Ei tiputtu agipilvistä vieläkään, vaan Pimu jatkoi pätevää linjaa myös torstain valkkutreeneissä. Se on tosiaan ollut nyt niin hyvä, että melkein jo alan miettiä, että sillä on joku hätänä. Kaikki normaali päätön sinkoilu siivekkeet kaulassa on poissa ja se menee kuuliaisesti sinne mihin ohjataan eikä myöskään tiputtele rimoja. Erittäin epänormaalia touhua siis. Vai olisiko tiukka linja tiputteluissa pikku hiljaa oikeasti alkanut vaikuttaa? Juoksujen jälkeen se on ollut vähän vaisumpi kotona ja on myös muutaman kerran pissaillut sisällä makuupaikoilleen. Varmaan Urhon "aikuistuminenkin" vaikuttaa siihen jonkin verran, kun selvästi Urho hakee nyt paikkaansa laumassa. Ne ei tällä hetkellä ollenkaan edes leiki kotona ellei niitä erikseen yllytä lelulla, joten ilmapiiri on nyt vähän kireämpi kuin ennen. Pitänee seurailla tilannetta.
Teemana treeneissä oli tekniikka ja rata koostui kahdesta suorasta putkesta ja neljästä rinnakkaisesta hypystä. Näillä tehtiin neljä pätkää, joissa treenailtiin serpentiiniä ja putkijarrua. Oli harvinaisen kivat treenit, sillä saatiin kaikki pätkät onnistumaan. Serpentiinit meni Pimulta melkein automaattisesti, ei juurikaan tarvinnut ohjailla. Putkijarrukin osattiin jostain kumman syystä, vaikka sitä ei ole juuri yhtään treenattu. Koko treenien aikana taisi tippua kaksi rimaa, jotka molemmat meni sinänsä mun piikkiin, että lopetin liikkeen juuri hypyllä. Pimu teki siis oikein hienosti.
perjantai 9. marraskuuta 2012
torstai 8. marraskuuta 2012
Päteviä tokoilijoita
Eilen tokoiltiin taas melkein yövuorolla kouluttamani agiryhmän jälkeen. Pimu pääsi ensin kehään ja aloiteltiin seuraamisella. Riehutin aluksi lelulla ja sitten otettiin max 10 askeleen pätkiä, joista palkka. Ihan kivasti pysyi kontakti, joten ehdottomasti sunnuntain kokeessa täytyy päästä virittelemään se kunnolla. Sitten liikkeestä istuminen, joka onnasi tietty. Ruudussa koettiin ihme, eli se jäi seisomaan kun huusin seis. PÖH! Nimenomaan halusin nyt treenata sitä, että sanon vaan yhden käskyn ruudussa, kun se kuitenkin painuu suorilta maahan, mutta tietty se nyt sit toimi ihan epäloogisesti. :D Luoksetulon ekalla yrityksellä tuli maahanmenon läpi, mutta muistuteltiin sitä muutamaan kertaan ja toinen yritys olikin jo ihan superi. Tehtiin vielä metallinouto ja hinkkailtiin kaukoja läheltä.
Sitten Urpo kehiin. Odotukset sen suhteen ei olleet kovin korkealla, mutta pikkuinen osoittikin omaavansa jo jonkin verran aivoja ja oli oikein pätevänä. Melkein jo nousin tokomotivaatiokuopasta sen johdosta. Aloiteltiin nopeilla maahanmenoilla, joista heitin namia palkaksi. Sitten kosketusalustaa, joka muistui ihan kivasti mieleen. Ruutu oli vielä Pimun jäljiltä kentällä, joten pakkohan sitäkin oli sit koittaa. Vietiin yhdessä lelua ruutuun ja sinnehän se juoksi jo melkein täydeltä matkalta. Ihan huippua! Tästä rohkaistuneena päätin koittaa mitä Urho tykkää noutokapulasta. Pientä hetsausta, kapulan heitto, Urho perään ja sehän nouti tosi pätevänä. Hieman huippua, ettei tarvitse sen kanssa käydä samaa vääntöä noutojen suhteen kuin Pimun kanssa. Loppuun vielä vähän perusasentopönötystä, kaukojumppaa ja paikallamakuuta.
Tällä hetkellä koiraharrastukset (agi+toko) tuntuu taas ihan kivoilta, mutta katsotaan kuinka alas tiputaan illan valkkutreeneissä Pimun kanssa.
Sitten Urpo kehiin. Odotukset sen suhteen ei olleet kovin korkealla, mutta pikkuinen osoittikin omaavansa jo jonkin verran aivoja ja oli oikein pätevänä. Melkein jo nousin tokomotivaatiokuopasta sen johdosta. Aloiteltiin nopeilla maahanmenoilla, joista heitin namia palkaksi. Sitten kosketusalustaa, joka muistui ihan kivasti mieleen. Ruutu oli vielä Pimun jäljiltä kentällä, joten pakkohan sitäkin oli sit koittaa. Vietiin yhdessä lelua ruutuun ja sinnehän se juoksi jo melkein täydeltä matkalta. Ihan huippua! Tästä rohkaistuneena päätin koittaa mitä Urho tykkää noutokapulasta. Pientä hetsausta, kapulan heitto, Urho perään ja sehän nouti tosi pätevänä. Hieman huippua, ettei tarvitse sen kanssa käydä samaa vääntöä noutojen suhteen kuin Pimun kanssa. Loppuun vielä vähän perusasentopönötystä, kaukojumppaa ja paikallamakuuta.
Tällä hetkellä koiraharrastukset (agi+toko) tuntuu taas ihan kivoilta, mutta katsotaan kuinka alas tiputaan illan valkkutreeneissä Pimun kanssa.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Huiput aksat
Taas eilen Pimu loisti Mouhis-treeneissä. Vitsit, että niistä treeneistä tulee aina niin hyvä mieli, vaikka vähän ahdistaakin lähteä illalla ajelemaan Porintielle, kun siellä on niin pimeääkin ja hirviä liikkeellä. Rata oli 25 estettä, mutta tutustuin taas vaan noin 20 ekaan esteeseen. Yllärinä päästiin lopulta 22 esteelle asti, ei tosin ihan nollana alusta, mutta kahdessa 11 esteen pätkässä.
Kepit oli hankalasti kohti ei mitään, joten siinä tuli ekalla kierroksella suuria vaikeuksia, kun viimeinen väli tuli helposti oikaistua. Kävin jopa Pimua vähän sörkkimässä siellä lopussa, ja sehän veti vähän paineeseenkin sitten itsensä. Onneksi saatiin loppupalkan avulla tehtyä kerran onnistuneesti ja päästiin sitten jatkamaan.
Toisella kierroksella lähdettiin alusta ja päästiin 11 estettä, kunnes rima alas ja homma seis. Jatkettiin tästä sitten loppuun ja päästiin esteelle 22, joka oli kepit 90 asteen avokulmaan ja sehän meni sinne oikein! Huippua! Pikkuinen oli niin hieno! Jopa alun kuvio, jossa joutui pakkovalssilta lähtemään tosi aikaisin, jotta ehti persjättää 3-4 esteiden väliin, onnistui joka kerta ihan huipusti.
Kauhea kisakuume, kun meillä menee nyt niin hyvin! Kontakteihin ja lähtöihin en tosin ole vieläkään ihan tyytyväinen, mutta kyllä näillä nyt jo kisoihin voisi mennä. Kontakteja en ole juurikaan treeneissä palkkaillut, joten sinänsä uskon, että ne toimii kisoissakin. Lähdöt on parantuneet huomattavasti. Kyllä se edelleen kyttää, mutta pystyy olemaan jo paikoillaan melkein aina.
Urho oli Mouhiksella mukana turistina, eli sai vahtia autoa treenien ajan. Ja kyllä se vahtikin. Kauhea möykkä vaan päälle heti jos joku liikkui auton lähellä. Huoh.
Kepit oli hankalasti kohti ei mitään, joten siinä tuli ekalla kierroksella suuria vaikeuksia, kun viimeinen väli tuli helposti oikaistua. Kävin jopa Pimua vähän sörkkimässä siellä lopussa, ja sehän veti vähän paineeseenkin sitten itsensä. Onneksi saatiin loppupalkan avulla tehtyä kerran onnistuneesti ja päästiin sitten jatkamaan.
Toisella kierroksella lähdettiin alusta ja päästiin 11 estettä, kunnes rima alas ja homma seis. Jatkettiin tästä sitten loppuun ja päästiin esteelle 22, joka oli kepit 90 asteen avokulmaan ja sehän meni sinne oikein! Huippua! Pikkuinen oli niin hieno! Jopa alun kuvio, jossa joutui pakkovalssilta lähtemään tosi aikaisin, jotta ehti persjättää 3-4 esteiden väliin, onnistui joka kerta ihan huipusti.
Kauhea kisakuume, kun meillä menee nyt niin hyvin! Kontakteihin ja lähtöihin en tosin ole vieläkään ihan tyytyväinen, mutta kyllä näillä nyt jo kisoihin voisi mennä. Kontakteja en ole juurikaan treeneissä palkkaillut, joten sinänsä uskon, että ne toimii kisoissakin. Lähdöt on parantuneet huomattavasti. Kyllä se edelleen kyttää, mutta pystyy olemaan jo paikoillaan melkein aina.
Urho oli Mouhiksella mukana turistina, eli sai vahtia autoa treenien ajan. Ja kyllä se vahtikin. Kauhea möykkä vaan päälle heti jos joku liikkui auton lähellä. Huoh.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Maanantain korjaussarjaa
Tavoitteellisten treeneissä korjailtiin sunnuntain mokia. Tällä kertaa jaettiin kenttä ja porukka kahtia ja treenailtiin molemilla puolilla yhtä aikaa. Me oltiin Pimun kanssa narttuporukassa, joita oli vain kolme, joten hyvin ehdittiin tehdä kaikkea ja aikaa jäi ylikin.
Aloitettiin liikkeestä istumisella. Ensin tein kisamaisesti, jolloin jäi taas seisomaan. MURRR! Oli kuulemma taas niiannut ja lähtenyt tekemään istumista, mutta sitten oli kuitenkin noussut takas seisomaan. Vahvistelin sitten pelkästään käskystä istumista palkkailemalla ja hyvinhän se sitten osasi. Loppuun vielä toinen kisamainen suoritus, nyt todella liioitetulla olkapääavulla ja istui täpäkästi. Tällä sit mennään sunnuntain kisoissakin.
Sitten tunnari samoin kisamaisesti ja oma toinen oikealta kuin oli sunnuntainakin. Pimu teki (mun kriteereillä) täyden kympin tunnarin, joten vaikea sitä oli korjata. Lähti taas oikealta tarkistelemaan, merkkasi oman, kävi rivin läpi, palasi omalle ja toi sen. Häiriötäkin oli, sillä tehtiin se kentän toista puoliskoa kohti, jossa muut treenaili ja lisäksi Minna ja Lili seisoskeli ihan kapuloiden lähellä häiriönä. Agilityesteitäkin oli lähistöllä näköpiirissä.
Tehtiin vielä seuraamista siten, että Minna ja Lili käskytteli ja häiriköi. Riehutin lelulla aluksi, joten vire oli nyt ok, eikä ainakaan jätättänyt. Yritin palkkailla tiheästi ja heti kun tekee kunnolla. Pää kyllä pyöri vinhasti ja varsinkin puomin vieressä seuraamisesta ei tullut juuri mitään. Plääh. Lopuksi palkkasin ihan vaan siitä, että pysyi yhden askeleen verran kontaktissa.
Sitten paikallamakuu, joka meni ihan munille. Mä kun oon niin luottanut siihen, että tän se osaa, eikä ikinä nouse, niin nyt se sit nousi. :( Alku EVL-tyyliin ja hyvin odotti mun käskyä ja ekalla maihin. Ei oltu piilossa kuin ehkä pari minuuttia, kun kentältä huudettiin, että Pimu tekee jotain. Oli sit noussut seisomaan, haistellut jotain ja painunut takas maihin! WTF? Menin sitten vähän antamaan palautetta ja laitoin sen uudelleen maahan ja lähdin piiloon. Muut tuli jo tässä vaiheessa takaisin kehään, mutta mä pidin sitä vielä jonkin aikaa maissa ja tulin vasta sitten takaisin. Miksi just nyt tarvii tänkin hajota?
Tehtiin vielä toiset kierrokset yksilöliikkeitä ja mä tyydyin vaan hinkkailemaan kaukoja läheltä ja loppuun otin vielä jonkun kivan liikkeen, eli hyppynoudon. Suu aukes taas vähän liian ajoissa luovutuksessa, joten pikkuisen hinkattiin sitten kapulan pitämistä vielä.
Näillä näkymin mä en juurikaan ehdi treenailla itsekseni enää ennen sunnuntaita, joten näillä mennään. Lauantaina meillä alkaa Tamskin VOI/EVL-kurssi, joten siellä pääsee vielä todennäköisesti tekemään paikallamakuun ja jotain pientä viimeistelyä. Joka tapauksessa päätin, että en enää yritä saada tälle vuodelle lisää koepaikkoja. Jos ei näillä kahdella jäljellä olevalla kokeella tule ykköstä, niin sitten ei tule ja jatketaan ens vuonna.
Urho oli eilen taas rasittavaakin rasittavampi pikku-tuholainen. Tällä kertaa se oli pöllinyt keittiön tasolta sämpyläpussin ja vetänyt naamariin. En tajua miten se on edes ylettänyt siihen, mutta konstit on monet pienellä bc:llä. Loppuillan jätösten määrästä päätellen todennäköisesti muukin lauma on saanut osansa aarteesta. Täytyy vaan toivoa, ettei niillä ole ollut mitään kovin pahaa kinaa pussin jakamisesta. Urho kun ei tunnetusti ruokaansa kovin avuliaasti ole jakamassa.
Aloitettiin liikkeestä istumisella. Ensin tein kisamaisesti, jolloin jäi taas seisomaan. MURRR! Oli kuulemma taas niiannut ja lähtenyt tekemään istumista, mutta sitten oli kuitenkin noussut takas seisomaan. Vahvistelin sitten pelkästään käskystä istumista palkkailemalla ja hyvinhän se sitten osasi. Loppuun vielä toinen kisamainen suoritus, nyt todella liioitetulla olkapääavulla ja istui täpäkästi. Tällä sit mennään sunnuntain kisoissakin.
Sitten tunnari samoin kisamaisesti ja oma toinen oikealta kuin oli sunnuntainakin. Pimu teki (mun kriteereillä) täyden kympin tunnarin, joten vaikea sitä oli korjata. Lähti taas oikealta tarkistelemaan, merkkasi oman, kävi rivin läpi, palasi omalle ja toi sen. Häiriötäkin oli, sillä tehtiin se kentän toista puoliskoa kohti, jossa muut treenaili ja lisäksi Minna ja Lili seisoskeli ihan kapuloiden lähellä häiriönä. Agilityesteitäkin oli lähistöllä näköpiirissä.
Tehtiin vielä seuraamista siten, että Minna ja Lili käskytteli ja häiriköi. Riehutin lelulla aluksi, joten vire oli nyt ok, eikä ainakaan jätättänyt. Yritin palkkailla tiheästi ja heti kun tekee kunnolla. Pää kyllä pyöri vinhasti ja varsinkin puomin vieressä seuraamisesta ei tullut juuri mitään. Plääh. Lopuksi palkkasin ihan vaan siitä, että pysyi yhden askeleen verran kontaktissa.
Sitten paikallamakuu, joka meni ihan munille. Mä kun oon niin luottanut siihen, että tän se osaa, eikä ikinä nouse, niin nyt se sit nousi. :( Alku EVL-tyyliin ja hyvin odotti mun käskyä ja ekalla maihin. Ei oltu piilossa kuin ehkä pari minuuttia, kun kentältä huudettiin, että Pimu tekee jotain. Oli sit noussut seisomaan, haistellut jotain ja painunut takas maihin! WTF? Menin sitten vähän antamaan palautetta ja laitoin sen uudelleen maahan ja lähdin piiloon. Muut tuli jo tässä vaiheessa takaisin kehään, mutta mä pidin sitä vielä jonkin aikaa maissa ja tulin vasta sitten takaisin. Miksi just nyt tarvii tänkin hajota?
Tehtiin vielä toiset kierrokset yksilöliikkeitä ja mä tyydyin vaan hinkkailemaan kaukoja läheltä ja loppuun otin vielä jonkun kivan liikkeen, eli hyppynoudon. Suu aukes taas vähän liian ajoissa luovutuksessa, joten pikkuisen hinkattiin sitten kapulan pitämistä vielä.
Näillä näkymin mä en juurikaan ehdi treenailla itsekseni enää ennen sunnuntaita, joten näillä mennään. Lauantaina meillä alkaa Tamskin VOI/EVL-kurssi, joten siellä pääsee vielä todennäköisesti tekemään paikallamakuun ja jotain pientä viimeistelyä. Joka tapauksessa päätin, että en enää yritä saada tälle vuodelle lisää koepaikkoja. Jos ei näillä kahdella jäljellä olevalla kokeella tule ykköstä, niin sitten ei tule ja jatketaan ens vuonna.
Urho oli eilen taas rasittavaakin rasittavampi pikku-tuholainen. Tällä kertaa se oli pöllinyt keittiön tasolta sämpyläpussin ja vetänyt naamariin. En tajua miten se on edes ylettänyt siihen, mutta konstit on monet pienellä bc:llä. Loppuillan jätösten määrästä päätellen todennäköisesti muukin lauma on saanut osansa aarteesta. Täytyy vaan toivoa, ettei niillä ole ollut mitään kovin pahaa kinaa pussin jakamisesta. Urho kun ei tunnetusti ruokaansa kovin avuliaasti ole jakamassa.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Tuplanollauksia
Viikonloppuna nollailtiin siis vähän lajissa kuin lajissa. Toisessa lajissa ne tietty on hyvästä, mutta toisessa ei niinkään.
Lauantaina suunnattiin Minnin kanssa Lietoon ATT:n kisoihin. Mentiin taaskin vaan agiradat, koska hyppärinollia on jo riittävästi. Tuomarina Allan Mattson, jolla oli kyllä hieman keskenään eritasoiset radat. Ensimmäinen oli ärsyttävää kiemurointia ja toinen sitten melkein pelkkää suoraan juoksua. Rimat oli tapissa.
Ekalla radalla oli tosi hankala hyppykuvio A:n ja keppien välissä. Vielä radalle mennessä en yhtään tiennyt mitä siellä aion tehdä. Onneksi olin radalla Minnin kanssa, niin ei juuri haitannut vaikka heiluin koiran edessä ja lähettelin hypyille ihan outoja reittejä. A:n jälkeen olin suunnitellut pakkovalssin, mikä osoittautui ihan vikatikiksi, sillä Minni kimposi maata kiertävälle radalle ja tuli ehkä sellainen 10m ylimääräinen lenkura. Olis vaan pitänyt tehdä saksalaisella, mutta pelkäsin rimoja jos jään vahingossa koiran eteen. Kepeille kuitenkin selvittiin, tosin tosi paskalla ja myöhästyneellä ohjauksella. Lopussa puomin kontakti oli vähintääkin epämääräinen, mutta ei virhettä, joten nollalla maaliin. Harmittavasti tuosta ylimääräisestä lenkistä johtuen 0,28s yliaikaa. :( Voi voi.
Toinen rata siis melkein pelkkää suoraan juoksua, joten päätin että nyt se viimeinen aginolla sit tehdään SM-nollia varten. Ja tehtiinhän me se. Oikeastaan missään kohdassa ei tullut mitään vaikeuksia, vaan Minni meni just niin kuin ohjasin ja olin suunnitellut. Sertistä jäätiin alle sekunti, mutta en olisi kyllä sitä saanut puristettua mistään kohdasta, joten tosi hyvä rata Minniltä. :) Melkein siis tuplanolla jälleen kerran ja SM-nollat kasassa!
Vielä vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että Minni vielä tekee näin hienon comebackin agikentille, mutta niin vain saatiin se vielä kisakuntoon. Tosi huippua, mutta vieläkin tulee mietittyä paljon sitä, kuinka kipee se on todellisuudessa viime talvenakin ollut ja miksi en sitä steriloinut jo paljon aikaisemmin. :( Toivottavasti se nyt vaan pysyy kesään asti kunnossa, niin päästään vielä nauttimaan yhdet SM-kisat sen kanssa.
Sunnuntaina oli sitten Pimun vuoro kisailla. Meidän viides VOIVOI-luokan koe pidettiin Hyvinkään agilityhallilla. Siellä pyöri kaksi kehää yhtä aikaa, joten ylimääräistä tilaa ei hallissa juurikaan ollut. EVL-kehä oli perällä ja meidän kehä hallin alkupäässä. Kehä oli rajattu naruilla ja ihan siinä kehän vieressä kulki koko ajan porukkaa ja koiria EVL-kehään ja takaisin, joten tosi rauhatonta oli. Paikallamakuulla alkoi ja muutenkin mentiin normijärjestyksessä. Tuomarina Pernilla Tallberg. Tässä pisteet:
Paikkamakuu 10
Pimu oli ekassa paikkamakuuryhmässä ja ilmeisesti oli varsin nätisti ollut, kun sai ainoana kympin! Muilta vähennettiin haistelusta, tassujen siirtelystä ja lonkan veivaamisesta. Näköjään ei siis ollut edes kääntänyt sitä etujalkaansakaan, mitä yleensä tekee.
Seuraaminen 7
En pystynyt virittelemään Pimua kunnolla ennen kehää, kun sisällä oli niin vähän tilaa ja kehä oli ihan vieressä. Lahnahan se siis oli ja jätätti melkein koko ajan.
Liikkeestä istuminen 0
Seisoi. Oli kuulemma taas niiannut, mutta ei sitten kuitenkaan pystynyt istumaan. En tiedä missä vika.
Luoksetulo 5
Saatiin säälipisteet kun häiriötä oli niin paljon, nollille olis pitänyt mennä. Tämä tehtiin ihan kehänauhan vieressä ja toisella puolella siis ihmiset/koirat kulki koko ajan. Jäi hyvin maahan, mutta ei vissiin hälinän takia kuullut mun käskyä ja lähti vasta toisella tulemaan. Vauhti oli hieno, eli hidas laukka. Eka stoppi kerrassaan upea, mutta toiseen vaati kaksi käskyä kun jäi ensin seisomaan siinäkin. Sivulle tuli myös laukkaa.
Ruutu 8
Superhieno!!! Pisteet lähti ennakoinnista, eli meni käytännössä mun seis-käskyllä maahan. Olisi siis pitänyt jättää se maahan-käsky sanomatta. Sanoin kyllä taas seismaahan melkein yhteen, mutta tuomari olisi halunnut, että koira pysähtyy ihan selkeästi ja kunnolla jos sille sanoo seis. Ihan sama, tää oli silti upea!
Hyppynouto 9
Perussettiä, piste lähti kapulan mälväämisestä.
Metalli 10
Mun mielestä tää ei ollut yhtä hyvä kuin hyppynouto ja mun korvaan kuului kyllä kilikali-ääntä palautuksessa. Pimu lähti ensin maassa olleelle teipinpalalle ja olin ihan varma, ettei se tuo kapulaa ollenkaan, mutta onneksi bongasi siitä kapulan ja toi mulle.
Tunnari 0
Voi plääh. Oma oli toinen oikealta, ja Pimu lähti sieltä päästä tarkistamaan riviä. Merkkasi selvästi oman, mutta kävi silti vielä rivin loppuun asti. Takaisin palatessa otti jostain kumman syystä keskeltä kapulan suuhun, pudotti sen ja toi oman mulle. Olis nyt vaan heti tuonut sen oman, kun selvästi sen löysi heti.
Kaukot 8
Ihmeen hyvät pisteet. Maasta seisomaan nousussa meni ensin istumaan, joten siihen kaksi käskyä. Muut vaihdot teki kerrasta, mutta seiso-istu taas eteni ja lopun perusasento oli tooosi vajaa. Jäi sellaiseen puoli-istuvaan asentoon.
Kokonaisvaikutus 9
Ihan jees siis. :)
Pisteitä yhteensä kämäset 199 eli VOI3-tulos. Selkeästi olis tullut ykkönen, jos olis kyetty tekemään noi pari liikettä kunnolla. Mutta kun ei niin ei, ja harjoitukset jatkukoon. Ens sunnuntaina päästään Kurtille Tamskin kisoissa. Melkein voisin jo uhkailla lopettavani koko lajin jos ei sieltä tule ykköstä, mutta en nyt kuitenkaan.
Tokokisoista suunnattiin suoraan Miikulle treenaamaan viestiä. Jussi oli myös saanut raahattua itsensä ja Urhon sinne, joten molemmat bc:t sai treenata. Pimulla meni eka treeni vähän mönkään, kun tehtiin liian vaikeasti ja ressukka eksyi, eikä sitten enää oikein lähtenyt ilman apuja juoksemaan. Toinen treeni sitten vähän helpotetusti, ja teki ihan superpätevästi. Urho oli myös pätevänä. Ekan treenin se oli tehnyt Miikun ja Jussin kanssa ja mä olin sit toisessa treenissä Jussin parina. Jussin luo metsään se juoksi upeasti, mutta mun luo se ei oikein meinannut lähteä. Johtui osaksi siitäkin, että Miikku oli Jussin kanssa siellä metsässä ja ne nyt on varmaan Urhon elämän kivoimmat ihmiset. Mä oon vaan kiukkuinen komentaja. ;)
Urho+sisarukset täytti jo puoli vuotta! Sen kunniaksi mittailin Urhon eilen todella epävirallisesti ja sain tulokseksi 51cm. Lieska-veli on kuulemma samoissa mitoissa. Muutenkin veljeksillä tuntuu olevan samoja ärsyttäviä piirteitä, kuten tuo jätösten syöminen, hihnassa sinkoilu ja vahtihaukkuminen. Aivojen jälkitoimitusta edelleen odotellaan.
Lauantaina suunnattiin Minnin kanssa Lietoon ATT:n kisoihin. Mentiin taaskin vaan agiradat, koska hyppärinollia on jo riittävästi. Tuomarina Allan Mattson, jolla oli kyllä hieman keskenään eritasoiset radat. Ensimmäinen oli ärsyttävää kiemurointia ja toinen sitten melkein pelkkää suoraan juoksua. Rimat oli tapissa.
Ekalla radalla oli tosi hankala hyppykuvio A:n ja keppien välissä. Vielä radalle mennessä en yhtään tiennyt mitä siellä aion tehdä. Onneksi olin radalla Minnin kanssa, niin ei juuri haitannut vaikka heiluin koiran edessä ja lähettelin hypyille ihan outoja reittejä. A:n jälkeen olin suunnitellut pakkovalssin, mikä osoittautui ihan vikatikiksi, sillä Minni kimposi maata kiertävälle radalle ja tuli ehkä sellainen 10m ylimääräinen lenkura. Olis vaan pitänyt tehdä saksalaisella, mutta pelkäsin rimoja jos jään vahingossa koiran eteen. Kepeille kuitenkin selvittiin, tosin tosi paskalla ja myöhästyneellä ohjauksella. Lopussa puomin kontakti oli vähintääkin epämääräinen, mutta ei virhettä, joten nollalla maaliin. Harmittavasti tuosta ylimääräisestä lenkistä johtuen 0,28s yliaikaa. :( Voi voi.
Toinen rata siis melkein pelkkää suoraan juoksua, joten päätin että nyt se viimeinen aginolla sit tehdään SM-nollia varten. Ja tehtiinhän me se. Oikeastaan missään kohdassa ei tullut mitään vaikeuksia, vaan Minni meni just niin kuin ohjasin ja olin suunnitellut. Sertistä jäätiin alle sekunti, mutta en olisi kyllä sitä saanut puristettua mistään kohdasta, joten tosi hyvä rata Minniltä. :) Melkein siis tuplanolla jälleen kerran ja SM-nollat kasassa!
Vielä vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että Minni vielä tekee näin hienon comebackin agikentille, mutta niin vain saatiin se vielä kisakuntoon. Tosi huippua, mutta vieläkin tulee mietittyä paljon sitä, kuinka kipee se on todellisuudessa viime talvenakin ollut ja miksi en sitä steriloinut jo paljon aikaisemmin. :( Toivottavasti se nyt vaan pysyy kesään asti kunnossa, niin päästään vielä nauttimaan yhdet SM-kisat sen kanssa.
Sunnuntaina oli sitten Pimun vuoro kisailla. Meidän viides VOIVOI-luokan koe pidettiin Hyvinkään agilityhallilla. Siellä pyöri kaksi kehää yhtä aikaa, joten ylimääräistä tilaa ei hallissa juurikaan ollut. EVL-kehä oli perällä ja meidän kehä hallin alkupäässä. Kehä oli rajattu naruilla ja ihan siinä kehän vieressä kulki koko ajan porukkaa ja koiria EVL-kehään ja takaisin, joten tosi rauhatonta oli. Paikallamakuulla alkoi ja muutenkin mentiin normijärjestyksessä. Tuomarina Pernilla Tallberg. Tässä pisteet:
Paikkamakuu 10
Pimu oli ekassa paikkamakuuryhmässä ja ilmeisesti oli varsin nätisti ollut, kun sai ainoana kympin! Muilta vähennettiin haistelusta, tassujen siirtelystä ja lonkan veivaamisesta. Näköjään ei siis ollut edes kääntänyt sitä etujalkaansakaan, mitä yleensä tekee.
Seuraaminen 7
En pystynyt virittelemään Pimua kunnolla ennen kehää, kun sisällä oli niin vähän tilaa ja kehä oli ihan vieressä. Lahnahan se siis oli ja jätätti melkein koko ajan.
Liikkeestä istuminen 0
Seisoi. Oli kuulemma taas niiannut, mutta ei sitten kuitenkaan pystynyt istumaan. En tiedä missä vika.
Luoksetulo 5
Saatiin säälipisteet kun häiriötä oli niin paljon, nollille olis pitänyt mennä. Tämä tehtiin ihan kehänauhan vieressä ja toisella puolella siis ihmiset/koirat kulki koko ajan. Jäi hyvin maahan, mutta ei vissiin hälinän takia kuullut mun käskyä ja lähti vasta toisella tulemaan. Vauhti oli hieno, eli hidas laukka. Eka stoppi kerrassaan upea, mutta toiseen vaati kaksi käskyä kun jäi ensin seisomaan siinäkin. Sivulle tuli myös laukkaa.
Ruutu 8
Superhieno!!! Pisteet lähti ennakoinnista, eli meni käytännössä mun seis-käskyllä maahan. Olisi siis pitänyt jättää se maahan-käsky sanomatta. Sanoin kyllä taas seismaahan melkein yhteen, mutta tuomari olisi halunnut, että koira pysähtyy ihan selkeästi ja kunnolla jos sille sanoo seis. Ihan sama, tää oli silti upea!
Hyppynouto 9
Perussettiä, piste lähti kapulan mälväämisestä.
Metalli 10
Mun mielestä tää ei ollut yhtä hyvä kuin hyppynouto ja mun korvaan kuului kyllä kilikali-ääntä palautuksessa. Pimu lähti ensin maassa olleelle teipinpalalle ja olin ihan varma, ettei se tuo kapulaa ollenkaan, mutta onneksi bongasi siitä kapulan ja toi mulle.
Tunnari 0
Voi plääh. Oma oli toinen oikealta, ja Pimu lähti sieltä päästä tarkistamaan riviä. Merkkasi selvästi oman, mutta kävi silti vielä rivin loppuun asti. Takaisin palatessa otti jostain kumman syystä keskeltä kapulan suuhun, pudotti sen ja toi oman mulle. Olis nyt vaan heti tuonut sen oman, kun selvästi sen löysi heti.
Kaukot 8
Ihmeen hyvät pisteet. Maasta seisomaan nousussa meni ensin istumaan, joten siihen kaksi käskyä. Muut vaihdot teki kerrasta, mutta seiso-istu taas eteni ja lopun perusasento oli tooosi vajaa. Jäi sellaiseen puoli-istuvaan asentoon.
Kokonaisvaikutus 9
Ihan jees siis. :)
Pisteitä yhteensä kämäset 199 eli VOI3-tulos. Selkeästi olis tullut ykkönen, jos olis kyetty tekemään noi pari liikettä kunnolla. Mutta kun ei niin ei, ja harjoitukset jatkukoon. Ens sunnuntaina päästään Kurtille Tamskin kisoissa. Melkein voisin jo uhkailla lopettavani koko lajin jos ei sieltä tule ykköstä, mutta en nyt kuitenkaan.
Tokokisoista suunnattiin suoraan Miikulle treenaamaan viestiä. Jussi oli myös saanut raahattua itsensä ja Urhon sinne, joten molemmat bc:t sai treenata. Pimulla meni eka treeni vähän mönkään, kun tehtiin liian vaikeasti ja ressukka eksyi, eikä sitten enää oikein lähtenyt ilman apuja juoksemaan. Toinen treeni sitten vähän helpotetusti, ja teki ihan superpätevästi. Urho oli myös pätevänä. Ekan treenin se oli tehnyt Miikun ja Jussin kanssa ja mä olin sit toisessa treenissä Jussin parina. Jussin luo metsään se juoksi upeasti, mutta mun luo se ei oikein meinannut lähteä. Johtui osaksi siitäkin, että Miikku oli Jussin kanssa siellä metsässä ja ne nyt on varmaan Urhon elämän kivoimmat ihmiset. Mä oon vaan kiukkuinen komentaja. ;)
Urho+sisarukset täytti jo puoli vuotta! Sen kunniaksi mittailin Urhon eilen todella epävirallisesti ja sain tulokseksi 51cm. Lieska-veli on kuulemma samoissa mitoissa. Muutenkin veljeksillä tuntuu olevan samoja ärsyttäviä piirteitä, kuten tuo jätösten syöminen, hihnassa sinkoilu ja vahtihaukkuminen. Aivojen jälkitoimitusta edelleen odotellaan.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Torstain valkut
Eilen aksattiin Pimun kanssa valkkutreeneissä jotain medien MM-rataa vähän muunneltuna. Ensin koitettiin 10 ekaa estettä, sitten loppurata ja lopuksi vielä koko hoito putkeen. Yllärinä me saatiin tehtyä tosi hyvin. Ekat 10 estettä meni nollana kevyesti, jälkimmäinen pätkä aiheutti pientä säätöä, mutta kyllä sekin taisi kertaalleen nollille mennä. Koko rataa ei saatu nollille, mutta melkein meni sekin.
Varsinkin keppeihin oon tosi tyytyväinen. Sinne tultiin kovaa vauhtia putkesta ja esteiden väli oli tosi lyhyt, mutta sinne vaan taipui mun pikkuinen! Ongelmia tuli lähinnä esteiden ohittelusta epämääräisen ohjauksen takia, ei niinkään rimoista, mikä oli myös tosi hieno juttu. Kontaktit oli A:ta lukuunottamatta surkean hitaat, joten niissä on nyt paljon korjailtavaa.
Urpokin oli mukana hengailemassa ja tein sen kanssa vähän tokoiluja kentän reunalla. Lähinnä paikallamakuuta ja perusasentoa.
Varsinkin keppeihin oon tosi tyytyväinen. Sinne tultiin kovaa vauhtia putkesta ja esteiden väli oli tosi lyhyt, mutta sinne vaan taipui mun pikkuinen! Ongelmia tuli lähinnä esteiden ohittelusta epämääräisen ohjauksen takia, ei niinkään rimoista, mikä oli myös tosi hieno juttu. Kontaktit oli A:ta lukuunottamatta surkean hitaat, joten niissä on nyt paljon korjailtavaa.
Urpokin oli mukana hengailemassa ja tein sen kanssa vähän tokoiluja kentän reunalla. Lähinnä paikallamakuuta ja perusasentoa.
torstai 1. marraskuuta 2012
Saatiin sittenkin viimeistelytreenit
Päästiin sittenkin viimeistelemään Pimun tokokunto eilen illalla treenien vetämisen jälkeen tallilla. Sanna ystävällisesti jäi mulle liikkuriksi, joten vedettiin hyppynoutoa ja metallia lukuunottamatta koko VOI-luokka läpi palkatta. Seuraaminen oli hirveetä, mutta se nyt on vaan sellaista. Korjataan kun jaksetaan. Liikkeestä istuminen oli olkapääavulla ok. Luoksetulo ihan super muuten, mutta jättäessä ei mennyt ekalla käskyllä maahan. Täpäkät stopit kuitenkin. Ruutu perusvarmaa kauraa kuten myös tunnari. Vitsit miten hienosti nää meidän "ongelmaliikkeet" nykyään menee! Kaukoissa taas jumiutui sivulle ja vaati jätössä kaksi käskyä maahan, mutta vaihdot teki kaikki kerrasta oikein. Ainoastaan seiso-istu vähän eteni. Sitten hallitusti pois kehästä ja iltaruualle, joka odotteli kentän reunalla.
Oli kyllä erittäin hyödyllistä mun pääkopalle saada vedettyä tällainen kisamainen treeni, sillä nyt on viimeistään pakko uskoa, että Pimu kyllä osaa! Samalla lailla rennosti kun saisi vedettyä liikkeet läpi sunnuntainakin, niin ykkönen olis siinä. Ennen sunnuntaita ei nyt treenata enää mitään tokoon viittaavaa, tai ehkä kuitenkin vähän hinkutetaan kaukoja läheltä tms. tosi pientä.
On me aksattukin. Tiistaina Mouhiksella oli vuorossa varsinainen vauhtirata. Jumiuduttiin heti kakkoshypylle, joka piti ohjata pakkovalssimaisesti vähän kauempaa ja sitten lähteä pinkomaan ihan miljoonaa, jotta ehti ohjata suoran putken jälkeisen hypyn. En vaan millään meinannut saada ajoitettua tätä kunnolla ja vedin Pimua kakkosesta ohi. Tästä kun selvittiin, niin päästiinkin jo aika pitkälle. Jopa takaakierto onnasi ihan ansaputken vierestä, mikä on suuri ihme, kun sinne rynnittiin vielä melko täysiä. Yleensä tällaisissa Pimu on ampunut vaan täysiä putkeen.
Toinen jumitus oli sitten väärän putkenpään ohitus. Pimu vaan sinnikkäästi pyrki putkeen, vaikka Marko kävi välillä ihan kunnolla estämässä sitä livahtamasta sinne. Huomasin, että saman tien jos mun pää kääntyi pikkuisenkin putkeen päin, niin Pimu ampui sinne. Tää saatiin lopulta jotenkin räpellettyä siten, että vaihdoin omaa juoksulinjaa suorempaan eikä kohti ansaputkea ja pidin katseen visusti koirassa. Huh, nää on meille ollut niin vaikeita aina, joten treeniä vaan. Saatiin me 13 esteen pätkä tehtyä jossain välissä nollallakin, joten ihan jees meni muuten.
Minnikin aksasi eilen mun vetämässä ryhmässä. Olin napannut nopeasti eilen tulleesta ASB-lehdestä jonkun Allan Mattsonin radasta tehdyn harjoituksen ja sitä sitten hinkkailtiin, kun lauantaina päästään Mattsonin radoille kisaamaan. Minni on kyllä niin pätevä agiliitäjä! Se meni taas just sinne mihin ohjattiin ja ihan niin kuin sille olis tullut vauhtiakin lisää. Lauantaina sitten pari nollaa, kiitos!
Urhon elämään ei kuulu juuri mitään uutta. Mä en ole jaksanut sen kanssa edelleenkään tehdä juuri mitään, joten tokot on pahasti vaiheessa. No, pääasiassa haku/jälkikoira siitä kai pitkin tulla ja ne lajit on onneks Jussilla hanskassa. :D Urponen on viime aikoina kehittänyt uuden ja ehkä kaikkein ärsyttävimmän harrastuksen mitä voi olla, eli paskan syömisen. Kiva katsella ikkunasta pihaan, kun Pimu paskoo ja Urho kulkee suu auki perässä. Siis YÖK! Onneksi se ei omaa paskaansa syö, mutta Pimu on jostain syystä niin herkkupeppu, että sen tuotokset maistuu liiankin hyvin. Todellakin toivotaan, että tämä vaihe menisi pian ohi.
Miikku oli kuvaillut meidän kaksikkoa viime viikonloppuna, joten tässä pari kuvaa.
Oli kyllä erittäin hyödyllistä mun pääkopalle saada vedettyä tällainen kisamainen treeni, sillä nyt on viimeistään pakko uskoa, että Pimu kyllä osaa! Samalla lailla rennosti kun saisi vedettyä liikkeet läpi sunnuntainakin, niin ykkönen olis siinä. Ennen sunnuntaita ei nyt treenata enää mitään tokoon viittaavaa, tai ehkä kuitenkin vähän hinkutetaan kaukoja läheltä tms. tosi pientä.
On me aksattukin. Tiistaina Mouhiksella oli vuorossa varsinainen vauhtirata. Jumiuduttiin heti kakkoshypylle, joka piti ohjata pakkovalssimaisesti vähän kauempaa ja sitten lähteä pinkomaan ihan miljoonaa, jotta ehti ohjata suoran putken jälkeisen hypyn. En vaan millään meinannut saada ajoitettua tätä kunnolla ja vedin Pimua kakkosesta ohi. Tästä kun selvittiin, niin päästiinkin jo aika pitkälle. Jopa takaakierto onnasi ihan ansaputken vierestä, mikä on suuri ihme, kun sinne rynnittiin vielä melko täysiä. Yleensä tällaisissa Pimu on ampunut vaan täysiä putkeen.
Toinen jumitus oli sitten väärän putkenpään ohitus. Pimu vaan sinnikkäästi pyrki putkeen, vaikka Marko kävi välillä ihan kunnolla estämässä sitä livahtamasta sinne. Huomasin, että saman tien jos mun pää kääntyi pikkuisenkin putkeen päin, niin Pimu ampui sinne. Tää saatiin lopulta jotenkin räpellettyä siten, että vaihdoin omaa juoksulinjaa suorempaan eikä kohti ansaputkea ja pidin katseen visusti koirassa. Huh, nää on meille ollut niin vaikeita aina, joten treeniä vaan. Saatiin me 13 esteen pätkä tehtyä jossain välissä nollallakin, joten ihan jees meni muuten.
Minnikin aksasi eilen mun vetämässä ryhmässä. Olin napannut nopeasti eilen tulleesta ASB-lehdestä jonkun Allan Mattsonin radasta tehdyn harjoituksen ja sitä sitten hinkkailtiin, kun lauantaina päästään Mattsonin radoille kisaamaan. Minni on kyllä niin pätevä agiliitäjä! Se meni taas just sinne mihin ohjattiin ja ihan niin kuin sille olis tullut vauhtiakin lisää. Lauantaina sitten pari nollaa, kiitos!
Urhon elämään ei kuulu juuri mitään uutta. Mä en ole jaksanut sen kanssa edelleenkään tehdä juuri mitään, joten tokot on pahasti vaiheessa. No, pääasiassa haku/jälkikoira siitä kai pitkin tulla ja ne lajit on onneks Jussilla hanskassa. :D Urponen on viime aikoina kehittänyt uuden ja ehkä kaikkein ärsyttävimmän harrastuksen mitä voi olla, eli paskan syömisen. Kiva katsella ikkunasta pihaan, kun Pimu paskoo ja Urho kulkee suu auki perässä. Siis YÖK! Onneksi se ei omaa paskaansa syö, mutta Pimu on jostain syystä niin herkkupeppu, että sen tuotokset maistuu liiankin hyvin. Todellakin toivotaan, että tämä vaihe menisi pian ohi.
Miikku oli kuvaillut meidän kaksikkoa viime viikonloppuna, joten tässä pari kuvaa.
 |
| Urponen (kuva: Katri Pietilä) |
 |
| Yhteiskuva (kuva: Katri Pietilä) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)