Tokotreeniä, agitreeniä ja kisailua

Viime lauantaina oli Pimun kanssa taas pitkästä aikaa tallilla VOI/EVL-kurssia. Nämä kurssikerrat kun ei ole mitenkään säännöllisesti joka viikko. Tehtiin paikallaolot, seuraamista, ohjattua, merkkiä ja zetaa. Paikallaoloista ensin istuminen, jota juuri päätin alkaa treenata. Sinne vaan Pimu riviin muiden mukaan ja piiloon lymyilemään. Harmillisesti alkoi rapsutella aika pian ja jäi sen jäljiltä lösähtäneeseen asentoon, joten kävin korjaamassa ja sitten uudelleen piiloon. Nyt istui oikein ryhdikkäästi ja kävin kerran vielä välissä palkkaamassa. Tästä tää lähtee! Paikallamakuu oli EVL-tyyliin häirittynä ja oikein hyvin meni.

Seuraamista tehtiin noin kisamittainen pätkä, ja voi vitsi kun oli superia! Agiesteitä päin meneminen hieman herpaannutti, mutta muuten oikein kivasti. Sitten ohjattua kahdella kapulalla siten, että laitoin Pimun merkille, koska se ei sitä vielä osaa. Hienosti haki molempia puolia. Tehtiin vielä merkkiä vähän erikseen ja nyt alan treenata sitäkin taas ihan oikeasti. Zeta meni myös aika kivasti. Järkkä S-I-M ja tein reiluilla avuilla. Seisomisessa liikkui kun palasin taakse, joten otin sen uudestaan, muut jäävät meni oikein hyvin. Ehkä mun tokomotivaatio alkaa pikku hiljaa palata, kun päätin alkaa hinkata EVL:ää kuntoon.

Iltapäivällä sitten suunnattiin vielä SDP:lle treenaamaan Pimun ja Urhon kanssa. Pimu teki pikkurimoilla rataa pätkissä ja lähinnä haettiin vaan hyvää fiilistä sunnuntain kisoja varten. Urho treenaili muutaman esteen pätkiä Jussin kanssa. Sen kanssa keskityttiin palkkailemaan esteiden jälkeen niin, että Jussi jatkoi liikkumista, sillä hieman näytti siltä, että se alkoi jahdata liikkuvaa ohjaajaa. Tosi vähän sen kanssa on edelleen tehty, mutta parempi näin päin, sillä Pimun kanssa tehtyjä virheitä yritetään vältellä viimeiseen asti.

Sunnuntaina kisailtiin siis SDP:llä Pimun kanssa kaksi starttia. Hyppärillä tuomarina Anne Savioja ja agiradalla Harri Huittinen. Radat on myös videolla, sillä mulla oli piiiiitkästä aikaa ihan oikea kepo mukana kisoissa. :D Lisäilen videoita kunhan saan ne Jussin puhelimesta jotenkin pihalle.

Hyppäri oli oikein kiva ja helppo, ainoastaan takakulman suora putki aiheutti jonkin verran pohdintaa ohjauskuvioista. Ehtiäkö persjättöön vai ei? Lähdössä Pimu jäi ihan ok, mutta oli sitten kuitenkin nostanut persettä juuri ennen kuin kutsuin, enkä huomannut tätä. Tästä tai jostain muusta syystä eka rima alas. Päästiin sinne takakulmaan asti ihan nätisti, mutta sitten Pimu ei lähtenytkään mun huitaisusta putkeen vaan lähti liikkeen mukaan ja teki ihan kunnon kunniakierroksen. Ei kuitenkaan koskenut muihin esteisiin, joten tästä vain kielto. Sain sen toiselta puolelta lähetettyä putkeen ja jatkettiin ihan näppärästi maaliin asti. Muuri vaan tuli vielä alas. Sitä me ei vaan osata. :( Tulokseksi siis 15, joten ihan ok meni.

Agirata oli sit vaikeampi ja varsinkin alun kepeillevienti kauhistutti. Minit ja medit teki sen kohdan lyhyemmän kautta, ja vain harva onnistui. Mulle tuli heti mieleen, että en edes yritä tuota vaan kiepsutan kauempaa, jolloin saa suoran linjan kepeille. Moni muukin maxi-ohjaaja oli keksinyt saman idean. Kepeiltä käännyttiin takaisin tulosuuntaan, joten olisi ollut hyvä antaa koiran pujotella yksin loppuun, mutta en vaan uskaltanut koittaa miten onnistuu. Menin melko loppuun asti, mutta hyvin ehdin vielä jatkoonkin. Putkien välinen rima alas, ilmeisesti olin liian edellä. Sitten A:n jälkeinen muuri (TAAS) alas. Radalla oli vielä okseri ja yritin ohjata sen selkeästi ja annoin erikseen hyppykäskynkin, mutta silti Pimu rysäytti sen alas. Tähän lopetin sit ohjaamisen, kun otti niin päähän tuo tiputtelu. Pimu suoritti sitten vielä puomin mun selän takana ja siitä juostiin maaliin. PÖH! Okseri nyt on tiedossa, että se on vaikea, mutta että tuo muurikin tippui molemmilla radoilla. Ei sen nyt niin vaikea pitäisi olla.

Sunnuntaina lähdettiin Jussin kanssa minilomalle pariksi päiväksi ja Päkäpaimenet pääsi riehumaan Miikulle. Eilen illalla kuitenkin palattiin taas arkeen ja agsattiin Mouhijärvellä. Vähän tuli lohdutusta kisojen jälkeiseen masennukseen kun Pimu oli siellä taas niin hyvä. Se jopa pujotti kepeillä joka kerta loppuun asti, vaikka jättäydyin jälkeen ja otin sivuttaisetäisyyttä reilusti. Superia! Eikä se tehnyt yhtään aloitusvirhettäkään. Rimoja taisi tulla koko treenin aikana yksi alas, joten on se nyt kumma ettei kisoissa osata hypätä.

Nellin tylsässä elämässäkin tapahtui eilen illalla, kun käytiin rokotuksilla. Odotushuoneessa sitä luultiin käytöksen takia taas vaihteeksi pikkupennuksi. :D Seuraavaksi sitä luultiinkin sitten urokseksi, mutta tämä tapahtui jo ennen kuin se tylysti hyppäsi juoksussa olevan shelttinartun selkään. Eipä tule tylsää hetkeä kun Nellin kanssa on liikenteessä. Sen paino oli taas laskenut, nyt 6,7kg. Lihakset on varmaan suurilta osin jo hävinneet, sillä ei se mitenkään liian laihalta tunnu. Muuten sen kanssa elellään nyt päivä kerrallaan ja tarkkaillaan vointia.