Tässä sit vissiin päivitys tälle vuodelle, ei näköjään useammin "ehdi". :)
Urho on vihdoin kunnostautunut harrastuksissa. Onhan sillä ikääkin jo 3v, joten jo on aikakin. Agissa pojat sai juuri ekan LUVAn kakkosista talven hiljaiselon jälkeen ja tokoakin on hinkattu sen verran, että plakkarissa on ALO1 ja AVO1. Seuraavana tähtäimessä on BH-koe ja ensi vuonna tokossa VOI-luokkaan. Toivottavasti se PK-koiran urakin tästä lähivuosina lähtisi käyntiin edes jossain lajissa.
Urho kävi myös säikkymässä luonnetestissä ja ihan mukavasti pisteiden valossa meni, 170p ja laukausvarma. Kyllähän se otti painetta aika lailla, mutta kesti laukaukset yllättävän hyvin, vaikkei niitä olla juuri pentuaikojen jälkeen treenattu. Testin jälkeen häntä palautui koipien välistä vasta kotipihassa, mutta heti seuraavalla viikolla käytiin testipaikalla (Levekin kenttä) pyörimässä, eikä sille ollut jäänyt yhtään pahoja muistikuvia paikasta.
Pimu on ihan totaalieläkkeellä nykyään. Virtsankarkailulääkkeen lisäksi se vetää nyt hormoneja ja pissavaivat on pysyneet niillä aika hyvin kurissa. Sen luonne on vaan muuttunut lääkityksen myötä vähän ärsyttäväksi, eikä se oikein siedä enää vieraita koiria. Pääsee se silti aina mukaan Urhon treeneihin ainakin lenkille ja välillä jopa kentälle asti hömpöttelemään tokojuttuja.
Mummokoirat Nelli ja Minni jaksaa vielä viettää sohvakoiran elämää. Minnillä todettiin viime syksynä spondyloosi selässä ja se on ollut välillä aika huonona. Onneksi kunnon kipulääkkeet on vielä auttaneet. Nelli on ollut nyt paljon parempi, mutta kyllä silläkin välillä on huonoja kausia. Saattohoidossa nämä kaksi siis pitkälti jo ovat, mutta viettävät vielä ihan elämisen arvoista elämää kotosalla.
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
maanantai 4. elokuuta 2014
Hiljaista on
Nousihan se Urho-poika vihdoin kakkosluokkaan KLAGissa! Hieman epämääräisellä tavalla, mutta jos tuloksissa on nollavoitto, niin onhan se silloin sitä. Urho siis teki ihan selvän kiellon hypyllä, mutta tuomari nosti kättä vain puoleen väliin, joten oli vähän epäselvä tuomio, eikä sitä siis ollut merkitty tuloslappuun. Muille koirakoille kyllä antoi vastaavanlaisista ihan oikeita kieltoja. No, olipahan kerrankin edes jonkinlaista tuuriakin matkassa.
KLAG-viikonloppuna oli Urholla myös näyttelykäynti ohjelmassa ja sekin tuotti Hyvän lopputuloksen, joten ei tarvitse enää mennä nolaamaan itseään näyttelykehiin. Oli kyllä sellainen show se meidän kehäesiintyminen, että oli siinäkin tuuria matkassa että saatiin se H.
Nelli on ollut entistä vaisumpi kesän aikana, joten käytin sitäkin eläinlääkärissä heinäkuussa. Lonkat ja selkä kuvattiin ja olihan siellä sitten nivelrikkoa jo molemmissa lonkissa, joten se pistettiin kipulääkekuurille. Selkä sentään oli edelleen ihan puhdas.
Pimu on myös vieraillut Reviirissä ahkerasti, eikä sen pissavaivoihin edelleenkään ole löytynyt lopullista ratkaisua. Kuuden viikon antibioottikuuri loppui juuri, joten toivotaan, että tulehdukset sentään pysyisi edes jonkin aikaa poissa. Pissaa se tiputtelee harva se yö, mutta onneksi pysyttelee enimmäkseen "omassa huoneessaan", eikä sotke koko taloa.
Minnin elämästä on tullut hyvin hiljaista. Sen kuulo on nimittäin heikentynyt kesän aikana ihan selvästi, enkä tiedä kuuleeko se enää mitään. Tästäkin syystä päätin laittaa sen eläkkeelle agilitystä, eikä enää osallistuta kisoihin.
KLAG-viikonloppuna oli Urholla myös näyttelykäynti ohjelmassa ja sekin tuotti Hyvän lopputuloksen, joten ei tarvitse enää mennä nolaamaan itseään näyttelykehiin. Oli kyllä sellainen show se meidän kehäesiintyminen, että oli siinäkin tuuria matkassa että saatiin se H.
Nelli on ollut entistä vaisumpi kesän aikana, joten käytin sitäkin eläinlääkärissä heinäkuussa. Lonkat ja selkä kuvattiin ja olihan siellä sitten nivelrikkoa jo molemmissa lonkissa, joten se pistettiin kipulääkekuurille. Selkä sentään oli edelleen ihan puhdas.
Pimu on myös vieraillut Reviirissä ahkerasti, eikä sen pissavaivoihin edelleenkään ole löytynyt lopullista ratkaisua. Kuuden viikon antibioottikuuri loppui juuri, joten toivotaan, että tulehdukset sentään pysyisi edes jonkin aikaa poissa. Pissaa se tiputtelee harva se yö, mutta onneksi pysyttelee enimmäkseen "omassa huoneessaan", eikä sotke koko taloa.
Minnin elämästä on tullut hyvin hiljaista. Sen kuulo on nimittäin heikentynyt kesän aikana ihan selvästi, enkä tiedä kuuleeko se enää mitään. Tästäkin syystä päätin laittaa sen eläkkeelle agilitystä, eikä enää osallistuta kisoihin.
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Kesäpäivitys
Joo, näemmä tämä blogi on todellakin jäänyt unholaan, kun ei juurikaan treeni/kisakuulumisia ole päivitettäväksi.
Pimun sairaskertomusta tänne tietty olisi voinut raapustella, mutta itseäni kypsyttää sen tilanne jo niin suuresti, ettei vaan jaksa. Tällä hetkellä se on taas vaihteeksi antibioottikuurilla, mutta pissaa valuu silti harva se yö. Viime viikolla viimeksi käyty lääkärissä, mutta eipä sen tilanteeseen oikein mitään apua ole saatu. Todella kypsää touhua siis.
Urho on sentään kisaillut Jussin kanssa aksaa, mutta sitä viimeistä nousunollaa ei vaan kuulu. Vitosen ratoja on kyllä tehtailtu, joten luulisi, että se sieltä kesän aikana tulee. Tokoa ollaan sen kanssa treenailtu nyt melko ahkerasti, mutta kaikki tuntuu vaan junnaavan paikoillaan, kun se hemmetin seuraaminen on vieläkin niin vaiheessa. Päästiin sentään kesäksi oikeaan treeniryhmään, joten ehkä tässä jotain edistymistä on tiedossa.
Minnin kanssa käväistiin agin SM-kisoissa, mutta ei mennyt kovin vahvasti. Joukkueradalla meni vielä ihan kivasti, mutta hyllytettiin. Yksilöhyppärillä tuli rima alas (!?!) ja sen jälkeen vauhti oli kovin köpöä. Minni ei ole sen koommin aksaillut ja katsotaan vieläkö sitä jaksaa tällä harrastuksella kiusata, vai joko olisi aika leppoisille eläkepäiville. Kovasti se on kyllä aina lähdössä mukaan, kun treenikamppeita kaivetaan esille, joten ehkä kisataan tänä vuonna vielä rotu- ja piirinmestaruuskisat.
Kisakoiran tarve olisi siis kova. Ensi viikonloppuna lähdetään jo kuudetta kertaa Kokkolan KLAGiin ja ekaa kertaa mulla ei ole siellä yhtään starttia. No, ilmoitinpa sitten Urhon samana viikonloppuna Kokkolan KV-näyttelyyn, joten jotain koirapuuhaa sentään mullekin!
Pimun sairaskertomusta tänne tietty olisi voinut raapustella, mutta itseäni kypsyttää sen tilanne jo niin suuresti, ettei vaan jaksa. Tällä hetkellä se on taas vaihteeksi antibioottikuurilla, mutta pissaa valuu silti harva se yö. Viime viikolla viimeksi käyty lääkärissä, mutta eipä sen tilanteeseen oikein mitään apua ole saatu. Todella kypsää touhua siis.
Urho on sentään kisaillut Jussin kanssa aksaa, mutta sitä viimeistä nousunollaa ei vaan kuulu. Vitosen ratoja on kyllä tehtailtu, joten luulisi, että se sieltä kesän aikana tulee. Tokoa ollaan sen kanssa treenailtu nyt melko ahkerasti, mutta kaikki tuntuu vaan junnaavan paikoillaan, kun se hemmetin seuraaminen on vieläkin niin vaiheessa. Päästiin sentään kesäksi oikeaan treeniryhmään, joten ehkä tässä jotain edistymistä on tiedossa.
Minnin kanssa käväistiin agin SM-kisoissa, mutta ei mennyt kovin vahvasti. Joukkueradalla meni vielä ihan kivasti, mutta hyllytettiin. Yksilöhyppärillä tuli rima alas (!?!) ja sen jälkeen vauhti oli kovin köpöä. Minni ei ole sen koommin aksaillut ja katsotaan vieläkö sitä jaksaa tällä harrastuksella kiusata, vai joko olisi aika leppoisille eläkepäiville. Kovasti se on kyllä aina lähdössä mukaan, kun treenikamppeita kaivetaan esille, joten ehkä kisataan tänä vuonna vielä rotu- ja piirinmestaruuskisat.
Kisakoiran tarve olisi siis kova. Ensi viikonloppuna lähdetään jo kuudetta kertaa Kokkolan KLAGiin ja ekaa kertaa mulla ei ole siellä yhtään starttia. No, ilmoitinpa sitten Urhon samana viikonloppuna Kokkolan KV-näyttelyyn, joten jotain koirapuuhaa sentään mullekin!
perjantai 16. toukokuuta 2014
Mamma ja mummo treenaa
Jee, Minni pääsi eilen treeneihin! Ja ihan oikeisiin sellaisiin. :) Itselläkin on vierähtänyt semmoinen 9kk edellisistä ohjatuista treeneistä, joten olipa jo aikakin ryhdistäytyä. SM-joukkuehaut alkaa painaa päälle ja halusin tarkistaa Minnin aksakunnon, joten ostin treenivuoron Mouhikselle. Ryhmässä oli muutenkin käynyt kato ja meitä oli vain kaksi koirakkoa, joten hyvin ehti treenailla. Marko oli laatinut 28 esteen radan, jossa Laamasen kuvioita, joten sehän oli oikein sopiva SM-kunnon tarkistukselle. Minni oli niin super ja painoi raivolla eteenpäin! Oma kunto vaan lopahti ihan totaalisesti kun yritettiin koko rataa kisamaisesti virheestä poikki -systeemillä, sillä Minnihän tietty paahtoi sen kokonaan nollana läpi. Täytynee siis aloittaa joku kuntokuuri itselle tai ainakin käydä enemmän aksaamassa. Mummoaksa on kyllä niin parasta!
Pimulle sen sijaan ei kuulu nyt ihan niin hyvää. Juuri kun ehdin suunnitella sille kisoja kesää varten, se alkoi taas tiputella pissaa. Käytiin tiistaina Reviirissä ja rakkoa ultrattiin ja röntgattiin, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Sillä on siis taas vaan pissatulehdus, jo neljäs viime elokuun jälkeen. Ilmeisesti Pimun virtsankarkailuun käyttämän Propalinin annostus ei ole ollut riittävän suuri ja sen takia on pissaa alkanut tippua, joka on taas aiheuttanut tulehduksen. Ei siis puhettakaan, että Propalinista voitaisiin pitää kesällä taukoa, joten Pimun kisaura taitaa olla lopullisesti taputeltu. :( Nyt hoidetaan tulehdusta antibiooteilla ja nostetaan Propalinin annostusta. Toivottavasti saadaan tilanne hallintaan jo ihan senkin takia, että meidän vauva alkaa varmaan kesän aikana ryömimään ja sitten ei enää ole kovin kivaa jos lattiat on täynnä Pimun pissaa.
Härö-osastolle (Nelli ja Urho) kuuluu samaa vanhaa. Nelli viettää eläkepäiviä lähinnä sohvalla ja Urho jatkaa harrasteluja. Toukokuun lopulla se pääsee taas aksakisoihin, joten kakkosiinnousua vähän tässä jo odotellaan.
Pimulle sen sijaan ei kuulu nyt ihan niin hyvää. Juuri kun ehdin suunnitella sille kisoja kesää varten, se alkoi taas tiputella pissaa. Käytiin tiistaina Reviirissä ja rakkoa ultrattiin ja röntgattiin, mutta mitään ihmeellistä ei löytynyt. Sillä on siis taas vaan pissatulehdus, jo neljäs viime elokuun jälkeen. Ilmeisesti Pimun virtsankarkailuun käyttämän Propalinin annostus ei ole ollut riittävän suuri ja sen takia on pissaa alkanut tippua, joka on taas aiheuttanut tulehduksen. Ei siis puhettakaan, että Propalinista voitaisiin pitää kesällä taukoa, joten Pimun kisaura taitaa olla lopullisesti taputeltu. :( Nyt hoidetaan tulehdusta antibiooteilla ja nostetaan Propalinin annostusta. Toivottavasti saadaan tilanne hallintaan jo ihan senkin takia, että meidän vauva alkaa varmaan kesän aikana ryömimään ja sitten ei enää ole kovin kivaa jos lattiat on täynnä Pimun pissaa.
Härö-osastolle (Nelli ja Urho) kuuluu samaa vanhaa. Nelli viettää eläkepäiviä lähinnä sohvalla ja Urho jatkaa harrasteluja. Toukokuun lopulla se pääsee taas aksakisoihin, joten kakkosiinnousua vähän tässä jo odotellaan.
tiistai 6. toukokuuta 2014
Urho 2v
Meidän pieni suuri poika Urho täytti jo 2v! Vastahan se oli ihan pieni ja nyt jo olevinaan aikuinen. Käytöksessä ei ole kyllä vielä huomattavissa sen kummempia aikuistumisen merkkejä, tosin tuhoja se ei enää tee, kun mä olen päivisin niin paljon kotona. :)
Synttäripäivänään sunnuntaina Urho kävi Jussin kanssa Purinalla kisaamassa neljä starttia. Eka ja vika rata oli mennyt sählingiksi, mutta väliin mahtui melkein tupla, eli nolla ja vitonen. Tosi kivasti on Urhon kisaura kyllä alkanut. Kisapaikalla se tosin sählää ja riehuu rasittavuuteen asti, mutta kun sen saa lähtöön istumaan, niin johan järki palaa pienen pojan kalloon ja pystyy tekemään rataa ihan normaalisti.
Tokossa/tottiksessakin on ryhtiliike jatkunut ja treenattu on melkein joka päivä, ainakin jotain pientä. Omassa pihassa Urho tekee jo ihan mukavaa seuraamista, mutta treenipaikoilla ei ihan vielä kykene. Johonkin tokoryhmään sen kanssa kyllä täytyisi päästä niin saisi kunnon häiriötreeniäkin. Pimu on myös tokoillut mitä nyt ahdistukseltaan on pystynyt. Ilmoitin sen kesäkuussa kokeeseenkin, joten sen lääkitys laitetaan kohta tauolle. Aksaa se ei edelleenkään ole tehnyt, kun olen nyt mieluummin tokoillut omatoimitreeneissäni ettei tarvitse yksin siirrellä esteitä.
Synttäripäivänään sunnuntaina Urho kävi Jussin kanssa Purinalla kisaamassa neljä starttia. Eka ja vika rata oli mennyt sählingiksi, mutta väliin mahtui melkein tupla, eli nolla ja vitonen. Tosi kivasti on Urhon kisaura kyllä alkanut. Kisapaikalla se tosin sählää ja riehuu rasittavuuteen asti, mutta kun sen saa lähtöön istumaan, niin johan järki palaa pienen pojan kalloon ja pystyy tekemään rataa ihan normaalisti.
Tokossa/tottiksessakin on ryhtiliike jatkunut ja treenattu on melkein joka päivä, ainakin jotain pientä. Omassa pihassa Urho tekee jo ihan mukavaa seuraamista, mutta treenipaikoilla ei ihan vielä kykene. Johonkin tokoryhmään sen kanssa kyllä täytyisi päästä niin saisi kunnon häiriötreeniäkin. Pimu on myös tokoillut mitä nyt ahdistukseltaan on pystynyt. Ilmoitin sen kesäkuussa kokeeseenkin, joten sen lääkitys laitetaan kohta tauolle. Aksaa se ei edelleenkään ole tehnyt, kun olen nyt mieluummin tokoillut omatoimitreeneissäni ettei tarvitse yksin siirrellä esteitä.
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Päivitystä
Ai miten niin tää blogi taas laahaa perässä. Ei kyllä johdu siitä, ettei mitään päivitettävää olisi, päin vastoin. :)
Urho on saanut jo ekan nollansa aksakisoissa ja läheltä piti -ratojakin on riittämiin. Näillä näkymin luovutan sen ohjauksen toistaiseksi kokonaan Jussin haltuun, sen verran hienosti niillä on mennyt. Turha mun on sen kanssa sählätä, kun toinen osaa niin paljon paremmin.
Urhon kanssa on lisäksi treenattu ahkerasti viestiä, tokoa ja ollaan käyty Levekin BH-kurssillakin. Viesti sujuu nykyään jo tosi hienosti, joten ehkäpä siitä tulee Urholle eka PK-kisalaji. Toko/tottiskin on vähän edistynyt kun on päästy treenaamaan nyt enemmän.
Minnin kanssa käytiin parit kisat tässä kuussa ja SM-nollat tuli kasaan pääsiäisenä Liedossa. Minnin kanssa on tänä vuonna kisattu 6 starttia joista 5 nollaa, joten alkaa olla nollaprosentti kohdillaan. :D Näillä näkymin kisaan sen kanssa enää pari starttia ennen SM-kisoja ja katsellaan loppukesän meininkejä sitten sen jälkeen.
Pimu on ollut pääasiassa tauolla kaikesta, mutta on se vähän päässyt tokoilemaan ja turisteilemaan viestireeneissä. Kesää kohden pitäisi saada se oikeastikin taas koekuntoon, joten täytyy ryhdistäytyä. Kesällä sen kanssa olisi siis tarkoitus palata kisakentille ainakin tokossa, kun koitetaan pitää lääkityksessä taukoa. Agia se ei ole nyt juurikaan tehnyt, kun se on ollut niin ahdistunut hallitreeneissä mun kanssa. Hyppyepävarmuus on sen myötä nyt ehkä pahimmillaan, mutta katsotaan saadaanko se selvitettyä kun päästään ulos treenailemaan.
Urho on saanut jo ekan nollansa aksakisoissa ja läheltä piti -ratojakin on riittämiin. Näillä näkymin luovutan sen ohjauksen toistaiseksi kokonaan Jussin haltuun, sen verran hienosti niillä on mennyt. Turha mun on sen kanssa sählätä, kun toinen osaa niin paljon paremmin.
Urhon kanssa on lisäksi treenattu ahkerasti viestiä, tokoa ja ollaan käyty Levekin BH-kurssillakin. Viesti sujuu nykyään jo tosi hienosti, joten ehkäpä siitä tulee Urholle eka PK-kisalaji. Toko/tottiskin on vähän edistynyt kun on päästy treenaamaan nyt enemmän.
Minnin kanssa käytiin parit kisat tässä kuussa ja SM-nollat tuli kasaan pääsiäisenä Liedossa. Minnin kanssa on tänä vuonna kisattu 6 starttia joista 5 nollaa, joten alkaa olla nollaprosentti kohdillaan. :D Näillä näkymin kisaan sen kanssa enää pari starttia ennen SM-kisoja ja katsellaan loppukesän meininkejä sitten sen jälkeen.
Pimu on ollut pääasiassa tauolla kaikesta, mutta on se vähän päässyt tokoilemaan ja turisteilemaan viestireeneissä. Kesää kohden pitäisi saada se oikeastikin taas koekuntoon, joten täytyy ryhdistäytyä. Kesällä sen kanssa olisi siis tarkoitus palata kisakentille ainakin tokossa, kun koitetaan pitää lääkityksessä taukoa. Agia se ei ole nyt juurikaan tehnyt, kun se on ollut niin ahdistunut hallitreeneissä mun kanssa. Hyppyepävarmuus on sen myötä nyt ehkä pahimmillaan, mutta katsotaan saadaanko se selvitettyä kun päästään ulos treenailemaan.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Urho the agikoira
Olen nyt viime viikkoina päässyt aksailemaan Urhon kanssa päivisin melkein pari kertaa viikossa ja sehän alkoi vaikuttaa jo niin kisavalmiilta, että hetken päähänpistosta ilmoitin sen Tamskin kisoihin kun starttilahjakorttejakin multa löytyi vielä sopiva määrä. Tätä tietenkin edelsi pieni neuvottelu Jussin kanssa, mutta kisalupa heltisi lopulta yllättävänkin helpolla. :)
Kisat oli tuttuun tapaan SDP:llä, jossa muutenkin olen Urhon kanssa treenaillut, joten kisapaikassa ei pitänyt olla mitään outoa. Yllättäen Urho veti kuitenkin herneet nenään hallin hurisevasta lämmityslaitteesta ja sopivasti ratojen lähtöalue oli juuri siinä vieressä. Tamskin käytössä olevalle kentälle sen ääni ei kuulu niin paljoa, joten siellä se ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta nyt kun tultiin ihan viereen, niin häntä meni ihan koipien väliin ja läähätys alkoi. Onneksi oltiin todella hyvissä ajoin paikalla ja yritettiin sitten hengailla laitteeen vieressä mahdollisimman rennosti. Nameja se kyllä söi, mutta leikkiminen oli vaikeaa. Välillä käytiin hallin toisessa päässä lämppäesteillä ja siellä se oli ihan normaali ja leikki raivolla. Laitteen vieressä vain oli hankalaa. Ehdin jo laittaa Miikullekin paniikkiviestiä, että ei tästä tule yhtään mitään, mutta tulihan siitä. Heti kun Urho pääsi radalle, niin se rentoutui ja toimi ihan normaalisti hurinasta huolimatta. Huh, ehdin oikeasti jo pelätä, että v*tuiks menee.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Eija Berglund, jolla oli näemmä päivän teemana saada kaikki mahdolliset esteet radalle. Eka agirata oli kivan suoraviivainen ja helpon tuntuinen. Urho oli lähdössä vielä hieman ahdistuneen oloinen, mutta pysyi hyvin ja päästiin matkaan. Tokasta hypystä vedin sen vaan heti ohi, kun en käskyttänyt ja rintamasuunta oli jo kohti seuraavaa estettä. Enhän mä muistanut miten sitä kuuluu ohjata. Jatkettiin matkaa, joten otettiin siitä heti hylly. Loppurata meni hienosti. Renkaasta mentiin ohi ihan omasta rynnimisestäni johtuen, mutta muuten suoritettiin kaikki esteet virheittä ja ihan oikeassa järjestyksessä. Tai no keinu meillä oli vähän turhan lennokas. Todella hieno uran korkkaus siis Urholta.
