Priima-agia

Eilen treenailin Priiman kanssa Minnin ryhmässä ja se meni kyllä vähintääkin yhtä hienosti kuin Minni. Edelleen palkkana oli pieni vaaleanpunainen vinkupallo ja sehän kiihdytti Priiman mukavaan vauhtiin ja se jopa hieman möykkäsi radan reunalla kun muut meni! Jihuu, se alkaa ehkä syttyä tähän lajiin vihdoinkin. Mentiin aika suoraviivaista rataa, mutta oli siellä pari takaakiertoa ja vastakäännöksen paikkaakin. Priima osasi hienosti kaiken ja meni just sinne mihin sitä ohjattiin. Harvinaista bc-agiterapiaa. :)

Harmillisesti Priin ja Proon hoitoaika alkaa tulla jo täyteen ja pian joudutaan luopumaan ihanasta kaksikosta. Voisin kyllä melkeinpä koska vaan vaihtaa Urhon jompaan kumpaan. Sen verran helppoja tapauksia molemmat. No, on Urhokin jo vähän kehittynyt, sillä otettiin siltä vesikuppi pois yöksi ja yöpissailu loppui siihen. Tai on meillä olohuoneessa pienempi vesikippo koko ajan esillä, mutta Urho ei juo siitä vaan lotraa nimen omaan sillä isommalla. Jos sillä oikeasti olisi jano, niin eiköhän se joisi sitten tuosta olohuoneen kiposta, joten ihan silkkaa pelleilyä se veden latkiminen on ollut.

Pientä aksaa

Koska Pimu on vielä agista tauolla eikä päästy Mouhiksen treeneihin, varasin tiistai-illalle SDP:ltä vuoron Priimalle ja Urholle. Tarkoituksena oli taas hinkata Urhon kanssa hyppyjen suorittamista ilman näkyvää lelua ja Priimalle hyvän mielen vauhdikasta agiepävarmuudenpoistotreeniä. Hyvin onnistui molemmat.

Urho ensin. Otin sille nyt palkaksi Miikulta pentumiittingissä saadun pikkupalleron (onkohan se nyt cuz) ja sehän osoittautuikin oikein mieleiseksi. Aloitettiin yhdellä hypyllä ja käskin Urhon hypätä aina kun sen focus kääntyi esteelle, eikä muhun. Hyvin alkoi tajuta ja saatiin tehtyä sama jo kahdellakin hypyllä ilman että välissä ryysittiin ohjaajan päälle. Olisko vihdoin joku lamppu syttynyt? Parhaimmillaan päästiin kolme hyppyä ilman lelua, huippua edistystä! Tehtiin myös mustaa putkea takanaleikaten, joka olikin pienelle pojalle vähän hankalaa. Tämä putkihan mahdollisesti myös syö pieniä cavaliereja, joten ei mikään ihme. Toisella kiekalla tehtiin puomin alastulolla 2on2offia muuten ihan jees, mutta vapautussanaa ei ole edelleenkään täysin sisäistetty.

Pikku-Priima kiihtyi Urhon treenien aikana ihan mielettömästi kun Urho vingutteli palleroansa ja oli tositosi kiinnostunut lelusta, joten palkkailin sitä sitten sillä samalla. Tehtiin ensin ihan suoraviivaista rataa ja nyt oli ihan mukavasti vauhtia. Sitten treenailtiin vastakäännöksiä, jotka oli aluksi vähän ihmeellisiä pienen bordercollien mielestä ja rima kolisi, mutta alkoi sujua jo ihan kivasti. Treenattiin myös erikseen 2on2offia A:lla ja erityisesti vapautussanaa, joka on Priimallakin vähän vielä hakusessa ja vapautuu milloin mistäkin liikkeestä.

Priima pääsee tänään vielä tuuraamaan Minniä tallille ja taidanpa ottaa Pro:nkin reissuun mukaan, että sekin pääsee välillä vähän haistelemaan kotikuntansa hajuja. Molemmat on kyllä olleet erittäin reippaita ja helppoja hoitolapsia. Hihnassa nämä maalaistollot ei tosin osaa tehdä tarpeitaan, mutta onneksi on aidattu piha ja metsää lähellä. Pimukin lämpeni jo Priimalle ja suostui eilen leikkimään sen kanssa metsälenkillä. Pro:lle sen pitää vielä vähän irvistellä, varsinkin kun Pro yrittää kovasti mielistellä Pimua. Pro on kyllä sellainen sohvamönkijä, että siinä jää cavalieritkin kakkoseksi tai varsinkin alle kun eräs möngertää syliin. Ihme kyllä Minni ei ole vielä hermostunut sille vaan lähinnä vaan väistää kun sohvaeläin mönkii yli.

Pimu is back!

Jee, eilen päästiin kunnolla tokoilemaan Pimun kanssa. Saikku on nyt siis virallisesti ohi, paitsi agin osalta. Pimu pääsi eilen myös ekaa kertaa leikkauksen jälkeen lenkkeilemään ilman hihnaa, joten nyt aletaan elämään taas normaalisti.

Tehtiin tallilla taas vain puolella kentällä ja kaksi kierrosta. Paikallaoloihin ei osallistuttu, kun toisen masu on vielä niin karvaton, että kylmähän sille varmaan olis tullut. Ekalla kiekalla koitin seuraamista lukuunottamatta kaikki voittajan liikkeet läpi, jotta saatiin jonkinlainen kuva, mitä me osataan. Ja osataanhan me. Pimu oli ihan pähkinöinä kun pääsi vihdoin treenaamaan, joten lievää ylivirettä oli ilmassa. Liikkeestä istuminen, ruutu, tunnari erittäin ok. Hyppynoudossa sattui työtapaturma kun heitin niin vinoon ettei palauttanut hypyn kautta. Toisella yrityksellä osasin heittää paremmin ja onnasi tämäkin. Metsku ja luoksetulo myös hyvin. Kaukoissa teki kaikki vaihdot, mutta tekniikka on hajalla ja eteni. Tältä pohjalta siis lähdetään viimeistelemään kisakuntoa kolmen viikon päästä olevaan kokeeseen. Ihan hyvältä siis näyttää.

Toisella kiekalla saatiin väliaita avattua, kun koiratanssijat lopetteli etuajassa ja tehtiin superpitkältä matkalta ruutu. Ja mä osasin stopata sen ajoissa, hyvä mä! Tehtiin myös luoksetulo kisamittaisena ja siinä ihan superhieno stoppi, mutta makuun tuli läpi. OHO. Tätä sitten pari kertaa uusittiin.

Urho oli mukana ja pääsi ihan lopussa halliin vähän opettelemaan käyttäytymistä. Ehkä puoli minuuttia se katseli tilannetta ja sitten pääsi suusta HAU! Roudasin sen saman tien ulos ja hetken päästä tultiin takaisin. Sitten pystyi jo olemaan hiljaa. Pimun kanssa lenkkeillessä se on nyt alkanut huutamaan myös vastaantulijoille, koska reagoi Pimun jännittyneisyyteen. Yksinään tai cavojen kanssa Urho pystyy olemaan ihan nätisti. Myös Priiman ja Pron kanssa lenkkeillessä ei ole ollut ongelmaa. Pimu on siis syypää tähänkin. :D Jonkinlaista mörköikääkin on ollut havaittavissa ja viikonloppuna Urholla oli suuria vaikeuksia uskaltaa tulla autoon etupenkille ja SDP:n lämmityslaitekin oli yhtäkkiä ihan kauhea ilmestys.

Minni Vantaalla

Mulla oli lauantaina taas Minnin kanssa laatuaikaa, kun käväistiin Vantaalla Vuokkoset-areenalla kisaamassa pari starttia. Paikka oli kyllä erittäin kiva ja lenkkimaastot tosi mahtavat. Tuonne täytyy lähteä toistekin. Tuomarina mineillä taas Anne Savioja ja radat oli ihan mentävissä.

Ekalla radalla mietin pitkään miten ohjaan Minnin kepeille ja pieleenhän se sitten meni. Olisi pitänyt vaan vetää vauhdilla toiselle puolelle, kun torstain treeneissäkin se osasi sen niin hyvin, mutta menin sitten taas lähettämään avokulmaan seisomalla itse paikoillaan, kuten olisin Pimun ohjannut. Eihän Minni edelleenkään etene yhtään jos mä en liiku, joten tästä eka moka. Toinen moka sitten ihan perus takaakierto, jossa ei pitänyt olla mitään vaikeeta. Jotenkin Minni vaan änki itsensä mun selän takaa hypyn väärin päin. Loppuradalla testailin sitten mm. vastakäännöksiä ja niistoa ja onnasi erittäin hyvin. Puomin kontaktilla loikkasi törkeästi mun käden yli, joten tätä sitten hieman hinkattiin lämppäesteillä ratojen välissä.

Toisella radalla sitten päätin, että nolla tehdään vaikka väkisin. Muuten ihan perusrata, mutta A:n jälkeinen kuvio oli tosi hankala ellei voinut jättää koiraa A:lle. Riskillä oli siis pakko vetää ja jättää alastulokontakti herran haltuun. Minni meni oikein pätevästi koko radan ja toiseksi viimeisenä esteenä ollut puomikin otettiin sitten erityisen varman päälle. En ollut varma maalissa oliko A:lta tullut loikka vai ei, mutta nolla meille ilmestyi tulostaululle, joten riski kannatti tällä kertaa. Sijoitus tosin oli vasta 10./48 etenemällä 3,95m/s.

Ihan jees menoa siis taas Minniltä ja tosi hyvässä kunnossa se on pysynyt edelleen. :) Pakkojuottamista harrastetaan joka päivä ja vielä extra-paljon kisoissa/treeneissä. Lisäksi oon pitänyt sillä nyt paksua takkia back on track -verkkoloimen sijaan aina treeneissä/kisoissa, vaikka ei olisikaan pakkasta ja ratojen välissä tietty tehty edelleen kunnon pitkät lenkit ja pakkopissatus, että lähtee kuonat liikkeelle. Kevättä odotellaan, että saisi sheivata siltä tuon hormonipörrökarvan pois. Melkein jo hävettää kisata sen kanssa, kun se näyttää tosi lihavalta tuon joka suuntaan sojottavan pörrön kanssa. Oikeasti se on nyt laihimmassa kunnossa mitä se on ikinä ollut.

Urhon kanssa tokoiltiin perjantaina ensin pentukurssilla ja sen jälkeen taas Levekin vuorolla. Pentutokossa oli aiheena häiriöt ja ne todellakin oli Urholle hieman liikaa. Miikku kylvi kentän täyteen ruokakippoja ja leluja, joten arvata saattaa pystyikö Urho sen jälkeen tekemään enää mitään. Ei edes kyennyt leikkimään kunnolla. Ruoan vetovoima oli vaan niin valtava kun vielä kasvattajatäti kävi niitä kippoja jakelemassa, niin tottakai ne oli sen mielestä kaikki tarkoitettu pikku-Urholle. Kyllä se sitten vähän maahanmenoja pystyi tekemään sivummalla ja lopputunnista luoksetulon kippojen keskellä, mutta olipahan vaikeeta. Levekin vuorolla tehtiin muistaakseni perusasennon hinkkausta, hyppyä ja luoksetulo.

Tällä viikolla vihdoin Pimu pääsee myös tokoilemaan! Saa nähdä mitä se enää osaa. Tällä viikolla on myös vähän erilaista äksöniä kun hain eilen Miikulta Pron ja Priiman meille hoitoon. Urholla koitti siis onnenpäivät, kun sai leikkikavereita. Priiman päänmenoksi on kaavailtu aksatreenejä tälle viikolle, Pron tehtävä on toimia sohvakoirana ja näyttää söpöltä.

Urhon ja Minnin treeniviikko

Pimu on jatkanut huilaamista, joten Urho ja Minni on päässeet taas tuurailemaan. Maanantaina käytiin Pimun kanssa Vethausissa kontrollissa ja haavat näytti sen verran hyvältä, että saatiin lupa palata normaaliin elämään pikku hiljaa. Lenkkejä on nyt pidennetty, mutta edelleen mennään vain hihnassa. Ensi viikolla ajattelin tehdä paluun tokotreeneihin ja seuraavalla viikolla sitten aloitellaan varovasti aksaa.

Keskiviikkona Urho oli taas mukana tallilla tuuraamassa Minniä mun kouluttamassa ryhmässä. Tein sen kanssa vain yhtä hyppyä ja kontaktitraineria. Kontakti oli kyllä melko pätevää taas, mutta vapautussanaa se ei vielä ole sisäistänyt vaan lähtee käden heilautuksella. Alettiin treenailla nyt sitäkin. Yhdellä hypyllä (rima 25cm) yritettiin saada Urhoa hakemaan esteitä itsenäisesti ilman ohjaajan päälle ryysäämistä. Olipahan vaikeeta. En tiedä saadaanko tuota koskaan mun taidoilla mihinkään kuntoon. Lelulle kyllä ampuu hienosti, mutta jos ei hypyn takana ole lelua näkyvissä, niin hypätään pää ohjaajaa kohti kenottaen ja usein ryysitään myös koko hypystä ohi kun saalistetaan juoksevaa ohjaajaa.

Torstaina Minni pääsi valkkutreeneihin tuuraamaan Pimua ja olipahan kivaa! Teemana oli rata ja treenattiin jossain agi.fi-lehdessä ollutta 24 esteen rataa, joka sisälsi mm. kepit neljä kertaa hankalista kulmista. Eka yritys tietty nollalla läpi ja sitten hinkkailtiin paria käännöstä vähän tiukemmiksi ja koitin kepeille vähän epämukavia ohjauksia ikuisten myöhässä olevien pakkovalssien sijaan. Toisella kierroksella taas koko homma nollalla läpi, vaikka tein kaikki kepeille menot pienellä riskillä. On se vaan niin helppoa kun on helppo koira. :)

Toivottavasti Minnin nollaputki jatkuu huomenna Vantaalla, jossa kisataan kaksi agirataa.

Toipumista

Pimu on toipunut operaatiosta vallan hienosti. Omasta mielestään se varmaan luulee jo olevansa ihan entisellään ja on kovin surkeana kun ei pääse lenkeille mukaan. Viimeisen viikon aikana se on ulkoillut pääasiassa omassa pihassa, muutama lyhyt hihnalenkki on tehty lisäksi. Tänään käydään vielä Hattulassa kontrollissa ja selvitetään miten pitkään saikkua jatketaan. Todennäköisesti agista huilataan joka tapauksessa vielä ensi viikkokin. Jotenkin en vaan uskalla antaa sen vielä revitellä yhtään, kun mahassa on kuitenkin kaksi reikää. Haavat on kyllä hyvin siistit ja pienet. Tällä kokemuksella voin kyllä lämpimästi suositella tähystyssterilointia, vaikka se vähän kallista onkin.

Pimun huilatessa Urho on joutunut treenaamaan! Keskiviikkona se oli sijaistamassa Minniä mun kouluttamassa ryhmässä ja teki ihan samat treenit kuin muutkin kolmosluokan koirat. :D Tehtiin siis pelkästään ohjaustekniikkatreeniä aiheina jaakotus, viskileikkaus, niisto ja poispäinkäännös. Oikein pätevää touhua radalla, radan reunalla ei niinkään vaan huuto oli hirveetä ja oli pakko tunkea se häkkiin. Pari kertaa jouduin huomauttamaan kun se hyökki lelua pitelevään käteen kiinni, mutta ihan hyvin meni lopulta jakeluun, että lelun saa vasta sitten kun se on pudotettu maahan.

Perjantaina oli Urhon pentukurssi, jossa tehtiin paikallaoloja ja luoksetuloa. Ihan pätevää oli sielläkin ja saatiin tehtyä makuuta jo jonkin matkan päästä. Muut koirat ei juuri häirinneet vaan hyvin keskityttiin. Pentuilun jälkeen mentiin vielä Levekin tokovuorolle "kuokkimaan" ja saatiinkin treenailla siellä Miikun kanssa ihan kaksistaan. Urho teki ainakin perusasentoja, liikkeestä seisomista ja hyppyä. Lisäksi yritin imuttaa sitä seuraamaan, mutta puikulaperse ja siihen kiinnittyneet rimpulajalat ei oikein pysyneet vielä mukana ja perä heitti minne sattuu mikäli ylipäätään pysyi edes ylhäällä. Jospa siis odotellaan, että kehonhallinta vähän kehittyy.

Lauantaina Urho kävi aamulla hakuilemassa ja viestitreeneissä ja illalla teki uudet enkat ollen kotona kuusi tuntia kusematta sillä aikaa kun käytiin Jussin kanssa syömässä ja elokuvissa. Huippua!

