Sunnuntaina Pimu sai huilailla koko päivän, itse sen sijaan käväisin piirinmestaruustokoja katselemassa. Kyllä harmitti, ettei päästy mukaan. VOIVOIssa tuli vain yksi tulos, joten palkinnoillekin olisi päässyt normisuorituksella. No, nyt meillä on taas kolme kisaa ilmottuna kun laitoin vielä 1.9. Hämeenkyröön ilmon. Siellä on ihku Kurtti-setä tuomaroimassa, joten jollei siellä onnaa niin ei sitten missään. Tosin voi olla, että juoksut vielä pilaa suuret suunnitelmat.
Eilen treenattiin Koirakoutsilla vaihteeksi ulkokentällä ja koutsina poikkeuksellisesti Annukka. Meitä oli vain kaksi paikalla, joten saatiin varsin yksilöllistä opastusta. Ensin katsottiin vähän seuraamista. Tehtiin ihan minimaalisia pätkiä ja muuten meni hyvin, mutta kun lähestyttiin ruutua tai toista koirakkoa, niin kontakti hävisi. Näitä sitten runsaalla palkalla erikseen. Tehtiin vielä sellaista, että Annukka piteli Pimua kiinni ja mä lähdin poispäin kutsuen samalla sitä seuraamaan.
Sitten ruutu, jonka koitin ihan kisamaisesti. Meni hienosti ruutuun, mutta kun löysi oikean paikan alkoi saman tien jalat notkua, joten käskin suoraan maahan. Loppukävely ihan ok, seuraamiseen tuli vaan kauhealla kaarroksella, joten tätä hinkkailtiin sitten erikseen.
Tehtiin vielä hyppynoutoa normikapulalla, joka muuten ihan ok, mutta palautusasento vino. Tätä korjailtiin sitten vielä erikseen ja alkoikin suoristua. Pitäisi vaan muistaa tehdä tällaisia pikkujuttuja, kuten perusasentoon tulemisia, joka päivä. Alkaa niin helposti herpaantua, jos vähänkin pitää taukoa treenaamisesta.
Urho vietti viikonlopun Jussin kanssa sukuloimassa, joten me tytöt saatiin rentoutua keskenämme. Eilen ne kävi myös hakutreeneissä ja sillä aikaa annoin isoille koirille luut pihalle. Sitten kun Urponaattori kotiutui, se rynni suoraan pihalle ja Minnin luulle, joten tästä tuli pieni selkkaus. Minni raivosi sille ihan tosissaan ja yritti pistää vastaan, joten kävin hakemassa Urhon niskaperseotteella pois. Jos Minni olisi terrieri tai joku muu "oikea" koira, niin varmasti olisi tullut Urpoon reikä tai toinenkin, sen verran tosissaan se puolusti luutaan. Muutenkaan Minni ei vieläkään sulata Urhoa ja yrittää pysytellä mahdollisimman kaukana. Onneksi Urho yleensä uskoo Minnin hurjaakin hurjempaa murinaa ja jättää sen rauhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti