Tiistaina aksattiin Pimun kanssa tuttuun tapaan Mouhiksella. Ekalla yrityksellä päästiin 10 estettä ja sitten kosahti putkesta putkeen vienti, jota suuresti epäilin jo tutustumisessa. Maria sanoi, että useimmat koirat on tulleet tämän kohdan ihan vaan vastaisella vetämällä, mutta ei tosiaan riittänyt saamaan Pimua pois ansa-A:lta, vaan siihen hinkkailtiin sitten puolivalssia ja jopa flippiä, jota en edelleenkään osaa tehdä. Seuraava hinkutus oli sitten hypyn takaakierto, jossa oli putki vieressä ja sinnehän se livahti joka hemmetin kerta. Lopulta Maria näytti itse Pimun kanssa miten tämä kuuluu tehdä ja onnasihan se sitten, tosin Pimu tuli puolet hitaampaa ja erittäin vieraskoreasti suoraan käteen. Itsekin sain sen lopulta onnistumaan kauhealla käskytyksellä. Seuraava ja suurin hinkkauskohta oli ihan vaan takaakierto, jossa tehtiin vastakäännös että saisi kaarron tiukaksi, eikä koira menisi viereiseen putkeen hypyn jälkeen. No eipä mennyt ei, ehkä noin miljoona kertaa vaan. Pimulle jäi ihan levy päälle, eikä sitä meinannut saada millään pois sieltä. Lopulta kun hinkattiin ja hinkattiin, karjuttiin ja palkkailtiin hypyn jälkeen, niin alkoi aivot pelata. Huh huh taas. Lukuunottamatta näitä hinkkauskohtia Pimu meni kyllä oikein pätevästi ja hienosti. Rimatkin pysyi. :)
Keskiviikkona Minni pääsi pitkästä aikaa treenailemaan, tosin tehtiin vaan ihan pienesti ja lähinnä puomia palkatta. Erittäin hyvin stoppasi joka kerta puomille, vaikka oikein yritin saada sitä mokaamaan, että saisi korjattua. Ei nää mun mokailutreenit nyt oikein näytä onnistuvan.
Heti aksan perään alkoi Urhon toko, joten onneksi Sanna ystävällisesti otti Minnin mukaan jäähkälenkille. Urhon kanssa tehtiin aluksi paikallaistuminen ja -makuu. Istumisessa jäin ihan lähelle ja kävin palkkailemassa välillä. Hieman levotonta oli, mutta johtui lähinnä siitä palkkaamisesta. Sitten makuu samaan tyyliin. Nyt kävin palkkailuiden välissä jo hieman kauempanakin ja hyvin pysyi. Ja siis Urhon selän takana tapahtui samaan aikaan pentu-agikurssia, joten huikeaa häiriötäkin oli.
Varsinaisena teemana oli jäävät, joita me tehtiin vasta peruuttamalla. Urho kun ei vielä osaa seurata. Sekä seisominen että maahanmeno onnistui erittäin hienosti ja sain jopa jatkettua liikettäkin käskyn jälkeen. Huimaa edistymistä ottaen huomioon paljonko me treenataan. Loppuun vielä vapaavalintainen liike ja kaikki taisi tehdä luoksetulon. Urhoa ei enää tarvi juuri hetsata ja vauhti on hurja. Palkkasin jalkojen välistä lelun heittämällä, sillä sitten oikeasti Urhon pitäisi tulla eteen, mutta ei se vielä sitä osaa. Itsekseni tein perusasentoa, kosketusalustaa ja kaukoja. Jotenkin kummasti Urho tajuaa jo M-S ja S-M vaihdotkin, vaikka niitä on treenattu ehkä kerran. Siitä tosiaan vois tulla aika hieno tokokoira, jos joku jaksaisi treenata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti