Nyt alkaa kesän perinteiset kisareissut olla käytynä. Tällä kertaa oli tosi hyvät kelit koko viikonlopun ajan Kokkolassa, eikä satanut kuin yhtenä yönä. Alun perin meidän piti vähän jakaa kisakoiria Jussin kanssa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että mä kisaan ja Jussi huolehtii juniori/seniori-osastosta. Koko lauma siis pääsi reissuun mukaan.
Perjantaina aloiteltiin yhdellä agiradalla tuomarina Katarina Virkkala. Pimu meni ensin ja harmillisesti otettiin hylly heti alussa kun rynnin tekemään persjättöä kepeille vähän yllättäen ja Pimulta jäi ilmeisesti viimeinen väli menemättä. Lopussa otettiin vielä toinen hylly väärästä putkenpäästä. Tällä radalla tuli vain kaksi tulosta, joten hyvät palkinnot meni sivu suun. Minnin rata oli mukava ja tehtiinkin ihan hieno suoritus. Ainoastaan loppusuoralla en jaksanut pysäyttää sitä puomille ja siitä vitonen. Itse oli melko kuollut jo siinä vaiheessa rataa, kun en ollut syönyt enkä juonut kunnolla koko päivänä, joten oli vähän kiire maaliin huilailemaan. Ihan turha virhe siis.
Lauantaina Minni kisasi yhden agiradan ja Pimu kaksi. Tuomareina Jarmo Jämsä ja Jari Tienhaara, joten vääntöä oli riittävästi. Pimu aloitti Tienhaaran radalla ja päästiin tosi mukavasti noin 10 estettä kunnes puomilla piti ottaa sivuttaisetäisyyttä ja Pimu tipahti alasmenolta mun perään vitosen arvoisesti. Oli sen verran ärsyttävä moka, että jätin radan siihen, vaikka tuloksella oltaisi taas oltu palkinnoilla.
Minnin rata oli Jämsän käsialaa ja vähän vaikeahko, mutta pikkukoiralle sopiva. Hyllytettiin sitten puomin jälkeen kun olin puomin päässä vääntämässä valssia ja Minni livahtikin selän takaa ja ehti seuraavan hypyn taakse ennen kuin edes tajusin missä se on. Muuten tosi sujuvasti, joten harmillinen moka taas.
Sitten vielä Pimulla Jämsän rata. Vähän hankalaa oli taas ja jostain Pimu kehitti itselleen hirvittävän raivoasenteen radalle ja enhän mä pysynyt yhtään perässä. Alussa keinun jälkeen tuli pari rimaa kun olin vaan niin myöhässä ja loppuradalla lipesi vielä puomilta vitosen arvoisesti, mutta rynnittiin vaan loppuun asti. Viikonlopun eka tulos siis Pimulle, 15. Tällä radalla tuli enemmän tuloksia, joten ei asiaa palkinnoille.
Sunnuntai-aamuna Minnin rata oli jo klo 8, joten pikkuisen silmät ristissä oltiin molemmat vielä siinä vaiheessa. Typerästi rynnin kepeille liian lujaa ja pieni sujahti kakkosväliin, mutta muuten rata meni yllättävän hienosti. Puomillekin pysähdyttiin nyt nätisti. Lopussa vedin sen vielä maxi-koiraohjauksella yhdestä hypystä ohi, joten hyllytettiin tämäkin. Hienosti pieni jaksoi kolmena päivänä kisata yhden radan, mutta nyt saa Minni jäädä huilaustauolle kisoista.
Pimulle oli luvassa Jämsän agirata ja Tienhaaran hyppäri. Agiradalla oli mukavan ahdas keskikohta, joka vaikutti tosi hankalalle. Kuin ihmeen kaupalla selvittiin siitä joka kerta ja löydettiin oikeat esteet. Ihan loppusuoralla tuli yksi rima alas, joten tosi hienosti Pimu veti. Tuloslapussa meille oli 10, joten ehkä sieltä tuli vähän epämääräisestä puomista sitten toinen vitonen tai joku kontaktin ylösmeno. Toista rimaa en kyllä huomannut. Pimu oli taas raivoasenteella, joten sen kanssa oli ihan huippua mennä.
Hyppäri alkoi melkein heti perään ja oli melko sama kuin kolmosilla oli ollut aikaisemmin. Pakko oli kokeilla alussa tehdä japanilainen, sillä kolmosissa pari ohjaajaa oli sen tehnyt. Ei se ihan nappiin onnannut, mutta ajoi asiansa ja veti Pimun hypylle oikein päin. Kepeille syöttö oli hankala jopa kolmosille, mutta Pimu klaarasi sen hienosti ja tehtiinkin nollaa ihan loppuun asti. Viimeistä hyppyä ei enää jaksettu hypätä, joten siitä rima, mutta muuten ihan loistohyvä rata ja asenne säilyi edelleen hyvänä. Tällä radalla tuli vain yksi nolla, joten me oltiin nopeimmalla vitosella toisia ja päästiin kuin päästiinkin palkinnoille. Pimulla oli yli 10s nopeampi aika kuin voittajalla, joten olis ollut melko ylivoimainen nollavoitto ilman sitä rimaa.
Oon kyllä niin tyytyväinen Pimun asenteeseen koko viikonloppuna. Nyt se alkaa olla taas samanlainen kuin joskus pari vuotta sitten, joten koitetaan lopettaa nillitys ja pitää tästä kiinni. Epävarmuus ja hiipparointi alkoi samoihin aikoihin, kun aloin tiukemmin korjata rimoja, joten selvästi on auttanut se, että itse luovuin kaikista tavoitteista sen kanssa ja päätin pitää vaan hauskaa. Kontaktit tosin on nyt melko hajalla, joten niitä täytyy vähän treenailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti