Aksaa!

Treenitauko on vaan jatkunut ja jatkunut. Tammikuussa käytiin sentään pari kertaa tokoilemassa tallilla, mutta sitten alkoi kovemmat pakkaset, enkä viitsinyt vauvaa ulkoiluttaa niillä keleillä. Kun viimein pakkaset loppui ja itsekin sain jälkitarkastuksesta "terveen" paperit, niin eiköhän Urho köhäissyt muutaman kerran, joten jouduttiin pysyttelemään vielä pari viikkoa pois treenikentiltä. Vihdoin eilen päätin, että nyt kokeillaan miltä aksa tuntuu noin viiden kuukauden tauon jälkeen.

SDP:lle siis suunta ja mukaan Pimu ja Urho. Kentällä oli numeroitu rata valmiina ja pienillä muokkauksilla sain siitä mukavan 21 esteen pyrähdyksen. Pimu oli ensin vuorossa. Kokeiltiin alkuun noin kymmenen esteen pätkä, ja sehän meni niin hyvin, että toisella yrityksellä sitten reteesti koko rata. Päästiin kahdella rimantiputuksella maaliin asti, enkä itsekään puuskuttanut kovin pahasti, joten olipas huippua! Tuntui ihan siltä, ettei mitään taukoa olisi ollutkaan ja Pimukin varmasti tykkäsi päästä taas pitkästä aikaa tekemään jotain kivaa mun kanssa.

Seuraavaksi sitten Urho kehiin. En uskonut, että meidän yhteistyö sujuisi kovin vahvasti, mutta mitä vielä, sehän oli pätevämpi kuin Pimu! Päästiin ekalla yrityksellä 18 estettä nollana sisältäen mm. yhden saksalaisen, jaakotuksen ja kepit. Oho. Enpä tiennyt, että Urho on noin pätevä, vaikka onhan Jussi sen kanssa treenaillut ahkerasti Mouhiksella. Tulipa ihan kauhea kisakuume!

Tästä lähtien yritetään jatkaa treenailuja säännöllisesti ja täytyy tsekata Minninkin kunto piakkoin. Toivotaan, että sekin vielä jaksaisi sen verran juosta, että pääsisin kisaamaan. Tai sitten pöllin vaan tylysti Urhon Jussilta...

Hiljaiselo jatkuu

Hyvä tokotreeniputki katkesi yllättäen kun meidän pieni kenneltyttö päätti ponkaista maailmaan vähän etuajassa 29.11. Ihan heti ei päästä jatkamaan treenailuja, sillä itselle tuli sektion takia vähän pidempi saikku kuin mitä odotin. Loppuvuosi otetaan siis vielä hyvin rauhallisesti, mutta toivottavasti tammikuussa päästäisiin jo takaisin kentille edes tokon merkeissä.

Jussi on silti ahkerasti aksaillut bortsujen kanssa, kävivätpä jopa epiksissäkin taas viime perjantaina. Urho ohitteli esteitä ja Pimu tiputti rimoja, mutta tulipahan taas hyvää kisakokemusta Jussille. Treenit jatkuu molempien kanssa vielä ensi viikon ajan Mouhiksellakin, mutta Pimulle en ota sieltä enää vuoden vaihteen jälkeen treenipaikkaa. Käydään siellä sitten silloin tällöin vain tuurailemassa, kun pääsen itse juoksukuntoon.

Mun sairaalassaolon aikana Urho oli päättänyt vähän äijäillä täällä kotona ja alkanut jatkuvasti murista cavaliereille. Tämä touhu loppui kyllä melkein heti kun kotiuduin, vaikka Urho oli koirista ainoa joka ei tullut mitenkään tervehtimään mua kun palasin kotiin. Parin päivän mulkoilun jälkeen sekin tosin palasi normaaliin ja nykyään käy jo moikkailemassa vauvaakin aina välillä. Muuten vauvasta kiinnostunein on aivan odotetusti ollut Minni. Se kun on aina tykännyt vauvoista. Pimu ja Nelli on käynyt vain pari kertaa nuuhkimassa.

Parasta A-ryhmää

Urho liittyi Pimun seuraan parhaaseen A-ryhmään, eli lonkka- ja kyynärkuvat tuli kennelliitosta arvioilla A/A ja 0/0. Huippuhienoa! Selkäkuvien virallisia arvioita joudutaan vielä odottamaan sekä Pimun että Urhon osalta, mutta eipä niissä ainakaan alustavasti kuvaavan eläinlääkärin, Juha Kallion, mielestä mitään näkynyt.

Viime aikoina ollaan ryhdistäydytty toko-rintamallakin kun olen itse ollut paremmassa kunnossa. Urho edistyy kerta kerralta, joten kyllä siitä vielä hieno tokoeläin kesään mennessä tulee. Pimu on lähinnä höntsäillyt VOI- ja EVL-liikkeitä, sen kanssa kun ei ole lääkityksen takia mitään tietoa koska päästään seuraavan kerran kokeeseen. Jussi on jatkanut aksailuja molempien kanssa ja nyt alkaa Pimunkin kanssa jo sujua oikein mallikkaasti. Viime perjantaina olin mukana Mouhiksella vakoilemassa Urhon treenejä, ja kyllä olikin pätevää! Kepit vaan vielä kuntoon, niin tervemenoa kisoihin.

Lääkitykset kohdilleen

Viime aikoina ei olla puuhasteltu juurikaan mitään, paitsi lihotettu eläinlääkärien lompakoita. Tai onhan Jussi onneksi aksaillut sekä Pimun että Urhon kanssa ja tehtiinpä me jotain viestin tynkääkin ja esineruutua yks päivä. Oma kondis alkaa vaan tuon maha-asukin takia olla jo niin surkea, että hyvä kun saan itseni roudattua edes tuohon omaan pihaan tokoilemaan. No, viimeistään reilun kuukauden päästä helpottaa, ja sitten toivottavasti pääsee pian jo kunnolla treenailemaan tai edes lenkille.

Lääkäriin on viime viikkoina päässeet Nelli ja Pimu. Pimun kolmannen virtsatietulehduksen jälkeen saatiin tulehduskierre onneksi vihdoin katkeamaan, eikä kontrollinäytteissä enää kasvanut bakteereja. Melkein heti viimeisimmän ab-kuurin loppumisen jälkeen alkoi kuitenkin taas vuotaa pissaa öisin, joten viime viikolla aloitettiin Propalin-lääkitys virtsankarkailuun, eikä yöpissailua ole enää sen jälkeen ollut. Propalinia syödään nyt ainakin kuukauden verran ja jos oireet häviää sillä, niin sitä jatketaan pahimmassa tapauksessa Pimun loppuikä. Lääkkeellä on kahden viikon doping-varoaika, joten toivottavasti siitä voisi pitää taukoa edes jossain välissä, niin pääsisi vielä joskus kisaamaankin. Muuten alkaa mun kisakoirat käydä vähän vähiin. :( Pääasia kuitenkin, että Pimu voi nyt hyvin.

Nellin kanssa käväistiin viikko sitten Oivassa sydänkontrollissa, sillä se on voinut hieman heikosti viime aikoina. Sydän tsekattiin ultralla ja tilanne oli pysynyt melko ennallaan, mutta keuhkoihin oli kertynyt nestettä ja ne kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt mitään vakavempaa, joten aloitettiin sille nesteenpoistolääkitys entisen sydänlääkkeen lisäksi. Nyt vanha rouva onkin ollut paljon pirteämpi, joten ihan vielä ei tarvinnut alkaa kaivaa sille kuoppaa. ;)

Minni on piirinmestaruusaksojen jälkeen lähinnä viettänyt aikaa Nellin seuraneitinä ja lepäillyt. Ei ole siis aksaillut yhtään ja lenkitkin on olleet Nelli-mittaisia. Melkoista eläkeläistouhua siis silläkin, mutta kyllä mä yritän siitä vielä aksakoiran tehdä kunhan vaan pääsen taas treenailemaan. Voihan olla, että Jussikin vielä innostuu sen kanssa aksailemaan tämän vuoden puolella, mutta aika hiljaista on ollut. Minni täyttää helmikuussa jo 8 vuotta, joten saa nähdä minkälaiseen kisakuntoon se enää saadaan.

Onneksi meillä on sentään Urho-boy. Siinä riittää kyllä treenattavaa ihan yllin kyllin ja moneen lajiin, ettei ihan vähään aikaan tarvitse lähteä pennun ostoon. Aksa alkaa sen osalta näyttää kyllä jo tosi hyvältä ja ihan jo sormet syyhyää päästä itsekin koittamaan sitä radalla. Ainakin alustavasti mulle on lupailtu, että saan ohjata sitä aina välillä, varsinkin jos Pimu ja Minni ei enää kisaradoille pääse.

Lekurireissuja

Viime viikolla lihotettiin eläinlääkärien lompsia kahteen otteeseen. Pimulla alkoi taas pissa vuotaa öisin, joten torstai-ilta vietettiin Reviirissä. Edellisen ab-kuurin loppumisesta oli taas kulunut se pari viikkoa, joten vähän tätä osasin jo pelätäkin. Pimusta otettiin taas pissanäyte suoraan rakosta ja se meni viljeltäväksi. Perjantaihin mennessä näytteessä oli jo kasvanut sen verran bakteereja, että aloitettiin vanha tuttu ab-kuuri. Tarkemmat tulokset tulee tällä viikolla ja sitten varmistuu millä lääkkeellä tulehdusta yritetään tällä kertaa häätää. Jo kolmas pissatulehdus siis tänä syksynä, joten pikku hiljaa täytyisi joku ratkaisu löytää. Toisaalta hyvä, että pissan vuotaminen on johtunut tulehduksista, ettei ole vielä ainakaan jouduttu pysyvälle virtsankarkailulääkitykselle.

Lauantai vietettiin sitten Eläinystäväsi lääkärissä kimppakuvauksen merkeissä. Paikalla oli koko Urhon pentue ja pari ylimääräistä (Pimu + äitinsä Tuittu). Suureksi yllätykseksi Urhon luustosta ei löytynyt mitään vikaa! Lonkkien ja kyynärien lisäksi siltä kuvattiin selkä ja olat. Pimulta kuvattiin selkä ja siinä samassa myös lonkat, eikä mitään vikaa löytynyt siitäkään. :)

Sunnuntaina tokoiltiin/aksattiin tallilla. Urho teki ruutua, noutoa, kaukoja, pientä seuraamista ja yritti ottaa osaa paikallamakuuseen, mutta ei pystynyt olemaan piippaamatta kun toisella kentällä aksattiin. Nouto on sillä kyllä niin huippuhyvä! Kiva, että jotain edes osataan. Pimu teki seuraamista, ruudun, metallinoudon ja tunnarin. Loppuun Urho vielä aksaili Jussin kanssa lähinnä keppejä ja keinua, mutta veti ne vähän rataakin. Niin hienosti niillä sujuu, että saa nähdä kuinka pitkään ne malttaa odotella kisauran korkkausta.

Epistä ja viestiä

Lauantaina käväistiin Miikun kanssa katsastamassa agi.fi-halli episten merkeissä. Jussi osallistui ekaa kertaa Urholla mölleihin ja Pimulla kisaaviin. Maxi-möllien rimat oli 50cm, joten uskaltauduttiin ilmoittaa Urho maxeihin medien sijaan. Rata oli ihan perusmölli sisältäen puomin. Ainoastaan lopussa oli vähän tiukka paikka suoran putken jälkeen, kun moni ohjaaja yritti ehtiä putken jälkeen työntämään koiran seuraavalle hypylle ja jalkoihinhan ne sieltä putkesta tuli. "Pakotin" Miikun ja Jussin ohjaamaan koiransa putken toista puolta, ettei tule ylimääräisiä ruumiita, vaikka sillä ohjauksella joutui tekemään takanaleikkauksen hypylle.

Urho oli kyllä oikein pätevänä! Vieras paikka ei haitannut sitä yhtään ja hyvin pystyi keskittymään. Hieman tuli esteiden ohituksia kaarteessa, kun se jäi vaan jotenkin Jussin käteen ihan kiinni. Toisaalta Jussikin ehkä teki hieman turhaa haltuunottoa parissa kohdassa. Urho meni radan kaksi kertaa ja ekalla yrityksellä jumiutui siihen takanaleikkaukseen ja meni sitten hypyn väärin päin. Toisella yrityksellä tämä onnasi, mutta muuten ohitti sitten kolme hyppyä, joten siitäkin hyl. Puomi meni oikein hyvin molemmilla kerroilla ja hyvin irtosi putkiin. Pari rimaa vähän kolisi, mutta eipä tippunut yhtään, joten hyvä alku episuralle. Harmi, ettei saatu tulosta Urholle, sillä luokassa oli vain kolme osallistujaa. Miikku "joutui" sitten patsastelemaan ihan yksin palkintopallilla Priiman kanssa. :)

Kisaavien rata oli myös ihan kiva. Pimu meni myös kahteen kertaan, ekalla yrityksellä tehtiin kisamaisesti ja toisella palkattiin kontaktit, ne kun oli vähintääkin ilmavat ekalla kiekalla. Pimukin oli oikein pätevä! Ekalla yrityksellä jätti kepit kesken kun Jussi jäi liiaksi jälkeen ja kaksi rimaa tuli, joten tulokseksi 15. Maxeissa ei tullut kuin kaksi tulosta, joten Pimu pääsi palkinnoillekin! Toisella yrityksellä Jussi palkkasi kaikki kontaktit, joten hyl, mutta tämä rata selvitettiin muuten paremmin. Vain kaksi rimaa alas, eikä muita virheitä. Vähän vielä treeniä ja kokemusta Pimun ohjaamisesta Jussille, niin alkaa rimatkin pysymään paremmin.

Sunnuntaina viestiteltiin Miikun metsissä pitkästä aikaa. Ensin tehtiin Urholle ja Pimulle helpompi treeni ja molemmat juoksi vain kolme pätkää. Urho lähetettiin edellä ja Pimu perässä. Hyvin meni muuten, mutta viimeiselle osuudelle Pimu ei lähtenyt, vaan meidän piti Miikun kanssa vähän huudella sitä A-pisteelle. Huutelun jälkeen juoksi reippaasti.

Sitten varsinaiseen treeniin, eli Roihu, Priima ja Urho Jussin mukana metsään ja me jäätiin Miikun kanssa taas A-pisteelle. Tarkoituksena oli tehdä vähän vaikea treeni ja siinä kyllä onnistuttiin, sillä läskiksi meni Urhon ja Priiman osalta. Roihu oli porukasta ainoa pätevä ja juoksi kaikki 5 osuutta. Ensimmäiset kaksi osuutta meni vielä kaikilta hienosti järjestyksellä Roihu, Urho, Priima. Kolmannelle osuudelle Jussi lähetti Priiman Roihun jälkeen ja sepä ei sitten juossutkaan vaan kääntyi takaisin. Seuraavaksi yritti lähettää Urhoa, mutta sekään ei löytänyt perille, vaan tuli jonkin ajan päästä takaisin. Oli ilmeisesti vaan juossut polkua pitkin vähän vikasuuntaan. Sitten lähetettiin A-pisteeltä Roihu takaisin Jussin luo metsään ja Jussi yritti sitten sen perässä saada Urhoa ja Priimaa juoksemaan A-pisteelle. Jussi lähetti Roihun melkein heti takaisin A-pisteelle, Urhon heti Roihun perään ja Priiman Urhon perään, mutta molemmat oli taas tulleet takaisin. Roihu selviytytyi ainoana uskollisesti perille. Pölvästikaksikolle helpotettiin sitten reilusti tilannetta ja Jussi käveli niiden kanssa sen verran takaisin päin metsästä, että pääsi hämäävästä polusta ohi ja lähetti molemmat siitä A-pisteelle. Lisäksi Miikku piti sopivasti mölyä ja Roihuakin haukutettiin avuksi. Vihdoin ne sitten osasi tulla perille, tosin Priima tuli ennen Urhoa, joten mitä lie olivat vielä siellä metsässä säätäneet. Hyvin oli kyllä kaikilla muistissa mikä on homman nimi, todennäköisesti se polku oli vaan hämännyt liikaa.

Taas saikkua, vähän treeniä ja kisaamistakin

Ei päästykään kokeilemaan käytännössä miten lelupalkka toimii tokokisoissa. Pimu alkoi taas pari viikkoa sitten lirutella öisin allensa ja joutui uudelleen ab-kuurille. Tällä kertaa rakko myös ultrattiin ja otettiin pissanäyte neulalla rakosta. Ultrassa ei näkynyt mitään erikoista, mutta pissassa oli vähän bakteereja. Näyte vielä viljeltiin, jotta saatiin selvyys bakteerien laadusta. Tämän ab-kuurin pitäisi auttaa vaivaan, mutta hieman epäileväinen olen, joten saa nähdä miten käy kun kuuri loppuu. Pimusta otettiin myös verinäytteet, joissa kaikki oli ok.

Saikusta huolimatta ollaan vähän treenailtukin, mutta tokomotivaatio on aika kadoksissa, kun ei päästä kokeisiin. Urho on aksaillut ahkerasti ja vähän on myös sen kanssa tokoiltukin. Pieni on edelleenkin vaan niin pätevä.

Minni sen sijaan on päässyt Jussin kanssa kisaamaan ja kerran on treenattukin. Takkujen kisoissa 14.9. aloiteltiin koirakon kisauraa ihan kivasti, yliaikavitonen ja niukasti yliaikainen nolla. Vähän rohkeammin olisi pitänyt Minniä viedä radalla, niin olisi aikakin riittänyt.

Viime lauantaina vietettiin koko päivä piirinmestaruuksissa. Minni kisasi Jussin kanssa yksilöissä, mutta joukkueeseen vaihdettiin ohjaajaksi Einari kun Jussilla tuli selkä kipeäksi. Yksilöhyppäri oli ihan hullun vaikea ja aika utopistisen tiukka, mutta niin vain Minni oli niiden 15 koirakon joukossa, jotka tältä radalta saivat veivattua tuloksen. Yliaikaa tosin hirmuisesti ja keppien aloituksesta vitonen. Agiradalla ohjaaja alkoi hosua, joten sieltä kolmen kiellon kautta hyl eikä tulosta piirinmestaruustaistossa. Joukkuerata olikin jännää katsottavaa. Minni ei ollut koskaan ennen mennyt Einarin kanssa, mutta pienellä namilahjonnalla lähti reippaasti "vieraan" miehen mukaan. :) Radalla tuli kepeiltä vitonen ja lopussa mentiin yhdestä putkesta ohi ja Minni kiersi sitten samalla koko putken, mutta muuten meni oikein kivasti. Einarin yhden miehen show oli lopulta sen verran ylivoimainen näytös, että sillä irtosi joukkuepiirinmestaruusvoitto! Minnille toinen laatuaan. :)

Seuraavaksi pitäisi katsella Urholle epiksiä ja Minnille virallisia kisoja. Urhon pentueen luustokuvauksetkin on jo muutaman viikon päästä ja samalla kertaa kuvataan varmuuden vuoksi myös Pimun selkä.