Tai jotain sen tyylistä koettiin lauantaina Hämeenkyrössä. Oltiin siis tokokokeessa paikassa, jossa oli ampumarata ihan lähellä ja siellä todellakin ammuttiin koko VOI-luokan ajan ihan kunnolla. Koetiedoissa tästä oli maininta, mutta en ihan kuvitellut, että se kuuluisi niin kovaa. Pari kisaajaa oli ollut paikassa aiemminkin, ja sanoivat ettei se ammunta ole noin häiritsevää koskaan ollut. No, asialle ei voinut mitään, joten piti vaan sopeutua tilanteeseen ja yrittää näyttää Pimulle, että ei tässä mitään hätää ole, eikä sillä juuri ollutkaan. Alkuun se vähän säpsähteli lenkillä, mutta tottui nopeasti eikä ollut yhtään hädissään. Vielä vuosi sitten olisin varmasti lähtenyt saman tien takaisin kotiin, jos olisin tuollaiseen koepaikkaan päätynyt, mutta kummasti sitä on oppinut luottamaan koiraansa ja siihen, että kyllä se pärjää. Kyllä Pimu varmasti jonkin verran painetta paukuista otti, mutta pystyi kuitenkin tekemään VOI-luokan liikkeet paineesta huolimatta, joten kyllä se vaan on melko pätevä koira! :) Tuomarina oli Juha Kurtti, joten kovat oli odotukset, mutta jotenkin taas luovutin jo valmiiksi ennen kehää. Olin ihan varma, että ei tästä tule paukkujen takia yhtään mitään.
Paikallamakuu 10
Piilossa arvuuteltiin, että kenen koira on paukkuaroin ja lähtee ekana, mutta siellä ne pysyi kaikki viisi hienosti!
Seuraaminen 8
Lähti nenä maassa haahuillen (nurmikenttä), mutta paransi koko ajan menoaan. Silti mun mielestä ihan liikaa pisteitä. Tosi huonolta tuntui.
Liikkeestä istuminen 10
WTF? Tein tosi selkeän olkapääavun, mutta näköjään sitä ei huomattu.
Luoksetulo 7
Tosi täpäkkä seisominen, mutta juuri kun piti mennä maahan, Pimu haistoi nurmessa jotain ja tuli sitten vaan ihan pokalla sivulle asti. Sanoin kolme käskyä maahanmenoon, joten mun mielestä olis pitänyt olla nolla, mutta niin vaan saatiin pisteitä tästäkin. Tässä vaiheessa luovutin lopullisesti, koska luulin että saatiin nolla. En taas katsonut pisteitä yhtään. Tyhmä minä!
Ruutu 0
Ei edes yrittänyt. Virittelyistä kyllä katsoi oikeaan suuntaan, mutta eteni sitten vain noin 5 metriä ja kaarsi vasemmalle ulos kehästä. Sinne samaan reikään meni pari muutakin koiraa. Kukaan VOI-koira ei löytänyt ruutuun, joten vaikea se oli. Ruudun nauhat ei erottuneet juuri yhtään ja kehänauhat meni takana ja vasemmassa sivussa aika lähellä. Tosi harmi. :(
Hyppynouto 7
Mennessä kolautti vähän ja sivulla sitten ihan ite tiputin kapulan kun otin sen vähän huolimattomasti Pimulta. Älytöntä sähläystä, mutta edelleen luulin, että meillä on jo ainakin kaksi nollaa alla. Luulin sitten vielä, että tästäkin tuli nolla kun ajattelin, ettei kapulaa saa tiputtaa.
Metallinouto 10
PerusPimua :) Tää on kyllä nyt oikeastikin hyvä, vaikka heitin tosi huonosti ja meinasi jäädä vajaaksi.
Tunnari 9
Tää oli koko kokeen kohokohta, me ei nollattu!!!!!! Pimu teki niin hienosti töitä, piste meni siitä, että viipyi kapuloilla liian kauan ja tarkasti oman moneen kertaan. Mä oon vaan niin ylpeä siitä, että malttoi työskennellä loppuun asti, eikä hutiloinut ja tuonut vaan jotain kun ei heti löytänyt omaa. Tosi hienoa työskentelyä!
Kaukot 5
Yksi kaksoiskäsky ja yksi kolmoiskäsky, en muista enää mitkä vaihdot oli kyseessä. Mutta se teki S-I-vaihdon nyt oikein, jipiii! Ei edennyt juurikaan, joten siksi saatiin pisteitä.
Kokonaisvaikutus 10
Oho! Kurtti kyllä sanoi, että liikkeiden väleihin pitää kiinnittää huomiota. Pimu oli tosi tosi haahu ja perusasentoihin jouduttiin hinkuttamaan ihan huolella ennen joka liikettä. Syytän osaltaan niitä paukkuja, mutta nää on kyllä oikeestikin sellaisia mitä pitää treenata.
Yhteensä 230p ja VOI2-tulos. Kehän jälkeen luulin, että oltiin nollattu ainakin kolme liikettä, joten oli tosi ylläri kun meidän nimi sanottiin viimeiseksi palkintojenjaossa, eli voitettiin luokka!! :) Ei se ykkönenkään yllätykseksi kauaksi jäänyt, jos se ruutu vaan olis onnistunut. Tää oli kyllä meidän VOI-kisoista mun mielestä huonoin, tai kehässä tuntui koko ajan ihan hirveeltä ja ihan aidosti yllätyin suuresti noista pisteistä.
Sunnuntaina Pimu sai lepäillä kotona (ja juhlia 4-v synttäreitään) kun kisasin Minnin kanssa Ylöjärvellä. Lähtölistassa oli sen verran hyviä nimiä, että en ollut lähdössä sertijahtiin varsinkin kun osallistujia oli niin vähän, että olisi melkeinpä pitänyt voittaa. Ajattelin, että tehdään nyt se tuplanolla, niin voidaan mennä ensi vuonna vielä SM-kisoihin.
Eka agirata oli Jan Egil Eiden, eikä mikään ihmeellinen. Tosi pitkä vaan, 199m. Radan alkupäässä oli iiiso vesilammikko putken ja keppien välissä, joten se oli ainoa kohta, mikä arvelutti. Loppurata vaikutti ihan mentävältä. Minni lähti hyvin, mutta vesilammikossa ei voinut laukata, joten se pätkä ravattiin. Vauhti vaikutti tosi kivalta, joten radan pituudesta johtuen alkoi mullakin askel vähän jo painaa lopussa. Puomin kontakti oli videolta katsottuna ihan siinä ja siinä, vaikka olin taas ottavinani sen kunnolla. Viimeiselle esteelle kannustin Minniä ihan kunnolla, ja maalissa riemuitsin nollaa kunnes katsoin vähän taaksepäin ja viimeinen rima oli maassa! Siis YHYY! :( Kuitenkin tosi hieno rata Minniltä ja etenemä tasan 4m/s vesilammikkohiipparoinnista huolimatta. Ilman rimaa oltais voitettu ja valioiduttu, mutta onneksi voitto meni sitten tosi lähelle, eli Hamulle&Einarille, joten ihan mielellään sen niille lahjoitti.
Toinen agirata oli Johanna Wütrichin ja siellä oli sitten kepit keskellä tuota vesilammikkoa, joten olin ihan varma ettei Minni suostu sitä menemään, eikä se sitten mennytkään. Kaksi kertaa yritin, mutta sitten lopetin pikkukoiran kiusaamisen ja jätettiin kepit menemättä. Ihan kivaa vauhtia meni tälläkin radalla, joten hyvässä kunnossa se kyllä tuntuu olevan.
Ensi viikonloppuna on luvassa samanlainen setti, eli lauantaina Pimulle tokoa ja sunnuntaina Minnille agia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti