysäyttää sitä puomille ja siitä vitonen. Itse oli melko kuollut jo siinä vaiheessa rataa, kun en ollut syönyt enkä juonut kunnolla koko päivänä, joten oli vähän kiire maaliin huilailemaan. Ihan turha virhe siis.
Lauantaina Minni kisasi yhden agiradan ja Pimu kaksi. Tuomareina Jarmo Jämsä ja Jari Tienhaara, joten vääntöä oli riittävästi. Pimu aloitti Tienhaaran radalla ja päästiin tosi mukavasti noin 10 estettä kunnes puomilla piti ottaa sivuttaisetäisyyttä ja Pimu tipahti alasmenolta mun perään vitosen arvoisesti. Oli sen verran ärsyttävä moka, että jätin radan siihen, vaikka tuloksella oltaisi taas oltu palkinnoilla.
Minnin rata oli Jämsän käsialaa ja vähän vaikeahko, mutta pikkukoiralle sopiva. Hyllytettiin sitten puomin jälkeen kun olin puomin päässä vääntämässä valssia ja Minni livahtikin selän takaa ja ehti seuraavan hypyn taakse ennen kuin edes tajusin missä se on. Muuten tosi sujuvasti, joten harmillinen moka taas.
Sitten vielä Pimulla Jämsän rata. Vähän hankalaa oli taas ja jostain Pimu kehitti itselleen hirvittävän raivoasenteen radalle ja enhän mä pysynyt yhtään perässä. Alussa keinun jälkeen tuli pari rimaa kun olin vaan niin myöhässä ja loppuradalla lipesi vielä puomilta vitosen arvoisesti, mutta rynnittiin vaan loppuun asti. Viikonlopun eka tulos siis Pimulle, 15. Tällä radalla tuli enemmän tuloksia, joten ei asiaa palkinnoille.
Sunnuntai-aamuna Minnin rata oli jo klo 8, joten pikkuisen silmät ristissä oltiin molemmat vielä siinä vaiheessa. Typerästi rynnin kepeille liian lujaa ja pieni sujahti kakkosväliin, mutta muuten rata meni yllättävän hienosti. Puomillekin pysähdyttiin nyt nätisti. Lopussa vedin sen vielä maxi-koiraohjauksella yhdestä hypystä ohi, joten hyllytettiin tämäkin. Hienosti pieni jaksoi kolmena päivänä kisata yhden radan, mutta nyt saa Minni jäädä huilaustauolle kisoista.
Pimulle oli luvassa Jämsän agirata ja Tienhaaran hyppäri. Agiradalla oli mukavan ahdas keskikohta, joka vaikutti tosi hankalalle. Kuin ihmeen kaupalla selvittiin siitä joka kerta ja löydettiin oikeat esteet. Ihan loppusuoralla tuli yksi rima alas, joten tosi hienosti Pimu veti. Tuloslapussa meille oli 10, joten ehkä sieltä tuli vähän epämääräisestä puomista sitten toinen vitonen tai joku kontaktin ylösmeno. Toista rimaa en kyllä huomannut. Pimu oli taas raivoasenteella, joten sen kanssa oli ihan huippua mennä.
Hyppäri alkoi melkein heti perään ja oli melko sama kuin kolmosilla oli ollut aikaisemmin. Pakko oli kokeilla alussa tehdä japanilainen, sillä kolmosissa pari ohjaajaa oli sen tehnyt. Ei se ihan nappiin onnannut, mutta ajoi asiansa ja veti Pimun hypylle oikein päin. Kepeille syöttö oli hankala jopa kolmosille, mutta Pimu klaarasi sen hienosti ja tehtiinkin nollaa ihan loppuun asti. Viimeistä hyppyä ei enää jaksettu hypätä, joten siitä rima, mutta muuten ihan loistohyvä rata ja asenne säilyi edelleen hyvänä. Tällä radalla tuli vain yksi nolla, joten me oltiin nopeimmalla vitosella toisia ja päästiin kuin päästiinkin palkinnoille. Pimulla oli yli 10s nopeampi aika kuin voittajalla, joten olis ollut melko ylivoimainen nollavoitto ilman sitä rimaa.
Oon kyllä niin tyytyväinen Pimun asenteeseen koko viikonloppuna. Nyt se alkaa olla taas samanlainen kuin joskus pari vuotta sitten, joten koitetaan lopettaa nillitys ja pitää tästä kiinni. Epävarmuus ja hiipparointi alkoi samoihin aikoihin, kun aloin tiukemmin korjata rimoja, joten selvästi on auttanut se, että itse luovuin kaikista tavoitteista sen kanssa ja päätin pitää vaan hauskaa. Kontaktit tosin on nyt melko hajalla, joten niitä täytyy vähän treenailla.
Perjantaina aloiteltiin yhdellä agiradalla tuomarina Katarina Virkkala. Pimu meni ensin ja harmillisesti otettiin hylly heti alussa kun rynnin tekemään persjättöä kepeille vähän yllättäen ja Pimulta jäi ilmeisesti viimeinen väli menemättä. Lopussa otettiin vielä toinen hylly väärästä putkenpäästä. Tällä radalla tuli vain kaksi tulosta, joten hyvät palkinnot meni sivu suun. Minnin rata oli mukava ja tehtiinkin ihan hieno suoritus. Ainoastaan loppusuoralla en jaksanut pysäyttää sitä puomille ja siitä vitonen. Itse oli melko kuollut jo siinä vaiheessa rataa, kun en ollut syönyt enkä juonut kunnolla koko päivänä, joten oli vähän kiire maaliin huilailemaan. Ihan turha virhe siis.
Lauantaina Minni kisasi yhden agiradan ja Pimu kaksi. Tuomareina Jarmo Jämsä ja Jari Tienhaara, joten vääntöä oli riittävästi. Pimu aloitti Tienhaaran radalla ja päästiin tosi mukavasti noin 10 estettä kunnes puomilla piti ottaa sivuttaisetäisyyttä ja Pimu tipahti alasmenolta mun perään vitosen arvoisesti. Oli sen verran ärsyttävä moka, että jätin radan siihen, vaikka tuloksella oltaisi taas oltu palkinnoilla.
Minnin rata oli Jämsän käsialaa ja vähän vaikeahko, mutta pikkukoiralle sopiva. Hyllytettiin sitten puomin jälkeen kun olin puomin päässä vääntämässä valssia ja Minni livahtikin selän takaa ja ehti seuraavan hypyn taakse ennen kuin edes tajusin missä se on. Muuten tosi sujuvasti, joten harmillinen moka taas.
Sitten vielä Pimulla Jämsän rata. Vähän hankalaa oli taas ja jostain Pimu kehitti itselleen hirvittävän raivoasenteen radalle ja enhän mä pysynyt yhtään perässä. Alussa keinun jälkeen tuli pari rimaa kun olin vaan niin myöhässä ja loppuradalla lipesi vielä puomilta vitosen arvoisesti, mutta rynnittiin vaan loppuun asti. Viikonlopun eka tulos siis Pimulle, 15. Tällä radalla tuli enemmän tuloksia, joten ei asiaa palkinnoille.
Sunnuntai-aamuna Minnin rata oli jo klo 8, joten pikkuisen silmät ristissä oltiin molemmat vielä siinä vaiheessa. Typerästi rynnin kepeille liian lujaa ja pieni sujahti kakkosväliin, mutta muuten rata meni yllättävän hienosti. Puomillekin pysähdyttiin nyt nätisti. Lopussa vedin sen vielä maxi-koiraohjauksella yhdestä hypystä ohi, joten hyllytettiin tämäkin. Hienosti pieni jaksoi kolmena päivänä kisata yhden radan, mutta nyt saa Minni jäädä huilaustauolle kisoista.
Pimulle oli luvassa Jämsän agirata ja Tienhaaran hyppäri. Agiradalla oli mukavan ahdas keskikohta, joka vaikutti tosi hankalalle. Kuin ihmeen kaupalla selvittiin siitä joka kerta ja löydettiin oikeat esteet. Ihan loppusuoralla tuli yksi rima alas, joten tosi hienosti Pimu veti. Tuloslapussa meille oli 10, joten ehkä sieltä tuli vähän epämääräisestä puomista sitten toinen vitonen tai joku kontaktin ylösmeno. Toista rimaa en kyllä huomannut. Pimu oli taas raivoasenteella, joten sen kanssa oli ihan huippua mennä.
Hyppäri alkoi melkein heti perään ja oli melko sama kuin kolmosilla oli ollut aikaisemmin. Pakko oli kokeilla alussa tehdä japanilainen, sillä kolmosissa pari ohjaajaa oli sen tehnyt. Ei se ihan nappiin onnannut, mutta ajoi asiansa ja veti Pimun hypylle oikein päin. Kepeille syöttö oli hankala jopa kolmosille, mutta Pimu klaarasi sen hienosti ja tehtiinkin nollaa ihan loppuun asti. Viimeistä hyppyä ei enää jaksettu hypätä, joten siitä rima, mutta muuten ihan loistohyvä rata ja asenne säilyi edelleen hyvänä. Tällä radalla tuli vain yksi nolla, joten me oltiin nopeimmalla vitosella toisia ja päästiin kuin päästiinkin palkinnoille. Pimulla oli yli 10s nopeampi aika kuin voittajalla, joten olis ollut melko ylivoimainen nollavoitto ilman sitä rimaa.
Oon kyllä niin tyytyväinen Pimun asenteeseen koko viikonloppuna. Nyt se alkaa olla taas samanlainen kuin joskus pari vuotta sitten, joten koitetaan lopettaa nillitys ja pitää tästä kiinni. Epävarmuus ja hiipparointi alkoi samoihin aikoihin, kun aloin tiukemmin korjata rimoja, joten selvästi on auttanut se, että itse luovuin kaikista tavoitteista sen kanssa ja päätin pitää vaan hauskaa. Kontaktit tosin on nyt melko hajalla, joten niitä täytyy vähän treenailla.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Agirotu 2013
Muutaman vuoden tauon jälkeen osallistuttiin viime viikonloppuna Agirotuun, se kun sattui taas olemaan näillä kulmilla. Perjantaina kisasin Pimulla kaksi rataa ja Roihulla yhden. Lauantaina sekä Pimulla että Minnillä yhdet radat ja sunnuntaina joukkuekisassa Pimulla ja Roihulla. Koko viikonloppu siis meni Teivossa.
Perjantaina aloitettiin Pimun hyppärillä. Olin kyllä sitä ennen jo ehtinyt tutustua Roihun hyppäriin, mutta onneksi ei sentään startit menneet päällekkäin. Pimun hyppäri oli oikein kiva, tuomarina Anne Savioja. Sählättiin vaan heti kakkoshypyn jälkeen kolmosesta ohi ja sen korjauksen jälkeen eräs sinkosi jonkin matkan päässä olevaan putkeen. Ei siis kovin vahvasti alkanut. Päätin kuitenkin vetää radan loppuun asti ja vitosesteeltä lähtien tehtiinkin ihan sujuva nolla loppuun asti. Pöh tuota alun sählinkiä.
Sitten Roihun hyppärille, tuomarina Seppo Savikko. Rata oli tosi hankala ja olin ihan pihalla suunnilleen koko radan ajan. Kaiken lisäksi alkoi sataa vähän ennen meidän vuoroa. Alussa päästiin kyllä ihan mukavasti liikenteeseen, joku rima siellä taisi tulla, mutta muuten ihan jees okserille asti. Sen jälkeen otin liikaa haltuun ja vedin Roihun seuraavasta hypystä ohi. Jatkettiin matkaa, joten siitä hyl. Loppurata meni pituuden jälkeen melko ok ja jollain ihme munkilla sain Roihun menemään esteet oikeassa järjestyksessä, vaikka itse olin sata kilsaa myöhässä. Kauhea sählinki koko rata, mutta nytpä olen sit korkannut maxi3-luokan. :)
Ennen Pimun agirataa taivas repesi ihan täysin ja vettä tuli kuin Esterin sieltä. Pimu ressukka oli niin surkeana kun odoteltiin omaa vuoroa, se ei yhtään tykännyt ja itselläkin oli kaikki vaatteet ja kengät ihan läpimärät. Jotenkin kummasti tehtiin kuitenkin todella sujuva rata. Pimu oli niin kilttinä ja seurasi uskollisesti mua, vaikka potentiaalisia putkeensinkoamispaikkojakin riitti. Kai se ajatteli, että radalta ja sateesta pääsee nopeammin pois kun vaan seuraa ohjaajaa kiltisti. Tehtiin nollaa ihan loppusuoralle asti, kunnes odottelin Pimua hypyllä liian kauan ja ennen puomia tuli rima alas. Tää oli taas tällainen todella klassinen "nyt tulee nolla" -ajatuksen aiheuttama rima. Muilla koirakoilla ei mennyt kovin vahvasti, joten Pimu oli lopulta nopeimmalla vitosella kolmas ja päästiin taas palkintopallille.
Lauantaina sitten klo 7.30 taas takaisin Teivoon. Pimun AVO SM -karsintaradalla aloitettiin ja olipahan rata, tuomarina joku ulkomainen ukkeli. Meillä kosahti hyllyksi heti alussa, kun en vaan ehtinyt valssaamaan renkaan jälkeen ja ohjasin ihan päin peetä Pimua putkeen seisten itse suunnilleen putken edessä. Ei siis löytynyt putki kerrasta ja Pimun tassut ehti käväistä viereisellä puomilla. Loppuradan sikahankalat kuviot selvitettiin joten kuten, mutta tehtiin me vielä toinenkin hylly matkan varrella. Olipahan masentavan vaikea rata. Ihan millä vaan tuloksella olisi tältä radalta päässyt AVO SM -finaaliin, mutta ei vaan kyetty.
Parin tunnin odottelun jälkeen pääsi Minnikin kisaamaan. Sen karsintarata oli paljon helpompi kuin kakkosilla, tuomarina Vesa Sivonen. Minni tekikin ihan perusnollan, vaikka ohjaajan juoksu muistuttikin lähinnä lyllertämistä. Nollia tuli niin paljon, että Minni ei yltänyt finaaliin, joten meidän kisapäivä loppui jo heti aamulla. Vein välissä koirat kotiin huilaamaan ja palasin itse vielä seuraamaan loppupäivän kisoja.
Sunnuntaina päästiin sitten kisaamaan joukkueessa ekaa kertaa Pimun kanssa. Meillä oli ihan huippu joukkue ja rata oli ihan kiva, mutta ei mitenkään helppo. Tuomarina Teemu Linna. Pimu aloitti ja päätin senkin kanssa käyttää lähtöavustajaa, kun se kerran oli mahdollista. Se oli virhe, sillä Pimua alkoi ahdistaa Jingin syleilyssä ja kun annoin sille luvan lähteä, se sinkosi ekan hypyn ohi. Plääh. Sitten sählättiin sitä ekaa hyppyä jonkin aikaa, kun yritin lähettää sen sinne kauempaa takaakiertoon, että saisin edes jotain etumatkaa, mutta eihän se irronnut ja veti sen ainakin kerran väärin päin. Lopulta saatiin eka hyppy suoritettua ja päästiin matkaan. Pimu meni oikein kivasti. Kaksi rimaa taisi tulla alas, mutta muuten mentiin ihan sujuvasti maaliin asti.
Seuraavana meni Miikku&Priima, joita en ehtinyt juurikaan seurata, kun piti sählätä Pimun ja Roihun kanssa. En myöskään nähnyt Lauran&Tomun suoritusta kun alettiin sählätä lähtöä Roihun kanssa. Roihu alkoi siinä jotakin häröillä, kun bongasi Miikun radan toiselta puolelta ja meidän lähtö hieman viivästyi. Siinä vaiheessa kun Laura&Tomu oli jo loppusuoralla, mä vielä räpelsin Roihulta kaulapantaa pois ja meni aikaa vielä pitkälti sen jälkeenkin kun Tomu oli jo maalissa. Lopulta sain pannan pois ja päästiin lähtemään. Roihu oli kyllä niin super! Itse sähelsin kaikenlaista ja olin loppusuoralla taas kilsan myöhässä, mutta se meni varmasti esteet oikeassa järjestyksessä, joten nollalla maaliin! Tämä suoritus pelasti paljon meidän joukkueen osalta, vaikka aikaa menikin siinä alkusähellyksessä. Lopulta meidän huippujoukkue oli sijalla 23. Ei siis paskemmin ja ensi vuonna uudestaan!
Perjantaina aloitettiin Pimun hyppärillä. Olin kyllä sitä ennen jo ehtinyt tutustua Roihun hyppäriin, mutta onneksi ei sentään startit menneet päällekkäin. Pimun hyppäri oli oikein kiva, tuomarina Anne Savioja. Sählättiin vaan heti kakkoshypyn jälkeen kolmosesta ohi ja sen korjauksen jälkeen eräs sinkosi jonkin matkan päässä olevaan putkeen. Ei siis kovin vahvasti alkanut. Päätin kuitenkin vetää radan loppuun asti ja vitosesteeltä lähtien tehtiinkin ihan sujuva nolla loppuun asti. Pöh tuota alun sählinkiä.
Sitten Roihun hyppärille, tuomarina Seppo Savikko. Rata oli tosi hankala ja olin ihan pihalla suunnilleen koko radan ajan. Kaiken lisäksi alkoi sataa vähän ennen meidän vuoroa. Alussa päästiin kyllä ihan mukavasti liikenteeseen, joku rima siellä taisi tulla, mutta muuten ihan jees okserille asti. Sen jälkeen otin liikaa haltuun ja vedin Roihun seuraavasta hypystä ohi. Jatkettiin matkaa, joten siitä hyl. Loppurata meni pituuden jälkeen melko ok ja jollain ihme munkilla sain Roihun menemään esteet oikeassa järjestyksessä, vaikka itse olin sata kilsaa myöhässä. Kauhea sählinki koko rata, mutta nytpä olen sit korkannut maxi3-luokan. :)
Ennen Pimun agirataa taivas repesi ihan täysin ja vettä tuli kuin Esterin sieltä. Pimu ressukka oli niin surkeana kun odoteltiin omaa vuoroa, se ei yhtään tykännyt ja itselläkin oli kaikki vaatteet ja kengät ihan läpimärät. Jotenkin kummasti tehtiin kuitenkin todella sujuva rata. Pimu oli niin kilttinä ja seurasi uskollisesti mua, vaikka potentiaalisia putkeensinkoamispaikkojakin riitti. Kai se ajatteli, että radalta ja sateesta pääsee nopeammin pois kun vaan seuraa ohjaajaa kiltisti. Tehtiin nollaa ihan loppusuoralle asti, kunnes odottelin Pimua hypyllä liian kauan ja ennen puomia tuli rima alas. Tää oli taas tällainen todella klassinen "nyt tulee nolla" -ajatuksen aiheuttama rima. Muilla koirakoilla ei mennyt kovin vahvasti, joten Pimu oli lopulta nopeimmalla vitosella kolmas ja päästiin taas palkintopallille.
Lauantaina sitten klo 7.30 taas takaisin Teivoon. Pimun AVO SM -karsintaradalla aloitettiin ja olipahan rata, tuomarina joku ulkomainen ukkeli. Meillä kosahti hyllyksi heti alussa, kun en vaan ehtinyt valssaamaan renkaan jälkeen ja ohjasin ihan päin peetä Pimua putkeen seisten itse suunnilleen putken edessä. Ei siis löytynyt putki kerrasta ja Pimun tassut ehti käväistä viereisellä puomilla. Loppuradan sikahankalat kuviot selvitettiin joten kuten, mutta tehtiin me vielä toinenkin hylly matkan varrella. Olipahan masentavan vaikea rata. Ihan millä vaan tuloksella olisi tältä radalta päässyt AVO SM -finaaliin, mutta ei vaan kyetty.
Parin tunnin odottelun jälkeen pääsi Minnikin kisaamaan. Sen karsintarata oli paljon helpompi kuin kakkosilla, tuomarina Vesa Sivonen. Minni tekikin ihan perusnollan, vaikka ohjaajan juoksu muistuttikin lähinnä lyllertämistä. Nollia tuli niin paljon, että Minni ei yltänyt finaaliin, joten meidän kisapäivä loppui jo heti aamulla. Vein välissä koirat kotiin huilaamaan ja palasin itse vielä seuraamaan loppupäivän kisoja.
Sunnuntaina päästiin sitten kisaamaan joukkueessa ekaa kertaa Pimun kanssa. Meillä oli ihan huippu joukkue ja rata oli ihan kiva, mutta ei mitenkään helppo. Tuomarina Teemu Linna. Pimu aloitti ja päätin senkin kanssa käyttää lähtöavustajaa, kun se kerran oli mahdollista. Se oli virhe, sillä Pimua alkoi ahdistaa Jingin syleilyssä ja kun annoin sille luvan lähteä, se sinkosi ekan hypyn ohi. Plääh. Sitten sählättiin sitä ekaa hyppyä jonkin aikaa, kun yritin lähettää sen sinne kauempaa takaakiertoon, että saisin edes jotain etumatkaa, mutta eihän se irronnut ja veti sen ainakin kerran väärin päin. Lopulta saatiin eka hyppy suoritettua ja päästiin matkaan. Pimu meni oikein kivasti. Kaksi rimaa taisi tulla alas, mutta muuten mentiin ihan sujuvasti maaliin asti.
Seuraavana meni Miikku&Priima, joita en ehtinyt juurikaan seurata, kun piti sählätä Pimun ja Roihun kanssa. En myöskään nähnyt Lauran&Tomun suoritusta kun alettiin sählätä lähtöä Roihun kanssa. Roihu alkoi siinä jotakin häröillä, kun bongasi Miikun radan toiselta puolelta ja meidän lähtö hieman viivästyi. Siinä vaiheessa kun Laura&Tomu oli jo loppusuoralla, mä vielä räpelsin Roihulta kaulapantaa pois ja meni aikaa vielä pitkälti sen jälkeenkin kun Tomu oli jo maalissa. Lopulta sain pannan pois ja päästiin lähtemään. Roihu oli kyllä niin super! Itse sähelsin kaikenlaista ja olin loppusuoralla taas kilsan myöhässä, mutta se meni varmasti esteet oikeassa järjestyksessä, joten nollalla maaliin! Tämä suoritus pelasti paljon meidän joukkueen osalta, vaikka aikaa menikin siinä alkusähellyksessä. Lopulta meidän huippujoukkue oli sijalla 23. Ei siis paskemmin ja ensi vuonna uudestaan!
torstai 27. kesäkuuta 2013
Juhannuskisat 2013
Perinteisesti juhannus vietettiin taas Tuorlassa ja perinteisesti oli taas ihan huippureissu huipussa seurassa. Pimu sai kisata pe ja la molemat startit, Minnin kanssa kiidettiin vain hyppärit. En jaksanut alkaa stressata kontakteista ja valioitumismahkutkin olisi olleet aika pienet.
Perjantaina mentiin jo hyvissä ajoin perille, Pimun kisat alkoi puolen päivän aikoihin. Eka rata hyppäri, jossa todella inhottava putkiansa kakkoshypyn jälkeen. Itse olin vielä melko flunssainen, joten päätin, että jos/kun Pimu ampuu alussa putkeen, niin kurvaan saman tien maaliin. Näin sitten kävikin, joten melko nopea suoritus.
Toinen rata olikin sitten ilman ansoja ja melko suoraviivainen. Puomin jälkeinen elämä ihan alussa jäi tutustumisen jälkeen vähän kysymysmerkiksi, mutta muuten oli ihan selvät sävelet miten mennään. Tässä sitten tulikin vähän säätöä, kun en ehtinyt valssille ja yritin takanaleikata muurille. Pimu ei jostain syystä nykyään oikein lue leikkauksia, joten kääntyi muurilta väärään suuntaan. Onneksi sain sen vielä kalasteltua mukaan ja jatkettiin ihan sujuvasti maaliin asti. Maalissa eka ajatus oli, että hetkonen, eikö siellä tosiaan tullut yhtään rimaa alas!?! Varmistin ainakin neljältä ihmiseltä, eikä kukaan ollut nähnyt tuomarin nostelevan käsiään, joten kyllä se vaan oli nolla! Pimun eka kakkosista! :) Sijoitus oli 2. Markon ja Norpan jälkeen. Heidän vauhtiin oli eroa noin 5s, mutta Pimu asui kontakteilla kyllä melko pitkään.
Illalla vielä Minnin hyppäri, joka oli melko surkea esitys. Noin 5 min ennen meidän vuoroa nostin Minniä jotenkin huonosti ja mun selkä sanoi naps. Kauhea viiltävä kipu vasemmalla alaselässä ja olin jo hetken valmis perumaan koko startin. Kipu alkoi kuitenkin vähän hellittää kun liikuskelin, joten ei muuta kuin hammasta purren radalle. Tuomarina oli ulkomaanelävä, joten ratakin oli vähän erikoinen. Päästiin mun kuntoon nähden ihan hyvin liikkeelle, mutta puolessa välissä en saanut tehtyä päällejuoksua kunnolla ja Minni teki Urhot, eli tuli koko esteestä ohi. Ehti sitten jo hypätä seuraavankin hypyn, joten hyl.
Lauantaina huonosti nukutun yön jälkeen sitten lisää startteja. Mun selkä oli tosiaan melko kipeä koko yön, eikä sitä helpottanut yhtään se, että Minni halus välttämättä nukkua mun päällä. Pimulla alkoi taas hyppärillä, joka oli helpohkon oloinen. Harmillisesti Pimu ei hakenut keppejä alussa ihan niin kaukaa kuin ajattelin ja tuli kiellon arvoinen ylimääräinen pyörähdys keppien eteen. Loppuradasta tuli ainakin muurin palikat ja mun mielestä yksi rimakin, mutta tuloksissa oli vain 10. Ihan jees suoritus kuitenkin Pimulta.
Agirata oli myös kivan tuntuinen, mutta siinäkin mokattiin kepeille lähetyksessä, kun Pimu valkkasi viereisen puomin keppien sijaan. En ollut yhtään tajunnut tällaista mahdollisuutta ja olin ihan liian takana lähettämässä. Jatkettiin rataa vielä A:lle asti, mutta sieltä loikkasi niin törkeästi, että mentiin pois.
Illalla taas Minnille hyppäri. Olin suunnitellut jotenkin ihan surkeat ohjaukset joka kohtaan ja pyörin lähinnä Minnin tiellä joka välissä. Saatiin väännettyä nolla, mutta 0,23s yliaikaa ihan mun kökköohjausten piikkiin. Voi hemmetti, koskahan sitä oppisi ohjaamaan.
Seuraavaksi sitten agirotua ja KLAGia. Agirodussa Pimulla pe+la yhteensä kolme starttia ja sunnuntain joukkuekisa, Minnillä lauantaina yksi startti ja Urpon äidin, Roihun, kanssa juoksen perjantaina hyppärin ja sunnuntain joukkuekisan. KLAGissa Minnin ohjaksiin vaihtuu Jussi ja itse koitan vielä pysytellä Pimun perässä.
Perjantaina mentiin jo hyvissä ajoin perille, Pimun kisat alkoi puolen päivän aikoihin. Eka rata hyppäri, jossa todella inhottava putkiansa kakkoshypyn jälkeen. Itse olin vielä melko flunssainen, joten päätin, että jos/kun Pimu ampuu alussa putkeen, niin kurvaan saman tien maaliin. Näin sitten kävikin, joten melko nopea suoritus.
Toinen rata olikin sitten ilman ansoja ja melko suoraviivainen. Puomin jälkeinen elämä ihan alussa jäi tutustumisen jälkeen vähän kysymysmerkiksi, mutta muuten oli ihan selvät sävelet miten mennään. Tässä sitten tulikin vähän säätöä, kun en ehtinyt valssille ja yritin takanaleikata muurille. Pimu ei jostain syystä nykyään oikein lue leikkauksia, joten kääntyi muurilta väärään suuntaan. Onneksi sain sen vielä kalasteltua mukaan ja jatkettiin ihan sujuvasti maaliin asti. Maalissa eka ajatus oli, että hetkonen, eikö siellä tosiaan tullut yhtään rimaa alas!?! Varmistin ainakin neljältä ihmiseltä, eikä kukaan ollut nähnyt tuomarin nostelevan käsiään, joten kyllä se vaan oli nolla! Pimun eka kakkosista! :) Sijoitus oli 2. Markon ja Norpan jälkeen. Heidän vauhtiin oli eroa noin 5s, mutta Pimu asui kontakteilla kyllä melko pitkään.
Illalla vielä Minnin hyppäri, joka oli melko surkea esitys. Noin 5 min ennen meidän vuoroa nostin Minniä jotenkin huonosti ja mun selkä sanoi naps. Kauhea viiltävä kipu vasemmalla alaselässä ja olin jo hetken valmis perumaan koko startin. Kipu alkoi kuitenkin vähän hellittää kun liikuskelin, joten ei muuta kuin hammasta purren radalle. Tuomarina oli ulkomaanelävä, joten ratakin oli vähän erikoinen. Päästiin mun kuntoon nähden ihan hyvin liikkeelle, mutta puolessa välissä en saanut tehtyä päällejuoksua kunnolla ja Minni teki Urhot, eli tuli koko esteestä ohi. Ehti sitten jo hypätä seuraavankin hypyn, joten hyl.
Lauantaina huonosti nukutun yön jälkeen sitten lisää startteja. Mun selkä oli tosiaan melko kipeä koko yön, eikä sitä helpottanut yhtään se, että Minni halus välttämättä nukkua mun päällä. Pimulla alkoi taas hyppärillä, joka oli helpohkon oloinen. Harmillisesti Pimu ei hakenut keppejä alussa ihan niin kaukaa kuin ajattelin ja tuli kiellon arvoinen ylimääräinen pyörähdys keppien eteen. Loppuradasta tuli ainakin muurin palikat ja mun mielestä yksi rimakin, mutta tuloksissa oli vain 10. Ihan jees suoritus kuitenkin Pimulta.
Agirata oli myös kivan tuntuinen, mutta siinäkin mokattiin kepeille lähetyksessä, kun Pimu valkkasi viereisen puomin keppien sijaan. En ollut yhtään tajunnut tällaista mahdollisuutta ja olin ihan liian takana lähettämässä. Jatkettiin rataa vielä A:lle asti, mutta sieltä loikkasi niin törkeästi, että mentiin pois.
Illalla taas Minnille hyppäri. Olin suunnitellut jotenkin ihan surkeat ohjaukset joka kohtaan ja pyörin lähinnä Minnin tiellä joka välissä. Saatiin väännettyä nolla, mutta 0,23s yliaikaa ihan mun kökköohjausten piikkiin. Voi hemmetti, koskahan sitä oppisi ohjaamaan.
Seuraavaksi sitten agirotua ja KLAGia. Agirodussa Pimulla pe+la yhteensä kolme starttia ja sunnuntain joukkuekisa, Minnillä lauantaina yksi startti ja Urpon äidin, Roihun, kanssa juoksen perjantaina hyppärin ja sunnuntain joukkuekisan. KLAGissa Minnin ohjaksiin vaihtuu Jussi ja itse koitan vielä pysytellä Pimun perässä.
torstai 20. kesäkuuta 2013
15. paras!
SM-kisareissu sujui siis todellakin yli odotusten ohjaajan flunssasta huolimatta. Lähdettiin Kirkkonummelle jo perjantaina hyvissä ajoin katsastamaan majapaikka ja sieltä sitten kisapaikalle kokoamaan telttaa. Olin ilmoittanut Minnin perjantain iltakisoihin vain hyppärille ettei tule liian kiire. Sadekin oli lakannut jo siihen mennessä, joten ihan hyvä ratkaisu. Tuomarina oli Seppo Savikko ja rata oli ihan perus hyppäri, mutta sähläsin sitten jo kakkoshypyn niistossa hätäilemällä meille kiellon. Loppurata vedettiin täysillä ja riskillä, joten vielä loppusuoralla yksi hyppy väärinpäin, joten ei tulosta. Ohjaaja puuskutti ja yski radan jälkeen, mutta koira sentään vaikutti olevan ihan iskussa, joten hyvältä tuntui sunnuntaita ajatellen.
Lauantaina saatiin pysytellä vain katsomon puolella ja nauttia joukkuekisoista. Minni ja seuraneitinä toiminut Pimu sai ottaa koko päivän lepoa häkeissä teltalla ja ihan rauhallista ja mukavaa niillä tuntui siellä olevan.
Sunnuntaina sitten yksilöihin. Minien Tuomo Pajarin tuomaroima karsintarata vaikutti ihan liian helpolta ja sitä se kyllä olikin, varsinkin kun aikakin oli niin löysä. En tosin tiennyt ihanneaikaa enkä etenemää siinä vaiheessa kun lähdin radalle, joten ihan perusnollaa lähdettiin vääntämään. Rimat oli 35cm, joita Minni ei juurikaan ole hyppinyt, mutta hyvin pysyi kaikki ylhäällä. Rata meni kyllä tosi hyvin, ei oikein mitään ongelmaa paitsi lopussa vähän hukkui ajatus ja seuraava este, mutta pääsin vielä kartalle. Nollalla maaliin ja kyselemään fiksummilta mikähän mahtaa olla ihanneaika ja ehdittiinkö me. Kuulemma hyvin ehdittiin, joten finaalipaikka oli sillä selvä!
Ennen finaalia alkoi sataa ja itsellä olo vaan heikkeni koko ajan. Todennäköisesti mulla oli jo kuumettakin siinä vaiheessa, mutta pakko oli vaan tsempata. Anne Saviojan finaalirata vaikutti tosi kivalta, joten päätin väkertää nollan vaikka väkisin. Ihanneaika siinä tosin tiukan kuuloinen 3,9m/s etenemällä. Rimat sentään lasketiin 30cm. Hyppärin jälkeen Minni oli sijalla 75., joten tutustuttiin ekassa "jämäryhmässä". Ennen meidän vuoroa yritin vaan pitää itseni ja Minnin lämpimänä ja vasta viime hetkellä ennen lähtökarsinaan menemistä heitin meiltä takit pois päältä. Siihen mennessä ei ollut tullut yhtään ihanneaikaista nollaa, joten tuskinpa mekään siis ehdittäisiin. Tehtiin kuitenkin varma Minni-nolla. Kepeille suoristin linjaa jonkin verran ja renkaan jälkeen tuli tooosi pitkä kaarros, kun jäin jälkeen puomin kontaktia varmistellessa. Muuten ihan sujuvaa ja loppusuoran vaikeahko takaakiertokin onnasi. Yliaikaa jotain 2,5s, joten ei kuitenkaan kovin pahasti kun tuli noita kaarroksiakin.
Minni keikkui aina vaan yllättävän korkealla tuloslistoissa välillä kun ehdin käydä tuloksia katsomassa, ja muiden koirakoiden virheiden ansiosta noustiin lopulta jopa sijalle 15.! Tosi upeeta meidän pikku-mummelilta! Oltiin vieläpä paras Tamskilainen minikoirakko ja toiseksi paras cava. :) Ei olisi näin hienoa menestystä voinut ikinä kuvitellakaan Minnille. Nyt on hyvä alkaa huilailla ja pistää Minnin kisauraa pikku hiljaa pakettiin. Tuskin enää ensi vuonna ollaan näissä geimeissä mukana.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Se ui!
Urho oppi sittenkin uimaan viime viikonloppuna ja ihan itsekseen. Tähän asti se on sujuvasti väistellyt jopa pienet vesilätäköt, eikä sitä ole saatu veteen edes Pimun tai lelujen perässä. Lauantaina se sitten ilmeisesti keksi, että voisihan tuota kokeilla ja lähti yhtäkkiä rannasta veteen ihan itse ja uiskenteli pitkät pätkät. Loistavaa!
Viime aikoina on ollut hyvin hiljaista treenirintamalla. Ei vaan huvita. Pimun kanssa ollaan tokoiltu kerran ja viime tiistaina aksattiin Mouhiksella taaskin ihan pätevästi. Urho on myös tokoillut kerran, mutta aksaillut ja hakuillut/viesteillyt ahkerasti Jussin kanssa.
Minnikin pääsi eilen ihan oikeisiin treeneihin, kun Tamskin SM-joukkuelaiset treenasi Niihamassa. Turhapa sen kanssa on sen suuremmin treenailla, kun aina vaan se menee just sinne mihin ohjataan. Niin tälläkin kertaa. Vauhti vaan ei todennäköisesti tule riittämään SM-karsintaradalla ihanneaikaan, mutta mennään nyt tekemään vaan perusnolla ja katsotaan riittääkö jatkoon.
Vihdoin ja viimein kesän kisakausi pääsee kunnolla alkuun! SM-kisojen jälkeen onkin heti jo Tuorlan juhannuskisat ja parin viikon päästä heinäkuussa agirotu ja KLAG. Nelli joutuu todennäköisesti jäämään kesän kisareissuilta pois, jos vaan löytyy hoitaja. Se oli viime kesänä jo hyvin väsyneen oloinen kisapaikoilla, joten ei viitsi sitä enää rasittaa turhan takia.
Viime aikoina on ollut hyvin hiljaista treenirintamalla. Ei vaan huvita. Pimun kanssa ollaan tokoiltu kerran ja viime tiistaina aksattiin Mouhiksella taaskin ihan pätevästi. Urho on myös tokoillut kerran, mutta aksaillut ja hakuillut/viesteillyt ahkerasti Jussin kanssa.
Minnikin pääsi eilen ihan oikeisiin treeneihin, kun Tamskin SM-joukkuelaiset treenasi Niihamassa. Turhapa sen kanssa on sen suuremmin treenailla, kun aina vaan se menee just sinne mihin ohjataan. Niin tälläkin kertaa. Vauhti vaan ei todennäköisesti tule riittämään SM-karsintaradalla ihanneaikaan, mutta mennään nyt tekemään vaan perusnolla ja katsotaan riittääkö jatkoon.
Vihdoin ja viimein kesän kisakausi pääsee kunnolla alkuun! SM-kisojen jälkeen onkin heti jo Tuorlan juhannuskisat ja parin viikon päästä heinäkuussa agirotu ja KLAG. Nelli joutuu todennäköisesti jäämään kesän kisareissuilta pois, jos vaan löytyy hoitaja. Se oli viime kesänä jo hyvin väsyneen oloinen kisapaikoilla, joten ei viitsi sitä enää rasittaa turhan takia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)