Viime viikolla Urhon vasen silmä alkoi punoittaa siihen malliin, että varasin sille eläinlääkärin. Jussi käytti sen perjantaina ja silmätulehdushan siellä oli. Lääketipat on alkaneet vaikuttaa onneksi nopeasti, ja silmä on jo paljon parempi. Kuulemma oli ollut oikein reipas poika lääkärissä. Siis Urho. :D
Viikonloppuna ei ollut ohjelmassa juuri mitään muuta, kuin koirakavereiden kanssa leikkimistä. Tai kävi Pimu sekoilemassa valeraskaushuuruissaan lauantaina hakutreeneissä. Vielä en ole havainnut sillä "pentuja", mutta pesää se kovasti rakentaa ja ärhentelee muulle laumalle. Maitoakin tulee.
Valeraskaus vaikutti hieman maanantain tokoihinkin, sillä sattui ihmeellisiä asioita. Vedin taas VOI-luokan liikkeet kisamaisesti läpi ilman seuraamista. Liikkeestä istumisen seuruussa jätätti ihan huolella ja häröili omiaan. Luoksetulossa ennakoi stopin ekalle tolpalle, mutta maahanmeno meni hyvin. Ruutu oli vähän outo. Se lähti juoksemaan oikealle ja sieltä sitten jotenkin kaarsi ruutuun. Olipahan vaikea stopata se, kun tuli niin ihme suunnasta. Noudot sentään meni ok. Tunnarissa ei lähtenyt kapuloille sitten millään. Ehkä viidennellä käskyllä ja käsimerkillä lähti ja sitten teki kyllä ihan huolellisesti ja toi oman. Kaukoissa teki vaihdot oikein, mutta puolessa välissä haisteli kovasti maata ja meni ihan vinoon. Liikkeiden välissä myös haisteli kovasti, mutta oli kuitenkin samalla oudon innokas. Saa nähdä miten lauantain koe menee näistä lähtökohdista.
Eilen aksattiin Mouhiksella. Rata oli kivan vauhdikas hyppäri ja päästiin jopa loppuun asti. Ekalla kierroksella Pimu keskittyi ihan superhyvin ja rimat pysyi. Toisella kiekalla Marko söi radalla kakkua ja Pimun piti joka välissä yrittää päästä osingoille ja karkaili Markon luo. Hölmö. ;) Oli taas tosi kiva mennä Pimun kanssa. Ilmoitin sen jo seuraaviin kisoihinkin (lahjakorteilla), sen verran hyvin on mennyt.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
torstai 22. marraskuuta 2012
Viikon tapahtumat
Oho, tulikin pikkuisen pitkä päivityskatko, mutta kaikenlaista on toki tässä viikon sisällä taas tapahtunut.
Nelli täytti viime perjantaina 8-v, eli on jo virallisestikin veteraani-iässä. Se on voinut viime aikoina taas hieman huonommin, ollut vaisu ja nukkunut paljon. Kipulääkettä on annettu melkein joka päivä ja välillä se onkin piristynyt ennalleen. Katsellaan ja seuraillaan tilannetta.
Lauantaina kisattiin Minnin kanssa Jyväskylässä kokeilumielessä jopa kolme starttia, mutta päätin samalla, että kolmea kisaa ei enää tulla ottamaan samana päivänä, sillä viimeisellä se oli jo vähän väsähtäneen oloinen. Ekalla agiradalla tuomarina Minna Räsänen ja mokattiin keppien aloitus kahteen kertaan. Pöh. Toinen oli saman tuomarin hyppäri ja taas mokattiin kepit. Kolmannelle radalle vaihtui tuomariksi Pertti Siimes ja rata oli ihan ykkösten tasoa. Pakkonollan paikka siis, ja sehän myös otettiin. Hyvä, ettei tullut ihan turha reissu ja triplakin jäi sitten vaan noiden keppivirheiden päähän.
Sunnuntaina oli Pimun vuoro harrastaa. Ensin oltiin Tamskin koulutusohjaajakurssilla harjoituskoirakkona ja tehtiin aluksi kaksi liikettä kisamaisesti tuomarin arvioimana ja sitten treenailtiin kolmea liikettä. Kisamaisesti tehtiin ruutu ja tunnari, jotka meni ihan nappiin, joten tuomarin arvioksi tuli 9,5 ja 10. Sitten treenailtiin liikkeestä istuminen ja hyppy/metallinoudot. Ei näissäkään mitään ongelmia, joten ei hinkattu yhtään enempää. Taas vaihteeksi siis onnistuneet treenit.
Sitten vähäksi aikaa Miikulle kuluttamaan aikaa (ja Urpon energiaa) ennen Elina Jänesniemen agitreenejä. Radalla oli tosi hankala alku, joka piti vielä tehdä juuri tietyllä tapaa, joten sitä sit hinkattiin melkein koko meidän treeniaika. Pimu hyppäsikin tosi huonosti, joten eihän meillä rimatkaan pysyneet, joten todella turha reissu taas vaihteeksi.
Maanantain tokoissa tein taas Pimun kanssa koko voittajan läpi. Ainoastaan kaukoissa johonkin vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä, muuten ei mitään suurempaa virhettä. Tunnarissa en ole ihan varma, että koskiko vähän väärään ennen oman tuomista. Lopputreenistä tehtiin vielä tunnari uudelleen, ja nyt ei todellakaan edes hipaissut vääriä, joten superbileet siitä.
Tiistaina loistettiin ProCanis-treeneissä. Pimu oli ihan superhyvä ja Markokin ihmetteli, mitä meille on tapahtunut. Kontaktit oli edelleen hitaat, mutta rimat pysyi ja ohjaukset toimi.
Keskiviikkona sitten loppui Pimun agikisatauko Tamskin iltakisoissa. Luvassa oli vain yksi startti kaikille luokille tuomarina Salme Mujunen. Meinasin jo lähteä kotiin kun näin radan, sillä se oli melkein pelkkää suoraan juoksua. Todellinen rimat alas siivekkeet kaulassa -rata siis. Ei se sitten niin paha ollutkaan ja rimat pysyi yhtä lukuunottamatta. Pimu keskittyi siis todella hienosti!
Ekan putken jälkeisillä hypyillä tuli iiiihan kauhea kaarros, kun Pimu lähti keinulle myöhästyneen rimanvarmisteluvalssin ansiosta. Muuten meni ihan sujuvasti, mutta kontakteilla asuttiin pitkään kun pidin pääni ja odotin rauhassa, että tulee 2on2off. Siitä johtui sitten se rimakin, sillä se oli A:n jälkeen. Nämä on meille hankalia jos en vapauta kontaktilta nopeasti liikkeessä ja nyt jouduin pysähtymään ja odottelemaan kontaktia. Tavoitteeksi olin asettanut kunnon kontaktit ja sen, että viimeinen rima pysyy. Maalialue kun oli tosi ahdas ja väliaidat ihan viimeisen hypyn lähellä. Nämä täytettiin, joten hyvä mieli jäi ja ei kun uusia kisailmoja menemään.
Jostain syystä tuloksiin oli aluksi merkattu meille nolla, mutta kävin näyttämässä tulospalveluun meidän tuomarinsihteerinlapun vitosta ja se tuli korjattua. Radalla tuli 9 nollaa, eikä meidän aika olisi edes riittänyt LUVAan. Seuraavaksi siis täytyy yrittää alkaa nopeuttaa kontakteja.
Vielä oli Minnin vuoro kisata ja taas meinasin lähteä kotiin kun näin radan. Nyt se oli sittten ihan sikavaikea, tai oikeastaan vain yksi kohta eli kepeille meno. Aivan kauhea kulma ja pakko oli riskeerata A:n kontakti, jotta ehtii edes jotenkin ohjata kepeille. Minni selvitti sen kuitenkin aivan mallikkaasti ja tehtiin nolla. Radalla oli 5 putkea peräkkäin ja jotenkin en osannut yhtään ohjata näitä putkesta putkeen vientejä ja ne oli tosi hitaat. Kuvittelin vissiin taas ohjaavani Pimua kun luulin, että Minni ampuisi itsenäisesti putkiin pelkästä lähetyksestä. Pitkään keikuttiin tuloslistalla kolmen sakissa SERTissä kiinni, mutta lopulta joku kiilasi reilulla 0,1s erolla meidän edelle ja vei SERTin. Nyyh. :( Ei se taas olisi paljoa vaatinut. Yksi putkeenvienti vähän vauhdikkaammin ja Minni olis valio.
Minni jää nyt huilailemaan ja katsellaan kisoja sitten ensi vuonna uudestaan. Mahdollisesti kuitenkin käydään epistelemässä huvin vuoksi. Pimu sen sijaan kisaa vielä ainakin Tamskin kisat joulukuussa.
Nelli täytti viime perjantaina 8-v, eli on jo virallisestikin veteraani-iässä. Se on voinut viime aikoina taas hieman huonommin, ollut vaisu ja nukkunut paljon. Kipulääkettä on annettu melkein joka päivä ja välillä se onkin piristynyt ennalleen. Katsellaan ja seuraillaan tilannetta.
Lauantaina kisattiin Minnin kanssa Jyväskylässä kokeilumielessä jopa kolme starttia, mutta päätin samalla, että kolmea kisaa ei enää tulla ottamaan samana päivänä, sillä viimeisellä se oli jo vähän väsähtäneen oloinen. Ekalla agiradalla tuomarina Minna Räsänen ja mokattiin keppien aloitus kahteen kertaan. Pöh. Toinen oli saman tuomarin hyppäri ja taas mokattiin kepit. Kolmannelle radalle vaihtui tuomariksi Pertti Siimes ja rata oli ihan ykkösten tasoa. Pakkonollan paikka siis, ja sehän myös otettiin. Hyvä, ettei tullut ihan turha reissu ja triplakin jäi sitten vaan noiden keppivirheiden päähän.
Sunnuntaina oli Pimun vuoro harrastaa. Ensin oltiin Tamskin koulutusohjaajakurssilla harjoituskoirakkona ja tehtiin aluksi kaksi liikettä kisamaisesti tuomarin arvioimana ja sitten treenailtiin kolmea liikettä. Kisamaisesti tehtiin ruutu ja tunnari, jotka meni ihan nappiin, joten tuomarin arvioksi tuli 9,5 ja 10. Sitten treenailtiin liikkeestä istuminen ja hyppy/metallinoudot. Ei näissäkään mitään ongelmia, joten ei hinkattu yhtään enempää. Taas vaihteeksi siis onnistuneet treenit.
Sitten vähäksi aikaa Miikulle kuluttamaan aikaa (ja Urpon energiaa) ennen Elina Jänesniemen agitreenejä. Radalla oli tosi hankala alku, joka piti vielä tehdä juuri tietyllä tapaa, joten sitä sit hinkattiin melkein koko meidän treeniaika. Pimu hyppäsikin tosi huonosti, joten eihän meillä rimatkaan pysyneet, joten todella turha reissu taas vaihteeksi.
Maanantain tokoissa tein taas Pimun kanssa koko voittajan läpi. Ainoastaan kaukoissa johonkin vaihtoon tarvittiin kaksi käskyä, muuten ei mitään suurempaa virhettä. Tunnarissa en ole ihan varma, että koskiko vähän väärään ennen oman tuomista. Lopputreenistä tehtiin vielä tunnari uudelleen, ja nyt ei todellakaan edes hipaissut vääriä, joten superbileet siitä.
Tiistaina loistettiin ProCanis-treeneissä. Pimu oli ihan superhyvä ja Markokin ihmetteli, mitä meille on tapahtunut. Kontaktit oli edelleen hitaat, mutta rimat pysyi ja ohjaukset toimi.
Keskiviikkona sitten loppui Pimun agikisatauko Tamskin iltakisoissa. Luvassa oli vain yksi startti kaikille luokille tuomarina Salme Mujunen. Meinasin jo lähteä kotiin kun näin radan, sillä se oli melkein pelkkää suoraan juoksua. Todellinen rimat alas siivekkeet kaulassa -rata siis. Ei se sitten niin paha ollutkaan ja rimat pysyi yhtä lukuunottamatta. Pimu keskittyi siis todella hienosti!
Ekan putken jälkeisillä hypyillä tuli iiiihan kauhea kaarros, kun Pimu lähti keinulle myöhästyneen rimanvarmisteluvalssin ansiosta. Muuten meni ihan sujuvasti, mutta kontakteilla asuttiin pitkään kun pidin pääni ja odotin rauhassa, että tulee 2on2off. Siitä johtui sitten se rimakin, sillä se oli A:n jälkeen. Nämä on meille hankalia jos en vapauta kontaktilta nopeasti liikkeessä ja nyt jouduin pysähtymään ja odottelemaan kontaktia. Tavoitteeksi olin asettanut kunnon kontaktit ja sen, että viimeinen rima pysyy. Maalialue kun oli tosi ahdas ja väliaidat ihan viimeisen hypyn lähellä. Nämä täytettiin, joten hyvä mieli jäi ja ei kun uusia kisailmoja menemään.
Jostain syystä tuloksiin oli aluksi merkattu meille nolla, mutta kävin näyttämässä tulospalveluun meidän tuomarinsihteerinlapun vitosta ja se tuli korjattua. Radalla tuli 9 nollaa, eikä meidän aika olisi edes riittänyt LUVAan. Seuraavaksi siis täytyy yrittää alkaa nopeuttaa kontakteja.
Vielä oli Minnin vuoro kisata ja taas meinasin lähteä kotiin kun näin radan. Nyt se oli sittten ihan sikavaikea, tai oikeastaan vain yksi kohta eli kepeille meno. Aivan kauhea kulma ja pakko oli riskeerata A:n kontakti, jotta ehtii edes jotenkin ohjata kepeille. Minni selvitti sen kuitenkin aivan mallikkaasti ja tehtiin nolla. Radalla oli 5 putkea peräkkäin ja jotenkin en osannut yhtään ohjata näitä putkesta putkeen vientejä ja ne oli tosi hitaat. Kuvittelin vissiin taas ohjaavani Pimua kun luulin, että Minni ampuisi itsenäisesti putkiin pelkästä lähetyksestä. Pitkään keikuttiin tuloslistalla kolmen sakissa SERTissä kiinni, mutta lopulta joku kiilasi reilulla 0,1s erolla meidän edelle ja vei SERTin. Nyyh. :( Ei se taas olisi paljoa vaatinut. Yksi putkeenvienti vähän vauhdikkaammin ja Minni olis valio.
Minni jää nyt huilailemaan ja katsellaan kisoja sitten ensi vuonna uudestaan. Mahdollisesti kuitenkin käydään epistelemässä huvin vuoksi. Pimu sen sijaan kisaa vielä ainakin Tamskin kisat joulukuussa.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Tunnarikin hajos
Nonni. Sinne meni sit viimeinenkin varmuus Pimun tunnarista. :( Treenailtiin eilen illalla Miikun kanssa tallilla, kun Mouhijärven aksat oli peruttu tällä viikolla. Tuli sitten tehtyä hieman liian vaikea tunnari, joten päästäänpä korjailemaan nyt sitäkin.
Pimu aloitti seuraamisilla lelupalkalla Miikun häiriköidessä. Tällaista ehdottomasti täytyy tehdä nyt enemmänkin. Sitten se tunari, jossa haettiin vaikeutta ylimääräisillä kapuloilla. Tehtiin kisamaisesti, mutta laitettiin kaikki mulla mukanaolleet kapulat kehiin, eli olisko ollut about 10-15? Pimu ei vaan löytänyt omaa ja palautui takaisin mun vierelle. Muutaman kerran lähetin uudelleen ja menin vielä lähemmäksikin auttamaan, mutta ei vaan löytynyt. :( Luovutettiin sitten ja tehtiin vaan yksi helppo oman piilotus. Pöh!
Sitten ruutu ihan jees ja vielä kaukoja loppuun. Ensin pieni hinkkaus läheltä ja sitten ylipitkältä matkalta M-I-S ja vapautus palkalle. Pystyi tekemään, jes!
Urho oli myös mukana, joten sekin "joutui" kehiin. Tehtiin kosketusalustaa, ruutua, sivulletuloa, hyppyä, luoksetuloa ja siivekkeen kiertämistä. Oli erittäin pätevää touhua jälleen kerran. Treenatessa se on kyllä varsin mukava eläin, arkielämässä ei niinkään. Eilen oli taas kehitetty ihan uusia tuhoja, mm. kaiveltu jämäkoiratavarakaapista joku palkinnoksi saatu koirankeksipaketti ja vedetty naamariin. Tästä syystä sitten oli iskenyt isompi hätä ja tuloksena haisevat löysät kasat. Mitähän seuraavaksi?
Pimu aloitti seuraamisilla lelupalkalla Miikun häiriköidessä. Tällaista ehdottomasti täytyy tehdä nyt enemmänkin. Sitten se tunari, jossa haettiin vaikeutta ylimääräisillä kapuloilla. Tehtiin kisamaisesti, mutta laitettiin kaikki mulla mukanaolleet kapulat kehiin, eli olisko ollut about 10-15? Pimu ei vaan löytänyt omaa ja palautui takaisin mun vierelle. Muutaman kerran lähetin uudelleen ja menin vielä lähemmäksikin auttamaan, mutta ei vaan löytynyt. :( Luovutettiin sitten ja tehtiin vaan yksi helppo oman piilotus. Pöh!
Sitten ruutu ihan jees ja vielä kaukoja loppuun. Ensin pieni hinkkaus läheltä ja sitten ylipitkältä matkalta M-I-S ja vapautus palkalle. Pystyi tekemään, jes!
Urho oli myös mukana, joten sekin "joutui" kehiin. Tehtiin kosketusalustaa, ruutua, sivulletuloa, hyppyä, luoksetuloa ja siivekkeen kiertämistä. Oli erittäin pätevää touhua jälleen kerran. Treenatessa se on kyllä varsin mukava eläin, arkielämässä ei niinkään. Eilen oli taas kehitetty ihan uusia tuhoja, mm. kaiveltu jämäkoiratavarakaapista joku palkinnoksi saatu koirankeksipaketti ja vedetty naamariin. Tästä syystä sitten oli iskenyt isompi hätä ja tuloksena haisevat löysät kasat. Mitähän seuraavaksi?
tiistai 13. marraskuuta 2012
Kaukot on rikki
Eilen tokoiltiin Pimun kanssa tallilla tavoitteellisten seurassa ja päätin vetäistä koko VOI-luokan läpi palkatta samassa järjestyksessä kuin kokeessa, ja tutkailla miten tunnari ja kaukot luonnistuu.
Yleishäröilyllä (=kaikki treenaa yhtäaikaa jotain pientä) kuitenkin aloitettiin ja me tehtiin sen aikana lähinnä vaan siirtymisiä paikasta toiseen. Tein aina jonkun pienen liikkeen, esim. maahanmenon ja sitten kehuin/palkkasin siitä ja siirryttiin seuraavaan suorituspaikkaan. Pari kertaa se lipesi siirtymissä haahuilemaan ja sitten tein niin, että käänsin sille selän ja jäin odottelemaan, että se hakee itse kontaktia. Siinäpä sitten sai haahuilla ihan keskenään, mutta nopeasti kyllä huomasi, etten mä ollut enää yhtään mukana sen puuhissa ja palautui lähistölle. Jonkin verran sitä siis vielä kiinnostaa tehdä hommia mun kanssa.
Sitten paikallamakuu 3min. Oltiin aidan takana piilossa, joten pääsin tarkkailemaan sieltä hyvin tilannetta. Nyt makasi ihan rauhassa koko ajan, eikä häröillyt mitään. Pään laski melko alussa jo maahan, mutta ei veivannut sitäkään muuten.
Pimun vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten se joutui odottelemaan melko kauan autossa. Hain sen vasta vähän ennen, riehutin lelulla ja sitten kehään. En halunnut liikkurointia (paitsi tunnarissa) ja pyysin muita vaan häröilemään kentän liepeillä ja käskyttävän mitä sattuu aina väliin.
Seuraaminen oli nyt ihan superia johtuen ilmeisesti hyvästä virittelystä. Liikkeestä istuminen, luoksetulo, ruutu, hyppynouto ja metalli meni myös hyvin. Jopa parempaa sarjaa tehtiin kuin kokeessa. Sitten tunariin. Pyysin kapulat rinkiin ja oma ylös niin kuin kokeessa. Ihan kympin tunnarinhan se nyt sitten teki, joten ei se ainakaan kokonaan ole hajonnut.
Sitten vielä kaukot, joiden aikana sattui juuri piiiitkä juna menemään ohi ja oltiin vielä radan puolella. Pimu oli ihan luimussa ja teki tooodella huonosti. Maasta istumaan taas ok, mutta siitä seisomaan ehkä kolmannella käskyllä. Maahan ok ja siitä istumaan, mutta taas jumitti istu-seiso-vaihto. Miljoona lisäkäskyä, mutta tekipähän kaikki vaihdot lopulta. Nää on siis oikeestikin nyt rikki, tai ei ainakaan kestä yhtään häiriötä. :(
Kotona oli vielä pakko tehdä kaukot kertaalleen, joten Pimu eteiseen ja itse menin keittiön ikkunaan melkein kiinni, niin saatiin sopiva etäisyys. Nyt teki kunnolla kaikki vaihdot oikein, joten näköjään se on vaan häiriöstä nyt kiinni.
Yleishäröilyllä (=kaikki treenaa yhtäaikaa jotain pientä) kuitenkin aloitettiin ja me tehtiin sen aikana lähinnä vaan siirtymisiä paikasta toiseen. Tein aina jonkun pienen liikkeen, esim. maahanmenon ja sitten kehuin/palkkasin siitä ja siirryttiin seuraavaan suorituspaikkaan. Pari kertaa se lipesi siirtymissä haahuilemaan ja sitten tein niin, että käänsin sille selän ja jäin odottelemaan, että se hakee itse kontaktia. Siinäpä sitten sai haahuilla ihan keskenään, mutta nopeasti kyllä huomasi, etten mä ollut enää yhtään mukana sen puuhissa ja palautui lähistölle. Jonkin verran sitä siis vielä kiinnostaa tehdä hommia mun kanssa.
Sitten paikallamakuu 3min. Oltiin aidan takana piilossa, joten pääsin tarkkailemaan sieltä hyvin tilannetta. Nyt makasi ihan rauhassa koko ajan, eikä häröillyt mitään. Pään laski melko alussa jo maahan, mutta ei veivannut sitäkään muuten.
Pimun vuoro oli toiseksi viimeisenä, joten se joutui odottelemaan melko kauan autossa. Hain sen vasta vähän ennen, riehutin lelulla ja sitten kehään. En halunnut liikkurointia (paitsi tunnarissa) ja pyysin muita vaan häröilemään kentän liepeillä ja käskyttävän mitä sattuu aina väliin.
Seuraaminen oli nyt ihan superia johtuen ilmeisesti hyvästä virittelystä. Liikkeestä istuminen, luoksetulo, ruutu, hyppynouto ja metalli meni myös hyvin. Jopa parempaa sarjaa tehtiin kuin kokeessa. Sitten tunariin. Pyysin kapulat rinkiin ja oma ylös niin kuin kokeessa. Ihan kympin tunnarinhan se nyt sitten teki, joten ei se ainakaan kokonaan ole hajonnut.
Sitten vielä kaukot, joiden aikana sattui juuri piiiitkä juna menemään ohi ja oltiin vielä radan puolella. Pimu oli ihan luimussa ja teki tooodella huonosti. Maasta istumaan taas ok, mutta siitä seisomaan ehkä kolmannella käskyllä. Maahan ok ja siitä istumaan, mutta taas jumitti istu-seiso-vaihto. Miljoona lisäkäskyä, mutta tekipähän kaikki vaihdot lopulta. Nää on siis oikeestikin nyt rikki, tai ei ainakaan kestä yhtään häiriötä. :(
Kotona oli vielä pakko tehdä kaukot kertaalleen, joten Pimu eteiseen ja itse menin keittiön ikkunaan melkein kiinni, niin saatiin sopiva etäisyys. Nyt teki kunnolla kaikki vaihdot oikein, joten näköjään se on vaan häiriöstä nyt kiinni.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Tokoa, agia, viestiä, pentutreffiä ja suuri kisamasennus
Viikonloppuna puuhailtiin siis vähän monenlaista ja molemmat bc:t pääsi tekemään.
Lauantaina aloiteltiin aamulla tokotreeneillä, kun Pimulla alkoi Tamskin VOI/EVL-kurssi. Osallistujat (+vetäjä) oli tismalleen samat, kuin viime kevään VOI-kurssilla, joten tuttuun porukkaan päästiin. Alkuun jonkinmittainen paikallamakuu EVL-tyyliin, joka muute ok, mutta maahanmenoon kaksi käskyä. Yksilöliikkeistä tehtiin ensin zetaa siten, että laitoin istumaan joka pätkällä. Teki nyt tosi hienosti istumiset ja muutenkin ihan mallikkaasti, vaikka ei zetaa olla koskaan tehty. Sitten luoksetulo, joka meni ihan käsille. Ekalla yrityksellä hiipparoi tosi pahasti ja meni itsenäisesti ekalle pysäytystörpölle seisomaan! Kutsuin siitä tulemaan ja hiipparointi jatkui pari metriä kunnes laittoi itsensä maihin. Voi pöh! Toisella yrityksellä teki ihan samoin, vaikka tarkoituksena oli tehdä läpijuoksu, mutta kolmannella sitten onnasi läpijuoksu ja siitä palkka. Yritin vielä kerran kisamaisesti ja nyt teki stopit hyvin, eikä ennakoinut. Sitten vielä ruutu, joka myös kosahti ihan täysin. Ekalla yrittämällä meni oikean takatörpön luo tarjoamaan merkkiä ja eikä ne muutkaan yritykset olleet kovin vahvoja, vaan hakeutui vaan sinnikkäästi oikeaan laitaan ruudun ulkopuolelle, vaikka laitoin lätkänkin ruutuun. Toinen pöh! Ruuudussa ei ollut nauhoja, joten näköjään Pimu ei vaan osannut yhtään hahmottaa sitä.
Näistä treeneistä siis todella huono mieli, eikä kovin luottavainen fiilis sunnuntain koetta silmällä pitäen.
Iltapäivällä lähdin Minnin kanssa SDP:lle aksaamaan, kun oltiin Jingin kanssa varattu taas vuorot peräkkäin. Jussi toi vielä mulle suoraan hakutreeneistä Urhon ja Priiman hallille, joten pääsin tekemään myös bc-aksaa. Tehtiin helpohkoa rataa, jossa kuitenkin pääsi tekemään takanaleikkauksia, joten Minnille hyvää treeniä. Heti alkuun Minnin kanssa nollalla koko hoito läpi ja sitten vielä vähän erikseen puomi- ja keppihinkkausta. Hyvä Minni!
Sitten Priima kehiin ja yritin räpeltää senkin kanssa pätkissä saman radan läpi. Ensimmäiset neljä estettä menikin ihan kivasti, eikä sen pidempiä pätkiä taidettu päästäkään, kun eräs otti taas musta painetta. Hankaluuksia tuotti takanaleikkaukset ja mua kohti hyppäämiset. Saatiin kuitenkin mentyä koko rata läpi niissä muutaman esteen pätkissä. Kepit ja kontaktit on sillä kyllä tosi hyvällä mallilla.
Pääsin treenaamaan sitten myös Urhon kanssa ja tehtiin alun kolmea hyppyä molempiin suuntiin. Lelupalkka oli valmiina hyppyjen takana, ja ihan kivastihan se sinne irtosi. Kehitin sille oman lähtörutiinin, eli se tulee lähdössä jalkojen väliin. Lähdössä pysymistä ei treenattu, vaan Jing piteli sitä kiinni. Superlujaa se kyllä meni ~10cm rimoilla. :) Loppuun vielä keinun paukutteluleikkiä, vaikka eipä se siitä yhtään hätkähtele. Hieno Urponen! Toivottavasti saan jatkossakin aksailla sen kanssa.
Sunnuntaina oli sitten Pimu kuudes VOIVOI-koe. Aamulla oli vielä ihan pakko tehdä omassa pihassa ruutu kertaalleen, kun se lauantainen treeni meni niin pieleen. Onneksi ei mitään ongelmia, joten kohtuuluottavaisin mielin kisoihin. Tuomarina meillä siis Juha Kurtti ja tässä kootut selitykset pisteineen:
Paikkamakuu 10
WTF?? Pimu oli ihan tuhannen kierossa ja naama täynnä hallin pohjan kumirouhetta kun tulin kehään, joten olin ihan varma, että se on vähintään noussut seisomaan tai pyörinyt siellä maassa. Tuomari näytti vaan koko ryhmälle kymppiä, joten olin vähintäänkin ihmeissäni. Siljalta sitten kuulin, että Pimu oli rapsutellut itseään ihan alussa, mutta maannut sitten ihan rauhassa pää maassa. Kymppi tuntuu siis hieman oudolta.
Yksilöliikkeisiin jouduttiin hieman yllättäen, kun meitä edeltävän koirakon ohjaaja olikin EVL-kehässä toisen koiransa kanssa juuri kun olisi ollut heidän vuoro, ja meidät huudettiin sitten niiden sijaan kehään. Aivan kauhea paniikki iski! En ollut viritellyt Pimua yhtään ja olin maailman epävalmistautunein siinä vaiheessa. Kiirellä leikitin Pimua hieman, mutta en vaan kehdannut ottaa kunnolla aikaa virittelyyn vaan tosi hätäisesti sitten rynnittiin kehään.
Seuraaminen 8,5
Jätätti ja lahnaili alussa, mutta parani loppua kohden. Perusasennot teki kaikki ja askeleet oli hyvät.
Liikkeestä istuminen 7
Alkoi ennakoida ja jäi seisomaan ennen liikkurin jättökäskyä. Tuli mulkaisusta mukaan ja teki sitten istumisen ihan ok. Annoin ihan kunnon olkapääavun.
Luoksetulo 10
No ei kyllä ollut tämäkään kympin arvoinen, mutta ihan jees kuitenkin.
Ruutu 10
Se löysi! Sanoin taas seismaahan, vaikka piti sanoa vaan se seis. Plääh.
Hyppynouto 10
Oli hyvä.
Metallinouto 9
Paluumatkalla oli ihan suu auki, siitä piste.
Tunnari 0
Kapulat ringissä ja oma ylhäällä. Ihan perussetti siis ja haisteli omankin, mutta toi sitten viereisen. En tiedä missä vika.
Kaukot 0
Nousi maasta vielä istumaan, mutta sen jälkeen en saanut sitä seisomaan vaan painui maihin. Maasta ei noussut myöskään enää ollenkaan seisomaan, joten jätin sarjan kesken. Kerrassaan surkea esitys.
Kokonaisvaikutus 8
Kurtti ei tykännyt kun Pimu käyttäytyi epäbordercolliemaisesti ja haahuili siirtymissä. Olisi siis pitänyt pysytellä paremmin mun vierellä. Siirtymät oli kyllä ihan kauheat ja Pimu koomaili kehän reunalle, johon olin alkupaniikissa viskannut takin ja lelun ym. kamat. Normisti ne olis jätetty Pimun näkemättä. Jokaisen liikkeen alkuun jouduttiin vielä hinkkaamaan perusasentoa ihan sikakauan.
Yhteispisteet 221 ja VOI3-tulos. Siihen nähden, että menetettiin 80 pistettä noissa kaukoissa ja tunnarissa, ihan hienosti siis meni. Jos oltais edes jompi kumpi niistä saatu tehtyä, niin mahkut olis ollut ykköseen. Mutta kun ei, niin ei ja täten perun meidän agikisakiellon, koska jotain onnistumisia mun on vaan nyt saatava. Sen verran paha kisamasennus tästä seurasi, ja luultavasti Pimullekin tekis hyvää kisata jossain kivassa lajissa vaihteeksi. Vielä on ne joulukuun alun tokokisat jäljellä, mutta sen jälkeen sitten pistetään varmaan toko tauolle ja keskitytään tekemään jotain kivaa sen sijaan. Tai ainakin treenaillaan vaan jotain kivoja liikkeitä, eikä hinkata yhtään. Pimun mielentila on vaan jotain niin kauheeta tokokehässä, että pakko sitä on saada paremmaksi. Muuten en kehtaa enää mennä kokeisiin.
Kokeesta sitten suoraan Miikulle treenailemaan viestiä. Urho teki helpohkon treenin ääniavuilla ja näköyhteydellä. Pimulle vähän vaikeampi, ja se olikin taas oikein pätevänä ja juoksi sikalujaa!
Myöhemmin vielä Urhon Lieska-veli tuli poikkeamaan Miikulla ja olipahan mielenkiintoista vertailla veljeksiä. Urho veti Lieskalle heti kauheat raivarit, kun se tuli pihaan, mutta rauhoittui nopeasti, eikä sen jälkeen tullut mitään suurempia kärhämiä, vaikka etukäteen vähän jänskättikin miten ne tulee toimeen. Ne osasi pääosin leikkiä (=painia) ihan nätisti, mitä nyt Urho "vähän" nylkytti Lieskaa joka välissä. :) Pimu ei myöskään alkuun tykännyt Lieskasta yhtään, murisi ja jäykisteli vaan karvat pystyssä. Lieska oli paljon aikuisemman näköinen kuin puikula-Urpo, vaikka korkeudeltaan ne on about samat.
Lauantaina aloiteltiin aamulla tokotreeneillä, kun Pimulla alkoi Tamskin VOI/EVL-kurssi. Osallistujat (+vetäjä) oli tismalleen samat, kuin viime kevään VOI-kurssilla, joten tuttuun porukkaan päästiin. Alkuun jonkinmittainen paikallamakuu EVL-tyyliin, joka muute ok, mutta maahanmenoon kaksi käskyä. Yksilöliikkeistä tehtiin ensin zetaa siten, että laitoin istumaan joka pätkällä. Teki nyt tosi hienosti istumiset ja muutenkin ihan mallikkaasti, vaikka ei zetaa olla koskaan tehty. Sitten luoksetulo, joka meni ihan käsille. Ekalla yrityksellä hiipparoi tosi pahasti ja meni itsenäisesti ekalle pysäytystörpölle seisomaan! Kutsuin siitä tulemaan ja hiipparointi jatkui pari metriä kunnes laittoi itsensä maihin. Voi pöh! Toisella yrityksellä teki ihan samoin, vaikka tarkoituksena oli tehdä läpijuoksu, mutta kolmannella sitten onnasi läpijuoksu ja siitä palkka. Yritin vielä kerran kisamaisesti ja nyt teki stopit hyvin, eikä ennakoinut. Sitten vielä ruutu, joka myös kosahti ihan täysin. Ekalla yrittämällä meni oikean takatörpön luo tarjoamaan merkkiä ja eikä ne muutkaan yritykset olleet kovin vahvoja, vaan hakeutui vaan sinnikkäästi oikeaan laitaan ruudun ulkopuolelle, vaikka laitoin lätkänkin ruutuun. Toinen pöh! Ruuudussa ei ollut nauhoja, joten näköjään Pimu ei vaan osannut yhtään hahmottaa sitä.
Näistä treeneistä siis todella huono mieli, eikä kovin luottavainen fiilis sunnuntain koetta silmällä pitäen.
Iltapäivällä lähdin Minnin kanssa SDP:lle aksaamaan, kun oltiin Jingin kanssa varattu taas vuorot peräkkäin. Jussi toi vielä mulle suoraan hakutreeneistä Urhon ja Priiman hallille, joten pääsin tekemään myös bc-aksaa. Tehtiin helpohkoa rataa, jossa kuitenkin pääsi tekemään takanaleikkauksia, joten Minnille hyvää treeniä. Heti alkuun Minnin kanssa nollalla koko hoito läpi ja sitten vielä vähän erikseen puomi- ja keppihinkkausta. Hyvä Minni!
Sitten Priima kehiin ja yritin räpeltää senkin kanssa pätkissä saman radan läpi. Ensimmäiset neljä estettä menikin ihan kivasti, eikä sen pidempiä pätkiä taidettu päästäkään, kun eräs otti taas musta painetta. Hankaluuksia tuotti takanaleikkaukset ja mua kohti hyppäämiset. Saatiin kuitenkin mentyä koko rata läpi niissä muutaman esteen pätkissä. Kepit ja kontaktit on sillä kyllä tosi hyvällä mallilla.
Pääsin treenaamaan sitten myös Urhon kanssa ja tehtiin alun kolmea hyppyä molempiin suuntiin. Lelupalkka oli valmiina hyppyjen takana, ja ihan kivastihan se sinne irtosi. Kehitin sille oman lähtörutiinin, eli se tulee lähdössä jalkojen väliin. Lähdössä pysymistä ei treenattu, vaan Jing piteli sitä kiinni. Superlujaa se kyllä meni ~10cm rimoilla. :) Loppuun vielä keinun paukutteluleikkiä, vaikka eipä se siitä yhtään hätkähtele. Hieno Urponen! Toivottavasti saan jatkossakin aksailla sen kanssa.
Sunnuntaina oli sitten Pimu kuudes VOIVOI-koe. Aamulla oli vielä ihan pakko tehdä omassa pihassa ruutu kertaalleen, kun se lauantainen treeni meni niin pieleen. Onneksi ei mitään ongelmia, joten kohtuuluottavaisin mielin kisoihin. Tuomarina meillä siis Juha Kurtti ja tässä kootut selitykset pisteineen:
Paikkamakuu 10
WTF?? Pimu oli ihan tuhannen kierossa ja naama täynnä hallin pohjan kumirouhetta kun tulin kehään, joten olin ihan varma, että se on vähintään noussut seisomaan tai pyörinyt siellä maassa. Tuomari näytti vaan koko ryhmälle kymppiä, joten olin vähintäänkin ihmeissäni. Siljalta sitten kuulin, että Pimu oli rapsutellut itseään ihan alussa, mutta maannut sitten ihan rauhassa pää maassa. Kymppi tuntuu siis hieman oudolta.
Yksilöliikkeisiin jouduttiin hieman yllättäen, kun meitä edeltävän koirakon ohjaaja olikin EVL-kehässä toisen koiransa kanssa juuri kun olisi ollut heidän vuoro, ja meidät huudettiin sitten niiden sijaan kehään. Aivan kauhea paniikki iski! En ollut viritellyt Pimua yhtään ja olin maailman epävalmistautunein siinä vaiheessa. Kiirellä leikitin Pimua hieman, mutta en vaan kehdannut ottaa kunnolla aikaa virittelyyn vaan tosi hätäisesti sitten rynnittiin kehään.
Seuraaminen 8,5
Jätätti ja lahnaili alussa, mutta parani loppua kohden. Perusasennot teki kaikki ja askeleet oli hyvät.
Liikkeestä istuminen 7
Alkoi ennakoida ja jäi seisomaan ennen liikkurin jättökäskyä. Tuli mulkaisusta mukaan ja teki sitten istumisen ihan ok. Annoin ihan kunnon olkapääavun.
Luoksetulo 10
No ei kyllä ollut tämäkään kympin arvoinen, mutta ihan jees kuitenkin.
Ruutu 10
Se löysi! Sanoin taas seismaahan, vaikka piti sanoa vaan se seis. Plääh.
Hyppynouto 10
Oli hyvä.
Metallinouto 9
Paluumatkalla oli ihan suu auki, siitä piste.
Tunnari 0
Kapulat ringissä ja oma ylhäällä. Ihan perussetti siis ja haisteli omankin, mutta toi sitten viereisen. En tiedä missä vika.
Kaukot 0
Nousi maasta vielä istumaan, mutta sen jälkeen en saanut sitä seisomaan vaan painui maihin. Maasta ei noussut myöskään enää ollenkaan seisomaan, joten jätin sarjan kesken. Kerrassaan surkea esitys.
Kokonaisvaikutus 8
Kurtti ei tykännyt kun Pimu käyttäytyi epäbordercolliemaisesti ja haahuili siirtymissä. Olisi siis pitänyt pysytellä paremmin mun vierellä. Siirtymät oli kyllä ihan kauheat ja Pimu koomaili kehän reunalle, johon olin alkupaniikissa viskannut takin ja lelun ym. kamat. Normisti ne olis jätetty Pimun näkemättä. Jokaisen liikkeen alkuun jouduttiin vielä hinkkaamaan perusasentoa ihan sikakauan.
Yhteispisteet 221 ja VOI3-tulos. Siihen nähden, että menetettiin 80 pistettä noissa kaukoissa ja tunnarissa, ihan hienosti siis meni. Jos oltais edes jompi kumpi niistä saatu tehtyä, niin mahkut olis ollut ykköseen. Mutta kun ei, niin ei ja täten perun meidän agikisakiellon, koska jotain onnistumisia mun on vaan nyt saatava. Sen verran paha kisamasennus tästä seurasi, ja luultavasti Pimullekin tekis hyvää kisata jossain kivassa lajissa vaihteeksi. Vielä on ne joulukuun alun tokokisat jäljellä, mutta sen jälkeen sitten pistetään varmaan toko tauolle ja keskitytään tekemään jotain kivaa sen sijaan. Tai ainakin treenaillaan vaan jotain kivoja liikkeitä, eikä hinkata yhtään. Pimun mielentila on vaan jotain niin kauheeta tokokehässä, että pakko sitä on saada paremmaksi. Muuten en kehtaa enää mennä kokeisiin.
Kokeesta sitten suoraan Miikulle treenailemaan viestiä. Urho teki helpohkon treenin ääniavuilla ja näköyhteydellä. Pimulle vähän vaikeampi, ja se olikin taas oikein pätevänä ja juoksi sikalujaa!
Myöhemmin vielä Urhon Lieska-veli tuli poikkeamaan Miikulla ja olipahan mielenkiintoista vertailla veljeksiä. Urho veti Lieskalle heti kauheat raivarit, kun se tuli pihaan, mutta rauhoittui nopeasti, eikä sen jälkeen tullut mitään suurempia kärhämiä, vaikka etukäteen vähän jänskättikin miten ne tulee toimeen. Ne osasi pääosin leikkiä (=painia) ihan nätisti, mitä nyt Urho "vähän" nylkytti Lieskaa joka välissä. :) Pimu ei myöskään alkuun tykännyt Lieskasta yhtään, murisi ja jäykisteli vaan karvat pystyssä. Lieska oli paljon aikuisemman näköinen kuin puikula-Urpo, vaikka korkeudeltaan ne on about samat.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Serpentiiniä ja putkijarruja
Ei tiputtu agipilvistä vieläkään, vaan Pimu jatkoi pätevää linjaa myös torstain valkkutreeneissä. Se on tosiaan ollut nyt niin hyvä, että melkein jo alan miettiä, että sillä on joku hätänä. Kaikki normaali päätön sinkoilu siivekkeet kaulassa on poissa ja se menee kuuliaisesti sinne mihin ohjataan eikä myöskään tiputtele rimoja. Erittäin epänormaalia touhua siis. Vai olisiko tiukka linja tiputteluissa pikku hiljaa oikeasti alkanut vaikuttaa? Juoksujen jälkeen se on ollut vähän vaisumpi kotona ja on myös muutaman kerran pissaillut sisällä makuupaikoilleen. Varmaan Urhon "aikuistuminenkin" vaikuttaa siihen jonkin verran, kun selvästi Urho hakee nyt paikkaansa laumassa. Ne ei tällä hetkellä ollenkaan edes leiki kotona ellei niitä erikseen yllytä lelulla, joten ilmapiiri on nyt vähän kireämpi kuin ennen. Pitänee seurailla tilannetta.
Teemana treeneissä oli tekniikka ja rata koostui kahdesta suorasta putkesta ja neljästä rinnakkaisesta hypystä. Näillä tehtiin neljä pätkää, joissa treenailtiin serpentiiniä ja putkijarrua. Oli harvinaisen kivat treenit, sillä saatiin kaikki pätkät onnistumaan. Serpentiinit meni Pimulta melkein automaattisesti, ei juurikaan tarvinnut ohjailla. Putkijarrukin osattiin jostain kumman syystä, vaikka sitä ei ole juuri yhtään treenattu. Koko treenien aikana taisi tippua kaksi rimaa, jotka molemmat meni sinänsä mun piikkiin, että lopetin liikkeen juuri hypyllä. Pimu teki siis oikein hienosti.
Teemana treeneissä oli tekniikka ja rata koostui kahdesta suorasta putkesta ja neljästä rinnakkaisesta hypystä. Näillä tehtiin neljä pätkää, joissa treenailtiin serpentiiniä ja putkijarrua. Oli harvinaisen kivat treenit, sillä saatiin kaikki pätkät onnistumaan. Serpentiinit meni Pimulta melkein automaattisesti, ei juurikaan tarvinnut ohjailla. Putkijarrukin osattiin jostain kumman syystä, vaikka sitä ei ole juuri yhtään treenattu. Koko treenien aikana taisi tippua kaksi rimaa, jotka molemmat meni sinänsä mun piikkiin, että lopetin liikkeen juuri hypyllä. Pimu teki siis oikein hienosti.
torstai 8. marraskuuta 2012
Päteviä tokoilijoita
Eilen tokoiltiin taas melkein yövuorolla kouluttamani agiryhmän jälkeen. Pimu pääsi ensin kehään ja aloiteltiin seuraamisella. Riehutin aluksi lelulla ja sitten otettiin max 10 askeleen pätkiä, joista palkka. Ihan kivasti pysyi kontakti, joten ehdottomasti sunnuntain kokeessa täytyy päästä virittelemään se kunnolla. Sitten liikkeestä istuminen, joka onnasi tietty. Ruudussa koettiin ihme, eli se jäi seisomaan kun huusin seis. PÖH! Nimenomaan halusin nyt treenata sitä, että sanon vaan yhden käskyn ruudussa, kun se kuitenkin painuu suorilta maahan, mutta tietty se nyt sit toimi ihan epäloogisesti. :D Luoksetulon ekalla yrityksellä tuli maahanmenon läpi, mutta muistuteltiin sitä muutamaan kertaan ja toinen yritys olikin jo ihan superi. Tehtiin vielä metallinouto ja hinkkailtiin kaukoja läheltä.
Sitten Urpo kehiin. Odotukset sen suhteen ei olleet kovin korkealla, mutta pikkuinen osoittikin omaavansa jo jonkin verran aivoja ja oli oikein pätevänä. Melkein jo nousin tokomotivaatiokuopasta sen johdosta. Aloiteltiin nopeilla maahanmenoilla, joista heitin namia palkaksi. Sitten kosketusalustaa, joka muistui ihan kivasti mieleen. Ruutu oli vielä Pimun jäljiltä kentällä, joten pakkohan sitäkin oli sit koittaa. Vietiin yhdessä lelua ruutuun ja sinnehän se juoksi jo melkein täydeltä matkalta. Ihan huippua! Tästä rohkaistuneena päätin koittaa mitä Urho tykkää noutokapulasta. Pientä hetsausta, kapulan heitto, Urho perään ja sehän nouti tosi pätevänä. Hieman huippua, ettei tarvitse sen kanssa käydä samaa vääntöä noutojen suhteen kuin Pimun kanssa. Loppuun vielä vähän perusasentopönötystä, kaukojumppaa ja paikallamakuuta.
Tällä hetkellä koiraharrastukset (agi+toko) tuntuu taas ihan kivoilta, mutta katsotaan kuinka alas tiputaan illan valkkutreeneissä Pimun kanssa.
Sitten Urpo kehiin. Odotukset sen suhteen ei olleet kovin korkealla, mutta pikkuinen osoittikin omaavansa jo jonkin verran aivoja ja oli oikein pätevänä. Melkein jo nousin tokomotivaatiokuopasta sen johdosta. Aloiteltiin nopeilla maahanmenoilla, joista heitin namia palkaksi. Sitten kosketusalustaa, joka muistui ihan kivasti mieleen. Ruutu oli vielä Pimun jäljiltä kentällä, joten pakkohan sitäkin oli sit koittaa. Vietiin yhdessä lelua ruutuun ja sinnehän se juoksi jo melkein täydeltä matkalta. Ihan huippua! Tästä rohkaistuneena päätin koittaa mitä Urho tykkää noutokapulasta. Pientä hetsausta, kapulan heitto, Urho perään ja sehän nouti tosi pätevänä. Hieman huippua, ettei tarvitse sen kanssa käydä samaa vääntöä noutojen suhteen kuin Pimun kanssa. Loppuun vielä vähän perusasentopönötystä, kaukojumppaa ja paikallamakuuta.
Tällä hetkellä koiraharrastukset (agi+toko) tuntuu taas ihan kivoilta, mutta katsotaan kuinka alas tiputaan illan valkkutreeneissä Pimun kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)