Helleagia

Olipahan kuuma viikonloppu ja missäs muualla se tuli vietettyä kuin agikisoissa. Lauantaina kisailtiin koko päivä Orivedellä piirinmestaruuksista ja sunnuntaina hikoiltiin Janakkalan hiekkakuopassa.

Minni kisasi piirinmestaruusyksilökisoissa lauantaina, tuomarina Ritva Herrala. Radat oli niin helpot ja ihanneajat löystä, että nollat oli ihan tarjottimella, mutta ei ihan kyetty ottamaan kaikkea mitä tarjolla oli.

Agiradalla alkoi ja kosautettiin heti nelosesteelle (kepit). Jostain syystä lähetin Minnin kepeille seisomalla paikallaan niinkuin tekisin Pimun kanssa, joten eihän se sinne tajunnut mennä. Pöh ja pöh. Siitä vitonen, joten jatkettiin rennosti ja hyllytettiin vielä myöhemmin. Päätin vähän testailla loppuradalla erinäisiä juttuja, joten sain sen mm. A:sta ohi ja keinuakaan ei ihan osannut mennä loppuun asti kun itse olin liian kaukana, joten otettiin se uudestaan. Muuten ihan jees menoa Minniltä.

Hyppäri oli melkeinpä ykkösten tasoa, joten päätin, että nyt väännetään vaikka väkisin se nolla, varsinkin kun olin jo yhtä ryhmäläistäni ehtinyt uhkailla, että jos ei tällä radalla tee nollaa, niin tippuu treeniryhmästä. :D Eli tehtiin nolla, tosin hidas, mutta nolla kuitenkin. Etenemä oli jotain melkein nelosta, joten ei me ihan kävelty siellä, mutta rata oli niin suoraviivainen, että lujempaa olisi pitänyt päästä.

Sitten joukkuekisa, jossa Minni oli ankkurina. Kaikki meidän joukkueen koirakot oli jo hyllyttänyt, joten mentiin ihan ilman paineita radalle. Kosautettiin taas kepit, kun jäi viimeinen väli menemättä ja korjaamisen jälkeen sitten vedin Minnin puomista ohi ja sen alle putkeen, joten hylly meillekin. Ei oikein enää jaksanut siinä vaiheessa pitkää päivää vääntää tosissaan, olin vaan niin puhki.

Maxien joukkuekisa alkoi myöhään, sillä aikataulut oli koko päivän tunnin jäljessä. Pimu oli ollut koko päivän mukana ja viettänyt suurimman osan ajasta häkissä aina välillä jaloitellen. Ei siis mitään havaintoa, että vetäiskö se kierrokset ihan tappiin kun vihdoin pääsee radalle, vai olisko sekin jo nuutunut pitkästä päivästä. Kentällä ei ollut lämppäesteitä, joten hieman hirvitti lähteä "kylmiltään" radalle. Rimat pysyi kuitenkin hyvin alussa ja mielentila oli ihan ok. Muuri tuli alas, mutta johtui mun hätäisestä A:lta vapauttamisesta. Kepeille ampui täysiä ja aloitti oikein, mutta sitten meni seuraavasta välistä ohi. Päästiin kuitenkin puomia seuraavalle hypylle asti oikein, mutta sitten luki seuraavankin hypyn takaakiertona, joten hylly siihen. Pimu pääsi kuitenkin pidemmälle kuin Minni ennen hyllyttämistä! :D

Sunnuntaina sitten oli tarkoitus aamupäivällä tokoilla, mutta olin niin väsynyt vielä edellisen päivän 13 tunnin kisarupeamasta, että en vaan jaksanut. Kahden aikaan lähdin Pimun kanssa ajelemaan Janakkalaan mukana kumisaappaat, sateenvarjo ym. hyödyllisiä sadekamppeita. No, ei siellä sitten satanut pisaraakaan koko aikana, joten todella hikiset olosuhteet 30 asteen helteessä, kun ei juuri tuullutkaan. Pimua pakkojuotin joka välissä ja onneksi se löysi metsästä sopivan kuraojan, jossa kävi välillä vilvoittelemassa.

Tuomarina oli Anne Viitanen ja radat oli oikein mukavat. Hyppärillä alkoi. Kolmosrima tuli alas ja sitten takakaarteessa olin vaan liian edellä, joten vedin Pimun yhdestä hypystä ohi, enkä jaksanut korjata, joten hyl. Muuten oikein kivasti meni ja kepitkin oikein.

Sitten agirata, jossa oli keinu kohti ei mitään puomin vieressä ja tosi moni mini/medikoira teki lentokeinun, kun luuli sitä puomiksi. Kakkoshypylle sai koittaa ihmisnuolta ja mä uskalsin tehdä sen ja se jopa toimikin ainakin vähäsen. Päästiin 12 ekaa estettä nollalla, sitten tuli rima alas, kun siinä piti kääntää tosi voimakkaasti koiraa. Keinulla karjuin sitten tosi lujasti, ettei menisi yli ja Pimu vähän säikähti ja jäi makaamaan siihen keskelle keinua. Hups. :D Ei se tosiaan mitään lentokeinua edes ollut tekemässä, mutta pakko oli varmistaa kun niin moni muu teki. Sitten vielä renkaan jälkeinen rima alas, joten kympillä maaliin ja tästä hyvästä ostin Pimulle jäätelön.

Toinen agirata  tarjosi huippumahdollisuuksia rohkeisiin hyppyjen layerointiin, mutta en nähnyt, että moniko niitä uskalsi koittaa (paitsi mä lopussa, kun oli jo hylly alla). Alkuun taas ihmisnuoli kakkoselle ja toimi taas! Renkaan jälkeisillä hypyillä käänsin vartaloa liikaa ja sain Pimun menemään suoraan edessä ammottavasta putken suusta ohi ja toiseen päähän. Siis vain mä pystyn tähän. Loppurata sitten tietysti nollalla, joten taas kerran meille kävi niin, että vain yksi putki väärin päin, muuten virheittä. Mutta olipahan hieno rata muuten ja kepit taas kerrasta oikein eikä yhtään rimaa.

Meni kyllä niin hyvin, että joudun väkisinkin katselemaan Pimulle kisoja elokuulle, ettei vallan tokoiluksi mene. Minnikin kesti lauantain kolme starttia vallan mainiosti, joten nyt vaan sillekin lisää treeniä ja kisoja.