Hyvä tokotreeniputki katkesi yllättäen kun meidän pieni kenneltyttö päätti ponkaista maailmaan vähän etuajassa 29.11. Ihan heti ei päästä jatkamaan treenailuja, sillä itselle tuli sektion takia vähän pidempi saikku kuin mitä odotin. Loppuvuosi otetaan siis vielä hyvin rauhallisesti, mutta toivottavasti tammikuussa päästäisiin jo takaisin kentille edes tokon merkeissä.
Jussi on silti ahkerasti aksaillut bortsujen kanssa, kävivätpä jopa epiksissäkin taas viime perjantaina. Urho ohitteli esteitä ja Pimu tiputti rimoja, mutta tulipahan taas hyvää kisakokemusta Jussille. Treenit jatkuu molempien kanssa vielä ensi viikon ajan Mouhiksellakin, mutta Pimulle en ota sieltä enää vuoden vaihteen jälkeen treenipaikkaa. Käydään siellä sitten silloin tällöin vain tuurailemassa, kun pääsen itse juoksukuntoon.
Mun sairaalassaolon aikana Urho oli päättänyt vähän äijäillä täällä kotona ja alkanut jatkuvasti murista cavaliereille. Tämä touhu loppui kyllä melkein heti kun kotiuduin, vaikka Urho oli koirista ainoa joka ei tullut mitenkään tervehtimään mua kun palasin kotiin. Parin päivän mulkoilun jälkeen sekin tosin palasi normaaliin ja nykyään käy jo moikkailemassa vauvaakin aina välillä. Muuten vauvasta kiinnostunein on aivan odotetusti ollut Minni. Se kun on aina tykännyt vauvoista. Pimu ja Nelli on käynyt vain pari kertaa nuuhkimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti