SM-kisareissu sujui siis todellakin yli odotusten ohjaajan flunssasta huolimatta. Lähdettiin Kirkkonummelle jo perjantaina hyvissä ajoin katsastamaan majapaikka ja sieltä sitten kisapaikalle kokoamaan telttaa. Olin ilmoittanut Minnin perjantain iltakisoihin vain hyppärille ettei tule liian kiire. Sadekin oli lakannut jo siihen mennessä, joten ihan hyvä ratkaisu. Tuomarina oli Seppo Savikko ja rata oli ihan perus hyppäri, mutta sähläsin sitten jo kakkoshypyn niistossa hätäilemällä meille kiellon. Loppurata vedettiin täysillä ja riskillä, joten vielä loppusuoralla yksi hyppy väärinpäin, joten ei tulosta. Ohjaaja puuskutti ja yski radan jälkeen, mutta koira sentään vaikutti olevan ihan iskussa, joten hyvältä tuntui sunnuntaita ajatellen.
Lauantaina saatiin pysytellä vain katsomon puolella ja nauttia joukkuekisoista. Minni ja seuraneitinä toiminut Pimu sai ottaa koko päivän lepoa häkeissä teltalla ja ihan rauhallista ja mukavaa niillä tuntui siellä olevan.
Sunnuntaina sitten yksilöihin. Minien Tuomo Pajarin tuomaroima karsintarata vaikutti ihan liian helpolta ja sitä se kyllä olikin, varsinkin kun aikakin oli niin löysä. En tosin tiennyt ihanneaikaa enkä etenemää siinä vaiheessa kun lähdin radalle, joten ihan perusnollaa lähdettiin vääntämään. Rimat oli 35cm, joita Minni ei juurikaan ole hyppinyt, mutta hyvin pysyi kaikki ylhäällä. Rata meni kyllä tosi hyvin, ei oikein mitään ongelmaa paitsi lopussa vähän hukkui ajatus ja seuraava este, mutta pääsin vielä kartalle. Nollalla maaliin ja kyselemään fiksummilta mikähän mahtaa olla ihanneaika ja ehdittiinkö me. Kuulemma hyvin ehdittiin, joten finaalipaikka oli sillä selvä!
Ennen finaalia alkoi sataa ja itsellä olo vaan heikkeni koko ajan. Todennäköisesti mulla oli jo kuumettakin siinä vaiheessa, mutta pakko oli vaan tsempata. Anne Saviojan finaalirata vaikutti tosi kivalta, joten päätin väkertää nollan vaikka väkisin. Ihanneaika siinä tosin tiukan kuuloinen 3,9m/s etenemällä. Rimat sentään lasketiin 30cm. Hyppärin jälkeen Minni oli sijalla 75., joten tutustuttiin ekassa "jämäryhmässä". Ennen meidän vuoroa yritin vaan pitää itseni ja Minnin lämpimänä ja vasta viime hetkellä ennen lähtökarsinaan menemistä heitin meiltä takit pois päältä. Siihen mennessä ei ollut tullut yhtään ihanneaikaista nollaa, joten tuskinpa mekään siis ehdittäisiin. Tehtiin kuitenkin varma Minni-nolla. Kepeille suoristin linjaa jonkin verran ja renkaan jälkeen tuli tooosi pitkä kaarros, kun jäin jälkeen puomin kontaktia varmistellessa. Muuten ihan sujuvaa ja loppusuoran vaikeahko takaakiertokin onnasi. Yliaikaa jotain 2,5s, joten ei kuitenkaan kovin pahasti kun tuli noita kaarroksiakin.
Minni keikkui aina vaan yllättävän korkealla tuloslistoissa välillä kun ehdin käydä tuloksia katsomassa, ja muiden koirakoiden virheiden ansiosta noustiin lopulta jopa sijalle 15.! Tosi upeeta meidän pikku-mummelilta! Oltiin vieläpä paras Tamskilainen minikoirakko ja toiseksi paras cava. :) Ei olisi näin hienoa menestystä voinut ikinä kuvitellakaan Minnille. Nyt on hyvä alkaa huilailla ja pistää Minnin kisauraa pikku hiljaa pakettiin. Tuskin enää ensi vuonna ollaan näissä geimeissä mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti