Perinteisesti juhannus vietettiin taas Tuorlassa ja perinteisesti oli taas ihan huippureissu huipussa seurassa. Pimu sai kisata pe ja la molemat startit, Minnin kanssa kiidettiin vain hyppärit. En jaksanut alkaa stressata kontakteista ja valioitumismahkutkin olisi olleet aika pienet.
Perjantaina mentiin jo hyvissä ajoin perille, Pimun kisat alkoi puolen päivän aikoihin. Eka rata hyppäri, jossa todella inhottava putkiansa kakkoshypyn jälkeen. Itse olin vielä melko flunssainen, joten päätin, että jos/kun Pimu ampuu alussa putkeen, niin kurvaan saman tien maaliin. Näin sitten kävikin, joten melko nopea suoritus.
Toinen rata olikin sitten ilman ansoja ja melko suoraviivainen. Puomin jälkeinen elämä ihan alussa jäi tutustumisen jälkeen vähän kysymysmerkiksi, mutta muuten oli ihan selvät sävelet miten mennään. Tässä sitten tulikin vähän säätöä, kun en ehtinyt valssille ja yritin takanaleikata muurille. Pimu ei jostain syystä nykyään oikein lue leikkauksia, joten kääntyi muurilta väärään suuntaan. Onneksi sain sen vielä kalasteltua mukaan ja jatkettiin ihan sujuvasti maaliin asti. Maalissa eka ajatus oli, että hetkonen, eikö siellä tosiaan tullut yhtään rimaa alas!?! Varmistin ainakin neljältä ihmiseltä, eikä kukaan ollut nähnyt tuomarin nostelevan käsiään, joten kyllä se vaan oli nolla! Pimun eka kakkosista! :) Sijoitus oli 2. Markon ja Norpan jälkeen. Heidän vauhtiin oli eroa noin 5s, mutta Pimu asui kontakteilla kyllä melko pitkään.
Illalla vielä Minnin hyppäri, joka oli melko surkea esitys. Noin 5 min ennen meidän vuoroa nostin Minniä jotenkin huonosti ja mun selkä sanoi naps. Kauhea viiltävä kipu vasemmalla alaselässä ja olin jo hetken valmis perumaan koko startin. Kipu alkoi kuitenkin vähän hellittää kun liikuskelin, joten ei muuta kuin hammasta purren radalle. Tuomarina oli ulkomaanelävä, joten ratakin oli vähän erikoinen. Päästiin mun kuntoon nähden ihan hyvin liikkeelle, mutta puolessa välissä en saanut tehtyä päällejuoksua kunnolla ja Minni teki Urhot, eli tuli koko esteestä ohi. Ehti sitten jo hypätä seuraavankin hypyn, joten hyl.
Lauantaina huonosti nukutun yön jälkeen sitten lisää startteja. Mun selkä oli tosiaan melko kipeä koko yön, eikä sitä helpottanut yhtään se, että Minni halus välttämättä nukkua mun päällä. Pimulla alkoi taas hyppärillä, joka oli helpohkon oloinen. Harmillisesti Pimu ei hakenut keppejä alussa ihan niin kaukaa kuin ajattelin ja tuli kiellon arvoinen ylimääräinen pyörähdys keppien eteen. Loppuradasta tuli ainakin muurin palikat ja mun mielestä yksi rimakin, mutta tuloksissa oli vain 10. Ihan jees suoritus kuitenkin Pimulta.
Agirata oli myös kivan tuntuinen, mutta siinäkin mokattiin kepeille lähetyksessä, kun Pimu valkkasi viereisen puomin keppien sijaan. En ollut yhtään tajunnut tällaista mahdollisuutta ja olin ihan liian takana lähettämässä. Jatkettiin rataa vielä A:lle asti, mutta sieltä loikkasi niin törkeästi, että mentiin pois.
Illalla taas Minnille hyppäri. Olin suunnitellut jotenkin ihan surkeat ohjaukset joka kohtaan ja pyörin lähinnä Minnin tiellä joka välissä. Saatiin väännettyä nolla, mutta 0,23s yliaikaa ihan mun kökköohjausten piikkiin. Voi hemmetti, koskahan sitä oppisi ohjaamaan.
Seuraavaksi sitten agirotua ja KLAGia. Agirodussa Pimulla pe+la yhteensä kolme starttia ja sunnuntain joukkuekisa, Minnillä lauantaina yksi startti ja Urpon äidin, Roihun, kanssa juoksen perjantaina hyppärin ja sunnuntain joukkuekisan. KLAGissa Minnin ohjaksiin vaihtuu Jussi ja itse koitan vielä pysytellä Pimun perässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti