Melkein valio

Minni oli lauantaina niin pätevä pikkuinen agikoira, että ansaitsee ihan oman kirjoituksen blogiin. Kisattiin kaksi agirataa Noormarkussa, paikassa josta 2010 keväällä vannoin, etten enää ikinä koskaan mene. No onpa näitä päätöksiä tullut rikottua ennenkin, joten kun luin, että hallin alusta on vaihtunut, niin ilmot lähti menemään. Se on kuitenkin meiltä katsottuna ihan kohtuullisen ajomatkan päässäkin ja ilmoittautuneita oli mukavan vähän. Alusta olikin nyt tosi hyvä, ei yhtään liukas eikä myöskään niin kova kuin ennen. Edellisen kerran kun kisasin siellä, onnistuin olemaan palkinnoilla kahdessa startissa ja samoin kävi tällä kertaa, vaikka nyt oli vain yksi koira mukana. Taso ei siis tälläkään kerralla päätä huimannut. :D

Tuomarina oli Marjo Heino ja radat oli ihan mentävissä. Suureksi ongelmaksi minikoirilla muodostui musta putki, joka oli joka radalla mutkalla. Varmaan puolet mineistä onnistui siitä ottamaan vähintään kiellon tai ei suostunut menemään sitä ollenkaan. Ekalla radalla se mentiin kaksi kertaa ja tokalla kerran. Minnihän on tällaisista ottanut joskus Hyvinkäällä kieltoja, joten luotto ei ollut kovin vahva. Toisin onneksi kävi ja pieni oli niin reipas, että suoritti putken hienosti. Tosin ihan sikahitaasti, mutta suorittipa kuitenkin. Ihanneajat oli sen verran löysät, että putkessa hiipimiseenkin oli onneksi varaa.

Eka rata mentiin tosi hienosti melkein loppuun asti. Lopussa tultiin pituudelta täysiä ja koira piti saada sihdattua pimeään kulmaan putkeen, joka oli ihan puomin vieressä. Yritin ehtiä sinne pakkovalssille, mutta Minni oli nopeampi ja ehti putkelle ensin. Ohjaus oli sitten myös myöhässä ja Minni paineli putken suusta ohi ja mun nähdäkseni sen juoksulinja meni vähän puomin alasmenon päältä ennen kuin sain sen huudeltua putkeen. Tästä ei tullut virhettä, vaikka luulin jo että hylly napsahti. Se ei siis koskenut puomiin, loikkasi vaan vinottain alasmenon yli. :D No putken jälkeen sitten sähläsin itse ihan huolella kun lähetin sen taas kepeille sesomalla paikallaan (niin kuin teen Pimulle). No eihän se sinne mennyt, kun sen kanssa pitää aina itsekin liikkua, joten jäi räkyttämään ja pyörimään keppien alkuun kiellon arvoisesti. AAARGH. Tästäkin olisi voinut antaa jopa kaksi kieltoa, sen verran kauan siinä meni ennen kuin päästiin pujottelemaan. Vitosella siis maaliin ja sekunnin verran yliaikaa. Kepeillä meni ehkä kolme sekuntia ylimäääräistä, joten aikaan oltaisi ehditty ihan hyvin. Suureksi pettymykseksi tällä radalla ei tullut yhtään ihanneaikaista nollaa, joten ilman tuota omaa sählinkiäni Minni olisi nyt agivalio. :( Pettymys oli todella suuri, ja olin jo ihan valmis lähtemään kotiin itkemään. Yliaikafemmalla tultiin kolmanneksi, mutta ei sekään juuri lohduttanut.

Jostain sain kaiveltua itselle vielä sen verran tsemppiä, että seuraavalle radalle mentiin sillä asenteella, että jumaliste nyt ei mokata mitään ja otetaan se SERT, kun kerran taso on tämä, että sitä meille melkeinpä tyrkytetään! Tehtiin Minnin kanssa ainakin tämän vuoden hienoin rata, en olisi voinut tehdä ehkä mitään paremmin sillä radalla. Heti alussa oli tosi inhottava kohta, kun ihan kakkoshypyn takana oli putkensuu ja siitä piti saada koira kääntymään tiukasti pois. Maxeista ehkä puolet oli siellä putkessa, enkä usko, että olisin esim. Pimua saanut mitenkään ohjattua sieltä pois. Minni kääntyy niin pienesti, että ei mitään ongelmaa, tosin rima kolahti kun käänsin niin voimakkaasti. Kepeille jouduin viemään pakkovalssilla, koska en olisi pystynyt vaihtamaan puolta sujuvasti keppien jälkeen, joten siinä meni ehkä hieman ylimääräistä aikaa ja tietty siellä mustassa putkessa madeltiin taas. Maalissa oli kuitenkin niin voittajafiilis, ettei mitään rajaa! Lähdin jäähdyttelemään sillä fiiliksellä, että nyt se nollavoitto tuli ja Minni on valio. :) Mietin jo mielessäni että kohta saan soittaa Jussille ja muille kavereille, että Minni voitti. Kun tulin takaisin, niin minit oli juuri loppuneet ja tuloksia luettiin. Positiivinen ajattelu ei ihan kantanut loppuun asti, sillä Minni tuli toiseksi pari sekuntia nopeamman sheltin jälkeen. Sheltti sai sertin, eikä se olisi Minnille edes siirtynyt, sillä osallistujia oli vain 20. Ihan sikahyvä fiilis jäi kuitenkin tästä radasta, vaikka sillä ei valioiduttukaan. Nyt vaan uutta kisaa putkeen! :D

Kisoissa oli vielä hyppäri jäljellä, mutta en ollut ilmoittautunut sille. Jäin kuitenkin katselemaan sitä, sillä piti odotella palkintojenjakoa, joka oli vasta sen kisan jälkeen. Hieman jäi tympeä olo tästä odottamastani tilaisuudesta, sillä tuomari ei vaivautunut osallistumaan siihen. Hän istuskeli siinä sivummalla kun me mentiin tyyliin vaan hakemaan numerokyltin kohdalta palkintokassi. :( Jos Minni olis valioitunut, niin olisin kyllä vetänyt herneen nenään, jos tuomari ei olisi tullut onnittelemaan ja ojentamaan SERTiä. Pöh ja pöh mitä touhua. Mulle palkinnoille pääsy (varsinkin Minnin kanssa) on niin harvinaista herkkua, että ihan kiva jos joku muukin sitä arvostaisi edes sen verran, että tulisi edes kättelemään. Palkinnoksi saatiin lahjakortteja, joten joutunee palaamaan Noormarkkuun vielä joskus tulevaisuudessakin.