Ei päästykään kokeilemaan käytännössä miten lelupalkka toimii tokokisoissa. Pimu alkoi taas pari viikkoa sitten lirutella öisin allensa ja joutui uudelleen ab-kuurille. Tällä kertaa rakko myös ultrattiin ja otettiin pissanäyte neulalla rakosta. Ultrassa ei näkynyt mitään erikoista, mutta pissassa oli vähän bakteereja. Näyte vielä viljeltiin, jotta saatiin selvyys bakteerien laadusta. Tämän ab-kuurin pitäisi auttaa vaivaan, mutta hieman epäileväinen olen, joten saa nähdä miten käy kun kuuri loppuu. Pimusta otettiin myös verinäytteet, joissa kaikki oli ok.
Saikusta huolimatta ollaan vähän treenailtukin, mutta tokomotivaatio on aika kadoksissa, kun ei päästä kokeisiin. Urho on aksaillut ahkerasti ja vähän on myös sen kanssa tokoiltukin. Pieni on edelleenkin vaan niin pätevä.
Minni sen sijaan on päässyt Jussin kanssa kisaamaan ja kerran on treenattukin. Takkujen kisoissa 14.9. aloiteltiin koirakon kisauraa ihan kivasti, yliaikavitonen ja niukasti yliaikainen nolla. Vähän rohkeammin olisi pitänyt Minniä viedä radalla, niin olisi aikakin riittänyt.
Viime lauantaina vietettiin koko päivä piirinmestaruuksissa. Minni kisasi Jussin kanssa yksilöissä, mutta joukkueeseen vaihdettiin ohjaajaksi Einari kun Jussilla tuli selkä kipeäksi. Yksilöhyppäri oli ihan hullun vaikea ja aika utopistisen tiukka, mutta niin vain Minni oli niiden 15 koirakon joukossa, jotka tältä radalta saivat veivattua tuloksen. Yliaikaa tosin hirmuisesti ja keppien aloituksesta vitonen. Agiradalla ohjaaja alkoi hosua, joten sieltä kolmen kiellon kautta hyl eikä tulosta piirinmestaruustaistossa. Joukkuerata olikin jännää katsottavaa. Minni ei ollut koskaan ennen mennyt Einarin kanssa, mutta pienellä namilahjonnalla lähti reippaasti "vieraan" miehen mukaan. :) Radalla tuli kepeiltä vitonen ja lopussa mentiin yhdestä putkesta ohi ja Minni kiersi sitten samalla koko putken, mutta muuten meni oikein kivasti. Einarin yhden miehen show oli lopulta sen verran ylivoimainen näytös, että sillä irtosi joukkuepiirinmestaruusvoitto! Minnille toinen laatuaan. :)
Seuraavaksi pitäisi katsella Urholle epiksiä ja Minnille virallisia kisoja. Urhon pentueen luustokuvauksetkin on jo muutaman viikon päästä ja samalla kertaa kuvataan varmuuden vuoksi myös Pimun selkä.
tiistai 24. syyskuuta 2013
maanantai 9. syyskuuta 2013
Uusia keinoja
Viikonloppuna kokeilin jotain ihan uutta Pimun kanssa, eli lelupalkkaa tokossa! Ajatus lähti siitä, kun treenailin Urhon kanssa omassa pihassa tokojuttuja pelkän kämäsen narulelun voimin, enkä jaksanut lähteä kaivelemaan Pimun vuorolle sisältä nameja. Päätin, että samalla palkalla mennään, ja jos ei leiki niin saa olla leikkimättä, mutta joutuu silti tekemään.
Pimuhan innostui ihan huolella. Alkuun oli normityyliin erittäin lahna, ja teki ahdistuneessa mielentilassa, mutta rentoutui tosi äkkiä kun leikittiin. Lopulta se alkoi jopa haukkua! Tehtiin vain seuraamista, liikkeestä istumista, luoksetulon stoppeja ja kaukoja. Ihme kyllä lelu kelpasi palkaksi jopa kaukoihin. Tällä taktiikalla jatketaan nyt ainakin jonkin aikaa, sillä ilmoitin Pimun jo kokeisiinkin ja pakko kokeilla jotain ihan erilaista valmistautumista. Tosin saa nähdä mahtaako se edelleenkään suostua leikkimään muualla kuin omassa pihassa, mutta sitä nyt ainakin yritetään. Tavoitteena seuraavassa kokeessa voisi olla vaikka saada huomautus koiran liiallisesta riehuttamisesta kehässä. :)
Pimuhan innostui ihan huolella. Alkuun oli normityyliin erittäin lahna, ja teki ahdistuneessa mielentilassa, mutta rentoutui tosi äkkiä kun leikittiin. Lopulta se alkoi jopa haukkua! Tehtiin vain seuraamista, liikkeestä istumista, luoksetulon stoppeja ja kaukoja. Ihme kyllä lelu kelpasi palkaksi jopa kaukoihin. Tällä taktiikalla jatketaan nyt ainakin jonkin aikaa, sillä ilmoitin Pimun jo kokeisiinkin ja pakko kokeilla jotain ihan erilaista valmistautumista. Tosin saa nähdä mahtaako se edelleenkään suostua leikkimään muualla kuin omassa pihassa, mutta sitä nyt ainakin yritetään. Tavoitteena seuraavassa kokeessa voisi olla vaikka saada huomautus koiran liiallisesta riehuttamisesta kehässä. :)
torstai 5. syyskuuta 2013
Urponen kehittyy
Pikku-U on jostain syystä viime aikoina ollut niin pätevä ja hieno, että ansaitsee ihan oman kirjoituksen. Pakko myöntää, että mäkin alan vähitellen tykkäämään siitä, vaikka osaa se edelleen ärsyttäväkin olla. :) Ehkä voisin jopa kohta alkaa kutsua sitä vain Urhoksi Urpon sijaan, sen verran on aivoja tullut.
Ensinnäkin tiistaina Jussi oli menossa tuuraamaan mua Mouhijärvelle Pimun kanssa, joten Urholle piti keksiä jotain tekemistä. Päätin sitten vaan tokoilla omassa pihassa. Tehtiin ainakin pientä seuraamista, noutoa, luoksetuloa, kaukoja ja jääviä. Pieni oli niin pätevä! Se teki mm. liikkeestä maahanmenon ja seisomisen ihan kisamaisesti, vaikka treenattu on viimeksi varmaan joskus talvella. Luoksetulon teki myös ekaa kertaa ikinä ihan "oikeasti". No, törmäsihän se ja tökkäsi mua ikävästi haaroväliin kuonolla, mutta se tuli suoraan! Avon kaukot sujui myös ihan mallikkaasti ja 650g PK-kapulan nouto tosi siististi ilman mitään vempulointia ja pyörittelyä. Huippua! Ja se palkkaantui lelulla, mikä on niin hienoa. Siitä tulee vielä niin hieno tokoeläin ja niin paljon helpompi kuin Pimu. Harmi kun oma elämäntilanne ei nyt oikein mahdollista mihinkään säännölliseen ryhmään menemistä sen kanssa.
Pimu oli siis tiistaina Jussin kanssa Mouhiksella ja oli kuulemma mennyt sekin ihan pätevästi. Jonkin verran rimaa oli tullut, mutta se on ihan ymmärrettävää, kun sen kanssa pitää olla niin tarkka niiden kanssa, eikä Jussilla ole vielä paljoa kokemusta sen kanssa treenaamisesta. Pääasia, että mielentila pysyy hyvänä sekä koiralla että ohjaajalla.
Eilen mun kouluttamassa ryhmässä oli käynyt kato, joten Jussi tuli Urhon kanssa myös treenaamaan. He tekivät samaa rataa kuin muutkin (3-luokkalaiset) ja oikein hienosti meni. Rimat oli 40-45cm, eikä yhtään alas vaikka kovaa mentiin. U osaa kyllä hypätä niin paljon paremmin kuin Pimu ikinä. Todellinen luonnonlahjakkuus. Osaa jopa jo koota itsensä hypylle, jos tarvitsee kääntyä. Sujuvasti onnistui vastakäännökset ja niistot. Rytmityksissä oli vähän ohjaajalla parannettavaa, mutta muuten aivan loistavaa meininkiä. Kontakteista mentiin A ja puomi ilman vauhtia. Ylösmenot se otti joka kerta, mutta kyllä ne pitäisi treenata oikeastikin kuntoon ennen kuin niitä voi radalla ottaa. Kepit tehtiin kertaalleen kaikki 12 ja hyvällä tekniikalla se kyllä kauhoo matalana eteenpäin. Aloituksia pitää vielä treenata paljon eri kulmista, mutta hyvältä vaikuttaa.
Ensinnäkin tiistaina Jussi oli menossa tuuraamaan mua Mouhijärvelle Pimun kanssa, joten Urholle piti keksiä jotain tekemistä. Päätin sitten vaan tokoilla omassa pihassa. Tehtiin ainakin pientä seuraamista, noutoa, luoksetuloa, kaukoja ja jääviä. Pieni oli niin pätevä! Se teki mm. liikkeestä maahanmenon ja seisomisen ihan kisamaisesti, vaikka treenattu on viimeksi varmaan joskus talvella. Luoksetulon teki myös ekaa kertaa ikinä ihan "oikeasti". No, törmäsihän se ja tökkäsi mua ikävästi haaroväliin kuonolla, mutta se tuli suoraan! Avon kaukot sujui myös ihan mallikkaasti ja 650g PK-kapulan nouto tosi siististi ilman mitään vempulointia ja pyörittelyä. Huippua! Ja se palkkaantui lelulla, mikä on niin hienoa. Siitä tulee vielä niin hieno tokoeläin ja niin paljon helpompi kuin Pimu. Harmi kun oma elämäntilanne ei nyt oikein mahdollista mihinkään säännölliseen ryhmään menemistä sen kanssa.
Pimu oli siis tiistaina Jussin kanssa Mouhiksella ja oli kuulemma mennyt sekin ihan pätevästi. Jonkin verran rimaa oli tullut, mutta se on ihan ymmärrettävää, kun sen kanssa pitää olla niin tarkka niiden kanssa, eikä Jussilla ole vielä paljoa kokemusta sen kanssa treenaamisesta. Pääasia, että mielentila pysyy hyvänä sekä koiralla että ohjaajalla.
Eilen mun kouluttamassa ryhmässä oli käynyt kato, joten Jussi tuli Urhon kanssa myös treenaamaan. He tekivät samaa rataa kuin muutkin (3-luokkalaiset) ja oikein hienosti meni. Rimat oli 40-45cm, eikä yhtään alas vaikka kovaa mentiin. U osaa kyllä hypätä niin paljon paremmin kuin Pimu ikinä. Todellinen luonnonlahjakkuus. Osaa jopa jo koota itsensä hypylle, jos tarvitsee kääntyä. Sujuvasti onnistui vastakäännökset ja niistot. Rytmityksissä oli vähän ohjaajalla parannettavaa, mutta muuten aivan loistavaa meininkiä. Kontakteista mentiin A ja puomi ilman vauhtia. Ylösmenot se otti joka kerta, mutta kyllä ne pitäisi treenata oikeastikin kuntoon ennen kuin niitä voi radalla ottaa. Kepit tehtiin kertaalleen kaikki 12 ja hyvällä tekniikalla se kyllä kauhoo matalana eteenpäin. Aloituksia pitää vielä treenata paljon eri kulmista, mutta hyvältä vaikuttaa.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Treeniä, saikkua, hoitoja ja synttärit!
Pimu-pieni täytti eilen 5 vuotta! Koira parhaassa iässä siis. :)
Pari päivää edellisen blogikirjoituksen jälkeen Pimpula jäi kiinni yöllisestä alleenkusemisesta, joten suuntasimme heti miten lääkäriin. Meiltä on koko kesän ajan löytynyt isompia ja pienempiä pissalänttejä aina välillä koirien nukkumapaikoilta, ja pääepäilty tähän asti on ollut Nelli. Isommat lammikot on tosin yleensä löytynyt Pimun nukkumasohvalta ja tällä kertaa oikea syyllinen jäikin rysän päältä kiinni. Pimun pissanäytteestä löytyi tulehdussoluja, joten saatiin ab-kuuri, vaikka oireet viittasikin enemmän steriloinnista johtuvaan virtsankarkailuun. Päätettiin syödä kuuri ja katsoa tilanne sen jälkeen uudelleen. Lirutuksia tuli vielä noin viikko kuurin alkamisesta, mutta sitten ne loppui kuin seinään, eikä vaiva ole enää palannut, joten taisi se sittenkin olla vaan tulehdus. Kontrollikäynnillä pissa oli puhdasta, mutta jatketaan kuitenkin tilanteen tarkkailemista.
Viime viikolla koko aktiivilauma (Pimu, Urho ja Minni) pääsi Turun koirafysiossa Tanjan käsittelyyn. Urho oli ekaa kertaa, mutta osasi lopulta olla melko nätisti. Pimu oli yllättävän hyvässä kunnossa ottaen huomioon Urhon aiheuttamat lukuisat törmäilyt. Minni oli myös ihan perusjuminen, ei mitään ihmeellistä. Urho oli saanut kaulansa ihan tuhannen juntturaan ja sitä hoidettiinkin sitten pitkään. Lukot saatiin lopulta auki, mutta hiki tuli sekä mulle että Tanjalle, kun yritettiin pitää kaikin voimin vastustelevaa Urhoa paikoillaan hoidon aikana. Kaulan käsittelyn jälkeen se onneksi rentoutui ja oli loppuajan ihan nätisti, jopa silmät kiinni välillä.
Minni ja Urho pääsi myös eläinlääkärille viime viikolla, kun molemmilta vanheni rokotukset. Minnin anaalirauhaset oli myös ihan tukossa ja ne tyhjennettiin samalla. Olipahan tiukassa ja paksua mönjää, ihan hävetti etten ole huomannut niiden vaivaavan. :( Urho painoi jo tasan 20kg! Kyllä se vähitellen alkaakin jo muistuttaa enemmän paimen- kuin vinttikoiraa, joten lihotuskuuri on näemmä alkanut tehota.
Vihdoin olen vähän ryhdistäytynyt myös Urhon tokon suhteen ja ollaan muutamaan kertaan jopa treenattu. Pieni on kyllä niin pätevä tokoeläin, että siitä voisi tulla vielä vaikka mitä. No ensi talvena sitten aloitetaan Miikun kanssa oikein tehotreenauskausi. Aksat on sujuneet Jussilta ja Urholta koko ajan vaan paremmin ja ne on jo huipputaitavia.
Pimun tokoilut junnaa vähän paikoillaan motivaationpuutteen takia. Pitäisi vaan saada itseään sen verran vielä niskasta kiinni loppuvuonna, että ilmoaisi sen johonkin kisoihin. Agilityt on myös nyt jäämässä pois mun osalta. Jussi treenaa Pimun kanssa loppuvuoden Mouhijärvellä ja kisaa sitten myös kunhan saavat yhteistyön pelaamaan. Minnikin pääsi pari viikkoa sitten vierailemaan Mouhistreeneissä Jussin kanssa ja teki tietty taas nollan. Piirinmestaruuksissa Jussi pääseekin sitten tositoimiin Minnin kanssa.
Pari päivää edellisen blogikirjoituksen jälkeen Pimpula jäi kiinni yöllisestä alleenkusemisesta, joten suuntasimme heti miten lääkäriin. Meiltä on koko kesän ajan löytynyt isompia ja pienempiä pissalänttejä aina välillä koirien nukkumapaikoilta, ja pääepäilty tähän asti on ollut Nelli. Isommat lammikot on tosin yleensä löytynyt Pimun nukkumasohvalta ja tällä kertaa oikea syyllinen jäikin rysän päältä kiinni. Pimun pissanäytteestä löytyi tulehdussoluja, joten saatiin ab-kuuri, vaikka oireet viittasikin enemmän steriloinnista johtuvaan virtsankarkailuun. Päätettiin syödä kuuri ja katsoa tilanne sen jälkeen uudelleen. Lirutuksia tuli vielä noin viikko kuurin alkamisesta, mutta sitten ne loppui kuin seinään, eikä vaiva ole enää palannut, joten taisi se sittenkin olla vaan tulehdus. Kontrollikäynnillä pissa oli puhdasta, mutta jatketaan kuitenkin tilanteen tarkkailemista.
Viime viikolla koko aktiivilauma (Pimu, Urho ja Minni) pääsi Turun koirafysiossa Tanjan käsittelyyn. Urho oli ekaa kertaa, mutta osasi lopulta olla melko nätisti. Pimu oli yllättävän hyvässä kunnossa ottaen huomioon Urhon aiheuttamat lukuisat törmäilyt. Minni oli myös ihan perusjuminen, ei mitään ihmeellistä. Urho oli saanut kaulansa ihan tuhannen juntturaan ja sitä hoidettiinkin sitten pitkään. Lukot saatiin lopulta auki, mutta hiki tuli sekä mulle että Tanjalle, kun yritettiin pitää kaikin voimin vastustelevaa Urhoa paikoillaan hoidon aikana. Kaulan käsittelyn jälkeen se onneksi rentoutui ja oli loppuajan ihan nätisti, jopa silmät kiinni välillä.
Minni ja Urho pääsi myös eläinlääkärille viime viikolla, kun molemmilta vanheni rokotukset. Minnin anaalirauhaset oli myös ihan tukossa ja ne tyhjennettiin samalla. Olipahan tiukassa ja paksua mönjää, ihan hävetti etten ole huomannut niiden vaivaavan. :( Urho painoi jo tasan 20kg! Kyllä se vähitellen alkaakin jo muistuttaa enemmän paimen- kuin vinttikoiraa, joten lihotuskuuri on näemmä alkanut tehota.
Vihdoin olen vähän ryhdistäytynyt myös Urhon tokon suhteen ja ollaan muutamaan kertaan jopa treenattu. Pieni on kyllä niin pätevä tokoeläin, että siitä voisi tulla vielä vaikka mitä. No ensi talvena sitten aloitetaan Miikun kanssa oikein tehotreenauskausi. Aksat on sujuneet Jussilta ja Urholta koko ajan vaan paremmin ja ne on jo huipputaitavia.
Pimun tokoilut junnaa vähän paikoillaan motivaationpuutteen takia. Pitäisi vaan saada itseään sen verran vielä niskasta kiinni loppuvuonna, että ilmoaisi sen johonkin kisoihin. Agilityt on myös nyt jäämässä pois mun osalta. Jussi treenaa Pimun kanssa loppuvuoden Mouhijärvellä ja kisaa sitten myös kunhan saavat yhteistyön pelaamaan. Minnikin pääsi pari viikkoa sitten vierailemaan Mouhistreeneissä Jussin kanssa ja teki tietty taas nollan. Piirinmestaruuksissa Jussi pääseekin sitten tositoimiin Minnin kanssa.
maanantai 12. elokuuta 2013
Se siitä
Lauantaina kisattiin Lempäälässä Pimun kanssa kolme rataa ja sunnuntaina Minnin kanssa kaksi, eikä kovin vahvasti mennyt. Tän vuoden agikisat taisi olla mun osalta tässä, ei vaan enää kunto/vointi kestä. Varsinaisesti kisaradoissa ei ole mitään ongelmaa, mutta kaikki se lämmittely/jäähdyttely ja jalkojen päällä oleminen mitä kisapäivä pitää sisällään tuottaa niin paljon pahaa oloa ja supistuksia, että ainakaan ilman kepoa en kyllä enää selviä. Eikä se oma juoksuvauhtikaan enää oikein ole kummoinen, joten parempi antaa koirat jonkun parempikuntoisen ohjaajan käsiin.
Ekalla radalla Pimulla oli ihan oletetusti ongelma muurin kanssa ja palikat alas. Siihen asti meni kyllä oikein näppärästi, mutta tiputuksen jälkeen hyppääminen meni epävarmaksi ja loppuradalla tuli vielä pari rimaa, joten tulos 15.
Toinen rata oli hyppäri ja taas siellä oli se prkleen muuri. Tosin tällä kertaa se onnistuttiin hyppäämään ihan reippaasti, mutta hyppääminen oli muuten edelleen epävarmaa, joten ainakin pari rimaa alas ja lopussa yhden hypyn ohitus eli hyl.
Kolmas rata oli sitten ehkä paras. Alun niisto/ihmisnuolihärdelli onnasi hienosti, ja se olikin meidän ainoa tavoite tälle radalle. Kepeillä sattui liukastuminen, joten siitä vitonen ja vielä ennen A:ta yksi rima alas. Muuten oikein kivasti ja loppusuorankin (mukaan lukien muuri!) Pimu meni hienosti ihan itse, kun ohjaaja lyllersi kaukana perässä. Kontaktit oli tosi hitaat koko päivän, sillä vaadin sen tulemaan alas asti.
Sunnuntaina sitten Minnin vuoro ja ohjelmassa kaksi agirataa. Ekalla radalla otettiin kaksi kieltoa, kun en vaan osannut ohjata pikkuista ja lähettelin sitä Pimu-tyyliin ihan liian kaukaa esteille. Lisäksi vielä ilmeisesti keinulta virhe, tai ainakaan muuta syytä en keksinyt kun tuloksissa luki meille 15.
Toisella radalla hukkasin sitten koiran noin viisi kertaa, joten olin melko pihalla koko ajan. Lopulta sain sen vielä hyppäämään yhden hypyn väärin päin, joten hylly. Puomin kontakti onnasi tosi hienosti molemmilla radoilla pysäyttämällä, eikä loikkinut yhtään.
Ekalla radalla Pimulla oli ihan oletetusti ongelma muurin kanssa ja palikat alas. Siihen asti meni kyllä oikein näppärästi, mutta tiputuksen jälkeen hyppääminen meni epävarmaksi ja loppuradalla tuli vielä pari rimaa, joten tulos 15.
Toinen rata oli hyppäri ja taas siellä oli se prkleen muuri. Tosin tällä kertaa se onnistuttiin hyppäämään ihan reippaasti, mutta hyppääminen oli muuten edelleen epävarmaa, joten ainakin pari rimaa alas ja lopussa yhden hypyn ohitus eli hyl.
Kolmas rata oli sitten ehkä paras. Alun niisto/ihmisnuolihärdelli onnasi hienosti, ja se olikin meidän ainoa tavoite tälle radalle. Kepeillä sattui liukastuminen, joten siitä vitonen ja vielä ennen A:ta yksi rima alas. Muuten oikein kivasti ja loppusuorankin (mukaan lukien muuri!) Pimu meni hienosti ihan itse, kun ohjaaja lyllersi kaukana perässä. Kontaktit oli tosi hitaat koko päivän, sillä vaadin sen tulemaan alas asti.
Sunnuntaina sitten Minnin vuoro ja ohjelmassa kaksi agirataa. Ekalla radalla otettiin kaksi kieltoa, kun en vaan osannut ohjata pikkuista ja lähettelin sitä Pimu-tyyliin ihan liian kaukaa esteille. Lisäksi vielä ilmeisesti keinulta virhe, tai ainakaan muuta syytä en keksinyt kun tuloksissa luki meille 15.
Toisella radalla hukkasin sitten koiran noin viisi kertaa, joten olin melko pihalla koko ajan. Lopulta sain sen vielä hyppäämään yhden hypyn väärin päin, joten hylly. Puomin kontakti onnasi tosi hienosti molemmilla radoilla pysäyttämällä, eikä loikkinut yhtään.
tiistai 6. elokuuta 2013
VOIVOI tokoa
Eilen tokoiltiin taas Eteläpuistossa tavoitteellisten tokoilijoiden kanssa. Tarkoituksena oli tehdä korjaussarjaa sunnuntain episten pohjalta, mutta eipä kovin kehuttavasti mennyt. Liikkeestä istumiseen otin avuksi kissanruoan, joka tunnetusti korjaa kaiken.
Ekassa setissä tein kisamaisen seuraamisen ilman palkkaa ja sen jälkeen liikkeestä istumisen, josta kissanruokaa palkaksi. Erittäin hyvin meni.
Toisessa setissä tehtiin ruutu, tunnari ja liikkeestä istuminen. Ruutu oli pahasti hukassa, vaikka siellä oli kosketusalusta apuna. Pimu juoksi ihan ohi ja meni kovin tyytyväisenä omatoimisesti maihin pari metriä ruudusta sivuun. Just. Oli tosi hankalaa saada sitä sisälle ruutuun, mutta lopulta alkoi onnata. Mikähän ongelma tästäkin nyt on tullut? Tunnari sentään onnistui kerrasta. Sitten se istuminen. Ekalla yrityksellä jäi seisomaan, joten otettiin uusiksi ja sitten onnistui ja sai kissanruokansa.
Väliin tehtiin paikallamakuu ihan ok ja sitten vielä kertaalleen se liikkeestä istuminen. Ekalla yrityksellä jäi seisomaan, joten passitin sen siitä suoraan takaisin autoon. Hetken päästä uusi yritys ja meni vaihteeksi maahan, joten taas autoon hetkeksi. Kolmas kerta sitten onnistui ja Pimu sai kissanruokansa. Ei tähän oikein enää mitään muutakaan keinoa keksi. Virittelyissä tekee täpäköitä istumisia, mutta ei vaan millään pysty tekemään liikkeenä. Onneksi mokaili sentään tällä kertaa treeneissäkin, että päästiin korjailemaan.
Ekassa setissä tein kisamaisen seuraamisen ilman palkkaa ja sen jälkeen liikkeestä istumisen, josta kissanruokaa palkaksi. Erittäin hyvin meni.
Toisessa setissä tehtiin ruutu, tunnari ja liikkeestä istuminen. Ruutu oli pahasti hukassa, vaikka siellä oli kosketusalusta apuna. Pimu juoksi ihan ohi ja meni kovin tyytyväisenä omatoimisesti maihin pari metriä ruudusta sivuun. Just. Oli tosi hankalaa saada sitä sisälle ruutuun, mutta lopulta alkoi onnata. Mikähän ongelma tästäkin nyt on tullut? Tunnari sentään onnistui kerrasta. Sitten se istuminen. Ekalla yrityksellä jäi seisomaan, joten otettiin uusiksi ja sitten onnistui ja sai kissanruokansa.
Väliin tehtiin paikallamakuu ihan ok ja sitten vielä kertaalleen se liikkeestä istuminen. Ekalla yrityksellä jäi seisomaan, joten passitin sen siitä suoraan takaisin autoon. Hetken päästä uusi yritys ja meni vaihteeksi maahan, joten taas autoon hetkeksi. Kolmas kerta sitten onnistui ja Pimu sai kissanruokansa. Ei tähän oikein enää mitään muutakaan keinoa keksi. Virittelyissä tekee täpäköitä istumisia, mutta ei vaan millään pysty tekemään liikkeenä. Onneksi mokaili sentään tällä kertaa treeneissäkin, että päästiin korjailemaan.
maanantai 5. elokuuta 2013
Pienestä oli taas kiinni
Ilman mitään odotuksia lähdettiin Oriveden hellekisoihin lauantaina, mutta eipä ne kisat kovin paskemmin mennytkään ja palkinnoillekin päästiin. Tuomareina Virkkala&Sivonen ja harjoittelijana Hilpi Yli-Jaskari.
Pimun radat oli tuomariharjoittelijan käsialaa ja kovin suoraviivaiset. Ei mitään vääntöä ja kääntöä, vaan reilusti mentiin sinne mihin nokka näyttää. Ekalla radalla osuttiin kuin ihmeen kaupalla alun putki-puomierottelusta puomille, vaikka olin ihan varma, että putkessa ollaan. Olin jo varautunut kurvaamaan suoraan maaliin kun sinne putkeen se kuitenkin menee, mutta eipä mennyt ja jatkettiin rataa. Päästiin muurille asti ihan nollalla, mutta siitä palikat alas. Pimulla on ollut viime aikoina vaikeuksia hypätä muuria treeneissäkin, joten tiesin, että ottaa ponnua palikoista. A:lta sitten lipesi ihan kesken mun valssin alas, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. Lopussa tuli vielä yksi rima jossain kohtaa, mutta muuten selvittiin maaliin asti. Tuloksena 15 ja 4. sija.
Toisella radalla oli samanlainen erottelu alussa, mutta tällä kertaa oli tarkoitus mennä sinne putkeen, joten siinä ei pitänyt olla mitään vaikeaa. Luotin kyllä ihan liikaa putken vetovoimaan, sillä sain kun sainkin Pimun tyrkättyä puomille sen sijaan. WTF? Se oli kyllä ihan liian kilttinä. :D Loppurata treenattiin kontakteja ja vaadin kaikilla alas asti ja pidin vähän aikaa. Hyvin toimi ja meni muutenkin aika kivasti loppuun asti. Muuri oli taas ongelma ja tällä kertaa Pimu juoksi vaan ohi. En vaatinut sitä sitten enää hyppäämään muuria, kun se selvästi on sille suuri ongelma tällä hetkellä.
Sitten pääsi Minni kehiin. Eka rata tuntui tosi helpolta ja perusnollahan siitä väännettiin. Tuloksia kuulutellessa loksahti meikäläiseltä ja Einarilta suu auki, kun kuultiin, että Hamu oli toinen ja Minni kolmas. WTF? Oltiinko me muka niin nopeita? No ei oltu, vaan melkein kaikki hyvät koirakot oli hyllyttäneet. Maria&Luna voitti, joten Hamu sai SERTin ja valioitui! Alle puoli sekuntia hävittiin Minnin kanssa Hamulle ja se aika tuhrattiin ihan selkeästi puomilla kun otin siihen ihan täys stopin. Tuomariharjoittelija ei nostanut "juoksukontakteista" kovin helposti kättä, joten tuurillakin sen olisi voinut vetää. No, onneksi "meidän SERT" meni kuitenkin ihan oikeaan osoitteeseen. Olisi voinut v*tuttaa enemmän, jos sen olisi napannut joku nobody.
Toinen Minnin rata oli vaikeampi, mutta tästäkin selvittiin nollalla. Jotenkin kummasti tällä radalla tuli paljon enemmän nollia kuin ekalla helpolla radalla, joten Minnin sijoitus oli vasta 9. Tupla kuitenkin plakkarissa, joten hyvä näin. Melkein jo luovutin Minnin Einarin ohjattavaksi tälle radalle, kun iski kauhea heikotus ekan radan jälkeen. Syömällä ja juomalla se kuitenkin meni ohi, joten sain startattua toisen radan ja tuplan omiin nimiin. Tosin en tiedä tehdäänkö me sillä enää mitään, kun tuskinpa ollaan kisakuntoisia enää ens vuoden SM-kisoissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Pimun muuriongelma on kyllä tullut taas vähän puskista. Vielä juhannuksena, agirodussa ja KLAGissa en moista huomannut, enkä tiedä mistä se nyt sellaisen taas kehitti. Joskus viime talvena se arasteli SDP:n muuria, mutta pystyi kuitenkin sen hyppäämään kisoissa. Plääh. On tää hankalaa. Ensi viikonloppuna pitäisi kisata LEVEKillä molemmilla. Toivotaan muurittomia ratoja Pimulle.
Sunnuntaina sitten oli tokoilun vuoro. Käytiin Pimun kanssa Tamskin kokeenomaisissa treeneissä Eteläpuistossa. Keli oli edelleen tosi lämmin, mutta onneksi siellä pääsee uimaan. VOI-luokkaan osallistui vain kaksi koirakkoa, mutta paikallamakuisiin tuli vielä Luu lisäksi. Kehään menot ja poistumiset sujui jostain syystä aivan erinomaisesti Pimulta, mutta muuten se oli perushuono.
Paikallamakuu vaati kaksi käskyä kun eräs jäi vaan tuijottelemaan liikkuria. Muuten ihan normisuoritus, vähän levoton tosin. Yksilöliikkeet tehtiin kelin takia kahdessa osassa, mutta ei se meitä pelastanut. Seuraaminen oli vielä tosi hienoa, mutta liikkeestä istumisen seisoi taas kerran. Huoh. Toisella käskyllä toki istui, mutta ei oikeassa kokeessa olisi tuosta mitään pisteitä ropissut. Luoksetulo oli löysä ja stopit sen myötä valui, mutta johtui kelistä. Tästä kohden poikki, ja päästiin välipalkalle.
Ruudulla alkoi toinen setti. Ihan ruudun vieressä oli kehänauhasta pyöritelty pallo ja sinnehän se sitten ampaisi tarjoamaan ikään kuin merkkiä. Toisella käskyllä löysi ruutuun, mutta pysäytin sen liian myöhään ja etutassut valahti nauhan yli. Loppuosuus ok. Hyppy- ja metallinoudot ihan ok, mutta palautti löysästi ravilla. Tunnarissa löysi oman nopeasti, mutta sekin piti sitten pudottaa matkan varrella kertaalleen. Kaukoissa teki I-S-M hyvin, mutta sitten jumiutui maihin ja ehkä vasta viidennellä käskyllä sain sen seisomaan. Loput vaihdot ok. Perushuonoa kisatouhua siis Pimulta, mutta saatiinpahan edes vähän kokeenomaista treeniä. Kokeeseen ei kyllä tällä menolla kannata mennä. Ehkä sitten lokakuussa Kurtille hakemaan säälipisteitä.
Pimun radat oli tuomariharjoittelijan käsialaa ja kovin suoraviivaiset. Ei mitään vääntöä ja kääntöä, vaan reilusti mentiin sinne mihin nokka näyttää. Ekalla radalla osuttiin kuin ihmeen kaupalla alun putki-puomierottelusta puomille, vaikka olin ihan varma, että putkessa ollaan. Olin jo varautunut kurvaamaan suoraan maaliin kun sinne putkeen se kuitenkin menee, mutta eipä mennyt ja jatkettiin rataa. Päästiin muurille asti ihan nollalla, mutta siitä palikat alas. Pimulla on ollut viime aikoina vaikeuksia hypätä muuria treeneissäkin, joten tiesin, että ottaa ponnua palikoista. A:lta sitten lipesi ihan kesken mun valssin alas, mutta jatkettiin kuitenkin matkaa. Lopussa tuli vielä yksi rima jossain kohtaa, mutta muuten selvittiin maaliin asti. Tuloksena 15 ja 4. sija.
Toisella radalla oli samanlainen erottelu alussa, mutta tällä kertaa oli tarkoitus mennä sinne putkeen, joten siinä ei pitänyt olla mitään vaikeaa. Luotin kyllä ihan liikaa putken vetovoimaan, sillä sain kun sainkin Pimun tyrkättyä puomille sen sijaan. WTF? Se oli kyllä ihan liian kilttinä. :D Loppurata treenattiin kontakteja ja vaadin kaikilla alas asti ja pidin vähän aikaa. Hyvin toimi ja meni muutenkin aika kivasti loppuun asti. Muuri oli taas ongelma ja tällä kertaa Pimu juoksi vaan ohi. En vaatinut sitä sitten enää hyppäämään muuria, kun se selvästi on sille suuri ongelma tällä hetkellä.
Sitten pääsi Minni kehiin. Eka rata tuntui tosi helpolta ja perusnollahan siitä väännettiin. Tuloksia kuulutellessa loksahti meikäläiseltä ja Einarilta suu auki, kun kuultiin, että Hamu oli toinen ja Minni kolmas. WTF? Oltiinko me muka niin nopeita? No ei oltu, vaan melkein kaikki hyvät koirakot oli hyllyttäneet. Maria&Luna voitti, joten Hamu sai SERTin ja valioitui! Alle puoli sekuntia hävittiin Minnin kanssa Hamulle ja se aika tuhrattiin ihan selkeästi puomilla kun otin siihen ihan täys stopin. Tuomariharjoittelija ei nostanut "juoksukontakteista" kovin helposti kättä, joten tuurillakin sen olisi voinut vetää. No, onneksi "meidän SERT" meni kuitenkin ihan oikeaan osoitteeseen. Olisi voinut v*tuttaa enemmän, jos sen olisi napannut joku nobody.
Toinen Minnin rata oli vaikeampi, mutta tästäkin selvittiin nollalla. Jotenkin kummasti tällä radalla tuli paljon enemmän nollia kuin ekalla helpolla radalla, joten Minnin sijoitus oli vasta 9. Tupla kuitenkin plakkarissa, joten hyvä näin. Melkein jo luovutin Minnin Einarin ohjattavaksi tälle radalle, kun iski kauhea heikotus ekan radan jälkeen. Syömällä ja juomalla se kuitenkin meni ohi, joten sain startattua toisen radan ja tuplan omiin nimiin. Tosin en tiedä tehdäänkö me sillä enää mitään, kun tuskinpa ollaan kisakuntoisia enää ens vuoden SM-kisoissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Pimun muuriongelma on kyllä tullut taas vähän puskista. Vielä juhannuksena, agirodussa ja KLAGissa en moista huomannut, enkä tiedä mistä se nyt sellaisen taas kehitti. Joskus viime talvena se arasteli SDP:n muuria, mutta pystyi kuitenkin sen hyppäämään kisoissa. Plääh. On tää hankalaa. Ensi viikonloppuna pitäisi kisata LEVEKillä molemmilla. Toivotaan muurittomia ratoja Pimulle.
Sunnuntaina sitten oli tokoilun vuoro. Käytiin Pimun kanssa Tamskin kokeenomaisissa treeneissä Eteläpuistossa. Keli oli edelleen tosi lämmin, mutta onneksi siellä pääsee uimaan. VOI-luokkaan osallistui vain kaksi koirakkoa, mutta paikallamakuisiin tuli vielä Luu lisäksi. Kehään menot ja poistumiset sujui jostain syystä aivan erinomaisesti Pimulta, mutta muuten se oli perushuono.
Paikallamakuu vaati kaksi käskyä kun eräs jäi vaan tuijottelemaan liikkuria. Muuten ihan normisuoritus, vähän levoton tosin. Yksilöliikkeet tehtiin kelin takia kahdessa osassa, mutta ei se meitä pelastanut. Seuraaminen oli vielä tosi hienoa, mutta liikkeestä istumisen seisoi taas kerran. Huoh. Toisella käskyllä toki istui, mutta ei oikeassa kokeessa olisi tuosta mitään pisteitä ropissut. Luoksetulo oli löysä ja stopit sen myötä valui, mutta johtui kelistä. Tästä kohden poikki, ja päästiin välipalkalle.
Ruudulla alkoi toinen setti. Ihan ruudun vieressä oli kehänauhasta pyöritelty pallo ja sinnehän se sitten ampaisi tarjoamaan ikään kuin merkkiä. Toisella käskyllä löysi ruutuun, mutta pysäytin sen liian myöhään ja etutassut valahti nauhan yli. Loppuosuus ok. Hyppy- ja metallinoudot ihan ok, mutta palautti löysästi ravilla. Tunnarissa löysi oman nopeasti, mutta sekin piti sitten pudottaa matkan varrella kertaalleen. Kaukoissa teki I-S-M hyvin, mutta sitten jumiutui maihin ja ehkä vasta viidennellä käskyllä sain sen seisomaan. Loput vaihdot ok. Perushuonoa kisatouhua siis Pimulta, mutta saatiinpahan edes vähän kokeenomaista treeniä. Kokeeseen ei kyllä tällä menolla kannata mennä. Ehkä sitten lokakuussa Kurtille hakemaan säälipisteitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)