Sunnuntaina aloiteltiin aamu Miikun kanssa tallilla. Urho teki luoksetuloa, ruutua, kaukoja, hyppyä ja loppuun vähän agihöntsäilyjä. Ruutu on edennyt huimasti. Nyt se löysi ekaa kertaa ikinä sinne ilman lelua vaikka viereisellä kentällä oli hurjaa agihäiriötä. Ängettiin myös kosketusalusta ruutuun ja senkin se tajusi ihan heti. Lopussa treenailtiin valsseja parilla hypyllä ja todettiin, että palkkaa ei tosiaan pysty jättämään sille valmiiksi "maaliin", sillä sinne hyökitään sitten väkisin joka välissä. Kokeilin myös A:n alastulolla 2on2offia ja sehän kipusi sinne oikein ketterästi ja selvästi tajusi mikä on homman nimi. Oho! Tein myös Priiman kanssa vähän vauva-agia ja treenailtiin valsseja.

Tallilta sitten Miikulle viesteilemään. Mä jäin A-pisteelle ja Miikku meni Urhon kanssa "metsään". Oikeasti tehtiin pellon reunassa, mutta kuitenkin niin ettei näköyhteyttä ollut. Urho oli oikein pätevä juoksija ja lähti Miikun suuntaan joka kerta ihan täysiä. Mun suuntaan ei lähtö sitten ollut ihan niin räjähtävä, mutta perille löysi kuitenkin. Laitettiin treenin ajaksi Urholle GPS kaulaan, josta saatiin kokonaismatkaksi 1,5km (5 juoksupätkää) ja huippunopeudeksi huimat 45,3km/h. Päkäpaimenten Roturace-joukkue on jo suunnitteilla. :D

Janakkalan kisat ja Pimun operaatio

Perjantaina tokoiltiin taas Urhon pentukurssilla tallilla. Pakkasta oli lähemmäs 20 astetta, joten onneksi oli vain puolen tunnin treenit. Kouluttajana tällä kertaa Miikku ja tehtiin kosketusalustaa, kiertoja ja paikallaoloa. Urho sai toimia demokoirana, koska se on niin pro jo näissä asioissa (= ainoa joka niitä oli tehnyt). :D Alustatreeni ja kierrot meni siis hyvin ja ekaa kertaa ikinä tehtiin jo jotain paikallamakuun tyylistäkin. Jäin noin metrin päähän ja palkkailin siitä. Hienosti keskittyi makaamiseen, vaikka oltiin rivissä. Urholla on astetta tiukemmat makuukriteerit kuin Pimulla, eli lonkalle ei saa mennä. Tällä hetkellä se on vielä vartaloltaan niin vempula, että valuu helposti, joten täytyy pitää makuut sen verran lyhyinä, että pystyy olemaan ryhdikkäästi.

Lauantaina sitten Pimu sai vihdoin äksöniä kun suunnattiin Janakkalaan kisaamaan. Halli oli oikein kiva, mutta vähän pieni. Alusta erittäin hyvä ja Pimulle sopiva, joten siellä täytyy käydä toistekin. Kakkosille oli kaksi agirataa tuomarina Anne Savioja. Aikataulut oli edellä, joten kun kävin reilulla lämmittelylenkillä ja sen päätteeksi tulin halliin, niin ehdin juuri ja juuri saada Pimulle häkin kasaan ja koiran tungettua sinne kun alkoikin jo rataantutustuminen. Tutustuin sitten kumpparit jalassa. :D

Eka rata oli ihan kivan oloinen, eikä mitenkään liian hankala. Ennen keppejä ollut takaakierto oli ainoa, joka vähän jännitti oman ehtimisen ja riman pysymisen kannalta, muuten ihan peruskauraa. Tässä tulikin sitten tosi kiire, sillä vaihdoin vielä lennosta ohjaussuunnitelmaa, kun alkupään koirilla oli vaikeuksia löytää suoran päätteeksi putkeen jos ohjaaja oli suoran oikealla puolella. Vedin tämän siis vasemmalta ja hyvin löytyi putki, mutta tuli vielä kiireempi sinne putken jälkeiseen takaakiertoon. Nipin napin ehdin ja sain Pimun kammettua hypyn taakse ja rimakin pysyi. Puomin jälkeen sitten putkeen, jonka jälkeen yritin tehdä persjätön, joka oli sitten sen verran myöhässä, että Pimu livahti mun selän takaa putken viereiselle hypylle. En yhtään tajunnut, että tässä on tällainen riski jos persjättö myöhästyy. Olis pitänyt tehdä vaan valssi. PÖH! Loppurata tietty nollalla maaliin, joten oltais tehty tosi siisti nollarata ilman tuota livahdusta. Ihan sikahyvä rata joka tapauksessa, ehkä Pimun paras ikinä ja se meni lujaa!