Toinen rata aiheutti kisaajien keskuudessa kauhua, sillä sinne kannettiin pöytä! Itsekin laitoin heti viestiä Jussille ja kyselin, että onkohan Urho koskaan moista estettä edes nähnyt. Oli kuulemma vain kerran treenannut, joten tuurilla mentiin. Pöytä oli heti kakkosesteenä ja tosi moni maxi livahti pöydän alle ohjaajan jarruttaessa vauhtia ekan hypyn jälkeen. Näin teki myös Urho, mutta sitten hyppäsi mallikkaasti pöydälle ja osattiin suorittaa se ihan oikein. Loppurata meni huippuhienosti! Ainoastaan keinulle käskytin sitä nyt liian kovaa ja se tuli epävarmana siitä ohi ja otettiin kielto. Saatiin tältä radalta kuitenkin siis tulos ja kympillä oltiin neljänsiä. Ei siellä siis muillakaan koirakoilla kovin vahvasti sen pöydän kanssa mennyt.
Kolmas rata oli hyppäri, jossa oli alussa tosi ahdas ärsyttävä kohta ja loppupuolella kaksi viereistä takaakiertoa. Ei siis ehkä ihan perus ykkösluokan rata. Alku selvitettiin ihan hienosti, mutta sitten kun piti mennä vain suoraan, niin taas vedin sen liikkeellä ohi muurista. Korjasin tämän, mutta seuraavan kerran sama sattui taas renkaalla. Takaakiertokohdassa oli järkevää vaihtaa puolta toisen takaakierron jälkeen, mutta riski oli suuri saada koira päälle jos jäisi siihen vääntämään valssia tai persjättöä. Vaihdoin puolen sitten vasta seuraavalla esteellä ja tein takanaleikkauksen pussille. Urho tietty kääntyi sitten väärään suuntaan pussilta ja siinä tuli sellainen säätö, ettei se enää irronnut loppusuoralle ja jätettiin se menemättä. Tämä rata siis hyl.
Kaiken kaikkiaan jäi kyllä todella positiivinen fiilis kisoista ja kerrankin tuntuu siltä, että en lähtenyt raakileen koiran kanssa kisoihin. Miikkukin taisi yllättyä positiivisesti, kun oli ehkä varautunut tulemaan katsomaan totaalista katastrofiagia. :) Kepit onnistui kerrasta joka radalla ja kontaktit otettiin huolella. Kaikki rimat pysyi, eikä mun mielestä edes kolissut yhtään. Mun pitää vaan opetella ohjaamaan sitä suoralla, ettei tule ohituksia. Vääntökohdat onnistui tosi hyvin, mutta suoraan me ei oikein osata mennä.
Urhon kisalut jatkuu heti ensi viikonloppuna Jyväskylässä, mutta Jussi ohjaa sitä siellä. Me ohjaillaan sitä nyt alkuun varmaan aika lailla puoliksi kisoissa, tai katsoo nyt miten asiat kehittyy.
Kisat oli tuttuun tapaan SDP:llä, jossa muutenkin olen Urhon kanssa treenaillut, joten kisapaikassa ei pitänyt olla mitään outoa. Yllättäen Urho veti kuitenkin herneet nenään hallin hurisevasta lämmityslaitteesta ja sopivasti ratojen lähtöalue oli juuri siinä vieressä. Tamskin käytössä olevalle kentälle sen ääni ei kuulu niin paljoa, joten siellä se ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta nyt kun tultiin ihan viereen, niin häntä meni ihan koipien väliin ja läähätys alkoi. Onneksi oltiin todella hyvissä ajoin paikalla ja yritettiin sitten hengailla laitteeen vieressä mahdollisimman rennosti. Nameja se kyllä söi, mutta leikkiminen oli vaikeaa. Välillä käytiin hallin toisessa päässä lämppäesteillä ja siellä se oli ihan normaali ja leikki raivolla. Laitteen vieressä vain oli hankalaa. Ehdin jo laittaa Miikullekin paniikkiviestiä, että ei tästä tule yhtään mitään, mutta tulihan siitä. Heti kun Urho pääsi radalle, niin se rentoutui ja toimi ihan normaalisti hurinasta huolimatta. Huh, ehdin oikeasti jo pelätä, että v*tuiks menee.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Eija Berglund, jolla oli näemmä päivän teemana saada kaikki mahdolliset esteet radalle. Eka agirata oli kivan suoraviivainen ja helpon tuntuinen. Urho oli lähdössä vielä hieman ahdistuneen oloinen, mutta pysyi hyvin ja päästiin matkaan. Tokasta hypystä vedin sen vaan heti ohi, kun en käskyttänyt ja rintamasuunta oli jo kohti seuraavaa estettä. Enhän mä muistanut miten sitä kuuluu ohjata. Jatkettiin matkaa, joten otettiin siitä heti hylly. Loppurata meni hienosti. Renkaasta mentiin ohi ihan omasta rynnimisestäni johtuen, mutta muuten suoritettiin kaikki esteet virheittä ja ihan oikeassa järjestyksessä. Tai no keinu meillä oli vähän turhan lennokas. Todella hieno uran korkkaus siis Urholta.
Toinen rata aiheutti kisaajien keskuudessa kauhua, sillä sinne kannettiin pöytä! Itsekin laitoin heti viestiä Jussille ja kyselin, että onkohan Urho koskaan moista estettä edes nähnyt. Oli kuulemma vain kerran treenannut, joten tuurilla mentiin. Pöytä oli heti kakkosesteenä ja tosi moni maxi livahti pöydän alle ohjaajan jarruttaessa vauhtia ekan hypyn jälkeen. Näin teki myös Urho, mutta sitten hyppäsi mallikkaasti pöydälle ja osattiin suorittaa se ihan oikein. Loppurata meni huippuhienosti! Ainoastaan keinulle käskytin sitä nyt liian kovaa ja se tuli epävarmana siitä ohi ja otettiin kielto. Saatiin tältä radalta kuitenkin siis tulos ja kympillä oltiin neljänsiä. Ei siellä siis muillakaan koirakoilla kovin vahvasti sen pöydän kanssa mennyt.
Kolmas rata oli hyppäri, jossa oli alussa tosi ahdas ärsyttävä kohta ja loppupuolella kaksi viereistä takaakiertoa. Ei siis ehkä ihan perus ykkösluokan rata. Alku selvitettiin ihan hienosti, mutta sitten kun piti mennä vain suoraan, niin taas vedin sen liikkeellä ohi muurista. Korjasin tämän, mutta seuraavan kerran sama sattui taas renkaalla. Takaakiertokohdassa oli järkevää vaihtaa puolta toisen takaakierron jälkeen, mutta riski oli suuri saada koira päälle jos jäisi siihen vääntämään valssia tai persjättöä. Vaihdoin puolen sitten vasta seuraavalla esteellä ja tein takanaleikkauksen pussille. Urho tietty kääntyi sitten väärään suuntaan pussilta ja siinä tuli sellainen säätö, ettei se enää irronnut loppusuoralle ja jätettiin se menemättä. Tämä rata siis hyl.
Kaiken kaikkiaan jäi kyllä todella positiivinen fiilis kisoista ja kerrankin tuntuu siltä, että en lähtenyt raakileen koiran kanssa kisoihin. Miikkukin taisi yllättyä positiivisesti, kun oli ehkä varautunut tulemaan katsomaan totaalista katastrofiagia. :) Kepit onnistui kerrasta joka radalla ja kontaktit otettiin huolella. Kaikki rimat pysyi, eikä mun mielestä edes kolissut yhtään. Mun pitää vaan opetella ohjaamaan sitä suoralla, ettei tule ohituksia. Vääntökohdat onnistui tosi hyvin, mutta suoraan me ei oikein osata mennä.
Urhon kisalut jatkuu heti ensi viikonloppuna Jyväskylässä, mutta Jussi ohjaa sitä siellä. Me ohjaillaan sitä nyt alkuun varmaan aika lailla puoliksi kisoissa, tai katsoo nyt miten asiat kehittyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)