Ai miten niin tää blogi taas laahaa perässä. Ei kyllä johdu siitä, ettei mitään päivitettävää olisi, päin vastoin. :)
Urho on saanut jo ekan nollansa aksakisoissa ja läheltä piti -ratojakin on riittämiin. Näillä näkymin luovutan sen ohjauksen toistaiseksi kokonaan Jussin haltuun, sen verran hienosti niillä on mennyt. Turha mun on sen kanssa sählätä, kun toinen osaa niin paljon paremmin.
Urhon kanssa on lisäksi treenattu ahkerasti viestiä, tokoa ja ollaan käyty Levekin BH-kurssillakin. Viesti sujuu nykyään jo tosi hienosti, joten ehkäpä siitä tulee Urholle eka PK-kisalaji. Toko/tottiskin on vähän edistynyt kun on päästy treenaamaan nyt enemmän.
Minnin kanssa käytiin parit kisat tässä kuussa ja SM-nollat tuli kasaan pääsiäisenä Liedossa. Minnin kanssa on tänä vuonna kisattu 6 starttia joista 5 nollaa, joten alkaa olla nollaprosentti kohdillaan. :D Näillä näkymin kisaan sen kanssa enää pari starttia ennen SM-kisoja ja katsellaan loppukesän meininkejä sitten sen jälkeen.
Pimu on ollut pääasiassa tauolla kaikesta, mutta on se vähän päässyt tokoilemaan ja turisteilemaan viestireeneissä. Kesää kohden pitäisi saada se oikeastikin taas koekuntoon, joten täytyy ryhdistäytyä. Kesällä sen kanssa olisi siis tarkoitus palata kisakentille ainakin tokossa, kun koitetaan pitää lääkityksessä taukoa. Agia se ei ole nyt juurikaan tehnyt, kun se on ollut niin ahdistunut hallitreeneissä mun kanssa. Hyppyepävarmuus on sen myötä nyt ehkä pahimmillaan, mutta katsotaan saadaanko se selvitettyä kun päästään ulos treenailemaan.
maanantai 21. huhtikuuta 2014
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Urho the agikoira
Olen nyt viime viikkoina päässyt aksailemaan Urhon kanssa päivisin melkein pari kertaa viikossa ja sehän alkoi vaikuttaa jo niin kisavalmiilta, että hetken päähänpistosta ilmoitin sen Tamskin kisoihin kun starttilahjakorttejakin multa löytyi vielä sopiva määrä. Tätä tietenkin edelsi pieni neuvottelu Jussin kanssa, mutta kisalupa heltisi lopulta yllättävänkin helpolla. :)
Kisat oli tuttuun tapaan SDP:llä, jossa muutenkin olen Urhon kanssa treenaillut, joten kisapaikassa ei pitänyt olla mitään outoa. Yllättäen Urho veti kuitenkin herneet nenään hallin hurisevasta lämmityslaitteesta ja sopivasti ratojen lähtöalue oli juuri siinä vieressä. Tamskin käytössä olevalle kentälle sen ääni ei kuulu niin paljoa, joten siellä se ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta nyt kun tultiin ihan viereen, niin häntä meni ihan koipien väliin ja läähätys alkoi. Onneksi oltiin todella hyvissä ajoin paikalla ja yritettiin sitten hengailla laitteeen vieressä mahdollisimman rennosti. Nameja se kyllä söi, mutta leikkiminen oli vaikeaa. Välillä käytiin hallin toisessa päässä lämppäesteillä ja siellä se oli ihan normaali ja leikki raivolla. Laitteen vieressä vain oli hankalaa. Ehdin jo laittaa Miikullekin paniikkiviestiä, että ei tästä tule yhtään mitään, mutta tulihan siitä. Heti kun Urho pääsi radalle, niin se rentoutui ja toimi ihan normaalisti hurinasta huolimatta. Huh, ehdin oikeasti jo pelätä, että v*tuiks menee.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Eija Berglund, jolla oli näemmä päivän teemana saada kaikki mahdolliset esteet radalle. Eka agirata oli kivan suoraviivainen ja helpon tuntuinen. Urho oli lähdössä vielä hieman ahdistuneen oloinen, mutta pysyi hyvin ja päästiin matkaan. Tokasta hypystä vedin sen vaan heti ohi, kun en käskyttänyt ja rintamasuunta oli jo kohti seuraavaa estettä. Enhän mä muistanut miten sitä kuuluu ohjata. Jatkettiin matkaa, joten otettiin siitä heti hylly. Loppurata meni hienosti. Renkaasta mentiin ohi ihan omasta rynnimisestäni johtuen, mutta muuten suoritettiin kaikki esteet virheittä ja ihan oikeassa järjestyksessä. Tai no keinu meillä oli vähän turhan lennokas. Todella hieno uran korkkaus siis Urholta.
Toinen rata aiheutti kisaajien keskuudessa kauhua, sillä sinne kannettiin pöytä! Itsekin laitoin heti viestiä Jussille ja kyselin, että onkohan Urho koskaan moista estettä edes nähnyt. Oli kuulemma vain kerran treenannut, joten tuurilla mentiin. Pöytä oli heti kakkosesteenä ja tosi moni maxi livahti pöydän alle ohjaajan jarruttaessa vauhtia ekan hypyn jälkeen. Näin teki myös Urho, mutta sitten hyppäsi mallikkaasti pöydälle ja osattiin suorittaa se ihan oikein. Loppurata meni huippuhienosti! Ainoastaan keinulle käskytin sitä nyt liian kovaa ja se tuli epävarmana siitä ohi ja otettiin kielto. Saatiin tältä radalta kuitenkin siis tulos ja kympillä oltiin neljänsiä. Ei siellä siis muillakaan koirakoilla kovin vahvasti sen pöydän kanssa mennyt.
Kolmas rata oli hyppäri, jossa oli alussa tosi ahdas ärsyttävä kohta ja loppupuolella kaksi viereistä takaakiertoa. Ei siis ehkä ihan perus ykkösluokan rata. Alku selvitettiin ihan hienosti, mutta sitten kun piti mennä vain suoraan, niin taas vedin sen liikkeellä ohi muurista. Korjasin tämän, mutta seuraavan kerran sama sattui taas renkaalla. Takaakiertokohdassa oli järkevää vaihtaa puolta toisen takaakierron jälkeen, mutta riski oli suuri saada koira päälle jos jäisi siihen vääntämään valssia tai persjättöä. Vaihdoin puolen sitten vasta seuraavalla esteellä ja tein takanaleikkauksen pussille. Urho tietty kääntyi sitten väärään suuntaan pussilta ja siinä tuli sellainen säätö, ettei se enää irronnut loppusuoralle ja jätettiin se menemättä. Tämä rata siis hyl.
Kaiken kaikkiaan jäi kyllä todella positiivinen fiilis kisoista ja kerrankin tuntuu siltä, että en lähtenyt raakileen koiran kanssa kisoihin. Miikkukin taisi yllättyä positiivisesti, kun oli ehkä varautunut tulemaan katsomaan totaalista katastrofiagia. :) Kepit onnistui kerrasta joka radalla ja kontaktit otettiin huolella. Kaikki rimat pysyi, eikä mun mielestä edes kolissut yhtään. Mun pitää vaan opetella ohjaamaan sitä suoralla, ettei tule ohituksia. Vääntökohdat onnistui tosi hyvin, mutta suoraan me ei oikein osata mennä.
Urhon kisalut jatkuu heti ensi viikonloppuna Jyväskylässä, mutta Jussi ohjaa sitä siellä. Me ohjaillaan sitä nyt alkuun varmaan aika lailla puoliksi kisoissa, tai katsoo nyt miten asiat kehittyy.
Kisat oli tuttuun tapaan SDP:llä, jossa muutenkin olen Urhon kanssa treenaillut, joten kisapaikassa ei pitänyt olla mitään outoa. Yllättäen Urho veti kuitenkin herneet nenään hallin hurisevasta lämmityslaitteesta ja sopivasti ratojen lähtöalue oli juuri siinä vieressä. Tamskin käytössä olevalle kentälle sen ääni ei kuulu niin paljoa, joten siellä se ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta nyt kun tultiin ihan viereen, niin häntä meni ihan koipien väliin ja läähätys alkoi. Onneksi oltiin todella hyvissä ajoin paikalla ja yritettiin sitten hengailla laitteeen vieressä mahdollisimman rennosti. Nameja se kyllä söi, mutta leikkiminen oli vaikeaa. Välillä käytiin hallin toisessa päässä lämppäesteillä ja siellä se oli ihan normaali ja leikki raivolla. Laitteen vieressä vain oli hankalaa. Ehdin jo laittaa Miikullekin paniikkiviestiä, että ei tästä tule yhtään mitään, mutta tulihan siitä. Heti kun Urho pääsi radalle, niin se rentoutui ja toimi ihan normaalisti hurinasta huolimatta. Huh, ehdin oikeasti jo pelätä, että v*tuiks menee.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Eija Berglund, jolla oli näemmä päivän teemana saada kaikki mahdolliset esteet radalle. Eka agirata oli kivan suoraviivainen ja helpon tuntuinen. Urho oli lähdössä vielä hieman ahdistuneen oloinen, mutta pysyi hyvin ja päästiin matkaan. Tokasta hypystä vedin sen vaan heti ohi, kun en käskyttänyt ja rintamasuunta oli jo kohti seuraavaa estettä. Enhän mä muistanut miten sitä kuuluu ohjata. Jatkettiin matkaa, joten otettiin siitä heti hylly. Loppurata meni hienosti. Renkaasta mentiin ohi ihan omasta rynnimisestäni johtuen, mutta muuten suoritettiin kaikki esteet virheittä ja ihan oikeassa järjestyksessä. Tai no keinu meillä oli vähän turhan lennokas. Todella hieno uran korkkaus siis Urholta.
Toinen rata aiheutti kisaajien keskuudessa kauhua, sillä sinne kannettiin pöytä! Itsekin laitoin heti viestiä Jussille ja kyselin, että onkohan Urho koskaan moista estettä edes nähnyt. Oli kuulemma vain kerran treenannut, joten tuurilla mentiin. Pöytä oli heti kakkosesteenä ja tosi moni maxi livahti pöydän alle ohjaajan jarruttaessa vauhtia ekan hypyn jälkeen. Näin teki myös Urho, mutta sitten hyppäsi mallikkaasti pöydälle ja osattiin suorittaa se ihan oikein. Loppurata meni huippuhienosti! Ainoastaan keinulle käskytin sitä nyt liian kovaa ja se tuli epävarmana siitä ohi ja otettiin kielto. Saatiin tältä radalta kuitenkin siis tulos ja kympillä oltiin neljänsiä. Ei siellä siis muillakaan koirakoilla kovin vahvasti sen pöydän kanssa mennyt.
Kolmas rata oli hyppäri, jossa oli alussa tosi ahdas ärsyttävä kohta ja loppupuolella kaksi viereistä takaakiertoa. Ei siis ehkä ihan perus ykkösluokan rata. Alku selvitettiin ihan hienosti, mutta sitten kun piti mennä vain suoraan, niin taas vedin sen liikkeellä ohi muurista. Korjasin tämän, mutta seuraavan kerran sama sattui taas renkaalla. Takaakiertokohdassa oli järkevää vaihtaa puolta toisen takaakierron jälkeen, mutta riski oli suuri saada koira päälle jos jäisi siihen vääntämään valssia tai persjättöä. Vaihdoin puolen sitten vasta seuraavalla esteellä ja tein takanaleikkauksen pussille. Urho tietty kääntyi sitten väärään suuntaan pussilta ja siinä tuli sellainen säätö, ettei se enää irronnut loppusuoralle ja jätettiin se menemättä. Tämä rata siis hyl.
Kaiken kaikkiaan jäi kyllä todella positiivinen fiilis kisoista ja kerrankin tuntuu siltä, että en lähtenyt raakileen koiran kanssa kisoihin. Miikkukin taisi yllättyä positiivisesti, kun oli ehkä varautunut tulemaan katsomaan totaalista katastrofiagia. :) Kepit onnistui kerrasta joka radalla ja kontaktit otettiin huolella. Kaikki rimat pysyi, eikä mun mielestä edes kolissut yhtään. Mun pitää vaan opetella ohjaamaan sitä suoralla, ettei tule ohituksia. Vääntökohdat onnistui tosi hyvin, mutta suoraan me ei oikein osata mennä.
Urhon kisalut jatkuu heti ensi viikonloppuna Jyväskylässä, mutta Jussi ohjaa sitä siellä. Me ohjaillaan sitä nyt alkuun varmaan aika lailla puoliksi kisoissa, tai katsoo nyt miten asiat kehittyy.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Minni is back!
Kylläpä tahmaa tämä blogin päivittäminen, vaikka kaikkea on taas tapahtunut. Jotenkin sitä luulee, että on aikaa vaikka mihin, kun ei tarvitse käydä töissä, mutta jotenkin tuo ihmisvauva vaan imee tehokkaasti kaiken ylimääräisen ajan. Treenattu on kuitenkin viime viikkoina jopa pari kertaa viikossa, joten edistystä tapahtuu.
Minni on siis päässyt myös treenaamaan ja sen eka treenikerta puolen vuoden tauon jälkeen sujui niinkin nohevasti, että ilmoitin sen melkein saman tien Tamskin kisoihin 23.2. Kisoja ennen treenattiin vielä toinenkin kerta ja Miikku hoiti hieronnan, niin johan oltiin valmiit comeback-kisoihin. Tuomarina oli Salme Mujunen, joten arvelin tiedossa olevan kivaa putkirallia ilman puomia. Oikeassa olinkin ja päästiin suhaamaan molemmat agiradat ilman puomia ja rimatkin oli vielä 25cm, joten olipahan juhlaa! Minni oli kyllä oikein pätevä ja itsekin ainakin yritin juosta radalla. Kisakirjaankin tuli merkinnät molemmista radoista, joten kaikin puolin hyvä reissu ja Minni teki hienon comebackin.
Bortsut on päässeet treenaamaan sekä agia että tokoa. Pimu on meidän tauon aikana tullut entistä epävarmemmaksi agissa, joten saattaa olla, että sen agiura on taputeltu ja jatketaan vain tokon parissa. Mua ei yhtään huvita aksata sen kanssa tällä hetkellä, kun se arpoo pahan näköisesti joka ikistä hyppyä. :( Tokossa se sen sijaan loistaa, joten hyvä, että pystytään tekemään edes jotain lajia.
Urhosta sen sijaan on kuoriutunut niin hieno agieläin, että kisauran korkkaus todennäköisesti tapahtuu jo tänä keväänä. Se on yllättävän kuuliainen radalla ja vaatii tarkan ohjauksen, mutta on oppinut jo irtoamaankin ihan kivasti. Ja voi vitsit miten se kääntyy! Ihan huipputyyppi. Toko siltä sujuu myös ihan kivasti, pitäisi vaan alkaa treenata nyt ihan kunnolla niitä tylsempiäkin liikkeitä, niin päästäisiin joskus kisoihin.
Minni on siis päässyt myös treenaamaan ja sen eka treenikerta puolen vuoden tauon jälkeen sujui niinkin nohevasti, että ilmoitin sen melkein saman tien Tamskin kisoihin 23.2. Kisoja ennen treenattiin vielä toinenkin kerta ja Miikku hoiti hieronnan, niin johan oltiin valmiit comeback-kisoihin. Tuomarina oli Salme Mujunen, joten arvelin tiedossa olevan kivaa putkirallia ilman puomia. Oikeassa olinkin ja päästiin suhaamaan molemmat agiradat ilman puomia ja rimatkin oli vielä 25cm, joten olipahan juhlaa! Minni oli kyllä oikein pätevä ja itsekin ainakin yritin juosta radalla. Kisakirjaankin tuli merkinnät molemmista radoista, joten kaikin puolin hyvä reissu ja Minni teki hienon comebackin.
Bortsut on päässeet treenaamaan sekä agia että tokoa. Pimu on meidän tauon aikana tullut entistä epävarmemmaksi agissa, joten saattaa olla, että sen agiura on taputeltu ja jatketaan vain tokon parissa. Mua ei yhtään huvita aksata sen kanssa tällä hetkellä, kun se arpoo pahan näköisesti joka ikistä hyppyä. :( Tokossa se sen sijaan loistaa, joten hyvä, että pystytään tekemään edes jotain lajia.
Urhosta sen sijaan on kuoriutunut niin hieno agieläin, että kisauran korkkaus todennäköisesti tapahtuu jo tänä keväänä. Se on yllättävän kuuliainen radalla ja vaatii tarkan ohjauksen, mutta on oppinut jo irtoamaankin ihan kivasti. Ja voi vitsit miten se kääntyy! Ihan huipputyyppi. Toko siltä sujuu myös ihan kivasti, pitäisi vaan alkaa treenata nyt ihan kunnolla niitä tylsempiäkin liikkeitä, niin päästäisiin joskus kisoihin.
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Aksaa!
Treenitauko on vaan jatkunut ja jatkunut. Tammikuussa käytiin sentään pari kertaa tokoilemassa tallilla, mutta sitten alkoi kovemmat pakkaset, enkä viitsinyt vauvaa ulkoiluttaa niillä keleillä. Kun viimein pakkaset loppui ja itsekin sain jälkitarkastuksesta "terveen" paperit, niin eiköhän Urho köhäissyt muutaman kerran, joten jouduttiin pysyttelemään vielä pari viikkoa pois treenikentiltä. Vihdoin eilen päätin, että nyt kokeillaan miltä aksa tuntuu noin viiden kuukauden tauon jälkeen.
SDP:lle siis suunta ja mukaan Pimu ja Urho. Kentällä oli numeroitu rata valmiina ja pienillä muokkauksilla sain siitä mukavan 21 esteen pyrähdyksen. Pimu oli ensin vuorossa. Kokeiltiin alkuun noin kymmenen esteen pätkä, ja sehän meni niin hyvin, että toisella yrityksellä sitten reteesti koko rata. Päästiin kahdella rimantiputuksella maaliin asti, enkä itsekään puuskuttanut kovin pahasti, joten olipas huippua! Tuntui ihan siltä, ettei mitään taukoa olisi ollutkaan ja Pimukin varmasti tykkäsi päästä taas pitkästä aikaa tekemään jotain kivaa mun kanssa.
Seuraavaksi sitten Urho kehiin. En uskonut, että meidän yhteistyö sujuisi kovin vahvasti, mutta mitä vielä, sehän oli pätevämpi kuin Pimu! Päästiin ekalla yrityksellä 18 estettä nollana sisältäen mm. yhden saksalaisen, jaakotuksen ja kepit. Oho. Enpä tiennyt, että Urho on noin pätevä, vaikka onhan Jussi sen kanssa treenaillut ahkerasti Mouhiksella. Tulipa ihan kauhea kisakuume!
Tästä lähtien yritetään jatkaa treenailuja säännöllisesti ja täytyy tsekata Minninkin kunto piakkoin. Toivotaan, että sekin vielä jaksaisi sen verran juosta, että pääsisin kisaamaan. Tai sitten pöllin vaan tylysti Urhon Jussilta...
SDP:lle siis suunta ja mukaan Pimu ja Urho. Kentällä oli numeroitu rata valmiina ja pienillä muokkauksilla sain siitä mukavan 21 esteen pyrähdyksen. Pimu oli ensin vuorossa. Kokeiltiin alkuun noin kymmenen esteen pätkä, ja sehän meni niin hyvin, että toisella yrityksellä sitten reteesti koko rata. Päästiin kahdella rimantiputuksella maaliin asti, enkä itsekään puuskuttanut kovin pahasti, joten olipas huippua! Tuntui ihan siltä, ettei mitään taukoa olisi ollutkaan ja Pimukin varmasti tykkäsi päästä taas pitkästä aikaa tekemään jotain kivaa mun kanssa.
Seuraavaksi sitten Urho kehiin. En uskonut, että meidän yhteistyö sujuisi kovin vahvasti, mutta mitä vielä, sehän oli pätevämpi kuin Pimu! Päästiin ekalla yrityksellä 18 estettä nollana sisältäen mm. yhden saksalaisen, jaakotuksen ja kepit. Oho. Enpä tiennyt, että Urho on noin pätevä, vaikka onhan Jussi sen kanssa treenaillut ahkerasti Mouhiksella. Tulipa ihan kauhea kisakuume!
Tästä lähtien yritetään jatkaa treenailuja säännöllisesti ja täytyy tsekata Minninkin kunto piakkoin. Toivotaan, että sekin vielä jaksaisi sen verran juosta, että pääsisin kisaamaan. Tai sitten pöllin vaan tylysti Urhon Jussilta...
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Hiljaiselo jatkuu
Hyvä tokotreeniputki katkesi yllättäen kun meidän pieni kenneltyttö päätti ponkaista maailmaan vähän etuajassa 29.11. Ihan heti ei päästä jatkamaan treenailuja, sillä itselle tuli sektion takia vähän pidempi saikku kuin mitä odotin. Loppuvuosi otetaan siis vielä hyvin rauhallisesti, mutta toivottavasti tammikuussa päästäisiin jo takaisin kentille edes tokon merkeissä.
Jussi on silti ahkerasti aksaillut bortsujen kanssa, kävivätpä jopa epiksissäkin taas viime perjantaina. Urho ohitteli esteitä ja Pimu tiputti rimoja, mutta tulipahan taas hyvää kisakokemusta Jussille. Treenit jatkuu molempien kanssa vielä ensi viikon ajan Mouhiksellakin, mutta Pimulle en ota sieltä enää vuoden vaihteen jälkeen treenipaikkaa. Käydään siellä sitten silloin tällöin vain tuurailemassa, kun pääsen itse juoksukuntoon.
Mun sairaalassaolon aikana Urho oli päättänyt vähän äijäillä täällä kotona ja alkanut jatkuvasti murista cavaliereille. Tämä touhu loppui kyllä melkein heti kun kotiuduin, vaikka Urho oli koirista ainoa joka ei tullut mitenkään tervehtimään mua kun palasin kotiin. Parin päivän mulkoilun jälkeen sekin tosin palasi normaaliin ja nykyään käy jo moikkailemassa vauvaakin aina välillä. Muuten vauvasta kiinnostunein on aivan odotetusti ollut Minni. Se kun on aina tykännyt vauvoista. Pimu ja Nelli on käynyt vain pari kertaa nuuhkimassa.
Jussi on silti ahkerasti aksaillut bortsujen kanssa, kävivätpä jopa epiksissäkin taas viime perjantaina. Urho ohitteli esteitä ja Pimu tiputti rimoja, mutta tulipahan taas hyvää kisakokemusta Jussille. Treenit jatkuu molempien kanssa vielä ensi viikon ajan Mouhiksellakin, mutta Pimulle en ota sieltä enää vuoden vaihteen jälkeen treenipaikkaa. Käydään siellä sitten silloin tällöin vain tuurailemassa, kun pääsen itse juoksukuntoon.
Mun sairaalassaolon aikana Urho oli päättänyt vähän äijäillä täällä kotona ja alkanut jatkuvasti murista cavaliereille. Tämä touhu loppui kyllä melkein heti kun kotiuduin, vaikka Urho oli koirista ainoa joka ei tullut mitenkään tervehtimään mua kun palasin kotiin. Parin päivän mulkoilun jälkeen sekin tosin palasi normaaliin ja nykyään käy jo moikkailemassa vauvaakin aina välillä. Muuten vauvasta kiinnostunein on aivan odotetusti ollut Minni. Se kun on aina tykännyt vauvoista. Pimu ja Nelli on käynyt vain pari kertaa nuuhkimassa.
maanantai 25. marraskuuta 2013
Parasta A-ryhmää
Urho liittyi Pimun seuraan parhaaseen A-ryhmään, eli lonkka- ja kyynärkuvat tuli kennelliitosta arvioilla A/A ja 0/0. Huippuhienoa! Selkäkuvien virallisia arvioita joudutaan vielä odottamaan sekä Pimun että Urhon osalta, mutta eipä niissä ainakaan alustavasti kuvaavan eläinlääkärin, Juha Kallion, mielestä mitään näkynyt.
Viime aikoina ollaan ryhdistäydytty toko-rintamallakin kun olen itse ollut paremmassa kunnossa. Urho edistyy kerta kerralta, joten kyllä siitä vielä hieno tokoeläin kesään mennessä tulee. Pimu on lähinnä höntsäillyt VOI- ja EVL-liikkeitä, sen kanssa kun ei ole lääkityksen takia mitään tietoa koska päästään seuraavan kerran kokeeseen. Jussi on jatkanut aksailuja molempien kanssa ja nyt alkaa Pimunkin kanssa jo sujua oikein mallikkaasti. Viime perjantaina olin mukana Mouhiksella vakoilemassa Urhon treenejä, ja kyllä olikin pätevää! Kepit vaan vielä kuntoon, niin tervemenoa kisoihin.
Viime aikoina ollaan ryhdistäydytty toko-rintamallakin kun olen itse ollut paremmassa kunnossa. Urho edistyy kerta kerralta, joten kyllä siitä vielä hieno tokoeläin kesään mennessä tulee. Pimu on lähinnä höntsäillyt VOI- ja EVL-liikkeitä, sen kanssa kun ei ole lääkityksen takia mitään tietoa koska päästään seuraavan kerran kokeeseen. Jussi on jatkanut aksailuja molempien kanssa ja nyt alkaa Pimunkin kanssa jo sujua oikein mallikkaasti. Viime perjantaina olin mukana Mouhiksella vakoilemassa Urhon treenejä, ja kyllä olikin pätevää! Kepit vaan vielä kuntoon, niin tervemenoa kisoihin.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Lääkitykset kohdilleen
Viime aikoina ei olla puuhasteltu juurikaan mitään, paitsi lihotettu eläinlääkärien lompakoita. Tai onhan Jussi onneksi aksaillut sekä Pimun että Urhon kanssa ja tehtiinpä me jotain viestin tynkääkin ja esineruutua yks päivä. Oma kondis alkaa vaan tuon maha-asukin takia olla jo niin surkea, että hyvä kun saan itseni roudattua edes tuohon omaan pihaan tokoilemaan. No, viimeistään reilun kuukauden päästä helpottaa, ja sitten toivottavasti pääsee pian jo kunnolla treenailemaan tai edes lenkille.
Lääkäriin on viime viikkoina päässeet Nelli ja Pimu. Pimun kolmannen virtsatietulehduksen jälkeen saatiin tulehduskierre onneksi vihdoin katkeamaan, eikä kontrollinäytteissä enää kasvanut bakteereja. Melkein heti viimeisimmän ab-kuurin loppumisen jälkeen alkoi kuitenkin taas vuotaa pissaa öisin, joten viime viikolla aloitettiin Propalin-lääkitys virtsankarkailuun, eikä yöpissailua ole enää sen jälkeen ollut. Propalinia syödään nyt ainakin kuukauden verran ja jos oireet häviää sillä, niin sitä jatketaan pahimmassa tapauksessa Pimun loppuikä. Lääkkeellä on kahden viikon doping-varoaika, joten toivottavasti siitä voisi pitää taukoa edes jossain välissä, niin pääsisi vielä joskus kisaamaankin. Muuten alkaa mun kisakoirat käydä vähän vähiin. :( Pääasia kuitenkin, että Pimu voi nyt hyvin.
Nellin kanssa käväistiin viikko sitten Oivassa sydänkontrollissa, sillä se on voinut hieman heikosti viime aikoina. Sydän tsekattiin ultralla ja tilanne oli pysynyt melko ennallaan, mutta keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja ne kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt mitään vakavempaa, joten aloitettiin sille nesteenpoistolääkitys entisen sydänlääkkeen lisäksi. Nyt vanha rouva onkin ollut paljon pirteämpi, joten ihan vielä ei tarvinnut alkaa kaivaa sille kuoppaa. ;)
Minni on piirinmestaruusaksojen jälkeen lähinnä viettänyt aikaa Nellin seuraneitinä ja lepäillyt. Ei ole siis aksaillut yhtään ja lenkitkin on olleet Nelli-mittaisia. Melkoista eläkeläistouhua siis silläkin, mutta kyllä mä yritän siitä vielä aksakoiran tehdä kunhan vaan pääsen taas treenailemaan. Voihan olla, että Jussikin vielä innostuu sen kanssa aksailemaan tämän vuoden puolella, mutta aika hiljaista on ollut. Minni täyttää helmikuussa jo 8 vuotta, joten saa nähdä minkälaiseen kisakuntoon se enää saadaan.
Onneksi meillä on sentään Urho-boy. Siinä riittää kyllä treenattavaa ihan yllin kyllin ja moneen lajiin, ettei ihan vähään aikaan tarvitse lähteä pennun ostoon. Aksa alkaa sen osalta näyttää kyllä jo tosi hyvältä ja ihan jo sormet syyhyää päästä itsekin koittamaan sitä radalla. Ainakin alustavasti mulle on lupailtu, että saan ohjata sitä aina välillä, varsinkin jos Pimu ja Minni ei enää kisaradoille pääse.
Lääkäriin on viime viikkoina päässeet Nelli ja Pimu. Pimun kolmannen virtsatietulehduksen jälkeen saatiin tulehduskierre onneksi vihdoin katkeamaan, eikä kontrollinäytteissä enää kasvanut bakteereja. Melkein heti viimeisimmän ab-kuurin loppumisen jälkeen alkoi kuitenkin taas vuotaa pissaa öisin, joten viime viikolla aloitettiin Propalin-lääkitys virtsankarkailuun, eikä yöpissailua ole enää sen jälkeen ollut. Propalinia syödään nyt ainakin kuukauden verran ja jos oireet häviää sillä, niin sitä jatketaan pahimmassa tapauksessa Pimun loppuikä. Lääkkeellä on kahden viikon doping-varoaika, joten toivottavasti siitä voisi pitää taukoa edes jossain välissä, niin pääsisi vielä joskus kisaamaankin. Muuten alkaa mun kisakoirat käydä vähän vähiin. :( Pääasia kuitenkin, että Pimu voi nyt hyvin.
Nellin kanssa käväistiin viikko sitten Oivassa sydänkontrollissa, sillä se on voinut hieman heikosti viime aikoina. Sydän tsekattiin ultralla ja tilanne oli pysynyt melko ennallaan, mutta keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja ne kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt mitään vakavempaa, joten aloitettiin sille nesteenpoistolääkitys entisen sydänlääkkeen lisäksi. Nyt vanha rouva onkin ollut paljon pirteämpi, joten ihan vielä ei tarvinnut alkaa kaivaa sille kuoppaa. ;)
Minni on piirinmestaruusaksojen jälkeen lähinnä viettänyt aikaa Nellin seuraneitinä ja lepäillyt. Ei ole siis aksaillut yhtään ja lenkitkin on olleet Nelli-mittaisia. Melkoista eläkeläistouhua siis silläkin, mutta kyllä mä yritän siitä vielä aksakoiran tehdä kunhan vaan pääsen taas treenailemaan. Voihan olla, että Jussikin vielä innostuu sen kanssa aksailemaan tämän vuoden puolella, mutta aika hiljaista on ollut. Minni täyttää helmikuussa jo 8 vuotta, joten saa nähdä minkälaiseen kisakuntoon se enää saadaan.
Onneksi meillä on sentään Urho-boy. Siinä riittää kyllä treenattavaa ihan yllin kyllin ja moneen lajiin, ettei ihan vähään aikaan tarvitse lähteä pennun ostoon. Aksa alkaa sen osalta näyttää kyllä jo tosi hyvältä ja ihan jo sormet syyhyää päästä itsekin koittamaan sitä radalla. Ainakin alustavasti mulle on lupailtu, että saan ohjata sitä aina välillä, varsinkin jos Pimu ja Minni ei enää kisaradoille pääse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)