Toinen rata oli sit vaikeampi. Ennen keppejä oli hankala kuvio kahdella rinnakkaisella hypyllä ja lopussa piti puomilta kääntyä tiukasti viereiselle hypylle, vaikka putki möllötti ansana suoraan edessä. Eka rima kolahti, mutta ei tippunut. Päästiin ihan hyvin sinne ennen keppejä olleelle kuviolle, mutta siellä yksi rima alas, kun oma liike pysähtyi täysin kun en oikein osannut päättää hypyille kunnollista ohjauskuviota. Kepeillä sitten lähdin hätäilemään ja yksi väli jäi menemättä. Uusintayrityksellä oikein ja lopun härdelleistäkin selvittiin hyvin, joten kympillä maaliin. Oikein hyvä tämäkin rata ja ihan omia mokia taas nuokin virheet.

Sunnuntaina oli Minnin vuoro! Olin ilmoittanut sen vain agiradoille ja tuomarina edelleen Anne Savioja. Radat oli vähän hankalahkot, mutta ihan mentävissä. Kepit oli molemmilla radoilla niin, että olisi voinut hyödyntää torstain treeneissä hinkattuja kuvioita, mutta ei vaan pokka pitänyt ja menin säätämään pakkovalssilla varman päälle. Ekalla radalla tehtiin nolla ja keikuttiin melkein loppuun asti palkintopallisijassa kiinni. Pari koiraa meni sit kuitenkin vielä ohi ja serti hävittiin reilulla puolella sekunnilla. Tosi hyvä rata kuitenkin Minniltä.

Toisella radalla tuli sit säätöä, kun keskityin taas epäolennaisuuksiin, nimittäin ihan alussa yksi tosi nopea borderterrieri teki vain noin -3s ajan, joten epäilin, että Minnillä ei ole mitään mahkuja ehtiä aikaan. Kuten moneen kertaan on todettu, tällaisia EI saisi alkaa miettiä ennen rataa. Aloin sitten hätäillä ihan turhaan radalla ja otettiin puomilta ja kepeiltä vitoset. Aikaankin oltais ehditty, sillä nyt tuli vain 2,5s yliaikaa ja otettiin kuitenkin kepit kahteen kertaan. PÖH! Tyhmä ohjaaja, hyvä Minni!

Maanantaina oli vuorossa Pimulle vähän erilaista ohjelmaa, eli tähystyssterilointi Hattulan Vethausissa leikkaavana lääkärinä Juha Virolainen. Operaatio meni hyvin ja paluumatka kotiinkin oli huomattavasti rauhallisempi kuin Minnin kanssa viime keväänä. Peittelin Pimun vällyjen väliin ja samassa asennossa se oli edelleen kun avasin takaluukun kotipihassa. Kotona laitoin sen kevythäkkiin huilaamaan, mutta ei se siellä ihan koko iltaa malttanut makoilla ja iltaruuan aikaan oli jo sen verran pirteä, että sai vähän ruokaa ja kävi ulkona pissalla. Urho mielisteli sitä koko illan kovasti. Yö meni oikein rauhallisesti ja nyt se vaikuttaa jo ihan normaalilta. Otetaan kuitenkin ainakin viikon verran tosi rauhallisesti ja ulkoillaan vain omassa pihassa. Viikon päästä mennään kontrollikäynnille Hattulaan ja katsotaan sitten mihin tahtiin lisätään liikuntaa.

Nyt Pimun saikun aikaan onkin sitten hyvä tilaisuus ryhdistäytyä Urhon kanssa ja treenailla ahkerammin tokoa. Ehkä pienesti polttelisi mennä sen kanssa jo tänä vuonna kokeeseen, mutta katsotaan nyt.