Eilen päästiin pitkästä aikaa valkkuryhmän treeneihin. Teemana oli rata ja tehtiin reilu 30 esteen rata kahdessa pätkässä. Loppuun sai vielä yrittää koko hoitoa, mutta mulla ei oikein enää henki kulkenut pitkällisen flunssailun seurauksena, niin jätettiin yrittämättä. Nyt päätin jo ennen treenejä, että en kommentoi rimoja mitenkään vaan jatketaan rataa vaikka tulisi jotain alas. Viime lauantaina Pimu paineistui taas melko pienestä sanomisesta ja alkoi sen jälkeen arpoa rimoja, joten nyt ajattelin että yritetään löytää taas agilityn hauskuus. Taktiikka onnistui sen puolesta, että Pimu ei paineistunut, vaan hyppäsi koko treenin ajan hyvin. Rimoja tietty tuli alas, mutta ei kovin paljoa ja nekin ihan vaan omista syistä, eli kun ohjaus on paskaa, niin rimoissa se näkyy heti. Muuri oli hankala kun sille tultiin keinun jälkeen, hyppyjen jälkeen se ei ollut ollenkaan paha ja pysyi joka kerta. Kontktien jälkeisiä hyppyjä täytyisi kyllä tosi paljon treenata erikseen, ne kun on niin hankalia.
Hyvän mielen treenit kuitenkin oli ja päästiin molemmat pätkät parhaimmillaan yhdellä tiputuksella. Kepit meni ihan superisti monta kertaa ja se muurikin pysyi hienosti kun vaan oli hyvä draivi päällä sille tultaessa. Luulen, että Pimu on nyt näin herkillä Urhon takia. Ennenhän sille on hyvin voinut sanoa rimoista, eikä ole ottanut painetta. Urho on vissiin ottanut pienoisen henkisen yliotteen Pimusta, eikä enää oikein usko kun Pimu yrittää komentaa sitä härkkimisestä. Pimu on kotioloissa melko ressukka nykyään. :( Varmasti valeraskauskin on vaikuttanut sen mielialoihin, joten katsotaan nyt miten tilanne etenee. Sterilointiaikakin on vihdoin varattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti