Perjantaina tokoiltiin taas Urhon pentukurssilla tallilla. Pakkasta oli lähemmäs 20 astetta, joten onneksi oli vain puolen tunnin treenit. Kouluttajana tällä kertaa Miikku ja tehtiin kosketusalustaa, kiertoja ja paikallaoloa. Urho sai toimia demokoirana, koska se on niin pro jo näissä asioissa (= ainoa joka niitä oli tehnyt). :D Alustatreeni ja kierrot meni siis hyvin ja ekaa kertaa ikinä tehtiin jo jotain paikallamakuun tyylistäkin. Jäin noin metrin päähän ja palkkailin siitä. Hienosti keskittyi makaamiseen, vaikka oltiin rivissä. Urholla on astetta tiukemmat makuukriteerit kuin Pimulla, eli lonkalle ei saa mennä. Tällä hetkellä se on vielä vartaloltaan niin vempula, että valuu helposti, joten täytyy pitää makuut sen verran lyhyinä, että pystyy olemaan ryhdikkäästi.
Lauantaina sitten Pimu sai vihdoin äksöniä kun suunnattiin Janakkalaan kisaamaan. Halli oli oikein kiva, mutta vähän pieni. Alusta erittäin hyvä ja Pimulle sopiva, joten siellä täytyy käydä toistekin. Kakkosille oli kaksi agirataa tuomarina Anne Savioja. Aikataulut oli edellä, joten kun kävin reilulla lämmittelylenkillä ja sen päätteeksi tulin halliin, niin ehdin juuri ja juuri saada Pimulle häkin kasaan ja koiran tungettua sinne kun alkoikin jo rataantutustuminen. Tutustuin sitten kumpparit jalassa. :D
Eka rata oli ihan kivan oloinen, eikä mitenkään liian hankala. Ennen keppejä ollut takaakierto oli ainoa, joka vähän jännitti oman ehtimisen ja riman pysymisen kannalta, muuten ihan peruskauraa. Tässä tulikin sitten tosi kiire, sillä vaihdoin vielä lennosta ohjaussuunnitelmaa, kun alkupään koirilla oli vaikeuksia löytää suoran päätteeksi putkeen jos ohjaaja oli suoran oikealla puolella. Vedin tämän siis vasemmalta ja hyvin löytyi putki, mutta tuli vielä kiireempi sinne putken jälkeiseen takaakiertoon. Nipin napin ehdin ja sain Pimun kammettua hypyn taakse ja rimakin pysyi. Puomin jälkeen sitten putkeen, jonka jälkeen yritin tehdä persjätön, joka oli sitten sen verran myöhässä, että Pimu livahti mun selän takaa putken viereiselle hypylle. En yhtään tajunnut, että tässä on tällainen riski jos persjättö myöhästyy. Olis pitänyt tehdä vaan valssi. PÖH! Loppurata tietty nollalla maaliin, joten oltais tehty tosi siisti nollarata ilman tuota livahdusta. Ihan sikahyvä rata joka tapauksessa, ehkä Pimun paras ikinä ja se meni lujaa!
Toinen rata oli sit vaikeampi. Ennen keppejä oli hankala kuvio kahdella rinnakkaisella hypyllä ja lopussa piti puomilta kääntyä tiukasti viereiselle hypylle, vaikka putki möllötti ansana suoraan edessä. Eka rima kolahti, mutta ei tippunut. Päästiin ihan hyvin sinne ennen keppejä olleelle kuviolle, mutta siellä yksi rima alas, kun oma liike pysähtyi täysin kun en oikein osannut päättää hypyille kunnollista ohjauskuviota. Kepeillä sitten lähdin hätäilemään ja yksi väli jäi menemättä. Uusintayrityksellä oikein ja lopun härdelleistäkin selvittiin hyvin, joten kympillä maaliin. Oikein hyvä tämäkin rata ja ihan omia mokia taas nuokin virheet.
Sunnuntaina oli Minnin vuoro! Olin ilmoittanut sen vain agiradoille ja tuomarina edelleen Anne Savioja. Radat oli vähän hankalahkot, mutta ihan mentävissä. Kepit oli molemmilla radoilla niin, että olisi voinut hyödyntää torstain treeneissä hinkattuja kuvioita, mutta ei vaan pokka pitänyt ja menin säätämään pakkovalssilla varman päälle. Ekalla radalla tehtiin nolla ja keikuttiin melkein loppuun asti palkintopallisijassa kiinni. Pari koiraa meni sit kuitenkin vielä ohi ja serti hävittiin reilulla puolella sekunnilla. Tosi hyvä rata kuitenkin Minniltä.
Toisella radalla tuli sit säätöä, kun keskityin taas epäolennaisuuksiin, nimittäin ihan alussa yksi tosi nopea borderterrieri teki vain noin -3s ajan, joten epäilin, että Minnillä ei ole mitään mahkuja ehtiä aikaan. Kuten moneen kertaan on todettu, tällaisia EI saisi alkaa miettiä ennen rataa. Aloin sitten hätäillä ihan turhaan radalla ja otettiin puomilta ja kepeiltä vitoset. Aikaankin oltais ehditty, sillä nyt tuli vain 2,5s yliaikaa ja otettiin kuitenkin kepit kahteen kertaan. PÖH! Tyhmä ohjaaja, hyvä Minni!
Maanantaina oli vuorossa Pimulle vähän erilaista ohjelmaa, eli tähystyssterilointi Hattulan Vethausissa leikkaavana lääkärinä Juha Virolainen. Operaatio meni hyvin ja paluumatka kotiinkin oli huomattavasti rauhallisempi kuin Minnin kanssa viime keväänä. Peittelin Pimun vällyjen väliin ja samassa asennossa se oli edelleen kun avasin takaluukun kotipihassa. Kotona laitoin sen kevythäkkiin huilaamaan, mutta ei se siellä ihan koko iltaa malttanut makoilla ja iltaruuan aikaan oli jo sen verran pirteä, että sai vähän ruokaa ja kävi ulkona pissalla. Urho mielisteli sitä koko illan kovasti. Yö meni oikein rauhallisesti ja nyt se vaikuttaa jo ihan normaalilta. Otetaan kuitenkin ainakin viikon verran tosi rauhallisesti ja ulkoillaan vain omassa pihassa. Viikon päästä mennään kontrollikäynnille Hattulaan ja katsotaan sitten mihin tahtiin lisätään liikuntaa.
Nyt Pimun saikun aikaan onkin sitten hyvä tilaisuus ryhdistäytyä Urhon kanssa ja treenailla ahkerammin tokoa. Ehkä pienesti polttelisi mennä sen kanssa jo tänä vuonna kokeeseen, mutta katsotaan nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti